Taiturimainen tammikuu

Joulukuu oli todellakin joutuisa, se katosi taas kuin huomaamatta ja niin alkoi uusi vuosi, jonka aikana en usko tapahtuvan mitään uutta ja ihmeellistä. 

 

1. viikko

Vuoden ensimmäinen viikko oli kokonainen päivä. Tänä vuonna en sentään saanut sätkyä uuden vuoden päivän aamuna, niin kuin olen aikaisempina vuosina saanut. Poikkeuksellisesti uuden vuoden päivä oli myös vapaapäivä, jonka käytimme siihen, että kävimme katsomassa molempia äitejä. Lisäksi tietysti tehtiin kotitöitä, ne kun tuntuvat olevan loppumaton luonnonvara tänäkin vuonna.

2. viikko

Sellainen normiviikko, töitä ja vähän lisätöitä ja kokonaista kolme vapaapäivää. Sekä lankeemuksia, tietenkin - häpeä tunnustaa, mutta yhdelle viikolle mahtui sekä pizzat että kebabia ranskalaisilla ja sipsejä ja karkkeja. Eikä selitykseksi riitä punaisten päivien hormonitoiminta, vaan tekosyynä toimivat myös kiire ja nälkä.

Vapaapäivinä vietimme pelipäivää kavereiden kanssa, kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja tapaamassa äitiä. Lisäksi veimme muutamat valmiit ja korjatut sukat perille, sain myös lahjoituksena kassillisen lankaa ja useamman ihanan käsityökirjan. Noiden käsityökirjojen joukossa oli todellisia helmiä kuten "Puikkomaisterin sukkakirja", Niina Laitisen "Villasukkien vuosi" sekä Novitan juhlakirja "Kaikkien aikojen villasukat". Sunnuntaina pesin pyykkiä ja kokkasin viikon ruoat valmiiksi, ettei tarvitsisi nälän takia lähteä pizzaa hakemaan niin kuin viimeksi. Kuntosalillakin kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Sukkia tuli kudottua ja parsittua. Sitä tavallista kovin tavallista siis.

3. viikko

Kun maanantai aamu alkaa vasten naamaa tuiskuavalla lumella, jota on kinostunut kulkureitille pahimmillaan liki polveen, kun vastassa ovat huonosti auratut kevyenliikenteen väylät ja hölmösti käyttäytyvät "lumimiehet" (nuori kaveri, joka ei viitsinyt siirtää auratraktoria sivuun, vaan pysäköi sen jalkakäytävän tukkeeksi, jolloin oli pakko ohittaa kinoksen kautta), on viikon alku taatusti positiivinen. Lisätään tähän vielä se, että (pessimistin oletuksien mukaan) palkkalaskelma ei näkynyt verkkopankissa niin kuin oli luvattu ja muutenkin ärtynyt fiilis, niin saadaan aikaiseksi takapuoleen ammuttu karhu, joka olisi paljon mieluummin jäänyt peiton alle. Yritän lohduttautua sillä, että tälläkin viikolla on vain 4 aikaista ylösnousua ja että se palkkakin maksetaan ennemmin tai myöhemmin. 

Kävin salilla, mikä - myönnettäköön - oli vielä enemmän sellaista testailua kuin aktiivista treenaamista, mutta koska se lähteminen ja meneminen on vaikeinta, niin opetellaan sitä nyt ensin. Salin jälkeen sallin itselleni vapaaillan ja kudoin hitaasti edistyvää joulusukkaa. Jotain on ehkä vinkasahtanut takaisin raiteilleen, sillä tein myös perusjumppaa kotona ja kävin salilla toisenkin kerran tällä viikolla. 

Ihmeiden ihme oli se, että kaiken sählingin jälkeen palkat oli kuin olikin maksettu oikein ja ajallaan. Töissä olimme jo naureskellen varautuneet pikavippeihin, koska palkat tulevat vasta syksyllä, sen verran niihin on liittynyt ongelmia. Varmistaakseni myös tulevan palkanmaksun, sovin muutaman lisätyöpäivän helmikuulle, jotta ei tulisi vapaa-ajan ongelmia jatkoonkaan. Kävin myös käsileikkauksen jälkitarkastuksessa - leikkauksesta kun tuli kuluneeksi vuosi. Lääkärillä oli hauskaa, kun tajusi minun varanneen vuosikontrollin puolen tunnin marginaalilla leikkauksesta - olin sen verran etuajassa. Käsi on periaatteessa ok, vähän jäykkä ja väsyy, mutta muuten ok. Kirjoitti lähetteen ja maksusitoumuspyynnön vakuutusyhtiölle, joten jäämme odottamaan.

4. viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta 3½ päivää lisätöitä. Sukan kutomista ja lihaskuntojumppaa sekä runsain mitoin äänikirjojen kuuntelua, siitä on hyvä loma tehty. Lisäksi vielä kokous, synttärit ja peli-ilta, ettei ihan ilman herkkujakaan jääty. Siivottua tuli ja sen myötä myös tehtyä hankintoja, jotka olivat pakollisia tai melkein pakollisia kuten bideen hana vuotavan tilalle. Maalla sulatimme toisen pakastimen, kannoimme jonkin verran ruokia poistoon, koska tajusin, että niitä vain ei tule käytettyä, joten on järkevämpi luopua niistä nyt. Sen lisäksi täytimme oman pakastimemme ja paljon tein ensi viikolle ruokia valmiiksi noista pakasteista.

5. viikko

Sellainen perusviikko: töitä, harrastetöitä, sukankudontaa ja jumppaa. Kävimme katsomassa äitiä ja olen entistä enemmän huolissani hänen muistinsa tilasta, nimet ovat entistä pahemmin hukassa, paikkakunnat sekaisin ja mitään hän ei jaksa tai ehdi tehdä. Suurin ongelma on se, että minä en osaa olla ja reagoida oikein, johtuen varmaan siitä kauhistuksen tunteeesta, jonka tuo tilanne synnyttää. Jälleen kokkailua siitä, mitä kaapeista ja pakastimista löytyy. Ensi viikolla syödään mm. sitruuna-rakkuna-sieni-possukastiketta ja vehnättöä parsakaalin kera, mustaherukka riisi-kaurapuuroa, hernesoppaa ja punakaalisalaattia sekä kasvispihvejä. Lauantaina punaisten päivien hormonit veivät ja kaupasta tuli ostettua pussi sipsejä ja toinen karkkeja - niillä hinnoilla sitä ei todellakaan tee mieli tehdä kovin usein. 

6. viikko

Käytännössä siis vain maanantai ja tiistai, joista jälkimmäisenä maksettiin joulukuun lisät. Olen siis palannut jälleen palkkaa odottavien kastiin, tällä kertaa kiitos vakuutusmaksujen, joiden eräpäivä on 1.2. Ihmeekseni onnistuin nitkuttelemaan siirtämättä lisää rahaa korttitilille, vaikka se nyt sitten kuun loppuun onkin ihan tyhjäksi lypsetty. Uuden kuukauden ensimmäinen työ on siis siirrä rahaa ja maksa laskut. 

Maanantain vapaapäivänä satoi lunta, räntää, vettä ja oli synkkää ja pimeää koko päivän, mikä tarkoiti käytännössä sitä, että pysyttelin sisällä, tein kotihommia kuten tiskaamista, siivoamista ja korjausompelua sekä kudoin sukkia enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Tiistaina oli normaali työpäivä ja kuntosalipäivä.

Muuta: Vuoden ensimmäisen kuukauden kunniaksi yritin taas kerran pitää jonkinlaista kulutusseurantaakin.

