Rouvan omistusoikeudet

Nyt alkaa elämä mennä varsin hupaisaksi, joten on ihan pakko kirjoittaa pari riviä.
Rakas mieheni on lomalla ja jäi siis nukkumaan, kun minä suunnistin harrastetyöpaikkaani aamuksi. Puolen päivän ajoissa puhelin soi, ja siellä oli herra Kirjoitus varsin surkeana: olin jättänyt pöydälle päivän ostoslistan, mutta hän ei voinut mennä kauppaan, koska hänellä ei ollut lompakkoa! Samalla hetkellä noin sata salamaa löi aivoissani tulta, olin eilen illalla maalta palatessamme laitanut mieheni lompakon auton keskikonsolista laukkuuni, jotta se ei vain jää yöksi autoon hampuusien armoille. Tietenkin olin unohtanut ottaa lompakon kassistani pois, joten se oli minulla mukana täällä töissä ja mieheni rahattomana kotona! En ole tiennytkään, että miehen kesälomatuhlauksen säännöstely on näin helppoa - nappaat vain lompakon mukaasi ja kas, kotiin saapuessa on mies kiltisti kotona, shoppailukulutus 0 euroa: ei yhtään uutta leffaa, ei roskaruokaa, ei terassilla käyntiä...

Mieheni auton avaimia en sentään pöllinyt mukaani (tällä kertaa - olen minä nekin joskus onnistunut unohtamaan laukkuuni), joten hän olisi ollut vapaa kulkemaan - tosin vain sen aikaa, kun bensatankissa olisi riittänyt sisältöä. Kahden aikaan tuli kuitenkin mailia: "lainaan pyörääsi ja tarkistan samalla, onko kaikki viime viikolla tekemieni säätöjen puolesta ok." Minä tarrasin puhelimeen ja soitin puolisolleni: "et muuten lainaa pyörääni". Herra toisessa päässä oli ihan äimän käkenä, eikä lainkaan ymmärtänyt, miksi ei voisi lainata fillariani. Nauruksihan juttu meni, kun totesin pyörän olevan lukossa ja avaimien minulla täällä - onhan se sentään minun pyöräni, miksi en siis säilyttäisi sen avaimia avainnipussa muiden avaimieni kanssa.

Hetken setvimisen jälkeen löytyvät vara-avaimet ja nyt herra Kirjoitus suhaa jossain päin vihreällä naisten tunturipyörällä. Jos siis näette ison miehen liikkeellä pienellä vihreällä pyörällä, heiluttakaa, se on herra Kirjoitus, jonka vaimolla on omituinen tapa haalia kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavarat mukaansa.

Varoituksen sanana miehille, mikäli olette juuri tavanneet mielenkiintoisen naisen, seuratkaa, minkäkokoista käsilaukkua hän käyttää. Mikäli veska on iso, on syytä harkita naisen vaihtamista toiseen, pienempilaukkuiseen, mahdollisimman pian, sillä naiset, jotka muutenkin raahaavat vähintään puolta omaisuudestaan mukaanaan isoissa laukuissa, ovat yleensä rouva Jälkikirjoituksen tyylisiä ja kohlivat kaiken mahdollisen laukkuihinsa, joista ei niiden massiivisen koon vuoksi löydä mitään. Jos siis pariudutte tuollaisen isoveskaisen naisen kanssa ja löydätte itsenne joskus ilman lompakkoa, auton avaimia ja paria muuta tarpeellista tavaraa, älkää vain sanoko, ettei teitä olisi varoitettu!