Huomenta, huomenta!
Haluan vain saattaa koko maailman tietoon, että kyllä nämä kynsikoristeet ovat ihania. Ne pysyvät ja pysyvät, melkein kuin Panu-maali kestää isältä pojalle. Ne Majakasta ostetut kun pysyivät pyhättömän viikon ja irtoilivat miten sattui - herra Kirjoitus esimerkiksi löysi tässä pari päivää sitten kannettavastamme punaisen kynsikristallin ja naureskeli, että olen päättänyt siis ryhtyä tuunamaan kannettavaamme. Minä olin ääreishämmästynyt, kunnes tajusin, että sen on siis täytynyt irrota kynnestäni, kun siivosin, silloinhan niitä katoili useampia ja minä mitään miettimättä liimailin uusia tilalle. Jännityksellä odotan, sitä mistä ne loput kadonneet "timantit" löytyvät.
Nämä nykyiset strassit istuvat kuin täi tervassa- ovat olleet jo pari vuorokautta ja olen elänyt ihan normaalisti, eikä merkkiäkään siitä, että olisivat irtoamassa - ja hyvä niin. Sikäli tietysti harmi, etten pääse kokeilemaan uusia. Sen verran näkyy elämän jälkiä, että sen oliivinvihreän helmen korkeimmalta kohtaa paistaa hiven valkoista väriä eli maali on pinnasta kulunut, muutoin ei mitään merkkejä kulumisesta tai irotamisesta.
Elämän pienet ilot ovat parhaita! Olen erittäin onnellinen tästä hankinnastani ja kävin jo katselemassa uusia saman myyjän sivuilta ebaysta, jos vaikka nämä nykyiset loppuvat ennen kuin kyllästyn niihin ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
En ole vielä kokeillut niitä uusia kristalleja tai tarroja - pitää tehdä kunnon pohjustustyöt ensin. Mutta ne kissatarrat pysyivät kynsissäni yllättävän hyvin; olisivat pysyneet varmaan pidempäänkin, mutta lakka pahus lohkeili ja vei lopulta tarrat mukanaan! Mitä tästä opimme? Se kunollinen pohjustus on kaiken a ja o - ja kaksi kerrosta pällyslakkaa tarran päälle... :)
Pyydän anteeksi edellisen kommenttini kirjoitusvirheitä! Sormet toimivat taas huomattavasti aivoja nopeammin... X)
Lähetä kommentti