Poistuvia tavaroita

Tässä kontrolloimattomana aikana meille on valunut ovista sisään melkoinen määrä kaikkea hyvin tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tavaraa. Nyt on sitten pikkuhiljaa aika palata entiseen ja kääntää tavaravirran suunta meiltä pois päin.

Ensimmäisenä hyvin suuntaa-antavana asiana kauppasin pois lokakuussa ostamani Tamariksen pitsikorkkarit, kun oli pakko uskoa, etteivät ne vaan sovi mun räpylääni.

Autotallista kannoin kassillisen tavaraa roskikseen ja useamman kassillisen askartelutarvikkeita kaverilleni lastenkerhoa varten. Kasa lehtiä päätyi myös roskiin, jokunen eteenpäin kaverille eli hyötykäyttöön.

Myös asunnon puolelta päätyi tavaraa ihan suoraan roskikseen esimerkiksi loppuunkäytetyt remonttitossut, vanhat alushousut, rintaliivit ja useampi pari vanhoja loppuunpidettyjä sukkia sekä kasa remontissa käytettyjä rättejä. Kaksi paria kenkiä tuli myös tiensä päähän remontin myötä, yhdet Herra Kirjoituksen ja toiset minun.

Kuvan pölyhuiska palvelee vielä yhden kierroksen autojen puhdistuksessa ennen roskiin päätymistään, mutta tossut ovat ne jo aiemmin mainitut loppuun pidetyt toffelit sekä roskapussi, joita täyttyi muutama. 

Keittiöstä saivat häädön 15 vuotta palvelleet kattilat ja paistinpannu. Jälkimmäisestä ei enää tahtonut saada mitään irti ja kattiloista taas oli pinnoite niin kulunut, etten enää uskaltanut käyttää niitä keittämiseen. Ehkä joku olisi keksinyt näillekin uuden elämän, mutta minä tyydyin tällä kertaa kantamaan metalliroskikseen kaikki neljä.

Vaatteita poistui paitsi roskiin, myös uusiin koteihin. Kaikkiaan 6 paitaa/toppia löysi uuden kodin. Osan annoin lahjoituksena ja osan vaihdoin maitoon. Vanhan läppärin virtalähteineen lahjoitimme eteenpäin, samoin vedenkeittimen ja säkillisen kuplamuovia sekä pari pussillista pullonkorkkeja ja nuo loput verhoprojektista jääneet Skyr-kannet.  Ylimääräisiksi jääneet pimeässä hohtavat tähdet (2pss) päädyin vaihtamaan maitoon. Vanhan toimivan palovaroittimen veimme maalle uusiokäyttöön ja tyhjät patterit kiikutimme kierrätykseen sekä vanhan kännykän SER-pisteeseen.

Isommista tavaroista poistuivat kuvan peili ja sen kanssa yhteensopiva kaappi, valaisin on vielä myynnissä. Toisen kylppärin valaisimen vaihdoin jo kahviin.

Kosmetiikka poistoja laskin 24 purkin tai näytteen verran, niistä on tulossa oma juttunsa myöhemmin.

Muuta poistunutta tavaraa ovat esimerkiksi roskiin päätynyt ryttääntynyt joulutähti, joita askartelin jokunen vuosi sitten,  vanha liikennekamera, joka lahjoitettiin Herra Kirjoituksen isälle, kasa roskiin menneitä muovirasioita, tyhjentynyt pesuainepullo ja -näytepussi (lasketaan poistuneiksi, kun ei ole ostettu uutta tilalle), kaksi kellonremmiä, jotka sain myytyä, lahjoitettu värityskirja, roskiin mennyt muovimaton pala, jota käytin kukkatelineen maalausalustana. Konttiin menivät esimerkiksi yhdet avokkaat, essu, toimiva kännykän laturi ja  vyölaukku

Lainassa olleita palautettuja tavaroita olivat mm. työkaverin sateenvarjo, anoppilaan palautettu saunatakki,  työpaikalta lainattu kassi ja serkkuni Rusetin lamppu, joka ehti roikkua meillä olohuoneen katossa 10 vuotta.

Kun kosmetiikka lasketaan mukaan, niin poistumia on elokuussa 80 kohdetta. Siis melkein koko loppuvuoden tavoitteeni verran. Jos tämä jatkuu tällä tahdilla, niin saattaa olla, että jouluna jo kenties huomasi pienen kolon jossain - tai sitten ei.

Itsekuripäiväkirja viikko 35

Taas on viikko kadonnut humpsista vaan, tuntuu että siitä ei ole kuin pari päivää kun se alkoi ja nyt se on jo elettynä.

Tämänkään viikon itsekuripäiväkirja ei tarjoile mitään uutta ja ihmeellistä. En pääse leuhkimaan valtavan suurilla työtuntimäärillä, kun en ole ollut kuin yhdessä työssä. Liikuntaa olen sentään sen verran harrastanut, että olen kulkenut työmatkat pyörällä tai kävellen sekä lopettanut hissin käytön ja tallustellut portaita. Tiedän, että nuo ovat pieniä askeleita, mutta niistähän se kaikki alkaa.

Tuhlailua en ole harrastanut, vaan päin vastoin tavaraa on poistunut tasaiseen tahtiin.

Roskaruokaa on syöty vain kerran, mutta karkkeja ja muita herkkuja sitten vähän liiankin kanssa. Peli-ilta peruuntui ja jotenkin vain ne namit siellä kaapissa huutelivat ihan liikaa. Emme voineet vastustaa kiusausta, vaan lankesimme kuten kunnon avioparin kuuluukin - yhdessä - mussuttamaan samalla kun katsoimme Num3roiden uusintaa ties miten monetta kertaa.

