Jos blogissa on ollut hiljaista, niin muuten elämässä todellakaan ei. Parin viikon vetkuttelun jälkeen sain jonkinlaisen supersiivouspuuskan ja olen tehnyt keväistä suursiivousta. Tyypillisintä, tylsintä ja tyhmintä asiassa on se, että olen taas polttamassa kynttilääni en vain molemmista päistä, vaan myös siitä keskeltä. Siivoukselle kun olisi ollut vapaapäivinä tai iltavuorojen aamuina ihan hyvin aikaa, mutta sehän olisi ollut liian helppoa. Käytin ne laiskotteluun. Siivousprojektin paukautin käyntiin yhdessä yövuorojen kanssa eli yöt töissä, pari tuntia unta, loppupäivä siivousta ja taas töihin. Kämpästä on nyt 2/3 siivottuna. Viimeisestä yövuorosta menin vielä päiväksi jatkamaan töihin ja aion urakoida sen lopun siivouksen vielä tänä iltana. Mieli teki kirjoittaa, että urkoin sen, vaikka henki menisi, mutta sillä kohtaa on kyllä sitten jo pakko hellittää, jos niin pahaksi menee.
Koska siivousurakasta ovat jäljellä vain kylppäri ja eteinen uskon selviäväni noin 4-5 tunnin urakoinnilla, varsinkin, kun rakas puolisoni on luvannut olla osan ajasta paikalla ja auttaa hommissa. Joten viimeistään kymmeneltä aion kaatua sänkyyn ja nukkua ainakin 8 tuntia. Mitä aikaisemmin homman saan valmiiksi, sitä enemmän jää nukkuma-aikaa.
EDIT-täti kyläilee jälleen: Pääsin nukkumaan tasan klo 21 eli minuutilleen aikatauluni takarajan kohdalla. Siinä vaiheessa oli koti siivottu ja olin ylittänyt itseni sekä pesemällä kaksi koneellista pyykkiä että hoitamalla pestyt lakanat käyttökuntoisina takaisin kaappiin. Kyllä oli hyvä mieli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti