torstai 29. maaliskuuta 2018

Ensimmäinen neljännes elettynä

Tuntuu hurjalta ajatella, että tätä kirjoitettaessa on vuodesta paria päivää vaille neljännes takana. Mihin se aika taas karkasi? Tällä kertaa hyviä vastauksia ovat esimerkiksi lomailuun, lentokoneessa ja -kentällä istumiseen ja sairastamiseen. Turha sanoakaan, että nautin täysin siemauksin laiskasta aurinkolomasta, johon liittyivät runsain mitoin rakastamani turkoosi meri, valkoinen hiekka, kuumana paistava aurinko ja hyvä ruoka. Mitä muuta ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen - no ehkä sen rakkaan jättämään ne toiset jalanjäljet siihen hiekalle. Minä todellakin olen niin onnekas, että minulla on se rakas, RAKAS isoilla kirjaimilla, joka paitsi jaksoi tallustella kanssani hiekalla ja koota simpukoita myös jakaa sen tavallisen arjen ja tarjota halausta silloinkin, kun rouva sen vähiten ansaitsisi.

Aika normaalista poikkeava tämä meidän alkuvuotemme on ollut, sillä siinä missä minä pidin vanhoja kesälomia tuon reissun aikaan, on Herra Kirjoitus vuorotteluvapaalla, josta maaliskuun loppuessa on puolet kulunut. Leppoisasti tämä aika on mennyt, minä olen saanut erikoishemmotteluna työmatkakyytejä huonoilla keleillä ja vähän muutenkin. Arjen luksusta ovat tarjonneet myös ne aamut, kun ei ole tarvinnut käyttää herätyskelloa, vaan on ihan vaan voinut heräillä rakkaan kainalosta, kun on siltä tuntunut. Vaikka olen tehnyt ylitöitä jossain kohtaa, niin toisaalta harrastustyöt ovat jääneet niin vähiin, että vapaa-aikaa on ollut silti enemmän kuin ennen.

Aika hupaisaa on se, että ajattelin ennakkoon tämän olevan iso taloudellinen ponnistus ja mietin, miten tästä oikein selvitään. Toki tulot ovat meillä molemmilla pienemmät kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana. Herra Kirjoituksella on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan se tilanne, että kaikki menee, mitä tuleekin ja onhan minunkin säästöosuuteni pienempi kuin aikaisemmin, mutta silti ihan mukavasti on pärjätty - säästöihin ei ole kumpikaan koskenut, mikä sekin on jonkinlainen saavutus. Tässä kohtaa pitää varmaan lisätä vielä se, että tammikuun käyttörahat hoidettiin valuutanvaihdon kautta jo viime vuoden puolella, ja kun niistä ei kaikki kulunutkaan, niin se lisäsi puskuria entisestään. Hätävarana laatikossa odottaneet lahjakortit ovat myös käyttämättä- ne olin ajatellut sitä tilannetta varten, että palkka on käytetty ja ruokaa tarvittaisiin (periaatteella säästöihin ei kosketa, vaikka mikä olisi, vaikka juuri tällaisia tilanteita vartenhan ne ovat). Melkoinen harppaus varmaan on sitten heinäkuussa, kun tulot kasvavatkin taas normaalitasolle, miten sitä sitten oikein osaakaan elää. Tai no meidät tuntien, juuri niin kuin tähänkin mennessä, mikään ei muutu.

Tavaroiden poistuma on ollut pientä, taidetaan puhua ehkä kymmenestä tai maksimissaan parista kymmenestä asiasta/esineestä ensimmäisen neljänneksen aikana mikäli mukaan ei lasketa tyhjentynyttä tai muuten poistettua kosmetiikkaa - sitä kun tuntuu riittävän. Toisaalta eipä niitä tavaroitakaan ole sitten vastavuoroisesti paljon uusia tullut. Olin ajatellut, että loman aikana en tee tavaraseurantaa, mutta se osoittautuikin yllättävän helpoksi noista olemattomista määristä johtuen. Lomalta ostin itselleni uudet kropsut hajonneiden tilalle eli tilanne tasapainossa yhdet pois ja uudet tilalle. Lisäksi ostin kahdella eurolla hiuslenkkejä, joita tietenkin on määrällisesti paljon (varmaan kaikkineen pari tuhatta), mutta jotka myös poistuvat nopsaan tahtiin, ne kun eivät tunnu kestävän pakkasta, vaan katkeavat (myös kuivalla ilmastolla saattaa olla haurastumiseen syynsä). Kolmantena lomahankintana olivat bikinit, joille ei kyllä olisi ollut tarvetta, mutta kun ne näyttivät nii-in kivoilta, ja kaksi niihin sopivaa pareota, joita sitten molempia käytin jo lomalla. Eivät meinanneet kaverit uskoa, ettei yhtään uutta laukkua tai enempää kenkiä tullut mukanani kotiin.

Herra Kirjoituksen t-paita varasto on täydentynyt kolmella uudella t-paidalla; kaksi Thaimaasta ja kolmannen toin Wienin tuliaisina. Noiden lisäksi olen ostanut kahdet sukkapuikot (ne jo täällä aiemmin esitellyt) ja kerän lankaa. Viimeksi mainittu on pitkään himoitsemaani 7 veljestä papukaijaa, jota ei ollut myynnissä kaupoissa vuosiin. Tosin nyt huomasin himotuksen siirtyneen saman sarjan Polkka-version karkkisävyyn eli aina se, mitä ei vielä ole, himottaa.



Jos en olisi nähnyt rasiaa tätä kirjoittaessani koneen vieressä, olisin tyystin unohtanut Wienistä tekemäni "pakkokosmetiikkahankinnan": herkälle iholle tarkoitetun vauvavoidepurkin. Sairastuin matkalla influenssaan ja nenäni hajosi niistämisestä täysin, vanhasta kokemuksesta tiesin, että tuo euron maksanut superriittoista superrasvainen purkki on pelastus siihen. Mieluummin ostin sen, kuin yritin leikkiä enempää Petteri Punakuonoa kuin jo olin ja pitää kosmetiikan ostolakosta kiinni. Tämä rasva kyllä hoitaa rohtumat ja ärtyneen ihon eli voin todellakin suositella ja itse asiassa minua harmittaa etten ostanut Bipasta enempää kuin tuon yhden purkin. Sentään Bipan meikit, joista olen haaveillut edellisestä Wienin käynnistäni saakka, jätin ostamatta, koska tajusin, ettei niille ole todellista tarvetta.

Nopeasti laskien tuo määrä on siis 11 (hiuslenkit, bikinit, 2 pareota, 3 t-paitaa, 2 sukkapuikot, lankakerä ja rasvapurkki; kenkien laskin kompensoineen toisensa) uutta tavaraa 3 kk aikana. Jos tarkalle haluaisi ajatella, niin mitään noista ei välttämättä olisi tarvittu ja ilman noita ostojakin olisi ihan hyvin pärjätty, mutta ottaen huomioon lomailun ja viime aikaisen matkustamisen määrän, niitä olisi voinut olla enemmänkin.

Ruokahävikki on nollilla, en ainakaan muista heittäneeni pois mitään pilaantunutta kotiinpaluumme jälkeen. Tekstiilipoistoja on tullut n. 200g, josta puolet ompelu- ja leikkuujätettä ja toinen puoli loppuunkuluneita rättejä, joilla on vielä kerran siivottu jotain ja sitten laitettu roskiin.

Lankoja on sukkien muodossa poistunut meiltä 409g, lisää tullut 100g, oikeaan suuntaan siis menossa.

Ei kommentteja: