sunnuntai 23. elokuuta 2015

Itsekuripäiväkirjan paluu, viikko 34

Nyt on sitten aika palauttaa vanha kunnon itsekuripäiväkirja taas esille. Sen sijaitseminen pöydän kulmalla hillitsee kummasti kaikenlaisten turhakkeiden tarvetta ja muistuttaa siitä, että lenkillekin pitäisi lähteä.

Ensimmäinen viikko kertookin sitten kaiken oleellisen, jälki on tasan niin suttuista kuin elämäni on viimeaikoina ollut. Osan syystä voi tietenkin kipata puoli vuotta paketissa olleen ja kuivahtamaan pääseen printterin niskaan.

Mutta siis lankeemuksia on enemmän kuin niitä positiivia asioita. Karkkeja ostin viimeksi eilen ja niitä on mussutettu, sipsejä myös, muuta roskaruokaa sentään vähemmän - viidesti viikossa tahti on sentään vähentynyt yhteen kertaan viikossa eli jonkinlaista edistystä sekin. Hesburgerin bonuskortti pysyy kuitenkin huipputasossa ainakin ensi vuoden elokuun loppuun, sen verran siinä ketjussa on tullut viimeaikoina vierailtua.

Töitäkin on tullut tehtyä, kuluneella viikolla tosin vain saman verran kuin normaalit työssäkäyvät, mutta sitä ennen sitten senkin edestä. Tämä taas on edes auttanut pankkitilin saldon pysymistä plussalla, vaikka sekä remontista että muista hankinnoista on kaikenlaista kulua kertynyt. Tämä ehdottoman positiiviseksi asiaksi todettakoon. Velattomasta olotilasta olen saanut nauttia koko kesän, joten siitäkin voisin pisää plussan tälle viikolle.

Myös siitä ansaitsen plussan, että olen kiltisti kulkenut pyörällä töissä aiempien viikkojen "voit sä heittää mut töihin"- systeemin sijasta. Jonkinlaista liikuntaa on siis tullut harrastettua, ilmoittauduin myös mukaan työpaikan liikuntaryhmiin peräti kahdelle tunnille. Hyvä minä, kyllä se siitä pikku hiljaa. Ruksin tosin vetäisin lomakkeessa kohtaan löhöilyä, vaikka todellinen olisi kyllä ollut tuo "arkiliikuntaa".

Itseinho on kyllä huipussaan, kun läskiä on liikaa, tavaraa on liikaa ja viiniäkin on tullut kipattua nassuun. Itsekuriarvosanaksi täräytin nelosen, vaikka olen sentään kunnostautunutkin monessa asiassa eli tavaraa on kyllä poistunutkin, olen tosiaan liikkunut ja ennen kaikkea saanut auringosta ja helteistä roimasti energiaa ja elämäniloa, joiden uskon olevan tärkeämpää kuin turhan nipottamisen muutamasta karkista tai uudesta hiuspannasta. Tuolla energialatauksella jaksaa käydä uudella innolla odottavien projektien kimppuun vrt. viimeinenkin matkalaukku on vihdoin purettu.


Lisää liikuntaa, vähemmän karkkeja ja se maaginen uuden aloittamisen ensimmäinen askel eli vaa'alla käynti sitten ensi viikolla.

Ei kommentteja: