Onnellista uutta vuotta 2014

Uusi vuosi edessämme, kuin avautuva kirja.

Emme tunne tarinaa, emme tiedä juonta.

Vain elämällä päivä päivältä,

tarina vie mukanaan seikkailuihin,

yllätyksiin iloihin ja haasteisiin,

alati vaihtuviin -kuin itse elämä.

                                                        Malja hetkille hyville menneille,
                                                              kaksi toiveille tuleville.
                                                        Uusi vuosi tuokoon mukanaan
                                                          suunnan hyvästä parempaan.


Olkoon alkava vuosi iloisempi ja onnekkaampi kuin mennyt, tarjotkoon se monta unohtumatonta hetkeä ja hymyn aiheitta meille kaikille.

 

 

Iloista ja onnellista uutta vuotta 2014!

Hullutuksia vuodelle 2014

Tahdon sitä, tahdon tätä, tuokin olisi kiva saada ja tämä ja senkin haluaisin...

 

Päästäkseni vihdoin itseni kanssa shoppailutasapainoon sovin itseni kanssa, että vuosi 2014 mennään muutoin minimihankinnoilla, mutta saan käyttää joulukuussa lisätöistä ansaitsemani 200 euroa niihin hullutuksiin joita haluan. Voin ostaa yhden kenkäparin tai 100, jos satun niin monta tuolla rahalla saamaan. Ostoshaaveistani kirjoittelin viimeksi lokakuussa, KLIK.

Haaveenani olisi hankkia tuolla rahalla haavelistaltani mustat korkeakorkoiset perusavokkaat (sillä uskokaa tai älkää, mutta sellaiset puuttuvat kenkäkokoelmistani), mustat balleriinat, mahdollisesti kalevala korun joulukoriste joltain aikaisemmalta vuodelta, kenties talvitakki - nämä kaikki sattuvat kummittelemaan huuto.netin muistettavat listalla. Noiden lisäksi haluaisin Cleanin Fresh loundry-tuoksun, mutta koen, että sen hankintaan pitää olla joku syy, se on ansaittava ennen kuin voin hankkia sen.

 

Tosin tehdessäni uudelleen tarkistusta huomasin haaveilemani talvitakin päätyneen jollekin muulle, sillä kohde oli sulkeutunut, kun joku oli sitä huutanut. Pitänee siis edelleen pitää sen suhteen silmät auki. Tuon suhteen ei ole kiire, talvitakkeja on kaapissa kyllä jokunen eli ei ole välttämättä paha asia, että uusi jää hankkimatta.

Kalevala Korun joulukoristeisiin rahat tarjosi haltia-kummitätini, jonka jouluksi lahjoittamat joulukukkarahat aion käyttää niiden hankintaan.

Koska kerran hankinnat näyttävät olevan kuosissaan, niin kirjoitellaanpa sitten mieluummin niistä muista tavoitteista vuodelle 2014. 

Ensimmäiseksi en aio asettaa minkään valtakunnan laihduta niin ja niin monta kiloa tänä vuonna tavoitetta tälle vuodelle. Kokemuksesta voin sanoa, että persiilleen menee ja lujaa tuollaisen suhteen. Jos ei muuta niin sitten käy joku käbä, joka estää liikkumisen, kuten esimerkiksi 2013 alkuvuonna nilkkavamma ja loppuvuonna käsileikkaus. Jos jokunen kilo katoaa sen suuremmin miettimättä, niin hyvä on, mutta mitään tavoitetta niistä ei tehdä.

Toinen missä epäonnistun yhtä säännönmukaisesti on "poista näin ja näin monta vaatetta/ tavaraa/ kirjaa/ levyä/ kynsilakkaa/ kissankarvaa" -haasteet, aivan samoin kuin ennakkoon raportoidut älä osta mitään - haasteet. Vaikka saattaisin olla kuukauden ostamatta mitään muuta kuin ruokaa, niin juuri tuollaisen "älä osta" - ajanjakson aikana vastaan tulee jotain sellaista, joka on aivan pakko saada ja lopun varmaan arvaatte. Miksi siis kiustata itseään moisella, kun se ei minun kohdallani toimi, niin ei toimi.

Tuossa on varmaan ihan sama asia kuin käteisen/pankkikortin/visan käytössä - joillekin sopii joku tyyli, jotkut eivät saa talouttaan ja kulutustaan hallintaan muutoin kuin käyttämällä pelkkää käteistä ja jättämällä visan täysin pois tai jopa leikkaamalla kortin kahtia, jotta sitä ei voi enää käyttää. Minä taas totesin, että mitä enemmän yritän rajoittaa, sitä enemmän kuluu. Jos taas annan itselleni vapaat kädet elää, niin kuukauden kulutus on parin kympin rajoissa samaa luokkaa maksoi ostokset sitten visalla, pankkikortilla tai käteisellä - sen testasin tässä vuoden 2013 aikana.

Samoin minun kohdallani tuntuvat toimivan haasteet, joista kerrotaan jälkikäteen, kuten vaikka muovipussiton marraskuu, joka toteutettiin kaikessa hiljaisuudessa ja raportoitiin vasta kuun loputtua. Onnistuisikohan, jos asettaisi jokaiselle kuukaudelle yhden hiljaisen haasteen ja kertoisi sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta sitten kuun lopussa. Täytynee miettiä asiaa.

Yhden haasteen uskallan tässä kohtaa jo heittää ilmoillekin: vuonna 2014 taloudestamme poistuu enemmän tyhjiä kosmetiikkapulloja kuin tulee uusia täysiä tilalle. Toisesta 100 tyhjää pulloa vuodesta en uskalla haaveilla (vaikka sen pitäisi sitten jo näkyäkin kylppärin varastoissa), mutta josko mentäisiin edes niin, että 50 tyhjää ja vain viisi uutta tilalle.

