Hieno huhtikuu

Ihan noin niin kuin periaatteessa päätin, että huhtikuusta pitää tulla parempi kun maaliskuusta, vaikka maaliskuukin parani sitä mukaa, mitä pidemmälle se kului, paitsi loppu oli sitten suorastaan kamala. Toki maaliskuun työnteko ja ylimääräiset vuorot vaikuttivat myös huhtikuussa, johon siihenkin on sovittu jokunen lisätyöpäivä. Lisäksi huhtikuussa tulevat palkankorotukset, jotka eivät nyt ole mahdottoman mittavat, mutta parempi vähän lisää kuin sama määrä pois.

Päätin myös uhrata Herra Kirjoituksen kaupoille ja kuluttamiselle. Käytännössä siis niin, että hän saa harrastaa lahjakorttishoppailua ja hankkia kaikki taloutemme ostokset, minä yritän pysyä kiltisti töiden parissa ja kotona ja ennen kaikkea olla ostamatta mitään... Herra Kirjoitus yrittää pistää hanttiin ihmiskokeeseen osallistumista, joten katsotaan, miten tässä käy.Varmuuden vuoksi tein vielä maaliskuun lopussa Matsmartille tilauksen, jotta ruoka ei vaan lopu, jos herra Kirjoitus saa jonkin suostumattomuusboostin.

Viikko 1
Ensimmäinen lankeemus tuli heti ensimmäisen viikon alkuun, kävimme Hesessä syömässä, kun ei vaan muka ehtinyt laittaa mitään syötävää.

Innokkaasti pakkasin poistokassia ennen iltavuoroon menoa ja ensimmäiseen kassiin sain 22 tavaraa (sisältäen itse kassin). Keväisen hävityshuuman ja tavara-ahdistuksen, jotka iskevät minuun joka kevät, riivaamana päätin suorittaa vähän tavaran vähennystä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että pakkaan kaksi kassia. Toisen puolen kuun aikaan ja toisen loppukuusta. Molempiin laitan 15 tavaraa, vaatetta tms, ja kannan ne suoraan kirppikselle pois nurkistamme. Aluksi mietin, pitäisikö luvata tehdä samanlainen kassi myös roskikseen menevistä tavaroista ja katsoa, että myös sinne päätyy tuo 30 tavaraa.

Viikko 2 
Ensimmäisellä viikolla saimme kevään suursiivouksen hyvään alkuun ja toisella viikolla viimeistelimme sen loppuun siitäkin huolimatta, että töitä oli tullut tehtyä taas runsaammasti- kolme ylimääräistä päivää tällä viikolla. Hieroja kävi rentouttamassa väsyneitä lihaksia ja loppuviikosta pelailtiin kavereiden kesken. Paikallinen S-kauppa houkutteli käyttämään kaksi yhden hinnalla tarjouksia, joten kävimme siellä syömässä kahdesti, lisäksi tuli shoppailtua yksi uusi lautapeli.

Viikko 3
Kolmas viikko eli pääsiäisviikko tarjosi melkoista vaihtelua, pari vapaa päivää, lisäksi Herra Kirjoituksen fess-operaatio ja tilipäivä noin muun muassa. Tälläkin viikolla tuli shoppailtua; hygieniatarvikkeita, hiusväri ja puhdistustuotteita kuten WC-tuoksu ja WC-raikastimia. Ihanan aurinkoinen pääsiäisaika ja Herra Kirjoituskin toipui leikkauksestaan varsin hyvin. Nautimme roskaruokaillusta, ulkona lenkkeilystä ja kävimmepä elokuvissakin katsomassa jotain niin kulturellia kuin Asterixia. Liput kulttuurisetelihankintoja tai aiemmin varastoon ostettuja, leffaeväät kaupasta- hävettää.

Viikko 4
Pääsiäisen jälkeinen arkeen paluu ja samalla ihana kevätflunssa saapui kotiimme. Herra Kirjoitus huuhteli suolavedellä leikattuja poskionteloitaan ja minä niistin omiani tyhjiksi lipittäen samalla kannu kaupalla teetä. Herkkuja kyllä, roskaruokaa todellakin, kun mikään tavallinen ei vaan maistunut sairauden kynsissä. Aurinkoa sentään riitti eli siitä tuli nautittua. Lisäksi tein "jättimäisen" tilauksen Dermosilille eli käytännössä nollasin bonussaldoni, jotta ei tarvitse hetkeen miettiä, miten pisteet vanhenevat - palataan tähän myöhemmin.

Viikko 5 
Eli ne pari päivää, mitä ennen kuun vaihdetta tälle viikolle jäi. Maanantaina illalla kävimme ravintolassa syömässä yhdessä Ievuskaisen kanssa. Tiistaina hoidettiin työpäivän jälkeen kotia- pestiin pyykkiä ja korjattiin jo monta viikkoa pimeänä ollut keittiön lamppu. Tarve ei ollut siis lampun vaihdolle, vaan koko lampun korjaamiselle, koska yksi sisäosan sähköjohdoista oli irronnut. Kuun viimeinen päivä on näköjään meille perinteisesti surkea - isä sai sairaskohtauksen ja joutui käymään sairaalassa. Toki hän voi nyt jo paremmin eli onneksi selvittiin säikäyksellä tällä kertaa.

Kannoin jo puolen kuun aikaan kotoamme ulos kassillisen, jossa oli 30 tavaraa, ne menivät hyväntekeväisyys kirppikselle. Lisäksi myin n. 30 lankakerää ja pistin roskikseenkin 20 tavaraa. Täydensin poistumaa vielä lahjoittamalla kasan viherkasveja ja muita tavaroita.

Juuri mitään lahjakorttishoppailua ei harjoitettu, joten se jää ensi kuussa toteutettavaksi. Huhtikuun alun kuitit ovat hyvin tallessa, mutta Herra Kirjoituksen leikkaus ja sairausloma sekä oma flunssani tekivät sen, että loppukuun kuiteista ei juuri ole käsitystä - ne vaan katosivat jonnekin. No sen verran tuli kuitenkin tehtyä ylimääräisiä töitä, ettei konkurssia ole tulossa.

Viimeinen viime vuoden projekteista

Viime vuoden lopulla minulla oli viisi viikkoa ja kymmenen keskeneräistä projektia. Loppujen lopuksi sain niistä vuoden loppuun mennessä valmiiksi 8, yksi osoittautui täysin mahdottomaksi totetuttaa, joten jäljelle jäi yksi. Se valmistui tänään. Tavallistakin tavallisemmat harmaat sukat.

Sain joskus rikkinäiset harmaat sukat, joissa oli kuitenkin ehjät varret. Purin sukkien teräosat ja varret jäivät odottamaan jatkojalostusta. Nyt sitten sain kudottua niihin uudet terät.

Sukat näyttävät hassuilta siksi, että kiilakavennukset ovat jalkapöydän sijaan pohjan puolella. Koska varressa oli hurja määrä silmukoita ja sukkien koko 36, näyttävät ne melko hassuilta. Jalkaan ne kuitenkin istuvat hyvin.

Painoa näillä 125g.
Vuoden alusta  1160g

Kosmetiikan pakkohankinta

Naamani on saanut hepulin, se kiristää, kurttautuu, kuumottaa, kirvelee, ärtyy ja ties mitä. En osaa sanoa, onko syynä käyttämäni meikki, meikinpoistoaine, kasvopesu, kasvovesi vai kosteusvoide vaiko kenties nämä kaikki yhdessä tai jokin niiden yhdistelmistä. Kaikki kun ovat olleet käytössä vasta muutaman viikon ajan. Toki syynä saattaa olla myös stressi, katupöly, huonot ruokatottumukset, liiallinen valvominen, siitepölyt tai kaikki edellä mainitut yhdessä.

Päätin aloittaa naamani palauttamisen normaalikuosiin paitsi nukkumalla pitkään ja parantamalla ruokailutottumuksiani myös hankkimalla uudet kosmetiikkatuotteet ja ottamalla ne heti käyttöön. Vaikka ne eivät olleet kalliita moneen muuhun tuotteeseen verrattuna, tuntui silti 30€:n sijoittaminen kosmetiikkaan isolta satsaukselta - jälleen merkki muuttuneista kulutustottumuksistani.

Tuolla rahalla sain Dermosilistä Anti-Stress seerumin, kasvojen puhdistusaineen, kasvoveden, silmänympärysvoiteen, Energy kasvovoiteen, heveyttävän puuterin ja lisäksi Cleansing moussen kaupan päälle ja bonuspisteillä kolme erilaista dödöä.

Näillä tuotteilla pärjää kyllä pitkään ja ihon rauhoituttua voikin sitten keskittyä testailemaan, onko joku noista aiemmin käytössä olleista tuotteita mahdollisesti syynä ihon reaktioon.

Samalla korjataan pääsiäisen ja sen jälkeisen mussutuksen jälkiä, epäterveelliset nautinnot näkyvät paitsi naamassa myös kropassa, joten terveelliseen ruokavalioonkin pitää seuraavina viikkoina panostaa, jotta sekin omalta osaltaan korjaa ihon huonoa tilannetta.

Simplicité volontaire

Jokin aika sitten kirjoitin oman ismini etsimisestä ja päädyin melko kirjavaan väännökseen sopivalisti sekaani ilmaistelijasta. Nyt törmäsin trashless-blogissa määritelmään, joka kuvaa varsin hyvin itseäni. Se on otsikonmukaisesti Simplicité volontaire. Tämän Ranskassa jo melko pitkälle levinneen aatteen toivon rantautuvan mahdollisimman pian ja laajasti Suomeenkin.

Myönnetään, että mielikuvani ranskalaisista ovat melko stereotypiset, sillä niihin liittyvät miehillä kiemuraiset viikset ja baskeri, naisilla puolestaan pikkuinen tiukka hamonen ja korkeat korot, samoin pariisilainen asuminen noin 10 neliön minikämpässä ja loputon viininlitkiminen sekä juustojen ja patongin natustelu. Asennoituneesta kuvauksesta voi jo päätellä, etten niin järin ihaile byrokraattisia ja vähän sinnepäin huiskivia ranskalaisia, joten en uskonut sieltä koskaan tulevan mitään hyvää, jos näin karrikoitu ilmaisu sallitaan. Nyt kuitenkin tunsin löytäneeni todellisen helmen. Ranskassa ylikulutuksen vastaliikettä kutsutaan vapaaehtoiseksi yksinkertaisuudeksi, Simplicité volontaire tai décroissance. Tämä ei siis ole sama asia kuin downshiftaus. Töistä ei oteta lomaa tai sanota itseä irti ja lähdetä Thaimaaseen reppureissaamaan tai sukellusta opettamaan. Vapaaehtoinen yksikertaisuus tarkoittaa sitä, että tyydytään vähempään, kuin voisimme itsellemme ostaa. Työn tekemisen lopettaminen ei kuulu vapaaehtoiseen yksinkertaisuuteen (ei ole siis tarkoitus romuttaa kapitalismia, vaan vaihtaa suuntaa). Freud totesi, että hyvä mielenterveys on kykyä rakastaa ja tehdä työtä. Olemme hukassa ilman rakkautta ja päivittäistä tekemistä. Muutoin vajoamme johonkin epämääräiseen tilaan tai jopa masennumme.