Vuoden kahdeksan ensimmäisen päivän kuitit kertovat karua totuutta: 

Ruoka: 28,14€

Herkut:  49,37€ (pizza + kebabia ranskalaisilla + sipsit+ karkkia)

Tavarat:  23,34€ (lehti, kukkia ja suklaata tuliaisiksi)

Apteekki: 7,57€

Koko tammikuu:

Ruoka: 134,82€ (ruokaan laskettu myös työpaikkabileiden omavastuu)

Herkut: 108,30 (suolakeksejä, suklaata, karkkia ja sipsejä sekä synttäriateria (n. 30€))

Tavarat: 57,67€ (liimaa, mustaa jesaria ja ladattavia pattereita, bidee-hana, wc-harja, siteitä)

Apteekki: 18,29€

Kokonaisuudessaan: 319,08€

Luvut ovat suuntaa-antavia, vaikka ne muka on tarkasti laskettu. Todellisuudessa en ole ihan sentilleen noita kytännyt (eli joku kuitti saattaa puuttua, vaikka isommat tuossa pitäisi olla), koska ei ole pakko. Edelleen ollaan tilanteessa, että herkkuihin menee ihan liikaa rahaa, vaikka miten selittäisi että siinä on myös kolme ruokaa. Jos leikittelee ajatuksella, että ne laskee tuosta pois muihin herkkuihin jää 38€, mikä on kyllä jonkin verran vähemmän kuin ennen. Tuota vyötä on nyt kuitenkin edelleen kiristettävä. Eikä helmikuussa toivottavasti tarvitse niin paljon ostaa tavaroita kuin nyt on tullut ostettua.

Huomaa, että apteekista on tullut vakioshoppailupaikka. Jos voisin välttää, en asioisi siellä, mutta nyt ei toistaiseksi taida vaihtoehtoja olla. Ikävästi vain sitä yhtä lääkettä, jota tarvitsisin, ei edelleenkään saa. Toisaalta se sitten kyllä räjäyttää apteekkilaskut ihan eri sfääreihin.

Postiivisita on se, että alkukuu on mennyt ilman ruokahävikkiä. Itse asiassa koko kuukauden aikana olen heittänyt pois vain yhden mädäntyneen omenan, mikä on varsin hyvin. Jääkaapista, pakastimesta ja kaapeista on hyödynnetty kaikkea mahdollisuuksien mukaan ja syöty suurimmalta osaltaan "kunnon ruokaa". Periaatepäätöksen mukaisesti olen pyrkinyt vähentämään karkkien, sipsien ja limpsan ostamista. En kieltänyt itseltäni noiden syömistä, koska joulusuklaista oli vielä paljon jäljellä ja tarjontaa muutenkin runsaasti, mutta sen sijaan rajoitin ostamisen vain poikkeustilanteisiin. 

Lilat pätkät

Pätkälanka purkkini pullisteli jälleen, joten huolimatta siitä, että pari muuta paria oli kesken, otin työnalle pätkäsukat. Pohjalankana viimeksi lahjoituksena saamistani langoista sirenililaa.

Sukkien resorissa on 60 silmukkaa, ohje viisto resoriin täältä, sukan varsiosa sileää neulosta. Nilkkaan kavensin yhden silmukan puikolta eli yhteensä 56 silmukkaa. Nilkassa 15 krs 2o 2n- joustinta. Kantalappu 16+16 silmukkaa kudottuna yhdellä pitsikuviolla ja valepalmikolla. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 14 silmukkaa.  Kavennukset joka toinen kerros, kunnes puikolla 14 silmukkaa.

Tältä ne näyttävät päältä ilman salamaa ja salamalla.

Sisäpuoli on puolestaan tämännäköinen.

Painoa sukilla 158g eli langan kulutus vuoden alusta 687g.

Ekat lehmät

Kudottuani "sorkkajaissukat" isännälle, kysyin tahtooko emäntäinen myös sukat. Juu, kuulemma kelpaa, mutta pitää sitten olla lehmä sukat. Ensimmäinen ajatukseni oli vähän toisenlainen ja sen varmaan toteutan vielä, mutta ensimmäiseksi versioksi lehmä-sukista muotoutuivat nämä musta-pinkit sukat yhdellä lehmällä.

Lehmä on silmukoitu ja malli on noista itselleni hankkimistani Sisko Malisen kirjoista. 

Painoa sukilla   75g eli vuoden alusta 529g käytetty lankaa.

Ittelle

Suurista ostamattomuus lupauksistani huolimatta päätin, että haluan sittenkin muistaa itseäni viitosmerkkipäivän johdosta. Kiemurtelin kyllä ostamista kuin mato koukussa, mutta päädyin siihen, että Sissukoiden tammitarjous oli liian hyvä ohitettavaksi. Hankin siis kerralla molemmat Sisko Malisen kirjat suoraan tekijältä. 

Juniori tykkää ketuista, porukassa on yksi hirvimies, toinen lehmänomistaja ja kolmas  kissaihminen puhumattakaan orvokeista, mansikoista, ruusuista ja sydämistä eli useammalle ohjeelle löytyy heti käyttöä. Tämä oli myös se viimeisin (teko)syy, jolla hankinnan oikeutin - en minä itselleni, vaan siksi, että voisi kutoa muille sukkia. 

Siinä ne nyt ovat minulta minulle lahja - hetkeksi riittää taas uusia malleja joko sellaisenaan tai muokattuna käytettäväksi. 

Sukat kantapään kautta

Löysin netistä Punomo-sivuilta ohjeen sukista, jotka aloitetaan kantapäästä. Tässä linkki ohjeeseen. Sen verran oli normaalista poikkeava malli, että oli pakko pistää kokeiluun heti, kun sain tähkät valmiiksi. 

Kudoin lisättyjä kerroksia siihen asti, että silmukoita oli 27. Sen jälkeen neuloin 9 kerrosta. Silmukoita loin/nostin niin, että joka puikolla oli 13 silmukkaa. Aloitin terästä, koska päätin, että varteen jää mittaa sen verran, mitä lankaa on, kun terä on valmis. Kavensin silmukoita joka toisella kerroksella niin, että puikolle jäi 12 silmukkaa. Kärkeen tein normaalin kiilakavennuksen. 

Purin apulangan ja nostin kantalapun toisesta puolikkaasta 15 + 15 silmukkaa, joista kavensin vielä kaksi per puikko. Varren tein siis 4x 13 silmukalla 2o2n- joustinta niin kauan kuin lankaa riitti. Itse asiassa lanka meni niin tiukoille, että päättelin muutamat viimeiset silmukat molemmissa sukissa mustalla langalla ja kyllä, varsikin on muutaman kerroksen eri mittainen, koska kahteen kerään keritty lanka ei ollut mennyt ihan tasan - nämä ovat niitä, jotka sain jokunen hetki sitten lahjoituksena. 

Ajattelin antaa nämä varpaijais- tai paremminkin sorkkajaislahjaksi serkun miehelle, jonka navettaan odotetaan näillä hetkillä vasikkaa syntyväksi. 

Painoa sukilla 116g eli vuoden alusta kudottu 449g.

Teemun tähkät

Viimeinen pari uunista ulos eli viimeiset "joulusukat". Kummipoikamme isälle, Teemulle, en onnistunut nimellä hakemalla löytämään omaa nimikkomallia, joten päätin yhdistellä sellaisen itse. En puhu suunnittelusta, sillä kuviot löytyivät netistä hakemalla ja vähän niitä muokkasin omaan tarpeeseen sopivaksi. Kuvion aihe määräytyi saajan ammatin mukaan. 

Aloitus 64 silmukkaa, 2o 2n - joustinta 10 kerrosta. Jonka jälkeen lisäsin 2 silmukkaa, yhteensä 66 silmukkaa eli kuvioiden välissä on mallista poiketen kaksi silmukkaa. Lankana kolmea väriä Novitan Nallea ja puikot "luottoversiot" eli Novitan kulmikkaat 3mm koivupuikot. 

Joustinneuleen jälkeen neuloin yhden kerroksen vaalean harmaalla ja aloitin sen jälkeen kuviot. Kaksi kerrosta riitti siihen, että totesin väriyhdistelmän olevan toimimaton, kuvio ei erotu pohjaväristä riittävän hyvin eli purkuun ja pohjavärin vaihto tummempaan siis siihen samaan, jolla neuloin resorin. Tähkät tein ohessa olevan kuviomallin mukaan. Ensimmäinen jämäkerä pohjalankaa riitti juuri kuvioiden verran. Tähkien varret silmukoin, kun en jaksanut kesken kaiken vaihtaa tikapuihin tai kujettaa pitkiä langanjuoksuja.

