Lokakuun saapuneet ja poistetut

Syyskuun yritykseni listata poistuneita ja saapuneita tavaroita floppasi pahemman kerran, joten yritetään ottaa uudelleen lokakuussa.


Saapuneet:
1 Siwa-kassillinen sekalaisia lankoja
kynttilöitä ruusuja varten
avainnauhoja
kassillinen lankoja sekä valmiita sukkia ja tumppuja (näistä meille jää vain murto-osa)
3 kerää lankaa ostettu (poistuvat joulukuussa ) lahjaksi
kaulaliina (ilmainen, purettu lahjaksi)
Lankoja, lankoja, lankoja, lankoja...
6 kpl pöytätabletteja keittiöön (ostettu)
1 kpl pellavainen pöytäliina (ostettu)
3 kpl pellavaisia tabletteja (ostettu)
1 kpl iso matto keittiöön (saatu)
1 kpl kynsilakkoja (saatu) 

Summaus: Jos lankoja ja kynttilöitä ei lasketa, niin hyvin vähän muuta yht. 12 tavaraa (ja näistäkin 6 kpl tabletteja lähtee myyntiin)



Poistuneet:
1)   2 kerää Hattara-lankaa (myyty)
2)   12 kerää Rose mohair - lankaa (myyty)
3)   1 tuikkukuppi (myyty)
4)   1 paketti tuikkuja (myyty)
5)   1 kauratyyny (lahjoitettu)
6)   1 pari sukkia (lahjoitettu)
7)   2 kassillista kahvipusseja (annettu)
8)   1 ämpäri vanhentunutta tapettiliisteriä (roskiin)
9)    kasa pahvisia ja muovisia koteloita poistuneista laitteista(roskiin)
10)  3 kerää valkoista villalankaa (myyty)
11)   kullanväriset balleriinat (myyty)
12)   verhokappa sinisillä kukilla (vaihdettu)
13)   2 tuubia silikonia (annettu)
14)   1 pkt autonlamppuja (vaihdettu)
15)   3 kpl autonlamppuja (annettu)
16)   1 kpl Lumia 920 suojakalvo (myyty)
17)   1 kpl Lumia 920 limenvärinen kotelo (myyty)
18)   4 kpl kankaita (3 ruskeaa mokkajäljitelmää ja 2 palaa satiinia) (vaihdettu)
19)   4 kpl kantaita (vihreä ja sininen ulkoilupukukangas, valko-vihreäraidallinen satiini ja beige
         sisustuskangas) (vaihdettu)
20)   valkoinen fleece (vaihdettu)
21)   Rustique kukkakori (vaihdettu)
22)   sini-valko-punainen paljetti toppi (myyty)
23)   9 kpl kosmetiikkaa tyhjentynyt (roskiin)
24)   6 kpl verhoja (myyty anopin puolesta, mutta ovat olleet meillä varastossa eli meiltä pois)
25)    musta Marwel-pusero (annettu)
26)    musta nyöripusero (annettu)
27)    kukallinen trikoopaita (annettu)
28)    turkoosia harsoa (vaihdettu)
29)    lyhdyn mallinen lamppu kylppäristä (vaihdettu)
30)    mustat tennarit annettu (annettu)
31)    ruskea kännykkäkotelo (annettu)
32)    tumman lila -kultaiset verhot (vaihdettu)
33)    kukanmalliset pyyheliinakoukut (vaihdettu)
34)    kissa-aiheinen maalaussabluuna (vaihdettu)
35)    9 kpl huulipunia (ruusutehtaalle)
36)    1 kpl huulirasva (ruusutehtaalle)
37)     kahvipusseja 4 kassilista (vaihdettu kynttilöihin)
38)     kahvipusseja 1 kassillinen (lahjoitettu)
39)     parvekelyhty vihreillä laseilla (vaihdettu)
40)     saumauslaasti (lahjoitettu)
42)     muovilaatikot palautettu pitkäaikaisesta lainasta
43)    4 kpl oven päälle tulevia ukko-naulakoita
44)     muovirasioita ja kuppeja (roskiin)


Poistuneita 92


"In memoriam" eli merkityksellisiä  vaatteita tuossa poistossa on kaksi. Kukallisen trikoopaidan ostin 30 markan hintaan kesällä 95 ja ajelin se päällä ensimmäiset ajotuntini ison auton ratissa. Paitaa on käytetty ja pesty ja näkyyhän se  - hyvin on paita palvellut, kesti käyttöä 21 vuotta ja on itse asiassa edelleen aivan  ehjä,vain ohueksi kulunut ja nukkainen.

 

Toisaalta tuo kolmivärinen paljettipaita edustaa kohtuullisen tyypillistä vaatetta kaapissani; olen ostanut sen kirppikseltä, en käyttänyt kertaakaan ja nyt puolivahingossa tarjosin sitä myyntiin, kun joku netissä etsi paljettivaatetta. Ensimmäiselle kyselijälle se ei kelvannut, mutta eräs toinen halusi ostaa sen törkyisestä hintapyynnöstäni huolimatta - lisäsin vaatteen myyntiin sovittamatta ja sovitettuani tajusinkin sen sopivaksi, joten pistin hinnan sillä ajatuksella, etten itse asiassa myy paitaa, koska se oli juuri nyt sopiva ja näyttävä päällä. Kun tämä ostaja oli valmis maksamaan pyyntini ja postikulut, lähti paita uuteen kotiin, vain kuvat jäivät muistoiksi.

Ostamisen onnen hetki...

...ihan vaan, koska mä voin.


Olen tässä painonpudotusprojektin edetessä siirtynyt katselemaan kriittisesti myös ostokäyttäytymistäni monestakin näkökulmasta. Yksi syy tähän on se, että ylipaino on usein jonkin riippuvuuden aiheuttamaa. Toiset ihmiset vain tavallista helpommin koukuttuvat johonkin, olkoon se sitten alkoholi, tupakka, herkut, liikunta, ostaminen tai mikä vaan. Näiden ihmisten riippuvuusketju saattaa mennä niin, että ensin on alkoholiriippuvuus, ja kun alkoholin käytön lopettaa ja raitistuu, tilalle tulee tupakka. Kun tupakasta vierottuu, saattaa tilalle tulla syöminen ja kun syöminen loppuu ylipainoon, laihduttamiseen ja liikuntaan, on liikunta se riippuvuutta aiheuttava aina siihen asti, kunnes kroppa ei enää kestä ja sitten kierroksen voikin aloittaa taas alusta taikka siirtää sen riippuvuutensa ostamiseen ja haalimiseen.


Ehkä siksi, että pelkään riippuvuutta, varon noita muka pahimpia koukkuja eli tupakkaa ja viinaa liki äärimmäisyyteen asti, lasillinen siideriä kahtena peräkkäisenä päivänä on jo minusta liikaa. Joten en tosiaan kuulu niihin ihmisiin, jotka istuvat kesäillan toisensa jälkeen terassilla sidukkaa lipitellen. Herkkukoukusta ei tässä yhteydessä edes tarvi puhua, siinä roikun ja vahvasti - ilmeisesti aivoni ovat kehittäneet täydellisen sokeririippuvuuden, koska 7 viikon sokeripaaston jälkeenkin himoitsen jäätelöä ja irtokarkkeja välillä niin, että melkein fyysisesti sattuu. Tiedän, etten pysty koko elämääni olemaan ilman niitä, eikä se ole tarkoituskaan - herkuttelu on sallittua, kunhan muistaa rajansa.


Ne rajat olisi tosiaan hyvä muistaa myös ostamisessa. Viimeisin tajuntaa rysäyttävä isku tuli tuossa muutama päivä sitten, kun siivosin meikkilaatikoitani. Siellä oli lukuisia huulipunia ja pari meikkipussia läpikäytyäni siirsin niistä suosiolla 10 täysikokoista ruusutehtaalle - siis 10 huulipunaa, joita oli tuskin lainkaan käytetty ja kaikki nyt roskiskamaa. Tilanteen karuutta kuvaa myös se, että niitä huulipunia jäi varastoon vielä useampi kymmenen. Vaikka käytänkin joka päivä huulipunaa, en silti usko, että ehdin käyttää niitä ennen kuin niistä osa on jälleen pilalla. Kysyin itseltäni, miksi ihmeessä olen ostanut tällaisen määrän huulipunia, mikä järki tai paremminkin sen puute on saanut minut toimimaan näin.


Myönnän, että minun on ollut aina vaikeaa ostaa vain yksi juttu, kun innostun jostain, niin tulen saman tien hankkineeksi monta samaa tai samantyylistä tai samankaltaista juttua (ihan vain siksi, että voin...). Montako esimerkkiä pitää mainita? Otetaan esimerkiksi kynsikoristeet, joita meillä oli jossain vaiheessa varmaan sataa erilaista, eikä siinä ollut edes laskettuna erikseen kaikkia niitä kynsilakkavärejä, mitä oli. Toinen hyvä esimerkki ballerinakengät, sinä kesänä, kun haksahdin niihin, meille muutti kolmet erilaiset mustat, kahdet ruskeat, violetit, kultaiset, hopeiset, pronssiset, neljät erilaiset punaiset ja kelta-vihreät kengät. Ja nuo ovat ne, jotka ulkomuistista muistan eli totuus saattaa olla, että niitä kertyi enemmän kuin tuo 14 paria. Tokihan ne olivat suhteellisen edullisia kirppislöytöjä, mutta kun sitä peilaa siihen, että olen käyttänyt noista ehkä joka toista paria ja loput ovat vain olleet kaapissa. Onko siinä mitään järkeä?