Vaatekaappien ikuisuusprojektin taidan tässä kohtaa jättää mainitsematta - se ei takuulla etene ensi vuonnakaan. Hamsteri ei muutu muuksi, vaikka miten yrittäisi muuttaa, en ilmeisesti ole vielä löytänyt sisäistä minimalistiani, vaikka olen kovasti koettanut etsiä - minä pidän edelleenkin hamsterin pesäkolosta runsaalla paperisilpulla lämmikkeenä enemmän kuin pesäkolosta yhdellä sanomalehden kappaleella varustettuana, ei voi mitään.

Kosmetiikkaa 4/4 vuonna 2013

Kun syyskuun lopussa sain valmiiksi kosmetiikkaa koskevan kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen saldon, totesin se olevan 82 pulloa. Tietenkin ahneuden piru istui olkapäällä ja kuiskutteli, ajattele, se on vaan 18 pulloa ja saat/saatte vuodessa kokoon pyöreän sadan pullon satsin. Toisella olkapäällä istuva otus oli toista sorttia ja lähes kirkui kauhusta: "mieti, 82 pulloa 9 kuukadessa, se on ihan hirveä määrä".

Tällä kertaaä jäin miettimään tuota 18:a pulloa, kuulostaahan se paljolta, mutta kun sitä miettii kolmelle kuukaudelle, niin ei se ole kuin kuusi pulloa kuussa. Pikainen vilkaisu ympäri kylppäriä ja meikkipussia osoitti, että viisi-kuusi ehdokasta olisi varmasti tyhjentymässä tuona aikana. sata pulloa ei ole tavoite, mutta olisihan se kiva, jos sellaiseen lukuun pääsisi. Toisen kautta olo on äärimmäisen hämmentynyt, miksi se sadan pullon  vähennys ei näy missään. Laatikot, kaapit ja korit eivät tunnut yhtään sen tyhjemmiltä kuin vuosi sittenkään ja kuitenkin olen melko varma, että sataa pulloa lisää en ole ostanut. Osa selittyy tietenkin sillä, että jotkut jutut kuten pienet saippuat, huulipunat ja kynät ovat hyvin pieniä ja vievät vain vähän tilaa, mutta on siellä joukossa isompiakin tuotteita ollut ja näitä isoja mielestäni enemmän kuin pieniä.

Tällä puheella siirrytään katsomaan, miten meidän käy. Tyhjeneekö viimeisen vuosineljänneksen aikana se 18 pulloa vaiko kenties vähemmän, enempää tuskin ainakaan.

Ensimmäiseksi tyhjentyivät seuraavat purnukat. Kolme erilaista deodoranttia, jo tuttuakin tutumpi Dermosilin deo, Yves Rocherin laventelin tuoksuinen voidemainen deodorantti ja Garnierin dödö. Garnierille tuoksusta ja suojauksesta plussaa, voisin ostaa toistekin. Yves Rocherin dödön laventelin tuoksu oli ihana, suojauskin ok-tasolla, mutta miinusta siitä, että tuotetta jäi purkkiin vaikka miten paljon. Hammastahnakin on tuttuakin tutumpaa Oral -B:tä, samoin kulmakynä jo tutuksi käynyttä Rimmeliä. Ainoat "uudet" loppuneet jutut ovat Yves Rocherin Bio Cure latvahoitoaine, joka on tosi toimiva ja tehokas, vaikka viimeiset tipat saikin huuhtoa pullosta. Kellertävä saippuapussi piti sisällään appelsiinin ja bergamotin tuoksuista brasilialaista saippuaa, tuoksu ei ole kaikkein mielyttävin, mutta kyllä tällä kroppansa puhtaaksi saa. Luxin kasvosaippua puolestaan on kaapinpohjalöytö tilanteesta, jossa kasvojenpuhdistusaineet meinasivat loppua tyystin, tämän alkuperä on jossain hotellissa - en muista sen tarkemmin missä. Toimiva tuote kuitenkin. Pieni tuubi on ollut kosmetiikkakaappini hellitty helmi, Diorin kosteuttava ja ihon mattapintaisena pitävä superriittoista kosteusvoide  Hydra-move creme. Uskomattoman riittoisa, tehokas ja hyytävän kallis tuote - nyt pohdin malttaisinko ostaa tuota ihan kokonaisen purkillisen.

Yhdeksän poistoa siis kasassa.

Kuukauden sairasloma vähensi ihan oikeasti kosmetiikan käyttöä merkittävästi - hiuksista riitti, kun sitaisi ne jotenkin kiinni, meikatakaan ei tarvinnut ja muutenkin pääasiassa kotona rötväillessä jäivät kaikki hajustelut ja vartalon rasvaukset vähemmälle. Muutama poisto kuitenkin kertyi.

Perusvoide Apobasea tuubillinen, shampoon täyttöpullo, hammastahnanäyte, joista saan edelleenkin kiittää hammaslääkäriäni, kulmakynä noista Oriflamen täyttökynistä, joihin on vielä jos jonkin väristä täytettä jäljellä ja lempparini Yves Rocherin kullanvärinen kynsilakka, jonka loppumisesta olen todella pahoillani, vastaavaa sävyä tuskin enää saa uutta.

Tähän mennessä siis kaikkiaan 14 poistoa - näiden jälkeen puuttuu vain neljä, jotta ollaan siinä sadassa. Uskoakseni ainakin puuteri, ripsiväri ja hammastahna loppuvat ennen vuoden loppua eli se sata poistoa vuodessa on sittenkin mahdollinen.


Tässä sitten ne viimeiset neljä eli sata tyhjää pulloa vuodessa tuli täyteen:
Yves Rocherin suihkugeeli, tuoksuna hurmaavan ihana Brasilian kahvipapu. Tuoksuun tuon tuotteen plussat sitten loppuvatkin, mutta jossain vaiheessa ostelin näitä Y.R. suihkugeelejä kahta tai kolmea joka tilauksessa, joten näitä riittää, vaikka miten koettaisi loppuun käyttää ja uusia ei juurikaan tule (yhden uuden ostin joulukuussa, ensi vuonna yritän olla ostamatta yhtään). Vevayn puuteri, ihan ok tuote, ollakseen sellainen marketti-halpis, joita monet kammoavat, ei mielestäni eroa juurikaan Lumenen vastaavasta. Hammastahnaa jälleen, nuo pienet tuubit tyhjenevät tosi nopeasti kun kaksi ihmistä käyttää, valitettavasti viimeisin hammaslääkäri käynti ei tuottanut enää yhtään uutta tilalle, ilmeisesti jättisäkillinen näytteitä oli vihdoinkin loppunut - harmi minun kannaltani. Viimeisimpänä tuotteena on Dermosilin kesäsuihkugeeli, suloisen mansikan ja kirpakan raparperin yhdistelmä. Tänä loskaisena ja pimeänä aikana on ihana, että edes kylpyhuoneessa tuoksuu kesä.

Ei ole ihme...

... että kaappini pursuavat tavaraa, eikä sisäinen minimalistini pääse kaivautumaan ulos tavaravuoresta, sillä korintolaiskirjeen pätkän "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii" voisi kääntää minun kohdallani muotoon: "kaiken se säästää, kaiken se parsii ja kaikkea korjaa".

Vanhat rakkaat punaiset tuulihousuni joutuivat kottikärryjen kulman uhriksi anoppilassa, kun kiireissäni en katsonut minne astuin ja housut jäivät kiinni. Niihin repesi tietenkin palkeenkieli ja reiteen tuli mukava mustelma.

Mutta eihän yksi palkeen kieli vielä tee housuista käyttökelvottomia, varsinkaan kun olen joskus tullut säästäneeksi avaimistani punaisen avainnauhan kappaleen mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Kyllä vain, se myöhempi käyttö tuli nyt. Ensiksi ommeltiin palkeen kieli hiirenhampaalla kiinni ja sitten siihen päälle pari pätkää samanvärisetä avainnauhasta ja kas, taas on ehjät housut. Kuvassa vielä silittämättä ja todellinen väri on niin sama, että tuo nauha naamioituu tuonne housuihin paremmin kuin hyvin. Kysyttäessä väitän, että se on koriste, joka on aina ollut siinä. 

Lisää kimallusta

Katseltuani kimaltavia kynsiäni ja vilkaistuani välillä ulos masentavaan kaatosateeseen, totesin, että jotain kiiltävää on saatava lisää, jotta jaksaa läpi tämän mustan pimeyden. Kaikista vannomisistani ja vakuutteluistani huolimatta aivan pakko saada vielä toinenkin glitterilakka.

Olin jossain vaiheessa jo aiemmin hipelöinyt Lumenen Magic Dust kynsilakkaa, mutta jättänyt sen kuitenkin hyllyyn. Siinä vaiheessa kun kimalluksen kaipuuni saavutti määrätyt mittasuhteet, kiersin sekä Prismat että Cittarin vain todetakseni, ettei tuota enää ollut jäljellä.

Onneksi Anttila pelasti tilanteen ilmoittamalla mainoksessaan myyvänsä juuri noita Lumenen lakkoja edullisesti. Ensimmäisenä mahdollisena arkena oli sitten aivan pakko rynnätä katsomaan, olisiko noita vielä jäljellä. Olihan niitä, täsmälleen sen verran, mitä tarvittiin eli yksi pullo, jonka kotiutin 3 euron hinnalla.

Lakassa on kirkas pohjalakka, jossa on pieniä hopeisia glitterihippusia ja isompia hileitä hopean, kuparin ja sinisen sävyisinä. Isoja hileitä on paljon ja pieniä kiteitä vain aavistus eli juuri sellainen lakka kuin olen jo pitkään halunnut, paljon kristallimaista kiiltoa ilman istukekristallien ongelmia.

Todelliseen lakkaukseen tämä vaatii kaverikseen jotain muutakin, vaikkapa tuota toista aiemmin esittelemääni kimalle lakkaa, joten pelkästään tällä tehdystä pikalakkauksesta en aio esitellä kuvia.

Joulupukin erehdys

On taas tänä vuonna tainnut joulupukilta jäädä pari meikäläisen kiukuttelua ja kitinää sekä pahaa puhetta kuulematta, sen verran mittavaksi oli lahjasäkki jälleen paisunut. Poden huonoa omaa tuntoa  juhannukseen asti tai ainakin tammikuun ajan.

Kuvista puuttuvat ne perinteiset setelilahjat, joilla vanhempani meitä Herra Kirjoituksen kanssa muistavat.

Ensi vuosi aloitetaan kuohuvissa tunnelmissa, sillä saimme lahjaksi skumppalasit, skumppaa ja vaahtokarkkeja. Herkkuhetkiä voidaan sitten jatkaa suklaan ja glögin merkeissä, varsin hupaisaa oli, että saimme kaksi samanlaista Lignell&Piispasen vuosiglögipulloa, toisen tonttuvaatteissa, toisen ilman.

