Kosmetiikkapoistot 1/4 vuosi 18

Aion jatkaa kosmetiikkapoistojen sarjaa niin kauan kunnes kosmetiikan määrä on saatu jokseenkin kohtuulliseen määrään. Samoja tavaroita on tulossa poistoihin tänäkin vuonna, niitä suosikkeja kun on tullut jemmattua varastoon enemmän ja vähemmän. 

Hiusväri tuli ja meni eli käytettiin ostoa seuraavana päivänä, hammastahnasta ei varmaan tarvitse sanoa mitään ja ApoBase ja Decubal käytettiin meikin poistossa. Kullanvärisessä hylsyssä oleva huulipuna naamioituu taustaansa todella hyvin, mutta kyseessä on loppuunkäytetty Oriflame Raspberry blush.

Poistoihin lisää samaa tavaraa eli toinen infiniten hajustamaton hoitoaine - käyttämättömänä sekin.
Minä siis en osaa käyttää sellaisia määriä hoitoaineita, mitä valmistajat kuvittelevat käytettävän. Näiden shampoot loppuivat aikaa sitten, mutta hoitoaineet pyörivät avaamattomina kaapissa, kun olen tietysti käyttänyt niitä edellisiä avoinna olleita hoitoainepulloja. Minulle sopiva suhde olisi 500ml shampoota ja 75ml hoitoainetta, mutta tuollaisia yhdistelmiä ei tietenkään myydä missään.

Reissun jälkeen poistoissa on tietenkin jonkin verran normaalista poikkeavia tuotteita. 6 purtiloa aurinkorasvaa (3 moussea kertoimella 50, 2 ruskeaa tuubia kertoimella 20 ja yksi vaalea purkki kertoimella 15), 1 after sun, Pivoine suihkugeeli, Fuze suihkugeeli/shampoo yhdistelmä ja 3 pientä shampootuubia sekä 1 hoitoainetuubi ja kolme palasaippuaa.

Seuraavaksi tyhjentyneet pullot ovatkin sitten sitä tyypillistä peruskauraa; parranajogeeliä Herra Kirjoituksen tyhjentämänä, Garnierin misellivesi, joka ei ollut ihan sellainen supertuote kuin odotin, Bio+ shampoo oli yhteiskäytössä meillä molemmilla, XZ men shampoon ja suihkugeelin yhdistelmä Herra Kirjoituksen käytöstä. Sagan body lotion käytettiin kropan kostuttamiseen auringon jälkeen, ApoBaset (kaikki 3 tuubia) käytettiin meikin poistoon, Dermosilin dödö on vanha tuttu ja sekin Herra Kirjoituksen tyhjentämä. Keskellä oleva vihreäkorkkinen hajuvesipullo on yksi lemppareistani Yves Rocherin vanha Folies de Saisons Caprices de Printemps. On äärimmäisen harmillista, ettei tuota saa enää, se vaan on niin ihana tuoksu.

yht.32

Ensimmäinen neljännes elettynä

Tuntuu hurjalta ajatella, että tätä kirjoitettaessa on vuodesta paria päivää vaille neljännes takana. Mihin se aika taas karkasi? Tällä kertaa hyviä vastauksia ovat esimerkiksi lomailuun, lentokoneessa ja -kentällä istumiseen ja sairastamiseen. Turha sanoakaan, että nautin täysin siemauksin laiskasta aurinkolomasta, johon liittyivät runsain mitoin rakastamani turkoosi meri, valkoinen hiekka, kuumana paistava aurinko ja hyvä ruoka. Mitä muuta ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen - no ehkä sen rakkaan jättämään ne toiset jalanjäljet siihen hiekalle. Minä todellakin olen niin onnekas, että minulla on se rakas, RAKAS isoilla kirjaimilla, joka paitsi jaksoi tallustella kanssani hiekalla ja koota simpukoita myös jakaa sen tavallisen arjen ja tarjota halausta silloinkin, kun rouva sen vähiten ansaitsisi.