Kantalappuun 18+18 silmukkaa, 18+18 kerrosta, kantapohjaan 9+9 silmukkaa. Kantalapun reunasta 18 silmukkaa. Ensimmäiset kavennukset lyhennetyin kerroksin, sen jälkeen kavennukset joka toinen kerros kunnes puikolla on 16 silmukkaa. 

 

Teräosa sileä ja kärjessä normaali sädekavennus. 

 

 

Painoa sukilla 95g eli vuoden alusta käytetty 333g lankaa.

Olipa kerran pipo

Olipa kerran pipo ja liian pitkät kalsarit, jotka löysin naamakirjan roskalavalta. Itse asiassa pitkikset olivat vain lisä paketissa, josta ensisijaisesti halusin itselleni toppeja ja puseroa. Ne kuitenkin kuuluivat samaan, joten lupasin ottaa ne. Kun lahjoittaja ehdotti vielä lisäävänsä pakettiin itselleen tarpeettoman, välihousujen kanssa samaa kuosia olevan pipon, lupasin antaa sillekin kodin. 

 

Minä ja pipot, no, me emme ole kavereita, sillä minulla on edelleen ysäriläinen syndrooma liikkua ilman pipoa varsin kylmilläkin ilmoilla, koska päätä ei palele. Asian järjevyydestä voidaan tietenkin olla montaa mieltä ja olen valmis tunnustamaan tyhmyyteni tällä saralla, mutta jätän silti pipon laatikkoon. 

Kuten olin arvellutkin pitkikset kaipasivat lyhentämistä ja samalla huomasin niiden persauksessa pienen reiän. Ehkä se oli syy, miksi niistä oltiin luovuttu. Minua se ei kuitenkaan haitannut, paikkaamiseen meni pari minuuttia. 

Olin heti pipon saatuani päättänyt hyötykäyttää sen eli tehdä siitä itselleni alushousut - tai ehkä on paremmin sanottu, että olin ajatellut kokeilla, saisinko siitä tehtyä alushousut. Niinpä ratkoin pipon saumat auki, käytin vanhoja housuja mallina ja leikkasin piposta vapaalla kädellä pöksyt. 

Koska takamukseni on iso ja tarvitsee runsaasti kangasta, päätin hyödyntää haarapaloina ja sivukiiloina myös pitkisten lahkeista jääneet palaset. Siis periaatteessa piponkokoinen trikoopalanen riittäisi pöksyihin hyvin, mikäli pipoa ei muotoiltaisi leikkaamalla reunat kielekkeiseksi. Noiden lovien takia jouduin tosiaan vähän kikkailemaan ja kokoamaan palasista sekä ompelemaan muutaman ylimääräisen sauman. Kierrätyspöksyni kruunasin käyttämällä niiden vyötärölle ja lahkeensuihin aiemmin poistetuista alushousuista ratkomani kuminauhat. 

Tuijottaessaan minua intopiukenana neulomassa pöksyjä rakas puolisoni kysyi varovasti: "Kulta, meneekö meillä niin huonosti, että sä et voi ostaa alushousuja kaupasta?" Seuraava lause oli jatkoa samaan teemaan: "Mä kyllä voin ostaa sulle, jos sä et itse..." Miehet! Eikö se mokoma tajunnut, että koko kupletin juoni oli nimenomaan tehdä itse ja vieläpä tehdä itse kierrätysmateriaaleista, en kai minä ihan muuten vaan ollut noita kuminauhoja jemmannut ja pipoa materiaaliksi haalinut. Juu, toki voisin ostaa kaupasta, mutta kun haluan kokeilla tehdä itse, en halua valmiita.

Carcassonne - Sumujen sankarit

Pelasimme ystävien luona heidän hankkimaansa uutta Carcassonnea, nimeltään Carcasonne Sumujen sankarit. Ihastuin peliin niin, että päätin sen menevän ehdottomasti hankintalistalle. Peli kun oli laattojen asettelun suhteen tyypillistä Carcassonnea, mutta kun sitä pelattiin yhdessä tiiminä peliä vastaan, muuttui mekaniikka aivan erilaiseksi. Peli toimii myös tarvittaessa lisäosana peruspelin ja muiden lisäosien kanssa. 