Minun ismini voisi siis hyvinkin olla vapaaehtoinen yksinkertaisuus; ostetaan vain tarpeeseen ja sekin mielellään käytettynä, vähennetään ruokahävikki nollaan, mutta syödään kuitenkin hyvin, tehdään herkkuhetkestä erityinen, ei jokapäiväinen tapahtuma, mietitään, mitkä asiat ovat todella tarpeellisia ja ostamisen arvoisia.

Vapaaehtoisen elämän yksinkertaistamisen kanssa käsi kädessä kulkevat myös minimalismi, veganismi ja zero waste - aate. Viimeksi mainitussa siis pyritään tuottamaan mahdollisimman vähän roskaa ylipäätään ja vielä erityisesti mahdollisimman vähän roskaa, jota ei voi kierrättää. Samoin zero waste, eli nollahukka suomeksi, pyrkii eettisempään, ekologisempaan ja terveellisempään elämään niin asuminen, liikkumisen kuin kulutuskäyttäytymisen myötä, se on siis kokonainen elämäntapa.

Tietäen sen, miten suurille räväköille muutoksille yleensä käy, olen ajatellut lähteä pikku hiljaa viemään elämääni entistä enemmän Simpicité volontaire-suuntaan. Jos se sitten johtaa elämääni enemmän kohti minimalismia, veganismia ja nollahukkaa, niin menköön. Monta asiaa kuitenkin teen jo nolla hukka-tyylillä. Kuten seuraavan kappaleen roskamäärän vähentämistavoista käy ilmi.

Trashless-blogista löysin myös viisi  helppoa tapaa vähentää roskanmäärää: 1. Lopeta muovipussien ostelu (toteutuu), 2. Juomapullo ja kesto kahvimuki (toteutuu), 3. Kieltäydy ilmaiskynistä, lehdistä, flyereista, näytteistä ja mainoksista (todella vaikeaa näytteiden kohdalla, muiden kohdalla ei ongelmaa), 4. Pidä herkuttelu arjen luksuksena (tämän kun oppis) ja 5. Osta vähemmän uusia vaatteita ja tavaroita (tähän pyritään), lisäksi lisäisin kohdan 6. Käytä niin paljon kestotuotteita kuin mahdollista (kestorätit, meikinpoistolaput, kestositeet, oriculi jne.). Sama voidaan myös määritellä englanniksi neljän R:n avulla Refuse, Reduce, Reuse ja Recycle eli kieltäydy, kevennä, käytä uudelleen ja kierrätä suomeksi.

Hyvä, paha "anekauppa"

Viime aikoina olemme ostaneet suurimman osan kuivatavaroistamme "anekaupoista" eli Matsmartilta ja Fiksuruoasta. Mielestäni on ihan loistavaa pelastaa poistoon menossa olevaa ruokaa ja säästää ruokalaskussa ja vähentää ruokahävikkiä, oikeastaan ei mikään voisi olla täydellisempää. Niin, ellen itse olisi se tumpelo, joka pilaa homman. Tajusin nimittäin tässä tilauslistoja katsellessani, että olen langennut ihan 6-0 mainostajan ansaan. Normaalien tuotteiden osalta homma on ihan ok, niitä olen tilannut sen, mitä olen tarvinnut ja lisäksi jotain uutta kokeilua varten (näistä on löytynyt todellisia suosikkeja, joita ei olisi muutoin tullut kokeiltua), mutta sitten pakettiin on aina eksynyt mukaan jotain "pientä extraa" eli euron karkkipussi, viisi sipsipussia kolmella eurolla, viikonlopun superkombo, jossa on suklaalevy, sipsipussi ja keksejä. Juupa juu, ja sitten mä vielä ihmettelen, mistä niitä herkkuja meille oikein tulee. Kun niitä herkkuja on kaapissa, niitä tulee myös syötyä eli ei todellakaan hyvä.

Eihän se euron suklaalevy ole koskaan ollut se tärkein syy tehdä tilausta, mutta koskaan en myöskään ole jättänyt sitä klikkaamatta mukaan ostoskoriin. Samoin, jos laatikkoon on jäänyt tyhjää tilaa eli mahdollisuus tilata samoille postikuluille vähän enemmän tavaroita, ovat täytteet olleet poikkeuksetta turhuuksia eli herkkuja ja sama, jos ilmaisiin postikuluihin on ollut matkaa muutama euro, täydennystuotteet ovat aina olleet turhuuksia. Eihän siinä ole mitään järkeä, että fiksu proteiinipatukkatilaus saa kylkeensä kasan turhaakin turhempia herkkuja vain siksi, että ne ovat muka halpoja tai että ne tilaamalla saa tilauksen täydennettyä ilmaisiin postikuluihin asti. No way, tähän on nyt tultava loppu.

Tärkein asia on nyt jo saavutettu eli tajunta siitä, mitä oikein tapahtuu. Seuraavalla kerralla aion olla fiksumpi, mutta ihan varmuuden vuoksi ajattelin jättää tilaukset tuonne tekemättä hetkeksi, jotta en taas olisi mainosten ja ostovietin vietävissä. Pienen tauon aikana ehdin taas työstää tätäkin asiaa pienessä päässäni.