Aika normaalista poikkeava tämä meidän alkuvuotemme on ollut, sillä siinä missä minä pidin vanhoja kesälomia tuon reissun aikaan, on Herra Kirjoitus vuorotteluvapaalla, josta maaliskuun loppuessa on puolet kulunut. Leppoisasti tämä aika on mennyt, minä olen saanut erikoishemmotteluna työmatkakyytejä huonoilla keleillä ja vähän muutenkin. Arjen luksusta ovat tarjonneet myös ne aamut, kun ei ole tarvinnut käyttää herätyskelloa, vaan on ihan vaan voinut heräillä rakkaan kainalosta, kun on siltä tuntunut. Vaikka olen tehnyt ylitöitä jossain kohtaa, niin toisaalta harrastustyöt ovat jääneet niin vähiin, että vapaa-aikaa on ollut silti enemmän kuin ennen.

Aika hupaisaa on se, että ajattelin ennakkoon tämän olevan iso taloudellinen ponnistus ja mietin, miten tästä oikein selvitään. Toki tulot ovat meillä molemmilla pienemmät kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana. Herra Kirjoituksella on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan se tilanne, että kaikki menee, mitä tuleekin ja onhan minunkin säästöosuuteni pienempi kuin aikaisemmin, mutta silti ihan mukavasti on pärjätty - säästöihin ei ole kumpikaan koskenut, mikä sekin on jonkinlainen saavutus. Tässä kohtaa pitää varmaan lisätä vielä se, että tammikuun käyttörahat hoidettiin valuutanvaihdon kautta jo viime vuoden puolella, ja kun niistä ei kaikki kulunutkaan, niin se lisäsi puskuria entisestään. Hätävarana laatikossa odottaneet lahjakortit ovat myös käyttämättä- ne olin ajatellut sitä tilannetta varten, että palkka on käytetty ja ruokaa tarvittaisiin (periaatteella säästöihin ei kosketa, vaikka mikä olisi, vaikka juuri tällaisia tilanteita vartenhan ne ovat). Melkoinen harppaus varmaan on sitten heinäkuussa, kun tulot kasvavatkin taas normaalitasolle, miten sitä sitten oikein osaakaan elää. Tai no meidät tuntien, juuri niin kuin tähänkin mennessä, mikään ei muutu.

Tavaroiden poistuma on ollut pientä, taidetaan puhua ehkä kymmenestä tai maksimissaan parista kymmenestä asiasta/esineestä ensimmäisen neljänneksen aikana mikäli mukaan ei lasketa tyhjentynyttä tai muuten poistettua kosmetiikkaa - sitä kun tuntuu riittävän. Toisaalta eipä niitä tavaroitakaan ole sitten vastavuoroisesti paljon uusia tullut. Olin ajatellut, että loman aikana en tee tavaraseurantaa, mutta se osoittautuikin yllättävän helpoksi noista olemattomista määristä johtuen. Lomalta ostin itselleni uudet kropsut hajonneiden tilalle eli tilanne tasapainossa yhdet pois ja uudet tilalle. Lisäksi ostin kahdella eurolla hiuslenkkejä, joita tietenkin on määrällisesti paljon (varmaan kaikkineen pari tuhatta), mutta jotka myös poistuvat nopsaan tahtiin, ne kun eivät tunnu kestävän pakkasta, vaan katkeavat (myös kuivalla ilmastolla saattaa olla haurastumiseen syynsä). Kolmantena lomahankintana olivat bikinit, joille ei kyllä olisi ollut tarvetta, mutta kun ne näyttivät nii-in kivoilta, ja kaksi niihin sopivaa pareota, joita sitten molempia käytin jo lomalla. Eivät meinanneet kaverit uskoa, ettei yhtään uutta laukkua tai enempää kenkiä tullut mukanani kotiin.

Herra Kirjoituksen t-paita varasto on täydentynyt kolmella uudella t-paidalla; kaksi Thaimaasta ja kolmannen toin Wienin tuliaisina. Noiden lisäksi olen ostanut kahdet sukkapuikot (ne jo täällä aiemmin esitellyt) ja kerän lankaa. Viimeksi mainittu on pitkään himoitsemaani 7 veljestä papukaijaa, jota ei ollut myynnissä kaupoissa vuosiin. Tosin nyt huomasin himotuksen siirtyneen saman sarjan Polkka-version karkkisävyyn eli aina se, mitä ei vielä ole, himottaa.

Jos en olisi nähnyt rasiaa tätä kirjoittaessani koneen vieressä, olisin tyystin unohtanut Wienistä tekemäni "pakkokosmetiikkahankinnan": herkälle iholle tarkoitetun vauvavoidepurkin. Sairastuin matkalla influenssaan ja nenäni hajosi niistämisestä täysin, vanhasta kokemuksesta tiesin, että tuo euron maksanut superriittoista superrasvainen purkki on pelastus siihen. Mieluummin ostin sen, kuin yritin leikkiä enempää Petteri Punakuonoa kuin jo olin ja pitää kosmetiikan ostolakosta kiinni. Tämä rasva kyllä hoitaa rohtumat ja ärtyneen ihon eli voin todellakin suositella ja itse asiassa minua harmittaa etten ostanut Bipasta enempää kuin tuon yhden purkin. Sentään Bipan meikit, joista olen haaveillut edellisestä Wienin käynnistäni saakka, jätin ostamatta, koska tajusin, ettei niille ole todellista tarvetta.

Nopeasti laskien tuo määrä on siis 11 (hiuslenkit, bikinit, 2 pareota, 3 t-paitaa, 2 sukkapuikot, lankakerä ja rasvapurkki; kenkien laskin kompensoineen toisensa) uutta tavaraa 3 kk aikana. Jos tarkalle haluaisi ajatella, niin mitään noista ei välttämättä olisi tarvittu ja ilman noita ostojakin olisi ihan hyvin pärjätty, mutta ottaen huomioon lomailun ja viime aikaisen matkustamisen määrän, niitä olisi voinut olla enemmänkin.

Ruokahävikki on nollilla, en ainakaan muista heittäneeni pois mitään pilaantunutta kotiinpaluumme jälkeen. Tekstiilipoistoja on tullut n. 200g, josta puolet ompelu- ja leikkuujätettä ja toinen puoli loppuunkuluneita rättejä, joilla on vielä kerran siivottu jotain ja sitten laitettu roskiin.

Lankoja on sukkien muodossa poistunut meiltä 409g, lisää tullut 100g, oikeaan suuntaan siis menossa.

Ikuisuusprojekti etenee sittenkin

Nämä sukat ovat hautuneet lankalaukussani jo 9k ajan. Malli ei ollut mitenkään erityksen hankala, mutta jotenkin niiden tekeminen vain tökki. Se ken väittää, että välineillä ei ole väliä valehtelee. Takkusin tota ekaa sukkaa 25cm bambupuikoilla, koska mulla ei ollut oikeaa kokoa 20cm mittaisia sukkapuikkoja - olisin siis tarvinnut 2,5 kokoiset. Noita 20 cm:n mittaisia olisi löytynyt 2,25 ja 2,75 koossa, mutta ei just 2,5:ia. Jos tänään olisin aloittamassa ko. sukkia olisin ihan varmaan ottanut lyhyemmät vähät koosta välittäen.

Jouduin ihan oikeasti inventoimaan koko puikkovarastoni, ennen kuin uskoin, että juuri 2,5:t todellakin puuttuvat (metalliset olis ollu, mutta niitä en halunnut). Onneksi mulla oli 13cm pitkät sormikaspuikot oikeaa kokoa - jatkoin sitten niillä. Noi lyhyemmät ovat ehkä inasen liian lyhyet, mutta nuo pitkät ovat todellakin pitkät - en tajua, mitä olen ajatellut ne hankkiessani sukkiin ne eivät ainakaan käy.

Kun edellisen kerran tein näitä kesällä 2017, olin kutonut toisen kantalappua myöten valmiiksi ja teräosa puuttui. Nyt sitten käytin osan yövuoron jälkeisestä  päivästä, jolloin en kykene tekemään mitään kovin monimutkaista, ja tein tuon teräosan valmiiksi. Kyseessä oli siis jälleen kerran enemmän aloittaminen kuin varsinainen työnmäärä - ja tietenkin ne välineet.

Toisen sukan aloitin sitten heti noilla lyhyemmillä puikoilla.

Vielä violetit

Tiesin, että minulla on yhdet ikuisuusprojektiksi venähtäneet sukat käsityökassissani, mutta järkytyin kuin löysin sieltä myös violetinkirjavat varret, joista toiseen olin tehnyt jo kantapäänkin, olin unohtanut ne tyystin. Varren materiaalina on todennäköisesti Novitan Polku. Liukuvärjäryn varren jälkeen kantapään väreinä olivat kanervan violetti ja sähkönsininen, molemmat sopivat kyllä hyvin sekä varteen että keskenään, mutta sininen lanka oli sen verran paksua, että vaikutelma oli tönkkö - lisäksi sininen väri loppui pahasti kesken raidoituksen. Purin siis kyseisen teelmän ja verotin seuraavaa jämäpussiani, mistä löytyi lisää violetin ja sinisen sävyjä, osan tuosta kantapäästä puretusta kanervanvärisestä langasta käytin jämien jämä - sukkiin ja loput sitten täydentämään näitä violetteja sukkia.

 Sukat ovat kokoa 38, käytin  mittana edellisiä jämien jämä sukkia, jotka ovat samaa kokoa. Tyrkkään nämä erään lapinmatkalaisen riesaksi, jahka seuraavan kerran tapaamme.


Painoa näillä 106g eli kaapistani löytyy sen verran vähemmän jämiä.

Nuukuus, kierrätys, maailmanparannus

Yritin jo vuoden 2017 aikana ostaa mahdollisimman vähän ja epäonnistuin surkeasti ainakin lankojen suhteen - ja no vähän kaiken muunkin. Nyt olen entistä innokkaammin lueskellut Arkijärki-blogin kirjoittajan Jennin ajatuksia ja löytänyt myös pari uutta blogi suosikkia (Kokonainen Elämä Edessä ja Vuosi ostamatta mitään), joissa kirjoittaja on vuoden ostamatta mitään itselleen siis mitään muuta kuin ruokaa. Toisen kirjoittajan vuosi on jo päättynyt ja toisen on vasta puolivälissä. Ensin mainittuun en ole vielä kovin syvällisesti tutustunut, jälkimmäisen olen jo lukenut kokonaan enkä voi kuin ihalla sen kirjoittajan päättäväisyyttä ja sissiasennetta - kun kerran jotain on luvattu tehdä, niin se tehdään, oli miten vaikeaa tahansa.

Asennehan toki kaikessa ratkaisee ja se syy, miksi on johonkin lähtenyt. Ehkä se, että syynä on halu parantaa maailmaa ja vankka kokemus siitä, että itsellä on jo kaikkea, antaa enemmän voimia kuin se, että ostoslakon syynä on täydet kaapit (mutta ei sitä kaiken omistamisen tunnetta) ja nuukuus eli rahan säästäminen. Ehkä siinä on se perimmäinen syy, miksi niin helposti lipsahdan hankkimaan "jotain kivaa" piristämään, lohduttamaan, muuten vaan. Yllättävästi olen huomannut, että monesta muusta shoppailuhimosta olen päässyt eroon, mutta jostain syystä langat ovat jääneet sinne "tahtoo, haluaa"-osastolle vai kuvitelenko Finlaysonin vanhaa mainoslausetta lainaten, että ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää.

Minimalismin suhteen olen jo nostanut kädet pystyyn. Minusta ei vaan ole siihen, se ei sovi minulle. Luin Vuosi ostamatta mitään-blogin Heidin kirjoitusta siitä, miten hän luopui meikeistä ja kosmetiikasta sitä mukaa kuin ne loppuivat tai miten hänellä oli haasteeseen lähdettäessä 15 paria kenkiä. Minun, hamsterin, kohdallahan asia menee juuri niin, että vaikka en vuoteen osta meikkejä tai kosmetiikka, niitä riittää koko vuodeksi varmasti, sen verran hyvät varmuusvarastot olen koonnut. Kengistä on ehkä turha edes mainita, kun tuonne saisi pistää nollan perään, että ollaan niissä lukemissa, mitä minun kenkäkaappini sisältää.

Kaipa sitä tarvaravirtojen sisääntulon torppaamista voisi pitää jonkinlaisena minimalismin tai käytännöllisyyden esiasteena. Jälleen kerran vakuuttelen, että jossain kohtaa tavaroiden on pakko loppua, kun en hanki niitä lisää. Minulla siihen tosin saattaa mennä viisi vuotta muiden ihmisten viiden kuukauden sijaan. Lisäksi pahennan omaa asemaani korjaamalla aktiivisesti käytössä olevia vaatteitani; paikkaan, parsin, kursin, vaidan osia ja poistan nukkia. Kaikki tuo lisää vaatteiden ja tekstiilien käyttöikää melkoisesti, varsinkin kun paikkauksen ja parsimisen sietoasteikkoni on huomattavasti korkeammalla kuin monella muulla. Jotkut muut heittävät vaatteen pois ensimmäisen pienen reiän ilmestyessä tai kuminauhan lörpähtäessä, mutta reiän voi paikata ja kuminauhan vaihtaa ja vaatteelle tuli taas lisää käyttöikää vaikka miten.

Olisiko niin, että ongelmani on se, ettei kaltaiseni itsekkään dinkun tarvitse miettiä, miten jättäsin maapallon edes kohtuullisessa kunnossa kupeideni hedelmille, niin maailmantuska ei iske niin valtavana eikä aiheuta välitöntä suurta toimintareaktiota. Kierrätän kyllä kaiken mitä pystyy, ostan mieluummin kirppiksiltä kuin kaupoista sen mitä ostan tai sitten pyrin ostamaan laadukasta ja kestävää, mutta toisaalta lennän, syön maitotuotteita sekä lihaa ja kuljen autolla.

Tällä kertaa yritän tosissani pitää huolta siitä, että tämän loppuvuoden aikana en shoppaile itselleni mitään, vaan käytän varastoja loppuun. Mielessäni kehittelen jo nyt ensi vuodeksi teemaa siitä, miten paljon rahaa jää säästöön, jos jatkan samalla linjalla. Ensi vuosi on kuitenkin luullakseni monessa suhteessa enemmän normaalivuosi kuin tämä, mitä nyt elämme.

Suurempaa kuvaa

Mä jotenkin niin ihastuin tähän konferenssijulisteeseen. Kyllä, toin useamman näitä mukanani Wienistä vain siksi, että tuo kuva oli niin kaunis.

Yksi päätyi jo uuteen kotiin työkaverille, joka joutui jättämään kaikki tuollaiset entiseen kotiinsa homeongelman takia. Tylsästi mulla itselläni ei tietenkään ole seinällä paikkaa tuolle, mutta onneksi voi ottaa aina kuvan ja säästää sen blogiin muistoksi.

Hamsteri ja langat

Sain tässä jokin aika sitten todellisen kuningasajatuksen ja päätin inventoida lankani. Pääsääntöinen tarkoitukseni oli avata silmäni sille ajatukselle, että en tarvitse enää yhtään lisää lankaa. Reilut puoli vuorokautta sain pemmastettua lankojen kanssa, kun levittelin ensin langat makuuhuoneeseen ja jaottelin ne sitten samanlaisten kanssa samaan kasaan, kun ne aikaisemmin olivat suloisesti sekaisin. Ihan kaikkia ei tullut nytkään perattua, mutta suurin osa sentään kuitenkin. Herra Kirjoitus avusti kantamalla laatikoita ja pusseja edes takaisin - eikä valittanut yhtään, ei sanaakaan siitä, että lankoja olisi liikaa - ihana, ihmeellinen mies.

