Ei koskaan valmista

Minulle on pikkuhiljaa tässä remonttikaaoksessa elellessä tullut sellainen tunne, että tästä ei tule milloinkaan valmista, vaan aina löytyy joku jonnekin päin etäsijoitettu tavaraerä, jonka on jo melkein onnistuneesti unohtanut ja sitten joutuukin toteamaan, että ei perkules, nekin on saatava mahtumaan tänne jonnekin. Entistä selvemmäksi on käynyt, että uusien tavaroiden hankkiminen on pistettävä pannaan hetkeksi - hyvin pitkäksi hetkeksi.

Viimeksi raahasin kotikotoa ison matkalaukun ja kassin täynnä sekalaista tavaraa ja vielä isomman kassillisen vaatteita. Turha sanoakaan, että niiden mahduttaminen jo ennestään täysiin kaappeihin nosti hien pintaan ja selkeän ajatuksen siitä, ettei lisää voi hamstrata.

Suurin osa kukkasistakin on jo tuotu kotiin, vielä pari kukkaa ja yksi iso taulu on maailmalla. Niiden jälkeen kuvittelen, että vihdoin ja viimein kaikki muiden nurkkiin tungetut tavarat olisivat kotona. Mikä siis mitä todennäköisemmin tarkoittaa sitä, että vielä jostain löytyy joku nyssäkkä, jonka olen autuaasti unohtanut.

Olohuoneen nurkassa on noin kuution kokoinen kirppislaatikko, johon olen kasannut niitä tavaroita, jotka aion viedä kirpparille taikka naputella naamakirjaan taikka huuto.nettiin myyntiin. Jotenkin vaan tuntuu, että ikuisuusprojektilleni ei näy loppua.