Samoin noiden huulipunien massiivinen invaasio on selkeästi jäljitettävissä siihen aikaan, kun valmistumisesta oli kulunut pari vuotta, työpaikka oli suhteellisen vakaa ja palkka säännöllinen, asuntolainakin saattoi olla, mutta sen maksaminen ei tuottanut suuria ongelmia, joten rahaa jäi kaikkeen ylimääräiseen. Samaan aikaan huuto.net oli uudehko ja edullinen ostopaikka, jossa esimerkiksi Oriflamen konsultit kauppasivat malliston vaihtuessa testerinsä. Joten ostaminen oli helppoa ja nopeaa, ja mikä parasta, sieltä sai isoja määriä erilaisia vaihtoehtoja edullisesti. Ostin ihan vain siksi, että mä voin... Minulla oli löysää rahaa, jonka saatoin käyttää kaikkeen kivaan. Jokainen saapuva paketti toi ensin sen jonkinlaisen onnenhetken ja sitten vähän myöhemmin pettymyksen, kun kaikki tuotteet eivät olleetkaan juuri sellaisia kuin olin ajatellut. Nämä lähtivät sitten yleensä kiertoon samaan osoitteeseen, eli huuto.nettiin, kuin mistä olivat tulleetkin. Sen sijaan rajatapaukset "ehkä sitä vois käyttää", "saattaahan se sopia" jne. jäivät kaappeihin ja kamaa kertyi.


Nyttemmin olen hamstrannut lähinnä lautapelejä ja lankoja ja niiden kanssa olen huomannut sen, miten lyhyeksi se "ostamisen onnen hetki" jääkään. Tämä on alkanut toistua yhä useammin eli tavaroiden saapuessa riennän suurella kiireellä hakemaan pakettia ja avaan sen. Pengon tavaroita hetken kuin lapsi jouluaattona, lasken pelien komponentit, silittelen lankakeriä ja fiilistelen, miksi ne haluavat muuttua. Tuo hetki kestää vain vähän aikaa ja sitten pakkaan tavarat pois, pelit kaappiin ja langat omiin laatikoihinsa - kymmenessä minuutissa ostoksen huuma on mennyt ohi, eikä mistään onnen fiiliksestä ole tietoakaan, joten sitten voikin mennä taas ostamaan uutta. Sen uuden tavaran kanssa näytellään tämä sama kuvio uudelleen, pienen hetken huuma "ostamisen ja omistamisen onnen hetki" ja sitten taas plääh- ei mitään.


Tuosta "ostamisen onnen hetken" hakemisesta haluan päästä eroon. Kun ostan tavaran, haluan sen tuovan minulle nautintoa pidemmäksikin aikaa kuin vain hetkeksi. Haluan myös päästä eroon siitä jemmaajan pahasta tavasta, että uusi tavara siirretään kaappiin odottamaan käyttöä ja käytetään niitä vanhoja, ei niin kivoja ensin. Siinä vaiheessa, kun tulisi sen "uuden" tavaran vuoro, on se jo auttamattomasti out-of-season. Otan siis tavoitteekseni tietoisen pyrkimyksen kohti ostamisen vähentämistä, "shoppailen" omissa kaapeissani, koska olen varma, että sieltä paljastuu paljon sellaisia yllätyksiä, joiden olemassa oloa en edes muista. Jos jotain hankin, en jätä sitä kaappiin hautumaan, vaan otan sen käyttöön heti, sillä tätä hetkeä varten se on hankittu. En osta kymmentä samanlaista tavaraa, vain koska se on kiva ja "koska mä voin", ostan sen yhden ja kun olen todellakin käyttänyt sitä enemmän kuin kerran, voin harkita toisen hankkimista, mutta monet samantyyliset hankinnat ovat ehdottoman kiellettyjä.

Hypistelymuhvi

Sukan valmistuksen lomassa olen viime aikoina kutonut hypistelymuhvia - testiversiota itse asiassa. Hypistelymuhvi on muistisairaille tarkoitettu lämmittely- ja "terapia"väline, dementikoilla kun on usein taipumus näprätä kaikkea ja tarrautua kiinni kaikkeen mahdolliseen. Tämä muhvi mahdollistaa sen, että on jotain luvallista, mihin saa tarttua ja mikä ei aiheuta vahinkoa. Periaatteessa malli on vapaa, ainoa vaatimus on, että lankojen tulee kestää konepesua.

Ohje on muunneltu netissä tarjolla olevasta perusohjeesta. Kudoin neljällä 6,5 paksuisella puikolla. Alkuun 12 silmukkaa puikolla eli yhteensä 48, vaihtaessani tuohon sileään neuleeseen lisäsin yhden silmukan per puikko, jotta resoriosuus sopii hyvin sinne sisään, jälkimmäiseen lyhyeen resoripätkään kavensin sitten nuo lisätyt silmukat pois. Muhvi siis käännetään kaksinkertaiseksi ja neulotaan päät yhteen tuubiksi. Kädet mahtuvat hyvin tuonne sisään ja tähän muhviin neuloin kerroksen verran tuollaista röyhelöista pampulalankaa siihen sisälle menevään osaan. Röyhelö tarjoaa lisätuntumaa ja tarttumapintaa.

Langat on tarkoituksella valittu erilaisiksi, jotta muhvin tekstuuri tuntuisi monipuoliselta ja sitäkin pintaa voisi hypistellä. On sileää, hapsullista, pehmeää, hiukan nukkaista, aavistuksen karkeaa ja pörröistä. Herra Kirjoituksen sokkotestin perusteella tuo pampularöyhelö on houkutteleva, joten uskoisin muhvin toimivan kuten pitääkin.


Oman ensitekeleeni nimesin kukkakudoksi.  Ampiaisosaan tulee vielä kiinni langoilla täytetty pieni ampiaispesä ja vastaavasti kukkaosuuteen virkattuja kukkia. Niiden kiinnittämisessä pitää vaan olla huolellinen, jotta  ne eivät missääm vaiheessa innokkaasta hypistelystä irtoa.

Tämän saaja on itse pitkän linjan käsityöihminen, joten toivon senkin vuoksi tämän kirvoittavan muistoja. Valitettavasti minulla ei ollut laittaa mukaan yhtään nyplättyä pitsiä, se kun oli aikanaan hänen lempilajinsa, mutta ehkä virkatut kukkaset ovat riittävästi sinne päin.

Kirppislöytöjä

Käyn nykyään äärimmäisen harvoin oikeilla kirppiksillä ja virtuaalikirpputoreillakin yritän toimia lähinnnä myyjänä. Tähän on johtanut se, että minun tarpeeni ja kirpputorien tarjonta eivät kovin usein ole kohdanneet, puhumattakaan siitä, että olisin ollut samaa mieltä tavaroiden hinnoittelusta, kuten olen täällä moneen kertaan urputtanut. Jos joskus jossain poikkean, niin kahdella parin korttelin päässä olevalla kirppiksellä, mutta sielläkin todella, todella harvoin.

Jostain syystä tähdet olivat tänään oikeassa asennossa, sillä tein kerrankin ihan uskomattomia löytöjä. Vein kasan tavaraa materiaalipankkiin ja löysin sieltä aarteita, kolme kappaletta pellavaisia  käsin päärmättyjä servettejä, pellavaisen pöytäliinan, violetteja munakennoja ja kasan langanjämiä sekä rullan loput kulta- ja hopea lankaa.

Jokin sai minut poikkeamaan myös viereisen korttelin hyväntekeväisyys kirppiksellä, jossa uskomaton tuurini vain jatkui. Sieltä mukaani tarttui 6 kappaletta punottuja pyöreitä tabletteja keittiön pöytää varten (ne ovat olleet etsinnässä jo hetken), 8 kerää beige-valkoista Mimosa.-lankaa, 4 kerää puna-mustaa hapsulankaa, 1 kerä musta-harmaa-valkoista pampulalankaa, vajaat kerät vihreä-valkoista seiska veikan nostalgiaa, harmaa pätkävärjättyä nallea ja puolitoista kerää persikanväristä puuvillalankaa.

Kuvista puuttuu 5 kappaletta tabletteja ja pellavainen pöytäliina, jotka sijoitin suoraan paikalleen keittiönpöytään.  Koko tämä lysti kustansi minulle 6 euroa. Joskus näinkin, että on positiivista sanottavaa kirpparien hinnoittelusta, sillä lankojen osuus tuosta oli 5€.

Viikon melkein valmiit käsityöt

Ihan kokonaan valmiiksi en ole saanut oikeastaan mitään tällä viikolla, vaan kaikki työt ovat pikkuisen kesken.

Ensimmäisestä joululahjaksi menevästä tiikerisukkaparista puuttuvat kynnet ja lankojen päättely, toisesta parista on valmiina vasta vajaa ensimmäinen sukka. Pipon tupsut ovat irti ja langat päättelemättä ja kaulaliinakin on vaiheessa.

Toisaalta kun nämä kaikki ovat menossa joulupukin konttiin, niin olen ihan kohtuullisen ajoissa, kun noiden viimeistelyyn ei niin hirveän pitkää aikaa mene. Jos sitten vaikka ensi viikolla koettaisi saada nämä keskeneräiset valmiiksi ja pääteltyä langat sekä päivitettyä listan siitä, mitä vielä pitäisi tehdä.

Valmiina saatua

Mä lopetan, ihan todellakin lopetan, puhumisen viimeisista saapuvista langoista, koska niitä viimeisiä ei todellakaan tule.  Sitä mukaa kun mä kuvittelen, että nämä on ne viimeiset, niin aina löytyy joku joka haluaa lahjoittaa mulle lankoja ja mä en vaan osaa sanoa langoille ei.

Nyt meille muutti kassillinen valmiiksi kudottuja sukkia ja tumppuja sekä vähän lankaa. Nämä minun oli tarkoitus purkaa ja kutoa isommiksi (koska ennen näiden noutamista oletin niitä olevan vain pari paria). Osaa ei näköjään ollut pidetty lainkaan, osa taas oli vähän käytettyjä. Päätin pistää kaikki pyykin kautta tarkempaan syyniin. En nähnyt mitään järkeä noiden uusien purkamisessa, kun kerran olivat uusia ja käyttämättömiä eli päätin katsella kohdilleen muutamat lenkeiksi jääneet silmukat ja huonosti asettuneet päättelyt ja pesun jälkeen siirtää ne joulupatapussiin. Olen ihan varma, että ne ilahduttavat siellä jotain paljon enemmän kuin näitä minun yltäkylläisyydessä eläviä vastaanottajiani (joille sitä paitsi voin kutoa varastoissani olevista langoista parit sukat lisää). Muutamat sellaiset, joiden malli ei ollut paras mahdollinen ja joita oli käytetty, pistän purkuun.

Samassa paketissa oli toki pari jämäkerää lankaa ja yksi puoleksi purettu kaulaliina, sen verran noissa on lankaa, että yhden sukkaparin saa helposti ja pari-kome paria lisää noista, jotka on tuomittu purkuun parittomina tai malliltaan vääränlaisina.

Pienet puikot ja isot juhlat

Sorruin tilaamaan Kiinasta paketillisen puikkoja, koska lasten sukkien kutominen 20cm pitkillä puikoilla on varsin hankalaa. Hankin siis parin euron paketin, jossa oli 11 erikokoista 5 puikon settiä, pituudeltaan 13 senttiä. Olin ajatellut ostaa 15cm pitkiä puikkoja, mutta niiden paketti hinta oli yli 7 euroa, joten nuukuus iski. Sen verran näitä jo testailin, että erittäin hyvin sopivat aikuistenkin sukkien kärkikavennuksiin, joihin pitkät puikot ovat hankalat.

Jossain vaiheessa vihjasin, että minulle tuli yllättävä tarve kutoa ylimääräiset tiikerisukat. Syynä tähän oli entisen työkaverini 40-vuotis juhlat, joihin meitä vanhoja työkavereitakin kutsuttiin. Ukaasina oli, että ei lahjoja, joten jotain meidän oli keksittävä, jotain sellaista, joka ei varsinaisesti olisi lahja. Niinpä kokosimme korillisen kaikkea lämmittävää kuten kauratyynyn, suklaata, viiniä, kynttilöitä ja teetä (joiden nimiin kasasin vihjeet valitsemalla Uskollisen ystävän ja Tiikerin päiväunen) sekä tiikerisukat.

Kuvissa sukat ovat vielä viimeistelemättä, kun äkkiä vain heittelin hankkimani tavarat niitä varten ostamaani säilytyskoriin ja pistin testikuvaa työkavereille, että tällaisen korin sain kasattua.

Ennen varsinaista pakkaamista toki viimeistelin sukat ja vähän vielä vaihtelin tavaroiden paikkoja, jotta sain korista näyttävämmän.

Kymppitonnin koukku

Mulla on nyt reilun viikon verran ollut toi aktiivisuusranneke, ja turha kai sanoakaan, se on aikamoinen koukku. Tavoite askelmääräni on 10 000 per päivä eli siis varsin vähän, mutta siitä huolimatta olen useampana iltana yllättänyt itseni juoksemasta rappusia ylös ja alas ja kellarikäytävää edestakaisin, kun ennen nukkumaanmenoa puuttuu 1000 tai 700 askelta ja ne on aivan pakko saada kasaan.

Uimista tuo mokoma ei kestä eli kaikki vesijuoksutreenit jäävät rekisteröitymättä. Siitä huolimatta olen pitänyt huolta siitä, että ensimmäistä päivää lukuunottamatta en ole jäänyt tavoitteestani, vaan se kymppitonni on tullut tepsuteltua täyteen tavalla tai toisella.

En osaa sanoa, onko näillä kahdella asialla mitään yhteistä, mutta huomasin tässä pari päivää sitten, että reiteni ovat vähemmän muhkuraiset kuin aikaisemmin. Hurraa, hurraa, hurraa.. vielä en ole ehtinyt edes selluliittivoiteen käyttöön asti.

Kerta kiellon päälle

Taisin sanoa, että meille ei enää tule lisää lankoja. Olisi jotenkin pitänyt tajuta, että eihän se tietenkään noin mene, sillä tosiasiahan on se, että kun sinulle tarjotaan ilmaiseksi kassillista lankoja, niille ei sanota ei.

Sain tosiaan lahjoituksena muovikassillisen sekalaisia lankoja. Osa on sellaisia, että ne eivät sovellu minun käyttööni, mutta kassissa oli mukana myös aika paljon sukkalangoiksi sopivia sellaisia seiska veikan ja isoveljen paksuisia ja näiden lisäksi useampia keriä todella ohutta villasekoite lankaa. Moneen projektiin näistä riittää.

Eräs henkilö tarvitsi kahvipusseja, joita lupasin varastoistani hänelle. Hän puolestaan siivosi omista varastoistaan minulle kassillisen lankaa ja langoillehan minä en koskaan sano ei. Kokonaisia keriä Teddyä ja vähän jämiä, yksi kokonainen Joki ja parit sen jämät sekä jonkin verran seiska veikkaa.

Hetkeksi minun täytyy kiikuttaa nämä varastoon, sillä tämän viikon loppuun on saatava valmiiksi yksi pari viidakkosukkia lauantain synttärisankarille ja sitten pitäisi saattaa loppuun myös ne aiemmin esittelemäni kierrejoustin sukat.

Phonegate

Minulla on nyt jälleen uusi puhelin, samaa mallia ja merkkiä, Huawein Honor 7 lite. Edellisessäkään ei ollut mitään vikaa, vaan tunnustan syyllistyneeni nuukailuun.