Kahvistakin pääsemme nauttimaan, saimme paikallisen paahtimon erikoiskahveja kahta erilaista ja täydellisesti meille sopivat muumimukit. Tunnistin niin itseni tuosta Niiskuneidin kuvasta, jossa neiti istuu peilin edessä meikkaamassa. Sodastreamin orange-mango täydentää aikaisempien Sodastream-makujen kokoelmaa. Joulukuuseenkin saimme uusia koristeita, niin Kalevala Korun  vuosikoristeen kuin ihania valopalloja ja korkokenkiäkin. Korkokengät ja Kalevala Korun koristeen ripustin jo kuuseen.

Kauhuelokuvakirja ja Vuoden mies - leffa ovat Herra Kirjoituksen saamia lahjoja samoin tuo Sipsityyny. Se herätti todelliset naurut, pussin tekstit kun on käännetty tyynyyn sopivaksi: "ei juuri aiheuta lihomista" ja "sisältää pääasiallisesti polyesteria ja puuvillaa sekä lisäksi painomustetta ja..." Perinteiset Kunnas-lahjat olivat kirja ja uutuutena Piitles-palapeli. Lisäksi saimme suloisen laatikon servettien säilyttämistä varten.

Käytännölliseltä osastolta saimme kylppäriin uuden jalkapyyhkeen, sen lisäksi sain pehmeän kaulurin, joka pelastaa herkän niskani monelta talven viimalta. Lahjakortit oikeuttavat useampaan parturikäyntiin ja jalkahoitoon. Lisäksi sain uuden nappikuulokkeen aiemmin rikkomani tilalle - tuossa paketissa saattaa olla muutakin teknistä härpäkettä, mutta en ehtinyt tutustua sen sisältöön tarkemmin,  kun olin niin täpinöissäni kaikesta muusta.

Ehdottomasti parhaat naurut irroitti Holy Toast, paahtoleipäleimasin. Tämän ideana on siis leimata Pyhän Marian kuva leipään ja paahtaa se esiin. Ihme on tapahtunut! Ensimmäisenä arkena on sitten aivan pakko käydä hakemassa paahtoleipää ja testata tämä.

Nuo muumimukit ja kahvit oli pakattu tähän aivan uskomattoman ihanaan kimaltavaan paperikassiin. Lahjanantaja, ystäväni Ievuskainen äiteineen, oli todennut sen näyttävän aivan minulta ja olivat ostaneet sen juuri sen vuoksi. Minä puolestani harkitsen vakavasti sitä, saisiko tuon muutettua iltalaukuksi. 

sangria

Sangria 


2 appelsiinia
1 sitruuna
1 dl appelsiinimehua
3/4 l rypälemehua
1/2 spriteä
jäitä

Viipaloidut hedelmät ja appelsiinimehu kannattaa laittaa etukäteen jääkaappiin maustumaan ja jäähtymään. Mehu ja sprite sekä jäät lisätään vasta juuri ennen tarjoilua. Puhdasta rypälemehua ei löydetty kaupasta, eli oli rypäle-omenamehua. Ja senvoi tietty korvata punaviinillä, jos haluaa sitä "oikeaa" Sangriaa.

Ei tule kiire....

Nyt eletään aatonaattoiltaa ja takana on sellainen reilun kellonympäryksen työpäivä. Suunnilleen saman mittainen tai vähän pidempi rupeama taitaisi olla edessä, jos ajattelisin ottavani itseäni niskasta kiinni ja hoitavani kaikki suunnittellut joululahjahommat kuntoon.

Jouluaatoksi pitäisi olla valmiina huivi ja kaksi paria sukkia - arvatkaapa missä mennään. Valmiina on huivi ja puolikas sukka ensimmäisestä sukkaparista kuten kuva todistaa.

Taidan suosiolla myöntää, että aikatalu pissi pahasti ja siirtyä noudattamaan vaikkapa espanjalaisia jouluperinteitä. Siellä kun lahjoja jaetaan pääasiassa loppiaisena ja siihen mennessä sukat ovat toivottavasti ainakin suurimmalta osin kuosissaan.

Vaatekaapin täydennystä

Vaatekaappini on tässä viimeaikoina osoittanut mielenkiintoisia ominaisuuksia, se kun täytyy itsestään vaikka en itse osta sinne mitään täydennystä.

Tämäkin kertainen täydennys on siis lahjoma, jonka sain serkultani - siltä samalta, joka viimeksi lahjoitti minulle jakun, jolla on tullut juhlittua niin ristiäiset kuin pikkujoulutkin. Nyt sain häneltä aivan ihanan lehmuksen vihreän neuleliivin, jossa on koristeena pitsiä.

Lahjoituksen perusteena oli sama kuin edelliselläkin kertaa, hänelle sopimaton malli vaatteessa. Se oli siis jälleen kerran minun onneni ja taas on uutta vaatetta päälle laitettavaksi.

Kimalletta pimeyteen

Kun tässä on nyt jo rikottu kaikki mahdolliset ja mahdottomat tälle vuodelle annetut lupaukset, rikotaan se viimeinenkin. Kynsilakkojen hankintakiellossa olen roikkunut kaikkien pisimpään, mutta nyt tuli sitten sekin rikottua. Kävin henkka-maukassa ja ostin kimaltavan kynsilakan piristämään tätä pimeyttä. Olisin langennut enemmänkin, sillä maksaessani tuota yhtä lakkaa kassalla huomasin kassan vieressä kuuden kimaltavan lakan pakkauksen. Päätin miettiä asiaa yön yli ja kun seuraavanankin päivänä halusin nuo lakat, palasin takaisin kauppaan - vain huomatakseni, että joku muukin oli ihastunut lakkoihin ja ne oli myyty loppuun. Onneksi sentään ostin heti sen yhden.

Tämä 3 euroa maksanut lakka on pohjaväriltään kirkasta ja siinä on sinisiä, turkooseja ja hopeisia pieniä kimalteita sekä hopeanvärisiä isompia hexagoneja.