Nieleskelin vähän, koska olin juuri masinoinut "osta mahdollisimman vähän" - vuoden ja sitten iski tällainen houkutus. Äitini kuitenkin ilmaisi halunsa muistaa minua tulevan merkkipäivän johdosta ja koska peli ei ollut mahdottoman kallis ja kuitenkin juuri sellainen tavara, jota todella halusin, päätin ehdottaa, että hankkisin sen. Äiti tietenkin suostui, joten nyt minulla on sitten Carcassonne - Sumujen sankarit täydentämässä valikoimaa. 

 

Mielenkiinnolla odotan seuraavaa pelikertaa - ensimmäisellä emme näet voittaneet peliä kolmesta yrityksestä huolimatta. 

Kaikki rikkuu

Kummallisesti asioilla on taipumus kasaantua kuten esimerkiksi sillä, että tavarat rikkuvat aina kasapäin. Nytkin hajosivat sekä Herra Kirjoituksen talvikengät että minun talvikenkäni (toiseen kertaan), yksi avaimenperä, toppatakin vetoketju ja popscoket puhelimestani.

Jälleen kerran mietimme käytämmekö asiantuntijaa siis tässä tapauksessa suutaria vai teemmekö itse. Asian ratkaisi se, että molempien kengät ovat jo reilusti käytetyt, mutta kuitenkin edelleen käyttökelpoiset. Laskimme, että niihin vitosen liimatuubi ja vähän omaa työtä on järkevämpi sijoitus kuin suutarille vienti. 

Samoin avaimenperän korjaaminen onnistui liimalla ja vetoketjuun tarvittiin vain pihtejä. Ne hoituivat muutamassa minuutissa. 

 

Uutta popsocketia kerjäsin naamakirjan roskalava-ryhmässä, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän, joten päätin tarkemmin tutkia kyseisen härpäkkeen sisuskaluja. Olin siis valmistautunut kokoamaan sen liimalla, jos mahdollista. Yllätyksekseni huomasin, että korjaaminen onnistui vain painelemalla osat yhteen - toki se edellytti pohjan irrottamista puhelimesta, mutta onnistui suhteellisen helposti. Pääsin siis tuulettamaan jälleen onnistunutta korjausta ja hämmästelemään sitä, miten loppujen lopuksi yllättävän moni asia on korjattavissa, kun vähän tutkii, googlettaa ja näkee vaivaa. Tuohonkin meni alta 5 minuuttia, joten ei ajallisesti ollut kysymys mahdottoman pitkästä ajasta.

Vielä kun joku kertoisi miten saa teroitettua pinsetit jälleen teräviksi, niin olisin taas yhtä "elvytystaitoa" rikkaampi. Minusta ja lankauksesta ei koskaan tullut kavereita eli en jaksanut panostaa sen taidon opiskeluun, vaan nypin kulmani edelleen pinseteillä. Itse asiassa tähänkin löytyi youtubesta ratkaisu eli nyt mä teroittelen pinsettejäni metallisella kynsiviilalla.

Vuoden ekat parsitut

Juniorin joululahjaksi saamat kettu-sukat ovat osoittautuneet niin rakkaiksi, että ne on saatu pojalta pois vain suihkuun mennessä. No 24/7 käyttö myös tarkoitti reikiä päkiöihin pari viikkoa joulun jälkeen. Ne piti tietenkin äkkiä parsia, jotta sukat saatiin uudelleen käyttöön. 

Samasta osoitteesta sain parsittaviksi parit muutkin sukat. 

 

 

Myös serkun miehen sukat tuli korjattua. Ne ovat kuvassa laitimmaiset, kälyn sukat keskellä - samat kuin ylemmässä kuvassa.

Oliivinvihreät perussukat

Kuvaviesti kertoi serkun miehen sukkien kaipaavan parsimista. Samassa viestissä oli sivulause maininta, että ne ovat ainoat sopivat lenkkisukat, kun ovat niin mukavat ja pehmeät - itse asiassa ne olivat edesmenneen isäni perintönä päätyneet serkun miehelle -  hiukan muokattuina tosin. Päätin samantien, että serkun mies tarvitsee ihan itselleen kudotut kunnolliset, pehmeät lenkkisukat. Hän on siitä hyvä sukkauhri, että hän ei ole väreistä eikä malleista tarkka. 