Varsin tavallista ja tylsää siis tämän viikon itsekuripäiväkirjassa. Onneksi sentään suunta on oikea eli vähemmän tuhlailua ja roskaruokaa, lisää säästöjä ja liikuntaa.

Taas meni ohi...

Mä olen kyllä niin legendaarinen tässä, joka kerta vannon ja vakuutan itselleni, että tällä kertaa otan tosissaan selvää siitä, milloin se on ja missä on tapahtumia ja sitten taas kuulen jossain kaupassa sivukorvalla radiojutusta tai huomaan facebookista tai lehdestä että se oli taas eilen.

Kyllä, tänään on taas siivouspäivä, jonka olen totaasesti unohtanut, vaikka mun jälleen kerran piti olla valmiina kassieni ja pussieni kanssa tarjoilemassa tavaraa ihmisille. No, en sitten ole, tälläkään kertaa.

Ravintolapäivien kanssa on ihan sama juttu, tiedostan kyllä että ne ovat olemassa ja mahdollisesti tulossa, mutta siitä huolimatta jotenkin aina onnistun olemaan maalla, töissä tai jossain muussa kiinni niin, ettei osallistuminen syöjänä onnistukaan.

Pitäisikö jo tässä kohtaa vuotta kirjoittaa vuoden 2016 uudenvuoden lupauksiin, että osallistun vuoden aikana sekä siivouspäivään että ravintolapäivään edes kerran. Pitänee värvätä Herra Kirjoitus muistuttamaan asiasta, jos sitten onnistuisi paremmin, kun puolison kännykkä aloittaa piippaamisen viikkoa ennen.

Remonttireality 1.1 Tavarat hukassa

Olen aina ollut tarkka tavaroista ja koska omaan kohtuullisen muisitin, on minun ollut suhteellisen helppo muistaa, missä tavarani milloinkin ovat (olen tainnut kirjoittaa tästä ennenkin). Legendaarisin lienee se, miten naapurin rouvan hautajaiskuvaa varten neuvoin äitiäni puhelimessa, mistä kaivaa tuhansien valokuvien negatiivivarastosta juuri sitä oikeaa pussukkaa, missä kyseisen kuvan negatiivi sijaitsi. Aikaa meni vajaa viisi minuuttia sen löytymiseen, mikä minusta ei ollut kovin pitkä aika, jos itse olisin ollut paikalla, aikaa olisi mennyt ehkä puolet tuosta.

Joten tässä tilanteessa lienee ymmärrettävää, että alan hyppiä seinille ja vähän muuallekin, kun tiettyjä tavaroita ei löydy mistään. Tiedän, että ne ovat olleet olemassa vielä ennen remonttia. Ihan varmasti ovat olleet sillä omalla määrätyllä paikallaan ja nyt niitä ei löydy mistään. Ei kerta kaikkiaan mistään. Jokseenkin raivostuttava ja turhauttava tunne.

Tällä kertaa päälimmäisenä ja tärkeimpänä etsittävänä esineenä on Herra Kirjoituksen vanhan pyörän avain. Olisimme saaneet pyörän kaupaksi ja vielä kohtuullisen hyvällä hinnalla, mikäli pyörän saisi pois pyörävarastosta. Vaan ei saa, koska avain on hukassa tai siis tallessa jossain muualla kuin sen kuuluisi olla. En voi käsittää, mihin se on joutunut, sillä olen kääntänyt jo puolen huushollia ympäri sitä etsiessäni ja lopputulos on edelleen nollan luokkaa. Seuraavaksi täytyy kohdistaa etsintä maalle kotikotiin, mutta olen sen suhteen jo kovasti skeptinen, miksi ihmeessä avain olisi sinne päätynyt.

Pyörä on kiinni sen verran järeällä lukolla, että sen sahaaminen poikki vaatisi niin paljon työtä, ettei taida kannattaa moiseen ryhtyä.  Niin kauan kunnes avain löytyy, on pyörä tasan tarkaan kiinni pyörävaraston telineessä. Joten nyt ei sovi kuin toivoa, että avain löytyisi ja mielellään mahdollisimman pian.

Tuunatut säilytyskorit ja maalattu hylly

Jossain vaiheessa mainitsinkin, että ostin halvalla kolme DVD-hyllyä, koska kukaan ei siinä vaiheessä myynyt käytettynä kylppärin kaappeja/kapeita hyllyjä. Turha kai sanoakaan, että nyt niitä on sitten vilissyt sekä torissa että facessa, kun tarvetta ei allekirjoittaneella enää ole.

Tämä ensimmäinen hylly oli sellainen "koevedos", josta ei varsinaisesti edes ollut tarkoitus tulla käyttöön jäävää ratkaisua. Sain naamakirjan kautta lahjoituksena muutaman litran valkoista seinämaalia, jolla tuon maalasin. Tiesin kyllä, ettei se ole tarkoitukseensa parasta mahdollista, mutta kun tarkoitus olikin vain testata.

Lähtötilanteessa hylly oli kirsikanvärinen, jos olisi ollut vaikka sitä epätrendikästä pyökkiä, josta satun kovasti pitämään, olisi se saanut jäädä sellaisekseen. Kirsikkaa en kuitenkaan värinä osannut pureskella, joten maalaushommiin.

Kaikkiaan maalasin rungon ja hyllyt kolmeen kertaan. Yritin tarkoituksella saada karkeannäköistä pintaa aikaiseksi, mutta ilmeisesti epäonnistuin, koska remonttimiehemme ystävällisesti ehdotti, että sen voisi hioa ja maalata vielä kerran remontista ylijäävällä kalustemaalilla. Pitänee tehdä se vielä jossain vaiheessa, mutta kuten kuvasta näkyy, tällä hetkellä se kelpaa käyttöön sellaisenaan.

Hyllyyn tarvitsin jotain aiheeseen sopivaa korisysteemiä. Nuukana ihmisenä en tietenkään lähtenyt ostamaan kaupasta, vaan mietin, miten ja mistä ne voisi tuunata. Näin ihan jo sen takia, että kovin pitkäikäisiä noista ei ollut tulossa, vaan vaihtuvat sitten kun tarroitus vaihtuu.

Jälleen kerran minulla oli roppakaupalla hyvää tuuria mukana, sillä sain tyhjiä kahvipusseja eräältä työkaveriltani pussissa, joka oli varmaan ollut viinipullolle tarkoitettu lahjapussi. Sen tummasävyinen värimaailma sopi mielestäni oikein hyvin yhteen kylppärin muun tämän hetkisen värityksen kanssa. Herra Kirjoitus puristeli päätään ja sanoi, ettei käy, ei millään sovi...minä vain intin, että haluan kokeilla. Niinpä sitten erään yövuoron hiljaisina pimeinä tunteina irroittelin koristenarut, joista pussia oli kannettu ja leikkasin pussin keskeltä poikki.

Toisessa puolikkaassa olikin jo pohja valmiina, tarvittiin vain seinät ja niihin löytyi materiaali työpaikan roskista - taas kerran. Valkoisesta pahvista sopivan kokoiset palat seiniksi ja pohjan vahvikkeeksi, pussin käänsin yläreunasta pahvien päälle ja teippasin taitokset. Ensimmäinen "kori" oli valmis ja aikaa meni alta viisi minuuttia.

Toisessa olikin sitten valmiina kaksin kerroin käännetty yläosa eli leikkelin kulmiin sopivat viillot ja taittelin reunoista pohjan ja pistelin sen teipillä kiinni. Samasta pahvista pohja ja seinät, tällä kertaa leikkasin seinäosat niin mataliksi, että sain ne pujoteltua tuon valmiin reunan alle. Toinen viisi minuuttia ja toinenkin kori valmistui.

Näitä sijoittaessa täytyy vaan katsoa, etteivät tunnistettavat osat eli haarukka ja veitsi jää näkyviin, muilta osin kuviot ovat niin abstraktit, etteivät vieraammat vessassa kävijät välttämättä osaa yhdistää, mistä tää on tehty.

Krokotiilin kyyneleet

Olen luvannut vuodattaa krokotiilin kyyneleitä sillä kohtaa, kun lemppari rajausvärini eli Look by Bipan vihreä väri nimeltään Crocodile loppuu. Se oli kerta kaikkiaan loistava tuote ja rakastin sitä ihan hirveästi. Koska se oli Wienistä aikanaan ostettu, ei uutta ihan heti ole saatavilla.

Saan varmasti jonkun kosmetiikkahygienia intoilijan pyörtymään kauhusta ilmoittaessani, että blogimerkintöjen mukaan otin kyseisen värin käyttöön vuonna 2013 elokuussa. (Vähintään yhtä paljon kauhua varmaan herättää se, kun ilmoitan, että minulla on käytössä myös yhä edelleen lähes ensimmäisissä blogipostauksissa mainittu Stargazerin lunar scape -luomiväri.) Tuosta  elokuus 2013 eteenpäin kyseinen väri olikin liki päivittäisessä käytössä loppumiseensa eli tämän vuoden kevääseen asti, varsin riittoisasta väristä voi siis puhua.

Korvasin tuon loppuneen värin wet'n'wildin grey black rajausvärillä ja jos noita kahta verrataan, niin suurin osa plussista kyllä menee tuolle Look by Bipan rajausvärille. Väri nyt tietenkin, koska rakastan vihreää ja tuo oli sellainen täydellinen rajaussävy, selkeästi vihreä, mutta kuitenkin riittävän tumma ollakseen tumma rajaus. Sivellin oli loppuun asti jämäkkä eikä levinnyt ja sillä pystyi tekemään sekä ohutta että leveämpää jälkeä. Aineen koostumus oli tasaista ja levittyvyys hyvä, ei tarvinnut ravistella, sen kuin veti siveltimen pullosta ja antoi palaa.  Ainoan miinuksen tarjoilisin siitä, että tämä ei ollut vedenkestävää ja siksi äärimmäisen herkkää leviämään - ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun siivoilin levinneitä rajauksia naamaltani töihin poljettuani. Hintaa tuolla muistaakseni oli vitosen verran, eikä ollut tarjouksessa, pullolla kokoa 3,8ml.

Wet'n'wild on puolestaan "tylsän värinen", mutta tuo sävy on selkeästi parempi kun raaka ja puhdas musta. Ehdoton plussa sille tulee tuosta veden kestävyydestä, sen käyttöönoton jälkeen ei ole kertaakaan tarvinnut siivoilla rajauksia edes sateen jälkeen. Toisaalta poistaminen meikinpoistoaineella/kosteusvoiteella on helppoa. Koostumus ei ole yhtä tasainen kuin Bipassa ja purkkia pitää ravistella jokaisen rajauksen välissä, jos haluaa aineen tasaantuvan rajauskelpoiseksi eli myös väriä olevan siveltimessä. Sivellin on toistaiseksi pysynyt muodossaan, mutta eihän tämä ole ollut käytössäkään kuin muutaman kuukauden. W'n'w:n purkissa ei myöskään kerrota, paljonko ainetta siinä on, mutta pullojen kokoja vertaamalla sanoisin, ettei ainakaan enempää kuin Bipan pullossa. Jännityksellä siis odotan tuotteen riittoisuutta. Hintaa värillä oli muistaakseni kolmisen euroa, mutta kyseessä oli joku poistuvan sävyn supertarjous, joten normaalihinnasta ei ole tietoa.

Kaipaan krokotiiliäni kovasti, mutta ainakin toistaiseksi olen onnistunut saamaan itseni ymmärtämään, että uuden saaminen on mahdotonta ja että ilman vedenkestävyyttä se ei ole hyvä tuote kaltaiselleni vuotosilmälle.

Puolen tunnin pikahuolto

Viime viikkoina olen taas katsellut peiliin lähinnä irvistys naamallani, sillä sen suuntainen peikko sieltä on katsellut takasin. Niinpä eilen päätin satsata puolen tunnin pikahuoltoon. Saunassa liottelin jalkojani, mutta sitä ei lasketa tuohon puoleen tuntiin.

Sen sijaan ehdin puolen tunnin aikana raspata jalkani, lakata varpaiden kynnet kivan turkooseiksi, foonata hiukset kerrankin edes sinne päin mallille, lakata sormen kynnet, poistella karvoja kainaloista, sääristä ja vähän muualtakin sekä vielä rasvata kropan ja jalat + lisäksi nyppiä kulmakarvat mallilleen. Oli tehokas puolituntinen, mutta niin oli sitten jälkikin. Olo vaikutti ihan uudesti syntyneeltä.

Pitänee varmaan jatkossa varata itseltään kalenteriin tuollainen puolen tunnin superhuolto kerran viikossa tai kahdessa viikossa. Sen ajan voisi vaikka nipistää nettisurffaamiselta taikka telkkarin töllöttämiseltä. Kyllä se vaan on parasta uskoa, että elämän pienet ilot ovat parhaita.

Taisi vähän lapsettaa

Lankesin pahemman kerran, kun työkaveri lauantaina vihjaisi, että Halpahalleissa on irtokarkit tarjouksessa. Samaan hengenvetoon kuulin myös, että siellä myytiin Piltti-Muumi-salkkuja alta kahdella eurolla. Ei sillä, että olisin tarvinnut yhtään lisää roinaa meille, mutta nuo salkut nyt vain olivat niin söpön näköiset ja juuri sopivan kokoiset kaikenlaisen pienen krääsän  - ei kun anteeksi materiaalin ja tarvikkeiden säilyttämiseen.

Turha kai sanoakaan, että ostin kaksi salkkua, koska niissä oli erilaiset kuvat ja vähän myöhemmin annoin googlen kertoa itselleni, että kuvia on ainakin kolmea erilaista. Ei liene ylläri, että haluaisin sen kolmannenkin, mutta järki esti ainakin vielä toistaiseksi tekemästä kovin suurta numeroa sen puuttumisesta, mutta turha sanoakaan, että jos sattuu kävelemään vastaan jollain kauppareissulla (ja ihan vahingossa saatan poiketa tuonne lastenosastollekin muuten vain), niin korjaan sen kyllä talteen. Koska ne tosiaan ovat juuri sopivan kokoisia nippeleille, nappeleille ja nuppeille  sen lisäksi että ne ovat nättejä ja koska kaikesta muumeihin liittyvästä tulee ajanoloon keräilytavaraa. Voin sitten poseerata satavuotis kuvassani täydellisen muumisalkkukokoelman kanssa.

Noissa salkuissa oli kummassakin sisällä 6 purkki pilttiä eli ei tarvitse hetkeen pohtia aamukahvievästä töissä - se saataa olla Pilttiä ja marjoja tai marjoja ja pilttiä.


Ai niin ne irtokarkit - en muuten osannut kiertää sitäkään hyllyä ja valitettavan iso pussillinen niitäkin lähti mukaan. Jokohan ens viikolla olisin sen verran tullut järkiini, että ymmärtäisin olla ostamatta sitä makeaa, ei siitä tule kuin paha olo.

Itsekuripäiväkirjan paluu, viikko 34

Nyt on sitten aika palauttaa vanha kunnon itsekuripäiväkirja taas esille. Sen sijaitseminen pöydän kulmalla hillitsee kummasti kaikenlaisten turhakkeiden tarvetta ja muistuttaa siitä, että lenkillekin pitäisi lähteä.

Ensimmäinen viikko kertookin sitten kaiken oleellisen, jälki on tasan niin suttuista kuin elämäni on viimeaikoina ollut. Osan syystä voi tietenkin kipata puoli vuotta paketissa olleen ja kuivahtamaan pääseen printterin niskaan.

Mutta siis lankeemuksia on enemmän kuin niitä positiivia asioita. Karkkeja ostin viimeksi eilen ja niitä on mussutettu, sipsejä myös, muuta roskaruokaa sentään vähemmän - viidesti viikossa tahti on sentään vähentynyt yhteen kertaan viikossa eli jonkinlaista edistystä sekin. Hesburgerin bonuskortti pysyy kuitenkin huipputasossa ainakin ensi vuoden elokuun loppuun, sen verran siinä ketjussa on tullut viimeaikoina vierailtua.

Töitäkin on tullut tehtyä, kuluneella viikolla tosin vain saman verran kuin normaalit työssäkäyvät, mutta sitä ennen sitten senkin edestä. Tämä taas on edes auttanut pankkitilin saldon pysymistä plussalla, vaikka sekä remontista että muista hankinnoista on kaikenlaista kulua kertynyt. Tämä ehdottoman positiiviseksi asiaksi todettakoon. Velattomasta olotilasta olen saanut nauttia koko kesän, joten siitäkin voisin pisää plussan tälle viikolle.

Myös siitä ansaitsen plussan, että olen kiltisti kulkenut pyörällä töissä aiempien viikkojen "voit sä heittää mut töihin"- systeemin sijasta. Jonkinlaista liikuntaa on siis tullut harrastettua, ilmoittauduin myös mukaan työpaikan liikuntaryhmiin peräti kahdelle tunnille. Hyvä minä, kyllä se siitä pikku hiljaa. Ruksin tosin vetäisin lomakkeessa kohtaan löhöilyä, vaikka todellinen olisi kyllä ollut tuo "arkiliikuntaa".

Itseinho on kyllä huipussaan, kun läskiä on liikaa, tavaraa on liikaa ja viiniäkin on tullut kipattua nassuun. Itsekuriarvosanaksi täräytin nelosen, vaikka olen sentään kunnostautunutkin monessa asiassa eli tavaraa on kyllä poistunutkin, olen tosiaan liikkunut ja ennen kaikkea saanut auringosta ja helteistä roimasti energiaa ja elämäniloa, joiden uskon olevan tärkeämpää kuin turhan nipottamisen muutamasta karkista tai uudesta hiuspannasta. Tuolla energialatauksella jaksaa käydä uudella innolla odottavien projektien kimppuun vrt. viimeinenkin matkalaukku on vihdoin purettu.

Lisää liikuntaa, vähemmän karkkeja ja se maaginen uuden aloittamisen ensimmäinen askel eli vaa'alla käynti sitten ensi viikolla.

Ite maalasin

Olen jo pidemmän aikaa katsellut naamakirjan tuunauspalstoilta ja blogien tuunausvinkeistä, miten ihmiset tuosta vaan ja käden käänteessä loihtivat kotiinsa uutta milloin mistäkin. Minunkin olisi pitänyt, mutta jotenkin olen aina ennen tätä päivää arkaillut tarttua moiseen haasteeseen. Mitä nyt tässä remontin aikana maalasin sen kylppärin hyllyn ja tajusin juuri, ettei sitäkään ole esitelty täällä. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni senkin suhteen ja suunnata ebayssa käyttämäni ajan blogiin - ei ainakaan toivottavasti ilmesty yhtä paljon kamaa nurkkiin.

Samoista lähteistä kuin olen noita onnistuneita tuunauksia (tosin joskus ihmetyttää, että joidenkin mielestä mikä tahansa on hienoa kun sen maalaa valkoiseksi, minusta ihan jokaista antiikkilipastoa ei kannattaisi lähestyä valkoinen maalipurkki kädessä) olen myös lukenut kili-kali- eli suhu- eli spraymaalin helppo ja nopeakäyttöisyydestä.

Remontin aikana löysin naamakirjan lahjoitetaan ryhmästä kukkapöydän, joka oli perussiistikuntoinen, mutta väriltään koivunvärinen. Väri ei tietenkään sovi meille mihinkään, mutta jotenkin se silti houkutti ja oli pakko hakea talteen. Nyt autotallia remontin jälkeen raivatessa se tuli vastaan ja totesin, että ehkä on aika tehdä sille jotain. Allaolevassa kuvassa pöytä alkuperäisessä kuosissaan.

Ostin purkillisen spraymaalia Prismasta ja ryhdyin töihin. Ensiksi hioin kukkatelineen vanhan lakkapinnan rikki, pyyhin pölyt ja sitten maalasin sen kevyesti kertaalleen. Maalin kuivuttua tunnin verran otin vielä toisen kierroksen ja pyrin paikkaamaan ne osat, joihin maalia oli osunut vähemmän. Kuvat otettu ensimmäisen maalauskierroksen jälkeen.

Uuden kukkatelineen hinnaksi tuli siis maalin hinta eli 4,70, sillä itse teline oli ilmaiseksi saatu, muovimatto on ollut autotallissa odottamassa aikaa parempaa ja päätyi nyt roskiin toimittuaan maalausalustana. Huvittavinta on se, että noiden tukilautasten kiinnittämiseenkin käytettiin liki ilmaisia ruuveja - nuo kun olivat sellaisia, että seinään laitettaessa (vaikka niiden nimenomaan piti sopia kiviseiniin) ne katkesivat ja olivat jo saaneet roskistuomion, mutta toimivat tuossa oikein hyvin. Aikaa meni kaikkineen ehkä kolme varttia - en katsonut kelloa, sillä on pelkästään ilo puuhailla ulkona ihanan aurinkoisena päivänä (autoja imuroinut Herra Kirjoitus saattaa kyllä olla asiasta eri mieltä).

Remonttireality 1.0 aikataulutus

En yritä esiintyä remontoinnin asiantuntijana, mutta omat kokemukseni voin jakaa ja itselleni muistoksi kirjata sillä kohtaa, jos vielä joskus viiraa niin paljon päästä, että alan jälleen suunnitella remontointia.

Ensimmäinen tärkeä asia on remontin aikataulutus. On tietenkin itsestään selvää, että mitä isompi remontti, sitä enemmän siihen tarvitaan aikaa, mutta kannattaa muistaa myös se, että mitä useampi tekijä remonttiin sotkeutuu, sitä enemmän mahdollisten sotkujen selvittelyyn menee aikaa, kun yllättäen löytyy asioita, jotka eivät kuulu kenellekään. Niin ja tietenkin se, mitä isompi firma remonttia hoitaa, sen monimutkaisemmiksi asiat yleensä käyvät, kun niitä selvitellään yhden, kahden ja viiden ihmisen voimin ja lopulta mikään ei kuulu kenellekään tai yksi ihminen käy tekemässä yhden pienen asian ja toinen seuraavan jne ja aikaa kuluu.

Jos lasket, että remonttiin menee kuukausi, niin saadaksesi realistisen aikataulun, tuplaa se aika - vähintään. Koska on mitä todennäköisintä, että juuri strategisimmalla hetkellä joku rempantekijöistä katkaisee koipensa eikä pysty töihin tai tietty maali loppuu Suomen maasta tai mitä tahansa vastaavaa. Mitä tiukemman aikataulun teet, sitä todennäköisemmin Mr. Murphy iskee näppinsä peliin. Sitten kun olet tuplannut oletusaikataulusi, laske mukaan vielä pari viikkoa (kuukausi, jos on kyse isosta remontista) viivevaraa, sillä yllättäen edellinen työmaa saattaa viivästyä, eikä päästä aloittamaan ajoissa taikka on pakko aloittaa seuraava työmaa eikä odottamiasi korjauksia pystytä tekemään heti taikka tulee jotain muuta. Esimerkiksi meidän tapauksessamme remontin piti olla valmis kolmessa kuukaudessa, mutta todellinen valmistumisaika putkiremonttifirman puolelta oli 4,5kk. Muu remontti meni aikataulussa ja siihen meni oletetun kolmen kuukauden sijasta 9 viikkoa. Nopeamminkin olisi tullut valmista, jos eivät keittiön tapetit olisi yllättäneet niin, että ne jouduttiinkin poistamaan ja lisäksi jouduimme odottamaan reilun viikon verran putkiremonttifirman korjauksia ennen kuin pääsimme jatkamaan muuta remppaa.

Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että luottoremppamies on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin luottokampaaja. Jos onnistuu saamaan osaavan remppaajan, joka tekee työnsä hyvin, ilmestyy työpaikalle kun sovitaan ja neuvoo tarvittaessa sitä, miten voit auttaa remonttia eteenpäin, kannattaa sellaisesta pitää kynsin hampain kiinni. Lisäksi yhden ihmisen kanssa neuvotteleminen on huomattavasti helpompaa kuin firman, jossa kukaan ei ota vastuuta mistään.

Varsinaisen remontin jälkeen kannattaa myös muistaa se, että remontti ei suinkaan lopu siihen, kun viimeinen siveltimen veto maalia on vedetty seinään tai viimeinen tapettivuota isketty paikalleen. Sen jälkeen alkaa loppusiivous ja paluu arkeen eli tavaroiden laittaminen paikalleen. Jos ei satu olemaan minimalisti, niin se ei välttämättä ole ihan nopea juttu. Kannattaa jälleen arvoida, miten paljon aikaa menee ensiksi siivoukseen ja sitten tuohon tavaroiden laittamiseen takaisin - ja jälleen tuplata aika. Helposti yhden huoneen siivoamiseen voi mennä päivä, irroitellaan suojaukset, pestään ikkunat, puhdistetaan jalkalistat ja vahataan lattiat - pelkkä lattiavahan kuivuminen vie tunnin verran. Jos vähänkään täytyy miettiä, niin tavaroiden purkamiseen menee helposti toinen päivä per huone, varsinkin, jos tekee sitä vain iltaisin puhdetyönä. Jälleen kannattaa varata vielä tuplauksen jälkeen vähän yllätysvaraa mukaan...

Kun kuukauden remonttiin laskee meneväksi todellisuudessa kolme tai neljä kuukautta ei ole kaukana totuudesta - eikä tämä ole pelkästään minun ajatukseni, vaan useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä, jotka viime aikoina ovat remontin kanssa eläneet, vahvistettu käsitys.

Kesäprojekti SKYR-verho

Varmastikin useimmat ovat kuulleet sellaisesta kovasti muodikkaasta tuotteesta kuin Skyr eli islantilaisesta rahkatyyppisestä valmisteesta, jota saa kaupoista monessa maussa 170 gramman ja 500 gramman purkeissa. Noiden purkkien erikoisuus ovat sateenkaaren väreissä loistavat kannet, niitä on violettia, punaista, sinistä, oranssia, keltaista jne.

Katselin pitkään töissä, kun ihmiset söivät noita rahkoja ja miten kannet menivät roskiin. Minusta vain oli sääli heittää jotain niin kauniinväristä menemään ja aloin miettiä, voisiko niistä tehdä jotain. Sitten törmäsin sattumalta netissä äitiin, joka oli askarrellut lastensa kanssa noista kansista nauhan. Kliseeksi muodostunutta sanontaa lainaten, siitä se sitten lähti.

Teippasin työpaikan kahvihuoneen jääkaapin oveen lapun, että tahdon Skyr-purkkien kannet pistettäväksi talteen ja samaa "ilosanomaa" levittelin naamakirjassakin eli kerjäsin kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla palstoilla purkkien kansia. Sitten niitä alkoi tulla ja minä hastrasin lisää...

Päätin, että ensimmäinen suunnilleen vapaa vapaapäivä olisi verhojenvalmistuspäivä. Ensimmäinen ajatukseni oli laittaa kannet kokonaisina ikkunaan ja siimalla kiinni. Jotenkin ajatus kuitenkin jatkojalostui pikkuhiljaa ja päädyin leikkaamaan purkkien kansista vain sen tasaisen keskiosan ja käyttämään siiman sijasta nitojaa.

Omasta mielestäni lopputulos on kohtuullisen onnistunut. Jälkiviisaana voisin todeta, että jos nyt tekisin, niin jättäisin nuo vaaleat värit vallan pois ja söisin ehkä pari purkkia maustamatonta lisää. Kirkkaan sinisiä kansia sai vain maustamattomasta purkista ja kukaan muu ei halunnut syödä sitä, joten itse oli uhrauduttava :-).

Parina päivänä leikkasin kansia liki main sormet verillä, mutta sitten kun kannet oli leikattu, niin varsinainen kokoaminen oli nopeaa. Nitojalla kannet kiinni ketjuiksi ja edelleen nitojalla kannet kiinni kuitukankaaseen, jonka olin harsinut verhotangon ympärille. Kokeilin ensin seitsemän pyörylän ketjua, mutta se näytti kovin lyhyeltä ja koska leikattuja pyörylöitä oli valmiina, lisäsin määrän ensin kahdeksaan ja sitten kymmeneen.

Kuvat ovat melkoista shaibaa, mutta idean niistä varmaankin saa selville.

Kaikkiaan minulla oli noita kansia 14 eri väriä ja kaikkia käytin tuossa verhossa. Verhossa on 221 kantta ja jokunen valmiiksi leikattu ympyrä jäi vielä odottamaankin. Hauskinta on se, että myös Herra Kirjoitus osallistui projektiin, hän koodasi minulle satunnaisgeneraattotiohjelman, joka auttoi värien sommittelussa ja otti tietenkin vähän paremmat kuvat tuosta verhosta. Nämä jälkimmäiset antavat siitä totuudenmukaisemman kuvan.

Ei koskaan valmista

Minulle on pikkuhiljaa tässä remonttikaaoksessa elellessä tullut sellainen tunne, että tästä ei tule milloinkaan valmista, vaan aina löytyy joku jonnekin päin etäsijoitettu tavaraerä, jonka on jo melkein onnistuneesti unohtanut ja sitten joutuukin toteamaan, että ei perkules, nekin on saatava mahtumaan tänne jonnekin. Entistä selvemmäksi on käynyt, että uusien tavaroiden hankkiminen on pistettävä pannaan hetkeksi - hyvin pitkäksi hetkeksi.

Viimeksi raahasin kotikotoa ison matkalaukun ja kassin täynnä sekalaista tavaraa ja vielä isomman kassillisen vaatteita. Turha sanoakaan, että niiden mahduttaminen jo ennestään täysiin kaappeihin nosti hien pintaan ja selkeän ajatuksen siitä, ettei lisää voi hamstrata.

Suurin osa kukkasistakin on jo tuotu kotiin, vielä pari kukkaa ja yksi iso taulu on maailmalla. Niiden jälkeen kuvittelen, että vihdoin ja viimein kaikki muiden nurkkiin tungetut tavarat olisivat kotona. Mikä siis mitä todennäköisemmin tarkoittaa sitä, että vielä jostain löytyy joku nyssäkkä, jonka olen autuaasti unohtanut.

Olohuoneen nurkassa on noin kuution kokoinen kirppislaatikko, johon olen kasannut niitä tavaroita, jotka aion viedä kirpparille taikka naputella naamakirjaan taikka huuto.nettiin myyntiin. Jotenkin vaan tuntuu, että ikuisuusprojektilleni ei näy loppua.

BUZZAUS: Compeed - rakotonta kesää

Pääsin mukaan Buzzadorin kampanjaan, jossa testattiin Compeed-rakkolaastareita. Niitä on useampaa eri tyyppiä, joita saa sekä yhtä kokoa paketissa että "sekapakkina". Tämä COMPEED^® Mix-pack -rakkolaastaripakkaus on täydellinen ratkaisu rakoille, sillä yhdessä paketissa on kolmea eri kokoa rakkolaastareita.Pakkauksessa on 2 Medium-kokoista kantapäälaastaria, 2 pientä rakkolaastaria ja 1 varpaiden ympärille hyvin sopiva laastari.

Tuotetta mainostetaan lauseella "Kätevä pakkaus pitää aina mukana!". Se kyllä pitää todellakin paikkansa, sillä tämän kesän aikana olen useampaan kertaan saanut toimia pelastavana enkelinä ja kaivaa laukustani Compeed-pakettia, esimerkiksi silloin kun uudet, mutta ah niin kauniit ja juuri tähän asuun ainoina parhaiten sopivat korkkarit hiersivät rakon kaverini kantapäähän (kerrankin minä olin viisas ja ymmärsin laittaa vanhat ja hyväksihavaitut kengät jalkaan) tai kun kolmentoista tunnin työpäivän turvottavat koipeni hankautuivat verille kotiin kävellessäni. Onneksi on Compeed! Laastari paikalle ja matka on taas päässyt jatkumaan, kipu häipyy kuin itsestään ja pian ei tosiaan edes muista mitään vaivaa olleenkaan.

Olen aikaisemminkin käyttänyt Compeed-laastareita, mutta jotenkin ne vain olivat päässeet unohtumaan. Tästä eteenpäin pidän kyllä taas huolen siitä, että yksi paketti laastareita kulkee aina matkassa mukana - elämä vaan on silloin paljon helpompaa.

Remontti-reality 0.1

Vielä kerran remontti, remontti ja remontti. Muutama tekstin pätkä aiheeseen liittyen on vielä tarjolla ja sen jälkeen lupaan haudata aiheen ainakin hetkeksi.

Lähtötilannehan meillä oli seuraava, n. 15 vuotta sitten täydellisesti remontoitu isohko kerrostalokolmio 50-luvulla rakennetussa talossa, johon tuli täydellinen putkiremontti. Meidän runsaasti muutoksia kokeneessa asunnossamme se tarkoitti keittiön, eteisen, työhuoneen ja kylpyhuone-wc:n täydellistä tyhjäämistä remonttia varten. Putkiremontti kesti meidän asuntomme osalta n. 4,5kk, josta kolme kuukautta sellaista aikaa, ettei asunnossa voinut asua. Tuona aikana siis uusittiin asunnon putkisto kokonaan, kylpyhuoneen pinnat kokonaan ja lisäksi sähkötöitä esim. liettä ja astianpesukonetta varten. Loput puolitoista kuukautta menikin sitten remppafirman tehdessä korjauksia, joita sai odottaa, joista sai vääntää ja lopuksikin jäi p:n maku suuhun, mutta ei siitä sen enempää.