Minusta nämä kimallelakat ovat ihania, mutta niissä on yksi todella huono puoli - niitä ei tahdo saada kynsiltä pois millään muutoin kuin raaputtamalla ja sehän taas tekee hallaa kynsille, joten ehkä on vain hyvä, etten saanut noita lakkoja yhtään enempää. Kyllä tuo yksikin purkki jo tarjoaa kiillettä ja kimallusta pimeyteen.

Kynsillä pohjavärinä viimeiset tipat rakastamastani kullanvärisestä lakasta - Yves Rocherin kesäsävy jostain vuosien takaa ja yhtä kivaa ei tietenkään enää saa mistään. Päällä sitten pari kerrosta tuota kimaltavaa lakkaa, minä pidän, muut ehkä eivät. Kuvassa kynnet vielä siistimättä, sillä oli pakko rynnätä kuvaamaan, kun aurinko pilkahti jostain pilven raosta ja kuvat sai ihan luonnonvalossa ilman salamaa.

Elämäntapavalmennusta ja viljelyä

Lautapelikokoelmamme on taas kasvanut parilla yksilöllä.

Toisen, Superfarmarin, hankki herra Kirjoitus meille, sillä se on vuoden peli 2013 voittaja perhepelien sarjassa. Perinteisestihän meille on aina nuo voittajapelit ostettu, ei siis tehty poikkeusta tänäkään vuonna, vaikka esittelyjen perusteella peli ei kovin kummoiselta kuulostanutkaan.

Super Farmari on nopeatempoinen lautapeli, jossa nopat ja viisaat eläinvalinnat ja niiden vaihdot siivittävät pelaajan voittoon. Voittaja on pelaaja, joka saa laumaansa yhden kutakin seuraavista eläimistä: hevosen, lehmän, possun, lampaan ja jäniksen. Kettu ja susi vaanivat kuitenkin aina lähistöllä! Kullakin pelaajalla on omalla pelivuorollaan kaksi tehtävää. Ensin pelaajalla on mahdollisuus vaihtaa eläimiä, esimerkiksi kuudella jäniksellä saa yhden lampaan ja kolmella possulla yhden lehmän. Sitten pelaaja heittää 12-sivuista eläinnoppaa, jolloin pelaajan hallussa olevat eläimet voivat moninkertaistua nopan ja jo omistuksessa olevien eläinten lukumäärän avulla. Lisäjujuna on nopassa olevat kettu ja susi, jotka syövät eläimiä pelaajan laumasta. Jos et ole tarpeeksi varovainen, suunnitelmasi saattavat mennä pieleen!


Super Farmari-peli luotiin toisen maailmansodan aikana 1943 Puolassa. Pelin kehitti merkittävä puolalainen matemaatikko, professori Karol Borsuk. Peli on todellinen edelläkävijä, sillä tässä pelissä käytettiin ensimmäisen kerran 12-sivuista noppaa. Super farmari on opettavainen peli, siinä lasketaan, ennustetaan, suunnitellaan ja myös lasketaan riskejä. Peli auttaa kehittämään matemaattisia taitoja.

Luin pelistä netistä arvosteluja, joissa peliä toisaalta kehuttiin, toisaalta arvosteliin. Kehut pelistä olivat: Hieno, simppeli ja elegantti kokonaisuus, säännöt helppo oppia ja peli vaikea masteroida, eli juuri se paras resepti. Toisaalta todettiin, että hevosia pelissä on lähes mahdoton saada, valiteltiin pelin olevan lopultakin enemmän tuuri kuin strategia peli ja myös susien pyöriminen pelissä saattaa olla turhauttavaa, ne kun tyhjäävät koko pelilaudan ja silloin takaisin peliin pääsemin on hankalaa.

Omakohtaisia kokemuksia pelistä ei vielä ole, mutta kyllä kai se joluna riittää parin iloisen hetken tuojaksi.

Life coachin eli elämäntapa valmentajan saimme lahjaksi. Se on mielenkiintoinen sekoitus asiaa ja partypeliä. Kulloinkin vuorossa olevan pelaajan tulee miettiä elämästään ongelma, johon muut tarjoavat ratkaisun. Ratkaisutarjontaa rajoittaa se, että se tulee valita kulloinkin kädessä olevista korteista - ratkaisua sai toki perustella, mutta ainakin meidän testipelissämme tämä vaihtoehto jäi usein käyttämättä. Tarjotuista ratkaisuista vuorossa oleva pelaaja valitsee itselleen mielestään sopivimman ja sitten sekä ongelman esittäjä että parhaan vastauksen tarjonnut heittävät nopalla etenemisestään.

Plussaa pelissä on se, että sitä voi pelata enemmän kuin perinteiset neljä pelaajaa ja kyllähän tässä nauraakin saa. Peli on siis myös ehdottomasti vain aikuisten peli, tästä eivät lapset saa mitään irti. Miinusta sitten taas siitä, että kysyjä tietää kunkin vastauksen antajan eli pästäkerroin vaikuttaa valintaan, samoin taktikointi siitä, kuka hyötyy eniten/vähiten nopanheitosta tulevista pisteistä. Miinusta myös siitä, että tämä saattaisi tarvita jonkin verran estoja poistavaa kurkunkostuketta toimiakseen täydellisesti, mutta aiheuttaa samalla myös kiitettävästi kiistelyä ja perheriitoja.  Pisteyttäisin pelin kahden ja puolen tähden arvoiseksi.