Lopputulema oli se, että lankoja on paljon. Listasin vain seiska veikan ja nallen kokonaiset kerät ja sain lukemaksi 177 kerää ja sen lisäksi niiden jämiä oli vaikka miten paljon ja toki sitten epämääräinen määrä muita lankoja niin isompia keriä kuin jämiäkin, esimerkikisi pelkkiä puuvillalankoja yksi kestokassillinen. En jaksanut punnita niitä, enkä muitakaan jämiä, vaikka se oli alunperin tarkoitukseni. Punnitsemisesta oli pakko luopua, koska aika loppui kesken - näiden kunnolliseen käsittelyyn olisi tarvittu vuorokausi  yhden päiväsydämen sijaan.


Huolimatta siitä, että lankoja on enemmän kuin tarpeeksi lopun elämäni ajaksi, himoitsen niitä lisää. Järki kertoo, että en todellakaan tarvitse yhtään lisää, mutta tunne houkuttaa sekä naamakirjan lankahamstereihin että Adlibriksen maaliskuun lanka-alennusmyynteihin hamstraamaan lisää lankaa. Järki kysyy kerta toisensa jälkeen, miksi se on niin hirveän vaikeaa vain sulkea silmät ja olla ostamatta. Tunne kysyy, miksi pitäisi olla ostamatta, miksi ei saa hemmotella itseään, mihin järki vastaa, että mihin ihmeeseeen sitä tarvitsee kymmenettä kerää jotain tiettyä lankaa, eikö jo olemassa olevat viisi riittäisi. Pari huutokauppaa olen onnistunut näillä konsteilla ohittamaan - onnekseni hinnat ovat nousseet niin kalliiksi, ettei ole kannattanut ostaa.


Se voi kuitenkin olla, että Adlibriksen maaliskuun tarjoukset käyvät liian houkutteleviksi, mutta yritän vastustaa viimeiseen asti. Jos en muuten, niin tuijottelemalla tuola ylläolevaa kuvaa ja hokemalla, että liian monta kerää on liian monta kerää.

Jämien jämät

Sairastaessani en jaksanut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin levätä, kuunnella äänikirjoja ja kutoa sukkia - vuoden saldo on kasvanut viimeisen parin viikon aikana räjähdysmäisesti. Kipeänä ollessani en jaksanut kaivella lankavarastoja ja tehdä hienoja suunnitelmia, vaan otin käyttöön ensimmäisen käteeni tulleen jämäpussin ja sieltä sitten arvoin käytetyt langat.

Samaisen pussin sisällöstä syntyivät kaikki aikaisemmin esittelemäni sukat, lopulta jäljellä olivat vain pienet nöttöset nallen vahvuista tai vielä ohuempaa sukkalankaa. Lopputulemana olivat sitten jämien jämä - sukat.

Eivät todellakaan maailman kauneimmat, muta eivät toisaalta ihan hirveän rumatkaan - vain rumat. Jos tuon vaaleanpunaisen olisi voinut korvata vaikka tummanvioletilla tai ruskealla, tulos olisi ollut parempi, mutta kun siellä pussissa ei ollut tummaa violettia tai ruskeaa. Saatuani nämä sukat valmiiksi pussin pohjalla oli vain pari pienen pientä nöttöstä sinistä ja niillä ei olisi saanut kantapäätä tehtyä. Painoa sukilla 90g.

Tiedän, että monet puolittavat langat vaa'an kanssa noin suunnilleen. Minä teen ehkä turhaa työtä, mutta puran kerät ja puolitan langat sentilleen ja silti saattaa joskus käydä niin, että toiseen sukkaan tulee puoli kerrosta enemmän kuin toiseen. Näissäkin sukissa jouduin ottamaan toisesta  muutaman kymmenen ylijäänyttä senttiä, jotta sain toisessa kerrokset täyteen, mikä tarkoitti runsaampaa määrää päätteltäviä langanpäitä, mutta samannäköisiä sukkia.