Toisen kerran elämässäni syyllistyin siihen, että käytin hyväkseni tavaran myyjän antamaan vaihto- ja palautusmahdollisuutta siitä syystä, että löysin vastaavan tuotteen halvemmalla jostain muualta. Edellisen kerran toimin samoin verenpainemittarin kanssa ja nyt sitten nuukuuskohtauksen kohteeksi joutui puhelin. Sain nimittäin sähköpostilla operaattoriltani tarjouksen, jossa samaa puhelinta myytiin 20€ halvemmalla ja samaan pakettiin vielä puhelimen kanssa yhteensopivan aktiivisuusrannekkeen. Hetkinen Herra Kirjoituksen kanssa asiaa mietittiin, ensimmäisellä kerralla sanoin, etten kehtaa, mutta sitten iski rehellinen ahneus, koska ensimmäisessä puhelimessa oli 30 päivän palautusoikeus.

Päädyin siihen, että 20€ + aktiivisuusranneke on sen verran kova alennus, että sen takia kannattaa nähdä vähän vaivaa. Niinpä sitten menimme ensin palauttamaan vanhan puhelimen, se hoituikin tuossa tuokiossa ja selitys siitä, että puhelin on käsiini liian iso, meni läpi tuosta vaan. Rahat palautettiin sen suurempia kyselemättä. Sitten kiireesti operaattorin myymälään hakemaan uutta puhelinta - tadaa... tässä kohtaa hieno suunnitelmamme narahtikin pahemman kerran. Olimme käyttäneet sen verran aikaa asian pohtimiseen, että liikkeeseen mennessämme myyjä ilmoitti juuri vähän aikaa sitten myyneensä viimeiset heidän saamansa pakettituotteet, puhelimia olisi ollut, mutta rannekkeita ei. Minä taas en ollut valmis moiseen kauppaan, koska ranneke oli ollut yksi niistä syistä, miksi lähdin puhelinta vaihtamaan.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tilata puhelin operaattorin nettikaupasta ja kiroilla hartaasti. Ei paljon lohduttanut se, että nettikaupan puhelin olisi sitä himoitsemaan kullanväristä mallia. Minulla kun ei nyt sitten ollut puhelinta, edellinen jäi ensimmäiseen kauppaan ja toista ei tuosta vaan saatukaan. Toki jos olisin ollut fiksumpi, olisin hoitanut asian toisin päin, mutta kun en ole näitä palautusmahdollisuuksia kovin paljon käyttänyt, niin en uskaltanut luottaa siihen, että saisin rahat taikaisin. Mikäli vaihtoehtona olisi ollut vastaavan summan lahjakortti ensimmäiseen myymälään, niin olisin jättänyt puhelimen vaihtamatta.

Keskiviikkona illalla kävin jättämässä ensimmäisen puhelimen palautukseen ja yritin ostaa uutta, mutta jouduin nettitilaukseen. Perjantaina olin kuin tulisilla hiilillä, pelkäsin, ettei puhelin tulisikaan ajoissa, ja joutuisin olemaan vielä viikonlopunkin ilman puhelinta. Onnekseni toimitus oli nopea, tilauksen teimme keskiviikkona illalla ja perjantaina illalla puhelin ja aktiivisuusranneke olivat käsissäni. En voi kuin ihailla noita ihanan turkooseja laatikoita ja kyllä tuo kullanvärinen puhelin vaan on arvokkaammannäköinen kuin valkoinen. Puhumattakaan siitä, miten onnellinen olen elämäni ensimmäisestä aktiivisuusrannekkeesta.

Tuo ranneke muistuttaa varsin ikävästi siitä, että 10 000 askelta pitäisi saada joka päivä kasaan. Ikävästi tietysti siksi, että laiska istuisi mieluummin, mutta loistavasti siksi, että se myös piiskaa lähtemään liikkeelle.

Paahdetut kurpitsansiemenet

Tehdessäni kurpitsasosekeittoa, otin kurpitsasta talteen myös siemenet, jotka ajattelin paahtaa.  Paahdettuihin kurpitsansiemeniin tarvitaan:

1 kurpitsan siemenet
1½ rkl öljyä
suolaa
chiliä, pippuria tai muita mausteita maun mukaan.

Huuhdo ja puhdista kurpitsansiemenet hyvin. Valuta ja taputtele ne kuiviksi. Sekoita öljyn joukkoon kaikki mausteet, minun versiossani on vain suolaa ja chiliä. Käytä mausteita maun mukaan. Pyörittele kurpitsansiemenet öljyssä. Levitä siemenet leivinpaperin päälle pellille. Paahda siemeniä 175–200 asteen uuninlämmössä noin 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita.

Maustettuina ja öljyttyinä,  mutta ennen paahtamista.

Paahtamisen jälkeen:

Herra Kirjoituskin tykästyi kovasti, maistoin yhden ja olivat tosi hyviä.

