Tuhosin ryijyn

Kyllä vain, viikonlopun käsityörintamalla suurin saavutukseni oli ryijyn, ihan sellaisen oikean nukkaisen, tuhoaminen. Olen kuulevinani pahoinvoivia kurahduksia ja pyörtymisen kopsahduksia ruudun toiselta puolelta tällaisen tunnustuksen tehdessäni, joten lienee paikallaan selventää asiaa vähän.

Aloitetaan sillä, etten koe pienintäkään omantunnon tuskaa tuosta ryijyn tuhoamisesta ja myönnetään, että minulla oli siihen sekä hankkijan että hänen vaimonsa lupa ja ehdoton kannatus. Jos joku edelleen suree vanhaa ryijyä, niin tässä kohtaa ei voi kuin kohauttaa olkapäitä ja todeta, että  voi voi sitten vaan, kun ei ole tällä hetkelläkään tilaa laittaa seinälle sen paremmin lahjaksi saatuja kuin perittyjäkään ryijyjä, joista jälkimmäisiä on vielä mahdollisesti jäämässä lisää sitten joskus, niin miksi säälisin sellaista, jolla ei ole edes sukuhistoriaa.

Kyseisen ryijyn oli isäni jossain vaiheessa ostanut rekipeitteeksi jostain huutokaupasta, johon sen oli kyseisen huutokaupan pitäjä ostanut toisesta huutokaupasta. Rekipeittona tuo ei ollut koskaan palvellut, vaan päätynyt vinttiin odottamaan parempaa hetkeä. Se parempi hetki tuli sitten nyt ja entinen seinälle ripustettava ryijy muuttui keinutuolin lämmittimeksi.

Ensiksi poistin ryijystä kannatinpuun, jonka varassa se oli seinällä roikkunut, samalla ratkoin pois sen säkkikangassuikaleen, joka oli muodostanut paikan tuolle kannattimelle. Ryijy oli ommellen säkkikankaalle tehty, joten kyllä joku sen eteen oli paljon näpertänyt.

Taustan liimakankaat olivat kuitenkin aika pahasti ratkeilleet irti ryijyn pohjasta. Aloin ensin ommella niitä käsin kiinni, mutta totesin siinä menevän iän ja terveyden, joten päädyin tuhoamisratkaisuun. Sopivan värinen lanka ompelukoneeseen ja leveällä siksakilla taustakangas ryijyyn kiinni eli siinä se sitten tuli antiikkiryijy tuhottua, mutta nyt se toimii siistinä keinutuolinmattona. Yllätyin positiivisesti siitä, miten helposti ompelukone tuon pureskeli ja miten siistiä jälkeä siksakista tuli - se naamioituu ryijyyn kohtuullisen hyvin.

Liitän kuvallista materiaalia tähän postaukseen viikon kuluttua, kun pääsen jälleen sellaiselle etäisyydelle ryijystä, että sen voin kuvata.