Menneitä muistellen osa 3

Viimeiset vuodet ennen tätä päivää ovat varsin mielenkiintoisia, sillä niistä alkaa olla ihan oikeita muisitjälkiäkin siis muitakin kuin blogin jättämiä. Osa tästä johtuu siitä, että sain puhkun eli uniapnean hoitoon käytetyn CPAP-laitteen vuoden 2016 kesän kynnyksellä. Monet blogiin kirjoitetut asiat vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana olivat sellaisia, että minulla ei ollut niistä mitään muistikuvaa yksinkertaisesti siksi, että olin niin väsynyt, niin kuoleman väsynyt. Onneksi sentään jaksoin kaikesta huolimatta kirjoittaa blogiin, jotta tuo aika ei ihan hautaudu tyhjyyteen, koska lisääntynyt univaje vei tuosta ajasta oikeat muistijäljet. Muistan vain sen, että elämä tuntui loputtomalta siirapilta; kropan liikuttaminen oli kuin siirappitynnyrissä tarpomista ja pää toimi yhtä tahmeasti.

Vuoden 2016 alussa saapuivat myös edellisen vuoden lopussa hullun kiilto silmissä tekemäni hankinnat - postipoika kantoi kiinan pakettia kylki vääränä ja minä yritin leikkiä ostamattomuutta sillä kohtaa, kun tavaraa tulvi sisään. Vuoden 2016 alussa otin jälleen käyttöön myös Ievuskaiselta lahjaksi saamani Itsekuripäiväkirjan, jota täyttelin vaihtelevalla menestyksellä vuoden mittaan. Aloitin myös "pantahaasteen" eli käytin joka päivä eri hiuspantaa niin pitkään kuin niitä riitti - ja niitähän riitti toukokuulle asti. Eräs tuon vuoden mahtavimmista asioista oli kummipoikamme, ihana pieni mies, jonka elämään saamme kuulua. Ostamisessa ja tavaran haalimisessa keskityin lähinnä lankoihin, joita tulikin huusholliimme kilokaupalla. Pidin poistuneista tavaroista listaa ja sainkin poistettua isohkon kasan tavaroita, jotka tuskin olivat tarpeellisia, sillä suurinta osaa noista poistuneista en edes muista meillä olleen. Ostamistani pohdin myös kriittisesti, sillä älä osta mitään-vuosi ei todellakaan toteutunut, joten päätin jälleen kerran yrittää uudelleen vuonna 2017.

Vuonna 2017 yritin ostolakkoa, mutta lankesin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti ostamaan kaikenlaista pientä - erityisesti lankoja. Yritin pitää kulukirjanpitoa ja seurata saapuvia ja poistuneita tavaroita ja liikennettä oli enemmän ulos kuin sisään. Jotain olin kyseisenä vuonna oppinutkin eli jos jostain päätyi meille täysin sopimaton tavara, pistin sen suoraan eteenpäin enkä hillonnut kaappiin, en myöskään ostanut sokkona, vaan kävin tutkailemassa tuotteita etukäteen (esimerkiksi hajuvesissä olisin ostanut sopimatonta, jos en olisi testannut etukäteen. Yhden hyvän löysin ja päätin ostaa vähän myöhemmin, mutta itse asiassa se ostamista odottamaan jäänyt pullo odottaa ostamista edelleen). Marraskuun masennukseen ostin turhia tavaroita, mutta näiden ostosten myötä tajusin myös sen, mihin tarpeeseen oikeasti ostin. Ostin mielikuvia ja unelmia. Yritin pelata minimalistipeliä, jossa jokaiselle viikolle määriteltiin joku en osta tätä kategoria ja se aina edellisten lisäksi  - olisihan se pitänyt tietää, että pieleen meni, nää vaan eivät ole mun juttuja. Sain kuitenkin vuodessa aikaan melkoisen kasan poistoja (666 kpl) ja ostaminen oli edellisiin vuosiin verrattuna varsin maltillista.

Vuoden 2018 aloitin reilun kuukauden mittaisella blogitauolla ja ihanan pitkällä lomalla kaukana kotoa. Sukkia kudoin liukuhihnalta ja käytin niihin jämälankavarastoani, joka ei tuntunut tyhjentyvän millään. Vuoden edetessä kävi selkeästi selväksi, että langat ovat suurin shoppailuongelmani, jotenkin vain onnistuin ostamaan niitä aina vaan lisää ja lisää. Toki ostin muutakin, mutta edelleen varsin vähän muutaman vuoden takaiseen verrattuna, silti edelleen ihmettelen osaa ostoksistani, koska en kykene muistamaan niitä tavaroita - pitäisi varmaan penkoa vinttikomero, jos ne sitä kautta palaisivat paremmin mieleen. Ylitin itseni ostamalla vaatteita vain kolmella eurolla koko vuonna. Ilmaistavaroita meille tuli jonkin verran, mutta tavaroita myös poistui. Marraskuussa koin todellisen kyllästymisen tavalliseen tylsään arkeen, mutta en silti onneksi langennut shoppailemaan ihan valtavasti, vain vähän meikkejä - ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Kaikesta huolimatta vuoden päälimmäisiksi fiiliksiksi jäivät mahtava loma ja ihana aurinkoinen kesä, johon liittyi kerrankin runsas määrä vapaata, kun kakkostyö oli tauolla. Talouskaan ei romahtanut, vaikka tulot olivatkin pienemmät kuin aiemmin (eivätkä nekään toki olleet niin paljon pienemmät kuin alun perin ajattelin, sillä syksy toi paluun harrastetyöpaikalle ja sitä kautta lisäansiot).