Tylsä, tylsempi, pimeys

Vaikka joulun pitäisi olla muutaman päivän päästä ja kaikkien olla riemuissaan siitä, minä en kyllä valitettavasti ole ja se näkyy blogissakin hiljaisuutena. En vain jaksa käydä joka päivä täällä ruikuttamassa sitä, miten paljon inhoan pimeää, kylmää ja märkää ja että olen tasan syntynyt aivan väärään paikkaan. Tai siis vedetään tuota sen verran takaisin, että en varsinaisesti ole syntynyt väärään paikkaan, olen vain hankkinut vääränlaisen ammatin, pitäisi olla sellainen, jossa voisi etänä tehdä töitä vähintäänkin lokakuun puolen välin ja helmikuun puolenvälin välisen ajan. Silloin voisi lokakuussa pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyä sellaiseen paikaan, jossa olisi riittävän lämmintä sekä aurinkoista, ja palata sieltä sitten Suomeen keväthangille. Jäisi tämä yhä pahemmaksi käyvä muka-talvi elämättä.

Jos olen rehellinen, en oikein osaa päättää, kumpaa inhoan enemmän, sitä että on kolmekymmentä (tai kaksikymmentä) astetta pakkasta ja metri lunta vaiko sitä, että eletään joulukuuta, mittari näyttää kuutta astetta plussaa ja sataa vettä ja kaikkialla vallitsee läpitunkematon pimeys. Kummatkin ovat omalla tavallaan äärimmäisen inhottavia tilanteita. Minulla olisi oma, aivan loistava kaava talvelle, enkä usko kovinkaan monen sitä moittivan. Kaksikymmentä tai kolmekymmentä senttiä lunta, tämän verran olen joutunut antamaan periksi hiihtohulluille tuttavilleni, joiden mukaan viisi senttiä, joka olisi minun unelmani, ei millään riitä hiihtämiseen, ja viisi astetta pakkasta. Lumi kerralla maahan marraskuun puolivälissä ja siitä sitten tuota tasaista pakkaskeliä helmikuulle, se olisi minun unelmatalveni. Jos jostain pitäisi vielä tinkiä, niin suostuisin muutamaan pakkaspäivään maksimissaan miinus viisitoista astetta. Ei vettä, ei loskaa, vain kauniita hankitimantteja ja kirpsakka pakkasen puraisu poskiin ja valoakin riittäisi lumen mukana aivan eri tavoin kuin nyt.

Tämä tämänhetkinen keli, joka on siis tuo mainitut kuusi astetta plussaa, vettä taivaalta ja musta maa, on ainakin äärimmäisen inhottava ja täydellisen masentava. Olen lisäksi ollut  viime ajat töissä niin, etten juuri ole valoisaa aikaa ehtinyt nähdä, olen siis joko ollut päivävuorossa eli mennyt aamusta pimeässä ja tullut iltapäivästä pimeässä (melkein poikkeuksetta pitkäksi venähtäneen) työpäivän jälkeen kotiin taikka vaihtoehtoisesti olen ollut yön töissä eli tullut aamulla pimeässä kotiin ja nukkunut iltapäivään, jolloin on taas pimeää. Ensi viikolla on vielä luvassa pari päivää, jolloin töitä tehdään reilusti kellon ympäri, mutta sitten se ehkä alkaa helpottaa kaikin tavoin. Joulu on ohi, saa vetäytyä kuoreensa tekemään uusia suunnitelmia uudelle paremmalle vuodelle ja päivätkin alkavat taas mukavasti pidetä.

Hopotus: Autot lasten juhlajuoma testauksessa

Pääsin hopottajien kautta testaamaan Lasten Juhlajuomia, lisätietoa tuotteista täältä, KLIK. 

Juniorit pääsivät valitsemaan ensimmäisen testattavan juhlajuoman, joten ei siis ole ihme, että neljä ja kuusi vuotiaiden nuorten miesten valinta osui ensisilmäyksellä Autot-pulloon, joka sisälsi mansikanmakuista juhlajuomaa. 

Periaatteideni mukaisesti en edelleenkään julkista perheestämme tai ystävistämme nimiä tai kasvoja, joten näillä sutatuilla kuvilla mennään ja vieläkin pohdin, että onko noissa jo näytetty liikaa.

Testaamassa oli siis kolme lasta ja neljä aikuista. Pullon ulkonäöstä tuli plussaa sekä lapsilta että aikuisilta. Lasten määritelmä oli "hieno" ja "kiva", aikuisten puolestaan "hauska", "iloinen" ja "ostamaan houkuttava". 

Ensimmäinen ja iso miinus tulikin sitten korkkia avatessa, se pamahti kuin pahin shamppanja ja korkki sinkoutui kattoon asti, vaikka pulloa ei ravisteltu, ei käännelty eikä harrastettu mitään muutakaan väärää käsitelyä. Juoma ehti olla jääkaapissa viilentymässä ehkä puoli tuntia. Missään tapauksessa en siis suosittele juomia tilanteeseen, jossa aikuinen ei ole pulloa avaamassa, sillä saattaa saada todella pahat vammat aikaan, jos korkki vaikka sattuu poksahtamaan toisen silmään. 

Juoman väri oli kaunis ja poreita paljon eli siitä jälleen plussaa. Siihen positiivinen sanottava sitten loppuukin. Lasten yksinkertainen määritelmä juomasta oli "en pidä siitä", eikä aikuisten suusta juuri tullut sen positiivisempaa palautetta. Juomassa oli valtavasti hiilihappoa, mistä syystä siis tuo näyttävä poreilu, mutta ei lainkaan makua. Jos kerran pullon kyljessä lukee, että mansikanmakuinen, olisi sen odottanut maistuvan edes keinomansikalle, mutta makua oli niin vähän ettei sitä kyennyt tunnistamaan mansikaksi, vaikka tiesi, mitä makua etsiä. Lasten lasit jäivät parin kulauksen jälkeen siihen ja tilalle pyydettiin "kunnon limpsaa". 

