Omaa ismiä etsimässä

Meillä ihmisillä on tarve määritellä itsemme johonkin kuuluvaksi, jonkin ryhmän jäseneksi, jonkin aatteen kannattajaksi, jotta löydämme oman lokeromme. Jokaisella meillä on omat aatteemme enemmän tai vähemmän elämäämme vaikuttavat, joiden kautta sitten asetumme yhteisössämme johonkin porukkaan. Kaikkia aatteita ei tietenkään kuuluteta isoon ääneen, vaan ne ovat hiljainen osa elämäämme; yksi on materialisti, toinen minimalisti, joku ateisti, toinen kommunisti, yksi feministi, kaikkea laidasta laitaan löytyy. Nykyään ovat vielä ruoka-aatteet erikseen; on vegaani, sekaani ja fregaani. Näistä tuo viimeksi mainittu on ehkä tuntemattomin, fregaani on siis ilmaissyöjä, joka dyykkaa ruokansa roskiksista.

Itselleni tuo ruokamääritelmä on ehkä se helpoin, olen tyypilisistä tyypillisin sekaani, sekasyöjä.

Tavaroiden suhteen muodissa oleva minimalismi ei ole minun juttuni, vaan olen todennut olevani sopivalisti (Jenni Sarraksen lanseeraama käsite henkilölle, joka ei pyri elämään mahdollisimman pienellä määrällä tavaraa, vaan mahdollisimman sopivalla määrällä tavaraa) ja hamsteri. Näistä kuitenkin sopivalisti kuulostaa paremmalta.

Sen sijaan kaipaisin määritelmää kolmannelle ismilleni. Mitä ismiä noudattaa henkilö, joka pyrkii olemaan ostamatta mitään muuta kuin ruokaa? Tai joka hankkii mahdollisimman paljon tavaroita ilmaiseksi kierrätyksestä antaen elämän toisten poistoon tuomitsemille jutuille? Nuuka, säästeliäs ja pihi kyllä, ympäristötietoinen sekin, mutta mikään noista ei oikein ole ismi, en ainakaan aiemmin ole kuullut nuukismista. Siipeilijä voisi olla hyvä termi, mutta sekään ei oikein ismiksi taivu. Ehkä paras termi olisi ilmaisismi ja sitä noudattava henkilö ilmaistelija.

Olen siis säästeliäs ilmaistelija sopivalisti sekaani, mikä kuulostaakin jo aikamoiselta hörhöltä. Ehkä tässä kohtaa on viisainta tyytyä olemaan se, mikä on, ja jättää tarkemmat määrittelyt sikseen, olla se hörhö mikä on ja lakata yrittämästä lokeroida itseään. Olla oma persoonallinen outo itsensä ja tyytyä siihen herra Kirjoituksen sanoja lainaten: "ei tarvitse ymmärtää, riittää, että rakastaa". Niinpä se riittää, että rakastaa itseään ja muita sellaisina kuin me kukin omassa lokerossamme olemme.