Tylsä, tylsempi, pimeys

Vaikka joulun pitäisi olla muutaman päivän päästä ja kaikkien olla riemuissaan siitä, minä en kyllä valitettavasti ole ja se näkyy blogissakin hiljaisuutena. En vain jaksa käydä joka päivä täällä ruikuttamassa sitä, miten paljon inhoan pimeää, kylmää ja märkää ja että olen tasan syntynyt aivan väärään paikkaan. Tai siis vedetään tuota sen verran takaisin, että en varsinaisesti ole syntynyt väärään paikkaan, olen vain hankkinut vääränlaisen ammatin, pitäisi olla sellainen, jossa voisi etänä tehdä töitä vähintäänkin lokakuun puolen välin ja helmikuun puolenvälin välisen ajan. Silloin voisi lokakuussa pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyä sellaiseen paikaan, jossa olisi riittävän lämmintä sekä aurinkoista, ja palata sieltä sitten Suomeen keväthangille. Jäisi tämä yhä pahemmaksi käyvä muka-talvi elämättä.

Jos olen rehellinen, en oikein osaa päättää, kumpaa inhoan enemmän, sitä että on kolmekymmentä (tai kaksikymmentä) astetta pakkasta ja metri lunta vaiko sitä, että eletään joulukuuta, mittari näyttää kuutta astetta plussaa ja sataa vettä ja kaikkialla vallitsee läpitunkematon pimeys. Kummatkin ovat omalla tavallaan äärimmäisen inhottavia tilanteita. Minulla olisi oma, aivan loistava kaava talvelle, enkä usko kovinkaan monen sitä moittivan. Kaksikymmentä tai kolmekymmentä senttiä lunta, tämän verran olen joutunut antamaan periksi hiihtohulluille tuttavilleni, joiden mukaan viisi senttiä, joka olisi minun unelmani, ei millään riitä hiihtämiseen, ja viisi astetta pakkasta. Lumi kerralla maahan marraskuun puolivälissä ja siitä sitten tuota tasaista pakkaskeliä helmikuulle, se olisi minun unelmatalveni. Jos jostain pitäisi vielä tinkiä, niin suostuisin muutamaan pakkaspäivään maksimissaan miinus viisitoista astetta. Ei vettä, ei loskaa, vain kauniita hankitimantteja ja kirpsakka pakkasen puraisu poskiin ja valoakin riittäisi lumen mukana aivan eri tavoin kuin nyt.

Tämä tämänhetkinen keli, joka on siis tuo mainitut kuusi astetta plussaa, vettä taivaalta ja musta maa, on ainakin äärimmäisen inhottava ja täydellisen masentava. Olen lisäksi ollut  viime ajat töissä niin, etten juuri ole valoisaa aikaa ehtinyt nähdä, olen siis joko ollut päivävuorossa eli mennyt aamusta pimeässä ja tullut iltapäivästä pimeässä (melkein poikkeuksetta pitkäksi venähtäneen) työpäivän jälkeen kotiin taikka vaihtoehtoisesti olen ollut yön töissä eli tullut aamulla pimeässä kotiin ja nukkunut iltapäivään, jolloin on taas pimeää. Ensi viikolla on vielä luvassa pari päivää, jolloin töitä tehdään reilusti kellon ympäri, mutta sitten se ehkä alkaa helpottaa kaikin tavoin. Joulu on ohi, saa vetäytyä kuoreensa tekemään uusia suunnitelmia uudelle paremmalle vuodelle ja päivätkin alkavat taas mukavasti pidetä.