Olen siis tehnyt matkan blogin menneisyydestä tähän päivään ja oppinut monia asioita itsestäni. Nyt kun kuluvasta vuodesta on eletty liki kolmannes, yritän yhä elää samoilla linjoilla kuin parina aikaisempanakin vuonna, vain vähän ja tarpeellista ostamista, ilon löytämistä pienistä asioista, tavaroien tuunaamista ja korjaamista sekä tietenkin uudelleen yritys työstää niitä tunnelukkoja. Samat ongelmat eli herkut, herkut ja herkut ovat pyörineet myös mukana vuosikausia, onkohan siihen koskaan olemassa mitään järkevää ratkaisua, mutta jälleen kerran täytyy yrittää vähentää.

Sinne meni

Otsikko voisi olla myös lainaton. Nyt voi ainakin hetkiseksi huokaista ja todeta, että ollaan omillaan. Herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus ovat velattomia, putkiremonttilainan viimeinen erä tuli maksettua tässä pari päivää sitten ja nyt nettipankki näytti, että sinulla ei ole lainaa. Mikä ihana tunne.

Hupaisasti juuri samoihin aikoihin työkaverini kävivät keskustelua siitä, miten paljon rahaa oikeastaan jäisi käyttöön, kun  ei olisi lainoja maksettavana. Tähän keskusteluun en ottanut osaa kuin sujuvasti kuuntelemalla, vaikka vielä siinä tilanteessa olisin itsekin ollut velallinen. Kyllähän se ihan oikeasti on vapauttavaa, kun tietää, että palkka jää kokonaan itselle - tosin meillä on luvassa mittavat korotukset vastikkeeseen toukokuussa (tonttivuokra nousee, joten sitä kautta joudutaan myös vastikkeita), joten ihan hyvään aikaan tämä vapautuva raha tuli. Ainakin hetken aikaa herrasväki Kirjoitus on siis velaton ja tästä asiasta kovin onnellinen.

Takatalvi

Tekisi mieli näyttää nurjaa naamaa, kiukutella ja kiroilla, koska jälleen on takatalvi ilonamme. No jälleen on ehkä liioittelua, koska tämä on ensimmäinen tälle keväälle. Ensimmäinen, mutta sitäkin kunnollisempi. Kun olemme pari viikkoa saaneet nauttia kuivista ja sorattomista kaduista, on parinkymmenen sentin lumikerros aikamoinen takaisku, etenkin kun olin valmistautunut ensimmäiseen pyörällä tehtävään työmatkaan loppuviikosta.

Toisaalta olen kyllä tänään sellaisissa fiiliksissä, että melkein sama vaikka lunta olisi metri ja pakkasta viisitoista astetta. Suurin syy positiiviseen fiilikseen on tietenkin siivottu koti. Ihan sama, millainen keli ulkona on, kun voi nauttia sen katselemisesta puhtaiden ikkunoiden läpi sitten kun pääsee töistä kotiin. Tälle päivälle osui onneksi harrastustyöpäivä, joten työmatkakin oli vain kivenheitonmittainen, ja lisäksi kadut oli aurattu, joten ei tarvinnut kaivaa esiin jo kertaalleen poislaitettuja talvikenkiä.

Kun lisäksi tälle päivälle osuu myös ylellisyyshetkemme eli kotihierojan käynti, ei ole ihme, että hymyilyttää takatalvesta huolimatta.

Ja taas mennään...

Jos blogissa on ollut hiljaista, niin muuten elämässä todellakaan ei. Parin viikon vetkuttelun jälkeen sain jonkinlaisen supersiivouspuuskan ja olen tehnyt keväistä suursiivousta. Tyypillisintä, tylsintä ja tyhmintä asiassa on se, että olen taas polttamassa kynttilääni en vain molemmista päistä, vaan myös siitä keskeltä. Siivoukselle kun olisi ollut vapaapäivinä tai iltavuorojen aamuina ihan hyvin aikaa, mutta sehän olisi ollut liian helppoa. Käytin ne laiskotteluun. Siivousprojektin paukautin käyntiin yhdessä yövuorojen kanssa eli yöt töissä, pari tuntia unta, loppupäivä siivousta ja taas töihin. Kämpästä on nyt 2/3 siivottuna. Viimeisestä yövuorosta menin vielä päiväksi jatkamaan töihin ja aion urakoida sen lopun siivouksen vielä tänä iltana. Mieli teki kirjoittaa, että urkoin sen, vaikka henki menisi, mutta sillä kohtaa on kyllä sitten jo pakko hellittää, jos niin pahaksi menee.

Koska siivousurakasta ovat jäljellä vain kylppäri ja eteinen uskon selviäväni noin 4-5 tunnin urakoinnilla, varsinkin, kun rakas puolisoni on luvannut olla osan ajasta paikalla ja auttaa hommissa. Joten viimeistään kymmeneltä aion kaatua sänkyyn ja nukkua ainakin 8 tuntia. Mitä aikaisemmin homman saan valmiiksi, sitä enemmän jää nukkuma-aikaa.

EDIT-täti kyläilee jälleen: Pääsin nukkumaan tasan klo 21 eli minuutilleen aikatauluni takarajan kohdalla. Siinä vaiheessa oli koti siivottu ja olin ylittänyt itseni sekä pesemällä kaksi koneellista pyykkiä että hoitamalla pestyt lakanat käyttökuntoisina takaisin kaappiin. Kyllä oli hyvä mieli.