 

Lopputuloksen ratkaisi se, että ensimmäinen kokonainen Nalle-kassista käteen sattunut kerä oli oliivinvihreää, niinpä siitä sitten sukat tekoon. Mallin oli tarkoitus olla mahdollisimman perusmalli, jotta sukat saisi nopeasti kudottua. Lankana siis Novitan vanha Nalle oliivinvihreänä, puikot Novitan 3mm kulmikkaat koivuiset.

 

Lähtöön 64 silmukkaa, varsi 2o 2n - joustinta, varren mittaan kysyin vinkkiä herra Kirjoitukselta. Kantapää tavallinen vahvistettu 16+16 silmukkaa ja 16x 2 kerrosta. Kantapohja 8+8. Ensimmäiset kaksi kavennusta molemmin puolin lyhennetyin kerroksin ja sitten kavennukset joka toinen kerros, kunnes joka puikolla on 15 silmukkaa. Kärkikavennus sädekavennus.

No, niinhän siinä tietysti kävi, että lanka loppui pahimmoiksi kesken, kun toinen sukka oli jo valmis ja toinen valmistumassa. Ei siinä muu auttanut, kuin purkaa valmiista sukasta kärki ja tasata lanka, sekä kutoa molempiin kärki eri värillä. Tuota alkuperäistä olisi saattanut olla vintissä, mutta koska valmistumisella oli kiire, niin en ehtinyt etsiä. 

 

Vein nämä serkun miehelle, joka tyytyväisenä pisti sukat suoraan käyttöön. Samalla sain parit vanhat parsittaviksi. 

Sukilla painoa tasan 100g,. Lankaa käytetty vuoden alusta 238g.

Pintaneulesukat

Joulun välipäivinä yritin kuroa umpeen kuilua valmiiden ja "pitäisi olla valmiina" sukkien välillä. Nämä peruspintaneulesukat on tehty Novitan ohjeella pussin pohjan langoista eli sillä vanhalla hyvällä periaatteella pistetään käsi odottavien lankojen pussiin ja napataan sieltä pari kerää. Katsotaan, miten pitkälle riittää ja arvotaan tarvittaessa seuraavat kerät. Puikot Novitan kulmikkaat koivuiset 3mm.

Ohje on Novitan pienin muokkauksin. Loin 56 silmukkaa ja aloitin 2o 2n resorilla 25 krs.Sen jälkeen siirryin pintaneuleeseen oheisen kuvan mukaan.

Nilkkaan 12 kerrosta 2o2n-joustinta. Kantalappuun 16 +16 silmukkaa ja tavallinen vahvistettu kantapää. Kantalapussa kerroksia 30, kantapohjaan 8+8 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 15 silmukkaa. Kaksi ensimmäistä kavennusta molemmilla puolilla lyhennetyin kerroksin ja sitten kavennuksia joka toinen kerros kunnes puikolla 13 silmukkaa. Terään sädekavennus. 

 

 

Painoa sukilla   138g. Nämä siis vuoden ensimmäiset eli vuoden alusta kulutettu lankaa   138g. 

P.S. Pakko tunnustaa, että olisin halunnut käydä ostamassa uutta lankaa. Halu on ollut olemassa jo hetken aikaa ja iskenyt useamman kerran. Juu, tarvetta ei edelleenkään ole, sillä sen verran monta lankakiloa vielä odottaa kutomista, mutta kun se uusi lanka vaan olisi niin kivaa... Ei kuitenkaan vielä ensi vuonnakaan, ellen sitten kudo 24/7, jotta saisin lankavarastot merkittävästi vähenemään.

Summaus vuodesta 2022 ja katse tulevaan

Jälleen on se aika, että voi miettiä, miten vuosi on noin niin kuin omasta mielestä mennyt. Ush, mikä ilmaus, mutta on siis aika katsoa menneeseen.

