Menneitä muistellen osa 3

Viimeiset vuodet ennen tätä päivää ovat varsin mielenkiintoisia, sillä niistä alkaa olla ihan oikeita muisitjälkiäkin siis muitakin kuin blogin jättämiä. Osa tästä johtuu siitä, että sain puhkun eli uniapnean hoitoon käytetyn CPAP-laitteen vuoden 2016 kesän kynnyksellä. Monet blogiin kirjoitetut asiat vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana olivat sellaisia, että minulla ei ollut niistä mitään muistikuvaa yksinkertaisesti siksi, että olin niin väsynyt, niin kuoleman väsynyt. Onneksi sentään jaksoin kaikesta huolimatta kirjoittaa blogiin, jotta tuo aika ei ihan hautaudu tyhjyyteen, koska lisääntynyt univaje vei tuosta ajasta oikeat muistijäljet. Muistan vain sen, että elämä tuntui loputtomalta siirapilta; kropan liikuttaminen oli kuin siirappitynnyrissä tarpomista ja pää toimi yhtä tahmeasti.

Vuoden 2016 alussa saapuivat myös edellisen vuoden lopussa hullun kiilto silmissä tekemäni hankinnat - postipoika kantoi kiinan pakettia kylki vääränä ja minä yritin leikkiä ostamattomuutta sillä kohtaa, kun tavaraa tulvi sisään. Vuoden 2016 alussa otin jälleen käyttöön myös Ievuskaiselta lahjaksi saamani Itsekuripäiväkirjan, jota täyttelin vaihtelevalla menestyksellä vuoden mittaan. Aloitin myös "pantahaasteen" eli käytin joka päivä eri hiuspantaa niin pitkään kuin niitä riitti - ja niitähän riitti toukokuulle asti. Eräs tuon vuoden mahtavimmista asioista oli kummipoikamme, ihana pieni mies, jonka elämään saamme kuulua. Ostamisessa ja tavaran haalimisessa keskityin lähinnä lankoihin, joita tulikin huusholliimme kilokaupalla. Pidin poistuneista tavaroista listaa ja sainkin poistettua isohkon kasan tavaroita, jotka tuskin olivat tarpeellisia, sillä suurinta osaa noista poistuneista en edes muista meillä olleen. Ostamistani pohdin myös kriittisesti, sillä älä osta mitään-vuosi ei todellakaan toteutunut, joten päätin jälleen kerran yrittää uudelleen vuonna 2017.

Vuonna 2017 yritin ostolakkoa, mutta lankesin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti ostamaan kaikenlaista pientä - erityisesti lankoja. Yritin pitää kulukirjanpitoa ja seurata saapuvia ja poistuneita tavaroita ja liikennettä oli enemmän ulos kuin sisään. Jotain olin kyseisenä vuonna oppinutkin eli jos jostain päätyi meille täysin sopimaton tavara, pistin sen suoraan eteenpäin enkä hillonnut kaappiin, en myöskään ostanut sokkona, vaan kävin tutkailemassa tuotteita etukäteen (esimerkiksi hajuvesissä olisin ostanut sopimatonta, jos en olisi testannut etukäteen. Yhden hyvän löysin ja päätin ostaa vähän myöhemmin, mutta itse asiassa se ostamista odottamaan jäänyt pullo odottaa ostamista edelleen). Marraskuun masennukseen ostin turhia tavaroita, mutta näiden ostosten myötä tajusin myös sen, mihin tarpeeseen oikeasti ostin. Ostin mielikuvia ja unelmia. Yritin pelata minimalistipeliä, jossa jokaiselle viikolle määriteltiin joku en osta tätä kategoria ja se aina edellisten lisäksi  - olisihan se pitänyt tietää, että pieleen meni, nää vaan eivät ole mun juttuja. Sain kuitenkin vuodessa aikaan melkoisen kasan poistoja (666 kpl) ja ostaminen oli edellisiin vuosiin verrattuna varsin maltillista.

Vuoden 2018 aloitin reilun kuukauden mittaisella blogitauolla ja ihanan pitkällä lomalla kaukana kotoa. Sukkia kudoin liukuhihnalta ja käytin niihin jämälankavarastoani, joka ei tuntunut tyhjentyvän millään. Vuoden edetessä kävi selkeästi selväksi, että langat ovat suurin shoppailuongelmani, jotenkin vain onnistuin ostamaan niitä aina vaan lisää ja lisää. Toki ostin muutakin, mutta edelleen varsin vähän muutaman vuoden takaiseen verrattuna, silti edelleen ihmettelen osaa ostoksistani, koska en kykene muistamaan niitä tavaroita - pitäisi varmaan penkoa vinttikomero, jos ne sitä kautta palaisivat paremmin mieleen. Ylitin itseni ostamalla vaatteita vain kolmella eurolla koko vuonna. Ilmaistavaroita meille tuli jonkin verran, mutta tavaroita myös poistui. Marraskuussa koin todellisen kyllästymisen tavalliseen tylsään arkeen, mutta en silti onneksi langennut shoppailemaan ihan valtavasti, vain vähän meikkejä - ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Kaikesta huolimatta vuoden päälimmäisiksi fiiliksiksi jäivät mahtava loma ja ihana aurinkoinen kesä, johon liittyi kerrankin runsas määrä vapaata, kun kakkostyö oli tauolla. Talouskaan ei romahtanut, vaikka tulot olivatkin pienemmät kuin aiemmin (eivätkä nekään toki olleet niin paljon pienemmät kuin alun perin ajattelin, sillä syksy toi paluun harrastetyöpaikalle ja sitä kautta lisäansiot).

Olen siis tehnyt matkan blogin menneisyydestä tähän päivään ja oppinut monia asioita itsestäni. Nyt kun kuluvasta vuodesta on eletty liki kolmannes, yritän yhä elää samoilla linjoilla kuin parina aikaisempanakin vuonna, vain vähän ja tarpeellista ostamista, ilon löytämistä pienistä asioista, tavaroien tuunaamista ja korjaamista sekä tietenkin uudelleen yritys työstää niitä tunnelukkoja. Samat ongelmat eli herkut, herkut ja herkut ovat pyörineet myös mukana vuosikausia, onkohan siihen koskaan olemassa mitään järkevää ratkaisua, mutta jälleen kerran täytyy yrittää vähentää.