Hamsteri ja langat

Sain tässä jokin aika sitten todellisen kuningasajatuksen ja päätin inventoida lankani. Pääsääntöinen tarkoitukseni oli avata silmäni sille ajatukselle, että en tarvitse enää yhtään lisää lankaa. Reilut puoli vuorokautta sain pemmastettua lankojen kanssa, kun levittelin ensin langat makuuhuoneeseen ja jaottelin ne sitten samanlaisten kanssa samaan kasaan, kun ne aikaisemmin olivat suloisesti sekaisin. Ihan kaikkia ei tullut nytkään perattua, mutta suurin osa sentään kuitenkin. Herra Kirjoitus avusti kantamalla laatikoita ja pusseja edes takaisin - eikä valittanut yhtään, ei sanaakaan siitä, että lankoja olisi liikaa - ihana, ihmeellinen mies.

Lopputulema oli se, että lankoja on paljon. Listasin vain seiska veikan ja nallen kokonaiset kerät ja sain lukemaksi 177 kerää ja sen lisäksi niiden jämiä oli vaikka miten paljon ja toki sitten epämääräinen määrä muita lankoja niin isompia keriä kuin jämiäkin, esimerkikisi pelkkiä puuvillalankoja yksi kestokassillinen. En jaksanut punnita niitä, enkä muitakaan jämiä, vaikka se oli alunperin tarkoitukseni. Punnitsemisesta oli pakko luopua, koska aika loppui kesken - näiden kunnolliseen käsittelyyn olisi tarvittu vuorokausi  yhden päiväsydämen sijaan.


Huolimatta siitä, että lankoja on enemmän kuin tarpeeksi lopun elämäni ajaksi, himoitsen niitä lisää. Järki kertoo, että en todellakaan tarvitse yhtään lisää, mutta tunne houkuttaa sekä naamakirjan lankahamstereihin että Adlibriksen maaliskuun lanka-alennusmyynteihin hamstraamaan lisää lankaa. Järki kysyy kerta toisensa jälkeen, miksi se on niin hirveän vaikeaa vain sulkea silmät ja olla ostamatta. Tunne kysyy, miksi pitäisi olla ostamatta, miksi ei saa hemmotella itseään, mihin järki vastaa, että mihin ihmeeseeen sitä tarvitsee kymmenettä kerää jotain tiettyä lankaa, eikö jo olemassa olevat viisi riittäisi. Pari huutokauppaa olen onnistunut näillä konsteilla ohittamaan - onnekseni hinnat ovat nousseet niin kalliiksi, ettei ole kannattanut ostaa.


Se voi kuitenkin olla, että Adlibriksen maaliskuun tarjoukset käyvät liian houkutteleviksi, mutta yritän vastustaa viimeiseen asti. Jos en muuten, niin tuijottelemalla tuola ylläolevaa kuvaa ja hokemalla, että liian monta kerää on liian monta kerää.