Vaatteet on mun aatteet

Kuulun niihin onnellisiin tai onnettomiin, joille työnantaja tarjoaa työasun. Olen siis kolmen vaatteen ihmisiä, kuten eräs kanssani samassa työpaikassa työskentelevä kerran määritteli. Tämän kaivannee hivenen selitystä: työmatkalle ihminen tarvitsee tuulipuvun tai veryttelypuvun (emmehän muuten olisi suomalaista tuulipukukansaa ja erottuisimme liikaa massasta) siis ensimmäinen asu, työnantaja tarjoaa työpuvun siis toinen asu ja kolmas onkin sitten yöpuku - ja oikeastaan juuri muuta ei ihminen sitten tarvitsekaan, no ehkä tuulipukuja on syytä olla kaksi, jos harrastaa sen verran tiukkatahtista urheilua, että puku hikoaa, eikä omista kuivausrumpua, että sen saisi pesun jälkeen seuraavaksi aamuksi kuivaksi.

Toisaalta kun miettii, niin onhan se aika helppoa - ei koskaan tarvitse miettiä sitä, mitä laittaisi töihin päälle. Vaan töihin voi tosiaan lampsia siinä tuulipuvussa ja siellä sitten vetää valmiiksi pestyt ja silitetyt vaatteet päälle, aina on siistin näköinen, eikä tasan erotu porukasta. Minä olen niin laiska pukeutuja, etten varmaan ikinä kärsisi riisumiskompleksista niin kuin me erään ex-työkaverimme valituksen olemme nimenneet. Hänen elämänsä suurin ongelma (ainakin silloin) tuntui olevan se, että kun hän oli kotona saanut pukeuduttua ja laitettua korut yms., hänen täytyi työpaikalle ehdittyään alkaa riisua niitä ja pukeutua siihen samanlaiseen vaatteeseen, jota kaikki muutkin käyttävät. Hän on nyt sitten päätynyt muihin hommiin ja saa pitää ihanat omat vaatteensa päällään kautta päivät - hänen kohdallaan uskonkin, ettei vaatteidenvaihto ollut mitään helppoa, sillä hänen normaalipukeutumisensa vastasi meikäläisen linnajuhlatlookia. Toisin kuin joidenkin muiden, en koskaan nähnyt kyllä hänen vievän vaatteita kotiinsa tuunattavaksi, mutta veikkaan sen johtuvan siitä, ettei hän yksinkertaisesti osannut tehdä niille mitään. Nämä eräät muut sen sijaan ovat tuunanneet koko työnantajan tarjoaman vaatepartensa uuteen uskoon, niin tiukoiksi, piukoiksi ja piukeiksi sekä lyhyiksi, että luulisi sellaisten kanssa työskentelyn olevan hankalaa. Tämän he tekevät ilmeisesti korostaakseen hoikkaa ja kaunista vartaloaan... Ihan en olisi asiasta saamaa mieltä, jos tiukka puku tuo kaikki makkarat, ne olemattomimmatkin, esiin, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.

Työvaatetus talon puolesta aiheuttaa tosin sen, että todellinen vaatteiden tarve on edellä kuvattuun tapaan varsin pieni. Jos sitä nyt ei ihan tuulipuvulla ja yöpuvulla pärjääkään, niin paljon erilaisia vaatteita ei kyllä tarvikaan. Ei ainakaan minun kaltaiseni ihminen, joka ei enää rieku kaupungilla baareissa ja kahviloissa, vaan käpertyy herra Kirjoituksen kainaloon siinä venyneessä yöpaidassa silloin kun muut lähtevät baanalle. Tämä vähäinen vaatetarve aiheuttaa myös sen, että moni vaate jää kaupassa (silloin harvoin kun sinne eksyn) joko tangolle (en jaksa edes sovittaa, kun ei kuitenkaan ole tarvetta) tai sitten sovitettuna rekkiin (en minä tätä osta, kun en kuitenkaan koskaan tarvitse). Todella monta vaatetta, sellaisiakin, jotka oikeasti ovat olleet sopivia, olen jättänyt kauppaan, mietittyäni hetken, missä niitä käyttäisin. Toki koulutusmatkoilla ja työnantajan edustustilaisuuksissa pitäisi olla tyylikkäät vaatteet, mutta yllättävästi niitä yhdistelmiä löytyy vanhoja varastoja penkomalla, varsinkin kun Ievuskainen avustaa asiassa ja avaa oman vaatekaappinsa ovet lainailuille.

Yritän pitää herra Kirjoitukselle antamani lupauksen, etten koskaan valita, ettei minulla ole mitään päälle pantavaa, vaan yritän keksiä aina jotakin. Tosi asia kuitenkin on, että minulla niin kuin varmasti useimmilla naisilla, on valtavat määrät vaatteita, tai otanpa askeleen takaisin päin, minulla on valtava määrä rätei ja lumpui, vaatteista en olisi niinkään varma. Tavaraa on siis runsaasti, sen sopivuudesta ei sitten enää olekaan takuuta, sillä ikuisena painojojona vaatekaapissani on tällä hetkelläkin varmaan kolmannes tavaraa, joka ei sovi päälle eli on liian suurta tai pientä, mutta joka tapauksessa sellaista, että se ehkä saattaisi sopia seuraavan jojoamisvaiheen ääripään osuessa kohdalle eli eihän sellaista voi hävittää...Toinen kolmannes on niitä vaatteita, joita en ole joko koskaan käyttänyt tai käyttänyt ehkä kerran, mutta ne on pankottu vaatekaappiin odottamaan hetkeä, jolloin niitä ehkä käytetään... Se viimeinen kolmannes on sitten ne aktiivikäytössä olevat vaatteet.

Hamsteri minussa ei vain yksinkertaisesti anna hävittää kaapista noita "kyllä minä sitä vielä pidän"- vaatteita, vaikka se järkevämpi puoli minussa uskoo vakaasti, että kaikkein fiksuinta olisi hävittää vaatteet, joita ei ole pitänyt viimeiseen vuoteen tai kahteen. Toistaiseksi hamsteri on voitolla, mutta ehkä minä sitten siivoan vaatekaappini ja hävitän kaikki ylimääräiset, sopimattomat ja käyttämättömät vaatteet kun vihdoin mahdun kokoon 42. Eli siis en tällä menolla ikinä...

Vaatteet tosiaan tuntuvat viihtyän vaatekaapissani jo senkin takia, että olen parantumaton vaatteissa roikkuja, mikä tarkoittaa sitä, että käytän vaatteeni niin loppuun, ettei niistä juuri mitään jää jäljelle. Jos omaa perhettäni ei lasketa mukaan, uskon olevani tässä asiassa kovinkin ainutlaatuinen - tämäkin siis vain siihen asti kunnes joku pudottaa minut jälleen maankamaralle takaisin. Olen tosiaan aina kuvitellut, että meidän perhe on ainoa, jossa vanhat ja loppunpidetyt puuvillavaatteet silputaan räteiksi ja rikkinäisiä sukkia käytettään pölyjen pyyhintään (ilmainen Kaloriinan niksivinkki: ei ole parempaa pölynkerääjää kuin ohut nailonsukka, toimii sekä hyllyssä että lattialla...), mutta muutama vuosi sitten eräs työkaerini vähän häpeillen kertoi tekevänsä vanhoista t-paidoistaan rättejä, eikä tietenkään ensialkuun voinut ymmärtää, miksi nauroin vedet silmissä. Kun sitten selitin asian, maistui nauru hänellekin.

Minä tosiaan jaan vaatekaappini sisällön suunnilleen seuraavasti:
1) Juhlavaatteet, joita käytetään isoissa tilaisuuksissa ja todellisissa juhlissa, kuten häissä, 50-vuotispäivillä jne. Sisältää pääsääntöisesti pitkiä mekkoja/ hameita ja niihin sopivia jakkuja ja toppeja + huiveja

2) Paremmat vaatteet, jotka ovat sitten niitä, joita käytetään koulutusmatkoilla, edustustilaisuuksissa ja vähän vaatimattomammissa kekkereissä. Tähän kategoriaan lasketaan jakkupuvut eli housut tai hame ja jakku ja myös kotelomekko&jakku yhdistelmät sopivine paitapuseroineen ja toppeineen, myös muutamat suorat housut ja irtojakku sekä neule sopivat tähän kastiin

3) Arkivaatteet ovat niitä, joita käytettään kaupungilla liikkuessa ja normaaleissa ei-juhlallisissa kyläilytilanteissa. Tähän kastiin kuuluu sitten vaatetta laidasta laitaan ja tilanteesta toiseen, on farkkua, hametta, suoraa housua, neuletta, paitista, toppia, t-paitaa jne. Siis lyhyesti sanottuna siistiä ja vähemmän siistiä perusvaatetta, valtaosan vaatekaappini sisällöstä voi laskea kuuluvan tähän kastiin.