Kurpitsakeitto yhdestä kattilasta kolmeen makuun

Tein aikaisemmin sosekeittoa kesäkurpitsasta. Se sisälsi kaikessa yksinkertaisuudessaan yhden reilunkokoisen kesäkurpitsan, yhden pienen punasipulin, kolme porkkanaa ja  kourallisen persiljaa, lehtiselleriä, meiramia ja lipstikkaa sekä puolitoista lihaliemikuutiota. Herra Kirjoitus ei erityisemmin pidä lipstikan voimakkaasta mausta, joten hän pyysi seuraavaksi sellaista peruskeittoa, missä ei olisi mitään ylimääräistä, joten sellaista nyt koetin tehdä.

Hyvin samantyyppisellä peruspohjalla lähdin tekemään keittoa tavallisesta kurpitsasta.
Perussoppa sisälsi seuraavaa:

1 reilunkokoinen kurpitsa (painoa reilut 2kg kokonaisena)
2 rkl öljyä
3-4 dl vettä
1 punasipuli
suolaa maun mukaan
muutama painallus pippuria myllystä

Pilkoin kurpitsan palasiksi ja otin siemenet talteen paahtamista varten. Kurpitsakuutiot  pistin kattilaan öljyn kanssa ja sekoittelin. Kun alkoi tuntua, että saattavat ottaa pohjaan, lisäsin vettä parissa kolmessa erässä ja keittelin kannen alla niin kauan, että kurpitsat olivat pehmeitä. Siinä välissä pilkoin sipulin mahdollisimman pieneksi ja kuullotin pannulla. Kippasin sipulit kurpitsoiden sekaan ja lisäsin suolaa sekä pippuria.

Koska tuota peruskeittoa on melko iso annos, päätin kokeilla tehdä siitä useampaa erilaista versiota, jotka maistuisivat erilaiselta.

Otin kattilasta kolmanneksen perussopasta sivuun ja lisäsin siihen pannulla paistetun paprikan ja pari porkkanaa sekä kourallisen persiljaa. Soseutin koko hässäkän ja hyvältä maistui.

Kolmas versio olikin sitten vähän tulisempi ja hyvin yksinkertaisesti tuunattu.
Kattilasta ottamani peruspohjan sekaan kaadoin valmista sweet chili kastiketta ja soseutin.

Herra Kirjoitus rankkasi näistä parhaaksi tuon sweet chilillä terästetyn, toiseksi sijoittui tuo paprikalla, porkkanalla ja persiljalla maustettu ja vasta viimeiselle sijalle päätyi se hänen tilaamansa peruskeitto.

Neljänteen versioon suunnittelen raastavani tuoretta inkivääriä ja lisääväni mausteeksi sitruunaruohoa ja chiliä - vähän erilaista tulista. Tuohon samaan voisi vielä kokeilla kookostakin, mutta kun se on nyt kiellettyjen listalla, niin annetaan olla tältä kertaa. Jos lisää tukevuutta valuaisi, niin tuohon peruskeittoon voisi halutessaan lisätä vielä tuorejuustoa, sulatejuustoa tai smetanaa, taikka ripsutella päälle paahdettuja kurpitsansiemeniä taikka paistettua pekonia.

Ihana viikonloppu

Takana on äärimmäisen ihana ja rentouttava viikonloppu, sellainen, jota kutsuisin lomaksi kaikesta puuhastelusta huolimatta. Säät suosivat ja aurinko paistoi niin kuin vain syksyllä voi, puut hehkuivat ja taivas on kirkas, nämä kaikki ovat omiaan nostamaan mielen taivaisiin.

Oma lukunsa on tietenkin se, että kumpanakaan aamuna ei ollut herätyskello soimassa, vaan sai heräillä silloin kun itsestä hyvältä tuntui. Sallin itselleni myös molempina aamuina aamukahvin, toisena aamuna jopa poikkeusellisesti maidon kanssa. Lauantaina meillä kävi vieraita, oli ihana tavata ystäviä ja pelata pitkästä aikaa. Onnentunnetta lisäsi se, että he halusivat tulla joka tapauksessa, vaikka tiesivät, että pöytä olisi katettu poikkeavalla tavalla - ei olisi karkkia, eikä sipsejä, vaan kevyttä kasvisruokaa ja kasviksia dipin kera.

Herra Kirjoituksen kanssa kävimme kaupungilla kävelemässä ja pyöräilemässä, minä yritin jahdata 10 000 askelta täyteen. Se on aikamoinen urakka, mutta silti sen tavoittelemisessa on oma hupinsa. Osan matkasta olin yksin liikkeellä, ja oli uskomaton tunne, miten kaupungin keskusta oli äärimmäisen hiljainen, koko reilun kilometrin matkalla ei tullut yhtään autoa vastaan, ei yhtään ihmistä vain jossain kaukana huutelivat kurjet. Kun sitten vähän myöhemmin palasimme Herra Kirjoituksen kanssa samaa reittiä takaisin, oli liikkeellä lukuisia autoja ja monia lenkkeilijöitä eikä lainkaan sellaista maagista hiljaisuutta.

Minulla alkaa tänään kahden viikon loma, siitä olen 6 päivää töissä ja yhden koulutuksessa. Varsinaista lomaa jää siis kolme päivää, joista yhden saamme viettää Herra Kirjoituksen kanssa yhdessä lomaillen. Innokkaasti odotan pitkästä aikaa työtä kakkostyöpaikassa ja myös vapaapäivää Herra Kirjoituksen kanssa. 