Vaikka näiden sukkien ulkonäkö ei ole täydellinen, j otenkin uskon silti, että käyttöön tulevat nämäkin, sillä näiden saaja on eräs tuttavapiirini aktiivisukankäyttäjistä ja hänen lempparinsa ovat Nallesta tehdyt sukat ja Nallea näistä on 90%.

Nuukailuvinkki: ponnareiden uudistus

Tämä vinkki ei ole omaa keksintöäni, vaan löysin sen netistä. Monien muiden tapaan käytän "puhelinjohtoponnareita", jotka löystyvät ajan kanssa sellaisiksi, ettei niistä enää oikein ole käyttöön.

Nämä ponnarit saa uudistettua keittämällä. Virallisesti se kai pitäisi tehdä ihan kattilassa, mutta minä käytin vedenkeitintä ja kiehuvaa vettä. Tosin tuo kaikkein paksuin ponnari olisi ehkä vielä paremmin vetäytynyt kokoon, jos sitä olisi keittänyt kattilassa pari minuuttia.

Eli ponnarit kattilaan/lautaselle ja kiehuvaa vettä päälle.

Minuutin odotuksen jälkeen ponnarit näyttävät alla olevan kuvan mukaisilta. Erityisesti mustassa huomaa eron, punainen on sen verran paksu, että sitä olisi pitänyt tosiaan keittää pari minuuttia kiehuvassa vedessä, jotta olisin päässyt vielä parempaan tulokseen.

En osaa sanoa, montako kertaa yhtä ponnaria voi uudistaa tällä tavoin, mutta uskoakseni useamman kerran,.

Kahdet kumpareet

Tämä malli oli trendikäs muutama vuosi sitten, mutta tyypilliseen tapaani olen myöhässä trendeistä. Olen edelleen jämälankojen tuhoamislinjalla ja aloitan neuleen (minkä ihmeen neuleen, nämä ovat toiset ja kolmannet tänä vuonna kutomani sukat ja eletään sentään maaliskuun puoltaväliä) kokonaisesta kerästä vain äärimmäisessä hädässä.

Malli on kuudella jaollinen ja kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava:
kerrokset 1-5: 3 oikein, 3 nurin
kerrokset 6-10: kaikki oikein
kerrokset 11-15: 3 nurin, 3 oikein
kerrokset 16-20: kaikki oikein ja tätä toistaen

Puna-sinisissä sukissa on alussa 52 silmukkaa, joilla on neulottu 2 oikein, 2 nurin joustinta 10 kerrosta. Sen jälkeen lisäsin 2 silmukkaa, jolloin kokonaismäärä oli 54 silmukkaa ja aloitin varsinaisen kumpareneuleen.

Jotta kumpareet näkyisivät paremmin, olisi kannattanut käyttää toisenlaista raidoitus tekniikkaa. Minä neuloin nurin-oikein kerrokset punaisella ja sileä kerrokset (joita käytin näissä sukissa vain 4) sinisellä.

Sukkien saaja on käly-parkani. Hän palautti minulle pari paria vanhoja tekeleitäni parsittaviksi, toki parsin nekin taas käyttökuntoon, mutta jotenkin parin jämäkerän tuhoaminen houkutti. Perustelin sukkia myös sillä, että kälyni käyttää villasukkia jatkuvasti, joten on vain hyvä, että hänellä on joku pari jemmassakin. Nämä eivät toki varmastikaan ole yhtä mieluisat kuin jotkut muut monimutkaisemmanmalliset sukat, mutta tässä flunssan kourissa ei oikein jaksanut panostaa.

Langan menekki 113g.

Toiset liki samalla mallilla tehdyt sukat päätyvät myös samaan osoitteeseen. Nämä noudattavat mallia uskollisemmin, sillä näistä puuttuu varrensuun resori. Silmukkamäärä on sama 54. Langat ovat edelleen jämälaatikosta, sininen suurimmalta osaltaan samaa kuin noissa aikaisemmissakin, oranssista violettiin väriä vaihtava liukuvärjätty on yhdestä kerästä, jonka koetin puolittaa niin, että sain mahdollisimman saman väriset sukat. No ihan ei mennyt jako tasan, koska toisen sukan varteen tuli violettia ja toisen sukan kantapään alunen on punainen ja toinen violetti.