Menneitä muistellen osa 2

Vuodesta 2012 päälimmäiseksi jää mieleen ajatus loputtomasta ostamisesta. Ostan, koska mä voin. "Nyt kun minulla on mahdollisuus, ostan mitä haluan". Yksi on liian vähän, kaikkea pitää olla vähintään kaksi, mieluummin monta. Jälleen osa tavaroista sellaisia, että niitä ei ole käytetty kertaakaan - aplodeja todella järkevästä ostamisesta. Huvittavasti löysin hankittujen listalta myös yhdet tuulihousut, jotka tässä tämän vuoden (siis 2019) alussa hajosivat, ja jotka olen paikannut käyttöön sopiviksi. Jotain on siis oikeasti käytettykin ja käytetty paljon. Sukkia on kudottu ja joulupalloja myös sekä tiskirättejä. Pitäisikö taas tänä vuonna ottaa projektiksi tehdä uusia, ainakin anoppi ja käly käyttävät noita vanhoja joulupalloja edelleen joulukoristeluissaan. Vuosi 2012 oli myös merkittävä veden jakaja muovikasseissa, silloin aloittelimme muovikassienostamattomuutta ja samoilla linjoilla on jatkettu näihin päiviin asti. Edelleenkään emme osta muovikassia kuin pakon edessä, mutta se tarkoittaa sitten kyllä kompromissia siinä, mihin roskat pakataan.

Vuoden 2013 aloitin käymällä läpi vaatekaappia ja siivoamalla vanhoja pois. Vaatekaapin poistoista tunnistin monta vaatetta, itse asiassa monta sellaista vaatetta, joista osa on käytössä edelleen. Erään trikoomekon silppusin vasta 2018 lopussa naamanpuhdistuslappupurkkiin, eräs puuvillainen neulepaita palvelee keittiöräteiksi silputtuna edelleen ja toinen puuvillainen neulepaita on edelleen siivousrättikorissa. Ihmettelin jo silloin, mikä ihmistä riivaa, kun rättejä ja lumppuja on niin paljon, ettei varmasti ehdi elämänsä aikana loppuun käyttää ja silti pitää haalia lisää. Paitsi painon suhteen, olen myös vuosien saatossa jojoillut hiusten suhteen, vuonna 2013 oltiin taas pitkien kasvatusvaiheessa ja koristeita hankinttiin sen mukaan. Koko vuosi 2013 oli oikeastaan  loputonta soutamista ostamisen ja ostamattomuuden välillä. Tänä vuonna myös toteutin kulutusseurannan, jossa selvitin eroaako kulutukseni, jos maksan käteisellä, pankkikortilla tai visalla - tuli todistettua että ei maksuvälineiden välillä oli korkeintaan 20€ ero. Sieltähän se muuten sitten löytyi se etsitty vihreä ja glitterinen silmänrajauskynäkin, olin käyttänyt sen loppuun kesän 2013 aikana, mutta mitään mielikuvaa kynän poistumisesta varastoista ei ollut - ehkä tässä tapauksessa laatuun liittyvä pettymys oli niin voimakas, että muistan sen, mutta en kynän loppumista.

Vuoden 2014 teema on selkeästi ostaminen. Yritin vähentää, mutta löysin itseni aina vain shoppaamasta lisää - elämä oli ostamista, ostamista ja ostamista.Pelkäsin putkiremonttia ja ostin vähän lisää sitä, tätä ja tota. Näin jälkikäteen tuo ostaminen pelkästään oksettaa ja kauhistuttaa, mutta mitä ilmeisimmin se on jälleen kerran ollut tapa purkaa stressiä ja pahaa oloa. Joulukuussa sentään löysin ajatukselliset kultajyvät ja lupasin olla armollisempi itselleni, kaikissa suhteissa.

Vuosi 2015 tarjosi sitten elämään suuria muutoksia, yli neljännes vuodesta meni siihen, että kotona ei voinut asua. Puoli vuotta elettiin remontin keskellä ja sitten loput ihmeteltiin uutta kotia. Töitä tuli tehtyä hullunlailla, koska rahantarve tuona vuonna oli todellakin suuri. Ostettuakin tuli enemmän ja vähemmän. Huvittavasti huomasin myös tuona vuonna muistelleeni menneitä ja "löytäneeni" täsmälleen samat asiat kuin tänäkin vuonna: olen kauhistellut ostamaani tavaramäärää ja päättänyt olla ostamatta mitään, olen jo silloin kokenut deflaation eli rahan arvonnousun (jos silloin en enää olisi maksanut 7€ kaulakorusta, on aivan varmaa, etten missään tapauksessa maksaisi sitä tänä päivänä). Loppuvuodesta päätän viettää älä osta mitään- vuotta vuonna 2016 ja hamstraan tavaraa, jotta ne eivät vain loppuisi seuraavana vuonna kesken. Vuonna 2015 otin käyttöön myös Ievuskaiselta saamani itsekuripäiväkirjan, jota enemmän ja vähemmän menestyksellisesti täyttelin -alkuvuodesta aktiivisemmin, loppuvuodesta huonommin, kun alkuinnostus oli kadonnut.

Mikään ei siis oikein ole muuttunut tai ehkä kuitenkin on, sillä olen selkeästi tarvinnut aikaa kypsytellä tuota ostamisen vähentämistä ja se on onnistunut pikku hiljaa yhä paremmin ja paremmin. Olen ehkä vasta tänä vuonna löytänyt sen ajatuksen, että kun on aikuisikänsä parikymmentä vuotta ostanut lisää ja lisää, selviää ehkä seuraavat parikymmentä vuotta ostamalla vain vähän.

Opettavainen matka on tämä omaan menneisyyteen palaaminen ollut, vaikka ihan tuoreimmat vuodet ovatkin vielä läpikäymättä. Monille teoille ja toiminnoille on löytynyt selitys ja ymmärrys itseä ja omia toimintatapoja kohtaan on kasvanut. En ehkä vielä osaa karsia kaikkia haitallisia toimintatapojani (roskaruoka, herkut), mutta ainakin tajuan jo, miksi toimin niin kuin toimin, sekin edistää asian käsittelyä ja korjaantumista.

