Menneitä muistellen osa 2

Vuodesta 2012 päälimmäiseksi jää mieleen ajatus loputtomasta ostamisesta. Ostan, koska mä voin. "Nyt kun minulla on mahdollisuus, ostan mitä haluan". Yksi on liian vähän, kaikkea pitää olla vähintään kaksi, mieluummin monta. Jälleen osa tavaroista sellaisia, että niitä ei ole käytetty kertaakaan - aplodeja todella järkevästä ostamisesta. Huvittavasti löysin hankittujen listalta myös yhdet tuulihousut, jotka tässä tämän vuoden (siis 2019) alussa hajosivat, ja jotka olen paikannut käyttöön sopiviksi. Jotain on siis oikeasti käytettykin ja käytetty paljon. Sukkia on kudottu ja joulupalloja myös sekä tiskirättejä. Pitäisikö taas tänä vuonna ottaa projektiksi tehdä uusia, ainakin anoppi ja käly käyttävät noita vanhoja joulupalloja edelleen joulukoristeluissaan. Vuosi 2012 oli myös merkittävä veden jakaja muovikasseissa, silloin aloittelimme muovikassienostamattomuutta ja samoilla linjoilla on jatkettu näihin päiviin asti. Edelleenkään emme osta muovikassia kuin pakon edessä, mutta se tarkoittaa sitten kyllä kompromissia siinä, mihin roskat pakataan.

Vuoden 2013 aloitin käymällä läpi vaatekaappia ja siivoamalla vanhoja pois. Vaatekaapin poistoista tunnistin monta vaatetta, itse asiassa monta sellaista vaatetta, joista osa on käytössä edelleen. Erään trikoomekon silppusin vasta 2018 lopussa naamanpuhdistuslappupurkkiin, eräs puuvillainen neulepaita palvelee keittiöräteiksi silputtuna edelleen ja toinen puuvillainen neulepaita on edelleen siivousrättikorissa. Ihmettelin jo silloin, mikä ihmistä riivaa, kun rättejä ja lumppuja on niin paljon, ettei varmasti ehdi elämänsä aikana loppuun käyttää ja silti pitää haalia lisää. Paitsi painon suhteen, olen myös vuosien saatossa jojoillut hiusten suhteen, vuonna 2013 oltiin taas pitkien kasvatusvaiheessa ja koristeita hankinttiin sen mukaan. Koko vuosi 2013 oli oikeastaan  loputonta soutamista ostamisen ja ostamattomuuden välillä. Tänä vuonna myös toteutin kulutusseurannan, jossa selvitin eroaako kulutukseni, jos maksan käteisellä, pankkikortilla tai visalla - tuli todistettua että ei maksuvälineiden välillä oli korkeintaan 20€ ero. Sieltähän se muuten sitten löytyi se etsitty vihreä ja glitterinen silmänrajauskynäkin, olin käyttänyt sen loppuun kesän 2013 aikana, mutta mitään mielikuvaa kynän poistumisesta varastoista ei ollut - ehkä tässä tapauksessa laatuun liittyvä pettymys oli niin voimakas, että muistan sen, mutta en kynän loppumista.

Vuoden 2014 teema on selkeästi ostaminen. Yritin vähentää, mutta löysin itseni aina vain shoppaamasta lisää - elämä oli ostamista, ostamista ja ostamista.Pelkäsin putkiremonttia ja ostin vähän lisää sitä, tätä ja tota. Näin jälkikäteen tuo ostaminen pelkästään oksettaa ja kauhistuttaa, mutta mitä ilmeisimmin se on jälleen kerran ollut tapa purkaa stressiä ja pahaa oloa. Joulukuussa sentään löysin ajatukselliset kultajyvät ja lupasin olla armollisempi itselleni, kaikissa suhteissa.

Vuosi 2015 tarjosi sitten elämään suuria muutoksia, yli neljännes vuodesta meni siihen, että kotona ei voinut asua. Puoli vuotta elettiin remontin keskellä ja sitten loput ihmeteltiin uutta kotia. Töitä tuli tehtyä hullunlailla, koska rahantarve tuona vuonna oli todellakin suuri. Ostettuakin tuli enemmän ja vähemmän. Huvittavasti huomasin myös tuona vuonna muistelleeni menneitä ja "löytäneeni" täsmälleen samat asiat kuin tänäkin vuonna: olen kauhistellut ostamaani tavaramäärää ja päättänyt olla ostamatta mitään, olen jo silloin kokenut deflaation eli rahan arvonnousun (jos silloin en enää olisi maksanut 7€ kaulakorusta, on aivan varmaa, etten missään tapauksessa maksaisi sitä tänä päivänä). Loppuvuodesta päätän viettää älä osta mitään- vuotta vuonna 2016 ja hamstraan tavaraa, jotta ne eivät vain loppuisi seuraavana vuonna kesken. Vuonna 2015 otin käyttöön myös Ievuskaiselta saamani itsekuripäiväkirjan, jota enemmän ja vähemmän menestyksellisesti täyttelin -alkuvuodesta aktiivisemmin, loppuvuodesta huonommin, kun alkuinnostus oli kadonnut.

Mikään ei siis oikein ole muuttunut tai ehkä kuitenkin on, sillä olen selkeästi tarvinnut aikaa kypsytellä tuota ostamisen vähentämistä ja se on onnistunut pikku hiljaa yhä paremmin ja paremmin. Olen ehkä vasta tänä vuonna löytänyt sen ajatuksen, että kun on aikuisikänsä parikymmentä vuotta ostanut lisää ja lisää, selviää ehkä seuraavat parikymmentä vuotta ostamalla vain vähän.

Opettavainen matka on tämä omaan menneisyyteen palaaminen ollut, vaikka ihan tuoreimmat vuodet ovatkin vielä läpikäymättä. Monille teoille ja toiminnoille on löytynyt selitys ja ymmärrys itseä ja omia toimintatapoja kohtaan on kasvanut. En ehkä vielä osaa karsia kaikkia haitallisia toimintatapojani (roskaruoka, herkut), mutta ainakin tajuan jo, miksi toimin niin kuin toimin, sekin edistää asian käsittelyä ja korjaantumista.