 Koristerusetit ovat kierrätetyt, wieniläiset karkkikaupat pakkaavat ostokset kovin suloisesti, joten nappasin tuliaiskarkkipussien koristeet uusio käyttöön.

Langan menekki 112g.

Ihan eivät sukat olleet mallin mukaiset, tältä niiden pitäisi näyttää:

Vuoden ensimmäiset sukat

Sukat ja käsityöt eivät oikein ole tänä vuonna houkutelleet. Tammikuu meni töiden ja lomien takia 0-linjalla, helmikuuhun ja maaliskuun alkuun kasautui yllättävä määrä työmatkoja, enkä jaksanut raahata kutimia mukanani mihinkään.

Joten vuoden ensimmäiset sukat valmistuivat sitten maaliskuussa, siinä vaiheessa kun tehokkaat kutojat ovat saaneet jo sata paria aikaiseksi. No, eihän tämä ole mikään kilpalaji.

Vuoden ensimmäiset sukat menevät Herra Kirjoituksen siskonpojalle. Lanka on peräisin jämälaatikosta, silmukoita 13 puikolla. Alkuun 2 oikein-2 nurin resoria 10 kerrosta, jonka jälkeen superhelppoa oikein nurin pintaneulosta, jossa kudotaan vuorotellen 1 takareunasta oikein, 1 nurin koko kerros. Tätä jatketaan viisi kerrosta, seuraavat viisi kerrosta kudotaan 1 nurin, 1 takareunasta oikein. Nilkan kohdalle tein taas 10 kerrosta 2 oikein, 2 nurin joustinta. Kantapää on ristiinvahvistettu.  Sukan teräosan pohja on sileää neulosta, päälinen samaa viiden kerroksen välein vaihtuvaa pintaneulosta.

Sukkien koko on n. 32 eli varressa on 6 viiden kerroksen settiä ja teräosassa 8 viiden kerroksen settiä ennen kärkikavennuksia. Painoa sukilla 53g.

Nyt sitten jännitetään, mitä näistä sanotaan. Edelliset kun olivat yllätysmenestys.

Sairastuvan ylellisyyshankinnat

Onnistuin nappaamaan jostain kevättalven piristykseksi influenssan - melkein viikon mittainen Wienin työmatkakin meni puolitokkurassa sairastaessa. Matkan jälkeinenkin viikko meni sairastaessa, suurin osa petipotilaana, kun ei vaan jaksanut tehdä mitään ja loppuviikosta pihan perälle roskikselle käveleminenkin kävi työstä.

Konekin oli suurimman osan viikkoa kiinni, mutta sen yhden kerran kun sen avasin, lankesin heti ostoksille. Monta kertaa olen naamakirjan villasukkapalstalla lukenut kommentteja erilaisista puikoista, puolesta ja vastaan, kehuvia ja moittivia. Itse kudon nykyään useimmin halvoilla ebaysta ostamillani bambupuikoilla, joita minulla on melkoinen säkillinen. Samoin löytyy tavallisia metallisia puikkoja monessa koossa ja monessa mitassa, mutta ei koivuisia, ruusupuisia tai neliönmallisia.

Nyt sitten lankesin ostamaan hifistelypuikot tai siis heti kättelyssä kahdet. Molemmat kokoa kolme, mitä nykyään käytän liki vallan seiskaveikan kutomiseen ja seiskaveikkaa taas käytän lankana selkeästi eniten.

Ostin siis ruusupuiset 15cm pitkät 3mm puikot ja Novitan koivuiset 20cm pitkät puikot yhteishintaan 15€. Näiden pitäisi siis olla luokkaa paremmat kuin nuo bambuiset, joita nykyään käytän. Ainakin ne maksoivat triplasti sen, mitä viidettoista erikokoiset halpis-bambupuikot olisivat maksaneet.

Kun saan nyt puikoilla olevat keskeneräiset työt valmiiksi, testaan heti nuo molemmat.