Omaa ismiä etsimässä

Meillä ihmisillä on tarve määritellä itsemme johonkin kuuluvaksi, jonkin ryhmän jäseneksi, jonkin aatteen kannattajaksi, jotta löydämme oman lokeromme. Jokaisella meillä on omat aatteemme enemmän tai vähemmän elämäämme vaikuttavat, joiden kautta sitten asetumme yhteisössämme johonkin porukkaan. Kaikkia aatteita ei tietenkään kuuluteta isoon ääneen, vaan ne ovat hiljainen osa elämäämme; yksi on materialisti, toinen minimalisti, joku ateisti, toinen kommunisti, yksi feministi, kaikkea laidasta laitaan löytyy. Nykyään ovat vielä ruoka-aatteet erikseen; on vegaani, sekaani ja fregaani. Näistä tuo viimeksi mainittu on ehkä tuntemattomin, fregaani on siis ilmaissyöjä, joka dyykkaa ruokansa roskiksista.

Itselleni tuo ruokamääritelmä on ehkä se helpoin, olen tyypilisistä tyypillisin sekaani, sekasyöjä.

Tavaroiden suhteen muodissa oleva minimalismi ei ole minun juttuni, vaan olen todennut olevani sopivalisti (Jenni Sarraksen lanseeraama käsite henkilölle, joka ei pyri elämään mahdollisimman pienellä määrällä tavaraa, vaan mahdollisimman sopivalla määrällä tavaraa) ja hamsteri. Näistä kuitenkin sopivalisti kuulostaa paremmalta.

Sen sijaan kaipaisin määritelmää kolmannelle ismilleni. Mitä ismiä noudattaa henkilö, joka pyrkii olemaan ostamatta mitään muuta kuin ruokaa? Tai joka hankkii mahdollisimman paljon tavaroita ilmaiseksi kierrätyksestä antaen elämän toisten poistoon tuomitsemille jutuille? Nuuka, säästeliäs ja pihi kyllä, ympäristötietoinen sekin, mutta mikään noista ei oikein ole ismi, en ainakaan aiemmin ole kuullut nuukismista. Siipeilijä voisi olla hyvä termi, mutta sekään ei oikein ismiksi taivu. Ehkä paras termi olisi ilmaisismi ja sitä noudattava henkilö ilmaistelija.

Olen siis säästeliäs ilmaistelija sopivalisti sekaani, mikä kuulostaakin jo aikamoiselta hörhöltä. Ehkä tässä kohtaa on viisainta tyytyä olemaan se, mikä on, ja jättää tarkemmat määrittelyt sikseen, olla se hörhö mikä on ja lakata yrittämästä lokeroida itseään. Olla oma persoonallinen outo itsensä ja tyytyä siihen herra Kirjoituksen sanoja lainaten: "ei tarvitse ymmärtää, riittää, että rakastaa". Niinpä se riittää, että rakastaa itseään ja muita sellaisina kuin me kukin omassa lokerossamme olemme.

Perussukat

Äitini ei yleensä halua uusia sukkia, koska vanhoja on jo ihan riittävästi. Nyt hän kuitenkin ihastui keskeneräisiin pitkävartisiin sukkiin, joissa on tummanvioletti ja vaaleansiniraidalliset pehmeät varret. Varret ovat akryyliä, joten teräosaan piti saada jotain muuta. Suoritin jälleen kerran kaivelua jämälankavarastossani ja löysin pienet määrät sinistä seiskaveikkaa sekä vähän enemmän harmaata. Näistä sitten kasasin perus-perus-perussukat.

Näiden valmistuminen kesti todella kauan, koska peukalooni ilmestyi jännetupentulehdus, enkä voinut kivulta kutoa. Nyt voin huokaista, että vihdoinkin valmista.

Paino näillä 144g.
Vuoden alusta 1035g.

Masentava maaliskuu

Helmikuun suunnitelmat eivät aivan toteutuneet, sillä erinnäisten laskujen saapuminen yllätti - tosin osan voi pistää omaan piikkiin, jos kesäkuussa erääntyvät maksut hoitaa heti. Jotenkin vain koen, että on parempi, mitä nopeammin ne ovat poissa käsistä. Toisaalta sairastaminen ja ylityöt veivät keskittymisen ruoasta ja nuukailusta - viimeksi mainittuun liittyi myös totaalinen kyllästyminen kaikkeen siihen liittyvään. Tuntui, että kaikki muut matkustivat jonnekin kivoihin paikkoihin ja hankkivat kaikkea kivaa. Tavaroita en niinkään kaivanut, mutta jonnekin pois tästä pienestä kehästä olisin kipeästi halunnut.

Helmikuun lopussa tein vielä Fiksuruokaan kuivatavaratilauksen, koska maaliskuussa on tarkoitus ostaa kaupasta vain minimi eli maitoa, hevi-tavaraa ja lihaa (kyllä, edelleen olen vastarannan kiiski ja syön lihaa). Kauppaan on tarkoitus käyttää pullopalautukset, lahjakortit ja plussasetelit sekä satunnaiseen "parempaan syömiseen" eli ravintoloihin tai kotiin tilattuun pikaruokaan kertyneet bonukset ja lahjakortit. Lisäksi koetan löytää uusia tavaroita vaihdettavaksi ruokaan ja kaivella lahjakorttikasasta jotain myytäväksi ruokarahaksi (ja siis kyllä, meillä olisi ihan "oikeaa" rahaa käydä kaupassa, siitä ei ole kyse, haluan nyt vain kokeilla tätä). Pakaste pitäisi saada tyhjäksi- sieltä löytyy jonkinverran kanaa ja kasviksia sekä mangoa ja banania, runsaasti marjoja sekä jonkin verran kaikenlaisia ylläreitä, jotka on nyt tarkoitus hyödyntää. Jääkaappi on myös täynnä ja kun on pyrkimys nollahävikkiin, niin senkin tarjonnalla pärjää varmaan viikon.