Tämän testauksen perusteella en suosittelisi ko. juomaa lapsille, aikuisten boolissa yhtenä osana se saattaisi mennä.

Lisätietoa juomista löytyy täältä, KLIK

Tuhosin ryijyn

Kyllä vain, viikonlopun käsityörintamalla suurin saavutukseni oli ryijyn, ihan sellaisen oikean nukkaisen, tuhoaminen. Olen kuulevinani pahoinvoivia kurahduksia ja pyörtymisen kopsahduksia ruudun toiselta puolelta tällaisen tunnustuksen tehdessäni, joten lienee paikallaan selventää asiaa vähän.

Aloitetaan sillä, etten koe pienintäkään omantunnon tuskaa tuosta ryijyn tuhoamisesta ja myönnetään, että minulla oli siihen sekä hankkijan että hänen vaimonsa lupa ja ehdoton kannatus. Jos joku edelleen suree vanhaa ryijyä, niin tässä kohtaa ei voi kuin kohauttaa olkapäitä ja todeta, että  voi voi sitten vaan, kun ei ole tällä hetkelläkään tilaa laittaa seinälle sen paremmin lahjaksi saatuja kuin perittyjäkään ryijyjä, joista jälkimmäisiä on vielä mahdollisesti jäämässä lisää sitten joskus, niin miksi säälisin sellaista, jolla ei ole edes sukuhistoriaa.

Kyseisen ryijyn oli isäni jossain vaiheessa ostanut rekipeitteeksi jostain huutokaupasta, johon sen oli kyseisen huutokaupan pitäjä ostanut toisesta huutokaupasta. Rekipeittona tuo ei ollut koskaan palvellut, vaan päätynyt vinttiin odottamaan parempaa hetkeä. Se parempi hetki tuli sitten nyt ja entinen seinälle ripustettava ryijy muuttui keinutuolin lämmittimeksi.

Ensiksi poistin ryijystä kannatinpuun, jonka varassa se oli seinällä roikkunut, samalla ratkoin pois sen säkkikangassuikaleen, joka oli muodostanut paikan tuolle kannattimelle. Ryijy oli ommellen säkkikankaalle tehty, joten kyllä joku sen eteen oli paljon näpertänyt.

Taustan liimakankaat olivat kuitenkin aika pahasti ratkeilleet irti ryijyn pohjasta. Aloin ensin ommella niitä käsin kiinni, mutta totesin siinä menevän iän ja terveyden, joten päädyin tuhoamisratkaisuun. Sopivan värinen lanka ompelukoneeseen ja leveällä siksakilla taustakangas ryijyyn kiinni eli siinä se sitten tuli antiikkiryijy tuhottua, mutta nyt se toimii siistinä keinutuolinmattona. Yllätyin positiivisesti siitä, miten helposti ompelukone tuon pureskeli ja miten siistiä jälkeä siksakista tuli - se naamioituu ryijyyn kohtuullisen hyvin.

Liitän kuvallista materiaalia tähän postaukseen viikon kuluttua, kun pääsen jälleen sellaiselle etäisyydelle ryijystä, että sen voin kuvata.

Hopotus: Juhlajuomat saatu

Meillä ollaan siinä onnellisessa asemassa, että joulun ja vuodenvaihteen juhlajuomat on pääsääntöisesti hankittu. Tai siis hankittu on väärä sana, sillä ne on saatu testattaviksi. Pääsin mukaan hopottajien  kampanjaan, jossa tetataan kuohuvia lasten juhlajuomia.

Hain paketin tänään ja melkoinen lähetys sieltä paljastui.

Erilaisia makuvaihtoehtoja testattavana on siis kuusi: Moomin mansikka ja mustikka-vadelma, Planes persikka, Mikki viinirypäle, Autot mansikka ja Prinsessa omena.

Pakkauskin oli aika herkullisen näköinen, kierrättäjä pohtii jo, miten tuota voisi jatkossa hyödyntää. Pullot olivat niin ihanan näköisiä, että niiden pyörittelyssä meni tovi jos toinenkin, kun niitä tutkittiin ja ihailtiin.

Lisäraporttia aiheesta tulossa, kun pääsemme niin pitkälle, että pullojen ihailusta siirrytään sisällön maisteluun.

Lisää tietoa kampanjasivulta, KLIK.

Kun ei osaa lopettaa...

Marraskuu meni tosiaan pitkälti sairasloman ja erilaisten shoppailujen merkeissä, eikä joulukuussakaan loppua näy. Vietimme eilen Herra Kirjoituksen kanssa rattoisan päivän Ideaparkissa. Tällä kertaa pistelimme murua rinnan alle Pancho Villassa, koska kumpaakaan aiemmilta käynneiltä tuttua kiinalaisravintolaa ei ollut enää jäljellä - valitettavan harmillista. Ensimmäistä kertaa kävimme tuolla syömässä ja ruoka oli ihan ok, ei nyt mitenkään ihmeellistä, mutta ihan syötävää.

Hankintojakin tuli tehtyä, kuvissa esiintyy vain osa, sillä osa on tarkoitettu joululahjoiksi eikä siis siitä johtuen esittelykelpoisia. Sodastream- valikoimaa täydennettiin Nightspirit mauilla Pina Colada ja Strawberry Daiquiri. Samasta Minimanista ostettiin myös kosketusnäyttökynät molemmille.