Alajakona voidaan vielä ottaaarkivaatteista esiin työmatkavaatteet, jotka hävettävän usein kyllä ovat mallia tuulipuku tai verkkarit ja t-paita/collegepaita, mutta puolustelen itseäni sillä, erityisesti talvisaikaan, että on pimeä kun lähden ja pimeä kun tulen, ja jos liikun riittävän nopeasti sen pimeän keskellä, ei kukaan kiinnitä huomiota siihen, mitä minulla on räntäsateessa ylläni. Tai ehkä kiinnittäisi, jos olisin liikkeellä bikineillä tai korkkareilla ja minihamosella, mutta virttynyt tuulipuku sekoaa massaan hyvin ;-)

4) Kotivaatteet eli ne kauhtuneet verkkarit ja venähtänyt t-paita, asusteita, joilla en liikkuisi ulkona kuin hätätilassa ja silloinkin vain lähikauppaan/postiin ja äkkiä takaisin, mutta jotka palvelevat vielä ihan hyvin kotikäytössä

5) Ranch-vaatteet, jo lähes elämänkaarensa loppun tulleet vaatteet siirretään käytettäväksi "mökki"vaatteina maalla, missä ne vielä palvelevat ihan hyvin. Ei siellä tarvitse vaatteiden enää olla niin viimeisenpäälle ja siellä on oikeasti aina jotain sellaista tekemistä, että vaatteet likaantuvat ja repeävät, varsinkin kun ranchina toimii vanha maalaistalo ympäristöineen, siellä todella on aina sitä tekemistä. En muuten ymmärrä, miten tietyt henkilöt voivat antaa mökkeilystä sellaisen kuvan, ettei mökillä muuta tehdä kuin keekoillaan hienot vaatteet päällä ja ehkä hivenen grillataan makkaraa ja heitetään tikkaa...Vai johtuuko tämä siitä, että kyseiset henkilöt eivät oikeasti omista mökkiä ja vain käväisevät jonkun toisen mökillä, jossa kaikki on valmiina kun tullaan ja jäljet siivotaan, kun vieraat ovat lähteneet. No nyt mentiin jo niin pitkälle sivujuonteelle, että on viisainta palata takaisin.

Sanomattakin lienee selvää, että jokaiseen luokkaan kuuluvat sitten myös omat alusvaatteensa, asusteensa ja jopa yöasunsa - eihän sitä nyt voi työmatkalla nukkua samanlaisessa venyneessä yöpaitulissa kuin kotona ;-)

Se, mitä minulta vielä puutuu, ja jota koko ajan metsästän on laadukas musta perushousupuku, mallia, jota voi pitää 20 vuotta, jos vaan mahtuu sisään. Ongelmana tässä on ollut se, että nuukana ihmisenä en haluaisi maksaa itseäni kipeäksi tuosta ja mitään huippulöytöä huippuhalvalla ei ole tullut vastaan. Toinen, mitä mieleni on alkanut tehdä ovat tietyt kengät, enkä tietenkään löytänyt niistä kuvaa tähän laitettavaksi, mutta nämä ovat jo aika lähellä. Ne, mitä ihan todella haluaisin, ovat vastaavan malliset, mutta punaista lakeria ja valkoisilla palloilla. Siis ehtaa fiftari-henkeä. Oi Elli-täti, mikset jättänyt minulle perinnöksi sellaisia, kun niin monta muuta kivaa fiftarijuttua sinulta sain. Nämäkin olisivat kivat, pitänee lopettaa Nelliinan blogin lukeminen, ennen kuin herra Kirjoitus tekee koneellemme blogi eston.