Yksi aivan pakollinen hankinta maaliskuussa on, nimittäin hiusväri. Toki sen saa maksettua noilla lahjakorteilla, mutta mainitsen sen, koska sen verran olen antanut itselleni lupaa rikkoa "ei osteta mitään"-kuukautta.

Ensimmäinen vajaa viikko
Töitä ja yhdet juhlat, nolla kaupassa käyntiä. Pakastimesta ja kaapeista löytyi vielä enemmän kuin hyvin vaihtoehtoja syömisiksi; kebabkiusausta, tacosalaattia ja mustikkasmoothieta esimerkiksi. Ystäväni lahjoitti minulle kasan lankoja, jotka on esitelty jo aiemmin täällä.
Tavaroita 1, kauppareissuja 0.

Toinen viikko
Myönnetään, että toivoin sormet ja varpaat ristissä maaliskuun toiselle viikolle lisää töitä, joko harrastuspaikkaan tai vakinaiseen paikkaan, koska olen yksinkertaisesti ahne ja halusin olla pois kiusausten läheltä. No tietenkään mulla ei ollut tuuria ja sain vain yhden ylimääräisen työpäivän yhden ennalta sovitun extran lisäksi. Onneksi oli 4 muuta työkeikkaa eli loppujen lopuksi viikko oli täynnä ohjelmaa. Hiusvärin sain kiitokseksi kyydityksistä eli sen sain ruksittua pois hankintalistalta ostamatta sitä.
Tavaroita 0, ostoksettomia päiviä 3

Kolmas viikko
Yritystä syödä pakastimesta, mutta myös runsaaasti roskaruokaa ja kaupassa käyntiä. Tuli jälleen kerran todistettua, että allekirjoittanutta ei saa päästää kauppaan väsyneenä, ärtyneenä ja nälissään, herkkuja tarttui mukaan. Lisäksi tilipäivä aiheutti jo mainitun turhauman. Toisen viikon tuhlaukseni eli jälken kerran yhdet uudet sukapuikot saapuivat.
Tavaroita 1, ostoksettomia päiviä 3 

Neljäs viikko
Viikko oli täynnä menoa ja meininkiä. Melkein joka illalle oli joku tapaaminen, kokous tai lisätöitä, joten viikonlopun päätin pitää vapaana ja yhdessä päätimme viettää sen vain kotoiluun. Lepo teki todella hyvää ja monta asiaa tuli hoidettua kuten roskiskaapin siivous ja veropaperit. Perjantai-illalla vietimme muutaman tunnin mittaisen "nanoloman" roskaruoan ja rentouttavan leffan parissa. Kaverini lahjoitti minulle korvikset ja kaulaketjun tuunausmateriaaliksi. Lisäksi ostin Lidlistä meikkivoiteen - vähän niin kuin testatakseni, sillä hinta oli todella edullinen. Lisäksi hankittiin uusi kynnysmatto entisen liian pienen ja helposti liikkuvan tilalle.
Tavaroita 4, ostoksettomia päiviä 2

Viides viikko
Onneksi on masentavan maaliskuun viimeinen viikko, yksi lisätyöilta ja toinen ylityöilta. Ihan ostoksetta emme selvinneet, vaikka olinkin niin haaveillut. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, kun halvalla sai eli sisäinen Sulo Vilénini iski jälleen ja tuli hankittua tarjouksesta niin hammastahnaa kuin snack fetaakin, lisäksi tein Matsmartille tilauksen. No onpahan huhtikuuksi sitten ruokaa varastossa. Positiivista oli se, että sain loistavaa palvelua kunnallisessa hammashoidossa, ajan sai samalle päivälle ja ongelmahammas tuli nyt korjattua toivottavasti lopullisesti irroneen paikan ja irronneen väliaikaisen paikan jälkeen. Viikon lopuksi lisätili korotuksineen yllätti positiivisesti eli ihan turhaa huolehdin tilipäivänä, hyvin riitti ja jäikin.
Tavaroita 6 (hammastahnaa vuoden varasto), ostoksettomia päiviä 5

Tässä kohtaa on vielä jälkikaneettina todettava, että sitä saa mitä tilaa. Muistutan itseäni etten enää milloinkaan ole supernegatiivinen otsikoissani. Hienosti loppuaan lähestynyt maaliskuu sai vielä yhden mega-negatiivisen käänteen, sillä maaliskuun viimeisenä päivänä rapsahtivat Herra Kirjoitukselle ylinopeussakot. Ihan meidän yhteinen vika ja kumpaakin ketuttaa... Huhtikuun hupibudjetti katosi taivaan tuuliin tuosta vaan.

Yhteensä tavaroita saapunut 12.

Poistot: lahjoitettu 3 paria korvakoruja ja 1 pullo, joiden jälkeen lakkasin seuraamasta, lisäksi 16 tyhjentynyttä kosmetiikkapurtiloa. Yhteensä siis ainakin 20 poistoa.

Kulutus: Ruokaan 260€ (sisältäen vielä saapumattoman Matsmart-paketin), pikaruokaan (5x ruokailu) ja herkkuihin 87€, muut ostokset vitamiineja, kynnysmatto, meikkivoide ja hammastahnat 40€