Muodikkaasti kierrejoustinta

Olen kerrankin trendin aallonharjalla, kun puikoillani on kierrejoustin sukat. Tämä malli esiteltiin Facebookissa ja taisi olla Kodin kuvalehden jonkun kuukauden neulemalli, ei siis tämän kuun vaan jonkun aikaisemman, mutta esittelyn jälkeen tätä tuntui olevan puikoilla joka toisella. Koska olin kurkkuani myöten täynnä ainaisia tiikeriraitoja, vaikka niiden osalta urakka onkin pahasti kesken, päätin heti pistää puikoille eurolla kirppikseltä löytämäni seiska veikka kerän ja aloittaa kierrejoustin sukat. Joulupukin konttiin totta kai.

Malli on näyttävä, mutta äärimmäisen yksinkertainen, koska siinä toistuu vain kaksi kerrosta. 

Jotta kuvio toimisi, pitää silmukoiden määrän olla kolmella jaollinen, mielellään vielä niin, että jokaisella puikolla on esimerkiksi 12 tai 15 silmukkaa.

1. krs: Neulo 1 s nurin, 2 s oikein. Toista koko kerros samoin.
2. krs: Neulo 1 s nurin, siirrä 1 s neulomatta suoraan puikolta toiselle. Neulo seuraava silmukka oikein ensin etureunasta ja sitten takareunasta. Vedä nostettu silmukka kahden edellisen silmukan yli. Toista koko kerros näin. Neulo seuraava kerros 1. kerroksen ohjeen mukaan.

Mulla on tätä nyt valmiina yksi sukka ja toinen aloitettuna, mutta koska väliin tuli jotain kiireellisempää, niin nämä täytyi hetkeksi jättää tauolle.

Viimeiset langat ja pussit

Kunniasanalla lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa sekä lankojen että Nutrilett pussien haalimisen meille. Molempia on enemmän kuin tarpeeksi, sillä ostin jo ennen ENEDin alkua Nutriletteja varastoon melkein sen verran, mitä niitä koko aikana tarvitaan, dieetin aikana olen vielä ostanut vähän (mutta vain vähän) lisää. Nyt yllätin itseni vielä tekemästä lisätilauksen, jossa on melkein kuukaudeksi lisäjauheita, koska ne olivat tarjouksessa ja niistä sai vielä lisäalennuksenkin. Kyllä, olen kapinallinen, siitä huolimatta, että minulle sanottiin, että tämä on elämäni ainoa ENED, niin en usko siihen. Olen psyykannut itseni siihen, että minulla on vielä toinen jakso ensi vuoden kevättalvella ja sitä varten ostin noita Nutriletteja jo varastoon. Tässä kasassa on vaatimattomat 125 pussia eli 25 päivän tarpeen verran.

Lankojakin on jälleen tullut useammasta lähteestä. Viimeistä lankapakettiani odottelen edelleen saapuvaksi, mutta nämä langat vaihdoin kahviin ja sain lahjoituksena.

Syyskuun tavoitteenani oli listata kaikki mitä meille tulee lisää ja mitä poistuu. Nostan kädet pystyyn ja tunnustan, ettei mitään käsitystä tuosta. Lankaa ehkä 6kg, kassillinen sukkia tuunattavaksi (lisää juttua myöhemmin), pullollinen misellivettä (Herra Kirjoitus osti minulle pitkään haaveilemani tuotteen testattavaksi) ja yksi matto, joka päätyi eteisen lattiaan. Muuta en nyt juuri tällä hetkellä muista, mutta mitä todennäköisemmin useampi kuin yksi asia jäi listalta pois. Sen verran kuitenkin tiedän, että vaatteita ja kenkiä ei ole tullut lisää.


Vastaavasti tavaraa on kyllä poistunutkin, olen vaihtanut ja lahjoittanut vaatteita ja muita tavaroita ja myös myynyt vaatteita, kenkiä ja lankoja. Sekä kantanut kiitettävän kasan kaikenlaista tavaraa kierrätykseen eli väittäisin, että jäämme miinukselle, tavaroita on siis poistunut ainakin se 30 kappaletta. Varsinkin, jos kosmetiikkapoistotkin huomioidaan.

Alkukuusta olin vielä innokas listaamaan, kuten tästä näkyy: "Otan syyskuun tavoitteeksi listata kaiken sen, mitä huusholliimme tulee lisää ja toiseksi tavoitteeksi pitää listan mahdollisimman lyhyenä."
1) pala nahkaa tossun pohjia varten, yksi avainnauha ja n. 160g lankaa - ostettu, hinta 0,80€
2) pussillinen lankoja saatu ilmaiseksi :-(
3) vihreä matto

POISTUNEET:
- valkoinen pitsitoppi
- hieromaolio
- auton kumimatot
- limen värinen toppi
- musta paitapusero
- paperipäällysteiset kengät
- kassillinen kankaita

Jossain vaiheessa listan täyttäminen jäi, kun oli niin paljon kaikkea muutakin.

Joten jospa ottaisimme uudelleen lokakuussa, listataan kaikki saapuvat ja poistuvat.