Ajatuksenani oli, että keskittyisin itseeni tämän vuoden aikana, mikä ei kyllä toteutunut, koska äidin tilanne muuttui niin paljon tuossa kevään ja kesän aikana ja vaati minulta(kin) paljon satsaamista siihen. Eikä tilanne muutu, koska jatkossakin paljon aikaa menee matkoihin ja hänen luonaan käymiseen - ja tämä on sitä aikaa, jonka muuten voisin käyttää itseeni. Työt, kotihommat yms. tulevat kuitenkin aina tuohon päälle ja menevät "minun" edelle. Turha siis pistää tulevalle vuodelle mitään tuon suuntaista tavoitetta, se ei kuitenkaan toteudu. Vain nukkumisesta en aio tinkiä, se on niin tärkeä asia, että siitä pidän kiinni, uniaika olkoon minimissään se 7 tuntia, mieluummin 8 tuntia vuorokaudessa. 

Kenkiä ajattelin kuluttavani kolmet loppuun vuoden aikana. Se toteutui kyllä, mutta ei ehkä ihan niin kuin olin ajatellut, sillä vuoden aikana kaapissani käväisi tennaripari, joka tuli kulutettua loppuun muutamassa kuukaudessa, muutoin loppuun kuluivat juuri nuo työkengät ja kropsut. 

Lankoja on tullut, ostanutkin olen jokusen kerän, mutta vain hyvin merkittävään tarpeeseen. Kaiken kaikkiaan vuoden lankaostot ovat maksimissaan n. 40€, johon on laskettu kaikki ostetut langat, niiden postikulut ja ilmaisten lankojen hakemiseen menneet bensat. Yritän taas tsempata ja pitää ostettavien lankojen suhteen nollavuotta vuonna 2023. Ja tosiaan painotus sanalla - ostettavien- sen, mitä ilmaiseksi saa, saa ehdottomasti ottaa vastaan.

Kosmetiikkanäytteitä olen kasannut mittavat pinot ja niiden käyttö jäi enemmän kuin retuperälle, koska putkiremonttia pakoileva ystäväni tyhjensi omista varastoistaan vuoden kuluessa melkoisen kasan tuubeja, purkkeja ja purtiloita minulle. Hyvänä puolena se, ettei tarvitse 2023 shoppailla kosmetiikkaa, riittää että kaivelee kaappeja ja käyttää vanhenevat Dermosil pisteet välttämättömiin ostoksiin. Hammastahna lienee poikkeus, sitä kun ei Dermosil myy ja sitä kuitenkin kuluu tasaisesti. 

Tiedän haalineeni vuoden aikana ihan liikaa kaikkea ilmaista Roskalava-ryhmästä. Paljon olen käyttänyt niitä vaatteita, paljon askarrellut kaikesta, mitä olen saanut, mutta paljon on vielä jemmassa eli jospa aloittaisin vuoden sillä, että jätän materiaalien haalimiset mahdollisimman minimiin ja käytän jo olemassaolevia. Jätän myös ylipäätään shoppailut mahdollisimman vähiin ja pyrin käyttämään sitä, mitä jo on. Toisaalta tiedän itseni ja sen, että täydellinen ostamattomuus kosahtaa omaan nilkkaan jossain kohtaa oikein kunnolla. Mitä enemmän kieltoja, sitä varmemmin niitä rikon. 

 

Myönnetään, että mitä enemmän olen seurannut maailman tilannetta ja katsellut vuoden aikana ruokahyllyjen hintalappuja (kun niitä muita en juuri katsele), niin sitä tyytyväisempi olen siihen, että minulla on jemmoja muun kuin ruoan suhteen. Ei tarvitse ostaa, jos ei halua.

Ehkä sellainen lempeämpi asenne itseen ja usko siihen, että elämä kantaa, voisivat olla tulevan vuoden teemoja. Se on moneen kertaan todistettu, että juuri kun ajattelet, ettei tästä mitään tule, kohtalo puuttuu peliin ja asiat lutviutuvat kuitenkin. Olkoon siis vuosi 2023 pumpulin pehmeä ja kevyesti leijaileva.