Elämäni ensimmäiset farkkuleggingsit ostin Lidlistä, enkä myöskään voinut vastustaa turkoosien sukkien huutelua hyllyltä, joten myös kaksi paria turkooseja polvisukkia muutti meille. Lisäksi ostimme Lidlin omaa Cola- ja Sitruunalime-tiivistettä. Kyseessä ovat siis Sodastreamia vastaavat tuotteet. Noista neljästä hankkimastamme mausta tuo Lidl cola tuli testattua ja selväksi kävi, ettei ainakaan sitä tarvitse enää koskaan hankkia.

Kulutin vihdoin loppuun jo vuosia sitten Pointshopista lunastamani Dinskon lahjakortin ja ostin itselleni pitkään haaveilemieni Sorelien kopiot. Oikeat olisivat maksaneet puolitoista sataa ja nämä sai pohjallisineen alle viidelläkympillä. Testaan ensin näiden ominaisuudet ja sitten vasta hankin ne oikeat. Kengissä on inhottava violetti raita tuossa keskellä, mutta minulla on jo idea, miten tuunaan sen piiloon.

Ja sitten se kaikkein paras: minulla on nyt uusi kamera. Herra Kirjoitus näki paljon vaivaa ja etsi ja tutki erilaisia kameravaihtoehtoja sen hajonneen Olympuksen tilalle. Lopulta oranssi Olympus korvattiin sinisellä Olympuksella. Tässä on hyvinä ominaisuuksina se, että se on vesitiivis ja pitäisi olla jonkun verran iskunkestäväkin eli toisin sanoen sen pitäisi kestää jopa rouva Jälkikirjoituksen hyppysissä.

Ideaparkissa kiertelin liikeitä vähän sillä silmällä katsellen, että mihin kannattaisi sitten joulun jälkeen palata uudelle kierrokselle.

Muovipussiton marraskuu

Meilläkin vietettiin muovipussitonta marraskuuta, mutta hiljaisesti. Olen jo oppinut sen, että mitä isompaan ääneen täällä asioista mesoan, niin sitä todennäköisemmin jokin kyseisessä hommassa menee pieleen, vaikka kyseessä pitäisi olla aivan pomminvarma juttu.

Tällä kertaa sovimme siis Herra Kirjoituksen kanssa, että vietämme muovipussittoman marraskuun ja tulokset raportoidaan vasta sitten, jos jotain raportoitavaa on. Sen verran lienennystä kaikkien jyrkimpiin sääntöihin oli luvassa, että hedelmät sai pakata kaupan pusseihin, omia kestohedelmäpusseja ei tarvinnut kuljettaa mukana, mutta yhtään isoa muovikassia ei saanut ostaa. Todentotta niin uskomatonta kuin se onkin, niin onnistuimme. Emme ostaneet yhtään muovipussia, vaan kannoimme ostokset kotiin joko pienissä hedelmäpusseissa taikka sitten kestokasseissa - pääsääntöisesti näissä jälkimmäisissä.

Tiedän monien käyttävän kestohedelmäpusseja ja äkkiähän noita ompelisikin mukaan otettaviksi, mutta meillä nuo pienet hedelmäpussit toimivat eväiden kuljetuspusseina ja sekajätteen roskispusseina, sitä kun kertyy sen verran vähemmän, ja lisäksi tietenkin vessan roskiksessa suojapusseina. Koska noille muovipusseille on monta käyttötarvetta, en ole nähnyt tarpeelliseksi siirtyä kestopusseihin - ylimääräisiä hedelmäpusseja on toki hamstraa eli esimerkiksi pakasteita ei pakata omiin pusseihinsa, mutta hedelmät pakkaan noihin. Lisäksi voisin epäillä, että yhdeksän kertaa kymmenestä ne kestopussit olisivat kotona silloin, kun se loistava hedelmätarjous osuisi kohdalle. Tyydyn siis ompelemaan tylliverhoista pesupusseja hedelmäpussien sijaan.

Muovipussiton marraskuu onnistui tosiaan aivan erinomaisesti, meille taisi tulla ihan yksi isompi muovikassi ja sitäkään ei ostettu, vaan se tuli tavaroiden mukana. Nuo tavarat tilattiin kaupasta ja olivat valmiiksi pakattuina muovikassiin, niin en sitä sitten siinä ruvennut purkamaan, vaan otin kassin vastaan. Lopputulos 30 päivää ja yksi kassi ja tämä siis yhteensä meiltä molemmilta.

Spiraalihuivi

On kovin tunnettua, miten herään kovin myöhään näihin muotivillityksiin. Niinpä olen nyt vasta tehnyt noita spiraalihuiveja, joita muut kutoivat pitsilangoista pari vuotta sitten.

Näissä on vain se ongelma, että näitä ei voi tehdä katsomatta, vaan lankaa pitää katsoa, jotta saa oikean lenkin kudottua. Tosin kudin sitten vastaavasti etenee suhteellisen vauhdikkaasti kun siinä ei ole kuin kuusi tai kahdeksan silmukkaa.

Itselleni tein lyhyen beigen värisen huivin, jolla olisi tarkoitus estää meikkivoiteen päätyminen talvitakin kaulukseen. Lankana Papillon, menekki 50g ja huivi on juuri sen mittainen, että sen saa kietaistua kerran kaulan ympäri.

Joululahja kasaan sain aikaan yhden pitkän mustan, lankana Novitan Frilla ja kulutuksena 100g.

Tässä valaistuksessa, kun luonnonvaloa ei juuri ole, on mustan huivin kuvaaminen melko toivoton projekti.

Puikoilla on vielä yksi joululahja tekele, puna-musta papillon huivi, 50g kumpaakin väriä, vuorotellen kaksi kerrosta kummallakin.

Lankoja taitaa olla vielä yhteen tai kahteen huiviin eli todennäköisesti teen niistä vielä jonkun yhdistelmän. Yhdet sukatkin pitäisi vielä ennen joulua saada kasaan.