Samaan kaaokseen sitten päätimme remontoida kodin pinnat uusiksi, koska aika ja kaupungin noki olivat tehneet tehtävänsä. Itse tapetit ja muut olivat suurimmalta osaltaan kuoseiltaan sellaiset, että ne olisivat kelvanneet edelleen ja keittiön sekä eteisen osalta pyrimmekin löytämään mahdollisimman samankaltaiset. Ihan samanlaisia ei löydetty, vaan jouduimme tyytymään vähän leveämpiin raitoihin. Olohuoneeseenkin yritimme etsiä mahdollisimman samankaltaista tapettia, mutta 86 euron rullahinta sai tyytymään halvempaan vaihtoehtoon.

Nyt ollaan siis siinä vaiheessa, että remontin osalta on valmista. Keittiö ja olohuone ovat noin 90% kunnossa, mikä tarkoittaa sitä, että olohuoneesta puuttuvat taulut seiniltä ja verhot ikkunasta, keittiöön pitäisi purkaa vielä jokunen astia laatikko astioita. Kasvikset ovat edelleen osittain päivähoidossa serkkuni ja työkaverini luona, jioten nekin pitää sieltä jossain vaiheessa kotiuttaa.

Säilytyslaatikot nollabudjetilla

Hankkiessamme uusia kylpyhuoneen kaappeja ajattelimme vetokorit ehdottoman käteviksi kaappien sisuskaluiksi. Niin ne itse asiassa kyllä ovatkin, äärettömän käteviä siis. Se, mitä emme tulleet ajatelleeksi on niiden rakenne, sillä korissahan on tietenkin reikiä. Reikä taas on aukko, josta kaikki pienet tavarat putoilevat pois... huono yhtälö sillä kohtaa, kun tarkoituksena oli säilyttää noissa allekirjoittaneen huulipuna-, kynsilakka- tms. tilpehöörivarastoa. Ne eivät pysy koreissa, vaan pitäisi ensin sijoittaa johonkin toiseen koriin, pussukkaan tai vastaavaan ja niiden kanssa tulee taas sitten se ongelma, että ne eivät ole noihin vetokoreihin optimaatisen kokoisia, vaan jää hukkatilaa ja se jos mikä on minulle kauhistus.

Mittailin, kääntelin, vääntelin ja mietin. Kauppaan en halunnut lähteä, koska tarkoitus on, että jossain vaiheessa on vähän väljempää, eikä sitä täyttöä ääriään myöten enää tarvita. Hetken pohdittuani päädyin taas työnantajan roskien puoleen. Meille töihin tulee tavaroita laatikossa, joka on sisäpuolelta puhtaan valkoinen ja ulkopinnaltaan valkoinen harmain painatuksin. Laatikko on sellaista ohutta pahvia ja mallia saapaslaatikko, ei siis erillistä kantta, vaan kansi ja pohja kiinni toisissaan. Tutkailtuani otin yhden sellaisen roskiin menossa olevan laatikon töistä mukaani ja sovitin. Mitoiltaan se oli sopiva, mutta printtipinta ei oikein houkutellut, joten purin laatikon ja käänsin sen. Printit sisäpuolelle ja valkoinen pinta ulos ja hyvältä näytti. Koska laatikko oli kaappeihin nähden vähän liian korkea, katkaisin laatikon ja sain vielä yhden väliseinänkin koriin samaan kauppaan.

Ainoa ostomateriaali, jota jouduin käyttämään oli kaksipuolinen teippi. Tämä kyseinen tapaus tuli huonekaluhuopapaketissa kylkiäisenä ja osoittautui laadultaan niin surkeaksi, ettei sitä oikein mihinkään muuhun voinut käyttää (yritin pistää sen avulla pyyhekoukkuja seinään - pysyivät n. 10 min. Vaihdoin toiseen teippiin ja ovat olleet seinässä jo useamman päivän). Tuossa se toimi kuitenkin ihan hyvin, kun siihen ei kohdistunut suurta rasitusta, vaan liukukorin seinät tukivat pahvilaatikon hyvin sisälleen.

Ensimmäisen onnistumisen jälkeen otin tietenkin talteen useamman laatikon ja nyt meillä on jo neljä sisuslaatikolla vuorattua koria.

Kuvia lisään jossain vaiheessa, kunhan kamera ensin muuttaa takaisin kotiin ja saan sen akut ladattua.

Mä haluun - lista

Koska listat ovat ihania ja koska listan pituuden venyminen antaa ehkä mahdollisesti jotain järkeä allekirjoittaneenkin päähän, olen päättänyt laatia "nämä mä haluan listan".

Lautapelit:
1) camel cup
2) cats-pelin täydennys
3) IKnow lisäosa punainen
4) IKnow lisäsoa keltainen
5) Kummituslinna
6) Arvaa kuka?
7) Colorpop
8) vuoden aikuisten peli
9) vuoden perhepeli
10) Carcassonne meeplejä parissa kivassa värissä

Kotiin:
1) punainen polka dot vahakangas
2) polkadot verhot
3)

Itselle:
1) t-paita liivit mustat
2) t-paita liivit vaaleat


Koska nyt eletään vielä vähän aikaa poikkeusoloissa, niin annan itselleni luvan päivittää tätä listaa elokuun loppuun ja sitten lyödään lukko kiinni ja se on sitten siinä.