Simplicité volontaire

Jokin aika sitten kirjoitin oman ismini etsimisestä ja päädyin melko kirjavaan väännökseen sopivalisti sekaani ilmaistelijasta. Nyt törmäsin trashless-blogissa määritelmään, joka kuvaa varsin hyvin itseäni. Se on otsikonmukaisesti Simplicité volontaire. Tämän Ranskassa jo melko pitkälle levinneen aatteen toivon rantautuvan mahdollisimman pian ja laajasti Suomeenkin.

Myönnetään, että mielikuvani ranskalaisista ovat melko stereotypiset, sillä niihin liittyvät miehillä kiemuraiset viikset ja baskeri, naisilla puolestaan pikkuinen tiukka hamonen ja korkeat korot, samoin pariisilainen asuminen noin 10 neliön minikämpässä ja loputon viininlitkiminen sekä juustojen ja patongin natustelu. Asennoituneesta kuvauksesta voi jo päätellä, etten niin järin ihaile byrokraattisia ja vähän sinnepäin huiskivia ranskalaisia, joten en uskonut sieltä koskaan tulevan mitään hyvää, jos näin karrikoitu ilmaisu sallitaan. Nyt kuitenkin tunsin löytäneeni todellisen helmen. Ranskassa ylikulutuksen vastaliikettä kutsutaan vapaaehtoiseksi yksinkertaisuudeksi, Simplicité volontaire tai décroissance. Tämä ei siis ole sama asia kuin downshiftaus. Töistä ei oteta lomaa tai sanota itseä irti ja lähdetä Thaimaaseen reppureissaamaan tai sukellusta opettamaan. Vapaaehtoinen yksikertaisuus tarkoittaa sitä, että tyydytään vähempään, kuin voisimme itsellemme ostaa. Työn tekemisen lopettaminen ei kuulu vapaaehtoiseen yksinkertaisuuteen (ei ole siis tarkoitus romuttaa kapitalismia, vaan vaihtaa suuntaa). Freud totesi, että hyvä mielenterveys on kykyä rakastaa ja tehdä työtä. Olemme hukassa ilman rakkautta ja päivittäistä tekemistä. Muutoin vajoamme johonkin epämääräiseen tilaan tai jopa masennumme.

Minun ismini voisi siis hyvinkin olla vapaaehtoinen yksinkertaisuus; ostetaan vain tarpeeseen ja sekin mielellään käytettynä, vähennetään ruokahävikki nollaan, mutta syödään kuitenkin hyvin, tehdään herkkuhetkestä erityinen, ei jokapäiväinen tapahtuma, mietitään, mitkä asiat ovat todella tarpeellisia ja ostamisen arvoisia.

Vapaaehtoisen elämän yksinkertaistamisen kanssa käsi kädessä kulkevat myös minimalismi, veganismi ja zero waste - aate. Viimeksi mainitussa siis pyritään tuottamaan mahdollisimman vähän roskaa ylipäätään ja vielä erityisesti mahdollisimman vähän roskaa, jota ei voi kierrättää. Samoin zero waste, eli nollahukka suomeksi, pyrkii eettisempään, ekologisempaan ja terveellisempään elämään niin asuminen, liikkumisen kuin kulutuskäyttäytymisen myötä, se on siis kokonainen elämäntapa.

Tietäen sen, miten suurille räväköille muutoksille yleensä käy, olen ajatellut lähteä pikku hiljaa viemään elämääni entistä enemmän Simpicité volontaire-suuntaan. Jos se sitten johtaa elämääni enemmän kohti minimalismia, veganismia ja nollahukkaa, niin menköön. Monta asiaa kuitenkin teen jo nolla hukka-tyylillä. Kuten seuraavan kappaleen roskamäärän vähentämistavoista käy ilmi.

Trashless-blogista löysin myös viisi  helppoa tapaa vähentää roskanmäärää: 1. Lopeta muovipussien ostelu (toteutuu), 2. Juomapullo ja kesto kahvimuki (toteutuu), 3. Kieltäydy ilmaiskynistä, lehdistä, flyereista, näytteistä ja mainoksista (todella vaikeaa näytteiden kohdalla, muiden kohdalla ei ongelmaa), 4. Pidä herkuttelu arjen luksuksena (tämän kun oppis) ja 5. Osta vähemmän uusia vaatteita ja tavaroita (tähän pyritään), lisäksi lisäisin kohdan 6. Käytä niin paljon kestotuotteita kuin mahdollista (kestorätit, meikinpoistolaput, kestositeet, oriculi jne.). Sama voidaan myös määritellä englanniksi neljän R:n avulla Refuse, Reduce, Reuse ja Recycle eli kieltäydy, kevennä, käytä uudelleen ja kierrätä suomeksi.