lauantai 1. lokakuuta 2022

Sekava syyskuu

Syyskuu alkoi kylmissä tunnelmissa, lämpötilat ovat jäähtymisessä kuukauden edellä eli vastaavat siis lokakuun alun normaaleja lämpötiloja ja hätistelevät nollaa. Lisäksi alkavaa syyskuuta leimaavat taas ylityö- ja vuoronvaihtokiellot, mikä vaikeuttaa montaa asiaa.

1. viikko
Syyskuun ensimmäinen viikko tai siis paremminkin puolikas meni kiireisissä tunnelmissa. Vapaapäivät kuluivat rästihommia hoidellen, pyykkiä pesten ja kokaten. Perjantaina saimme ystävät viettämään peli-iltaa kanssamme, tarjolla nachopelti ja punaherukka-valkosuklaakakkua. Samana päivänä oli myös palaveri äidin jatkoasumisesta, yhdessä päädyimme ratkaisuun, että hän jatkaa asumista vakuituisena asukkaana nykyisessä väliaikaisessa asuinpaikassaan. Koska hän itsekin oli halukas tähän, helpotti se kummasti minua. Rehellisesti myönnän, että on aikamoinen kivi pois sydämeltä, kun ei tarvitse jokaisena talvipäivänä miettiä, miten hän pärjää: onko muistanut lämmittää ja laittaa pellit oikein kiinni, onko muistanut syödä, onko ottanut lääkkeensä, onko mahdollisesti kaatunut jonnekin, kun ei vastaakaan puhelimeen. Toiseen vaakakuppiin tulee tietenkin sen asumattoman talon ongelma, mutta se kun on pääsääntöisesti vain tavaraa, jos sille jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu, ei sille mitään voi. 

Viikonloppu meni töiden merkeissä siis niiden töiden, joista saan palkkaa. Töitä, erityisesti niitä palkattomia, kun on maailma loputtoman täynnä.

2.viikko
Super-rankkaviikko, täysillä töitä ja suursiivousurakka. Käytännössä en ehdi keskittyä juuri mihinkään muuhun kuin töissä käymiseen ja siivoamiseen. Yövuorot onneksi antavat vähän väljyyttä viikkoon, joka jatkuu vielä viikonloppuna suuliremontin merkeissä. Todellakin toivon, että nyt saadaan se kuntoon.

Maanantaina ennen iltavuoroa kävin lääkärissä verenpaineasioissa ja sain kasan kotitehtäviä verenpaineen mittaamisista labrakäynteihin. Maanantaina myös siivosin olohuoneen, tiistain vapaapäivän käytin siivoamalla makuuhuoneen ja keittiön. Kunto kyllä kummasti kasvaa, kun juoksee viis kerrosta ylös ja alas, kun siivouksen lomassa pesee pyykkiä, tuulettaa verhoja ja muuta. Keskiviikon työpäivän jälkeen listalla oli työhuoneen siivous, joka muuttuikin sitten työhuoneen ja eteisen siivoukseksi. Torstaina urakoin keittiön Bermudan kolmion, jonka tarkoituksellisesti tiistaina ohitin eli siivosin huuvan, pesin mikroaaltouunin, liesituulettimen ja jääkaapin sekä selvitin tiskit ja laattasaumat. Keittiön lisäksi siivosin kylppärin ja pesin loput pyykit vain päästäkseni yöksi töihin.

Tiistaina lahjoimme itseämme hamppareilla, jotka maistuivatkin pitkästä aikaa hyvältä.  Muutoin syötiin niitä jämiä, mitä vierailta jäi ja jääkaapista löytyi, mikä sisälsi liikaakin herkkuja. Tunnustan, että kaikki karkkijemmat katosivat rankan viikon aikana parempiin suihin. 

Lauantaina lähdimme suoraan yövuoroni jälkeen maalle. Ahersimme sekä lauantain että sunnuntain, mutta saimme kuin saimmekin suuliremontin kuntoon. Koska hellankorjaajan kanssa oli jo aikaisemmin sovittu miten se asia hoidetaan, on syksyn suurien töiden listalta enää hoitamatta roskalava ja loput ojat. Sen jälkeen ajattelin vetää tovin henkeä ja miettiä, mihin seuraavaksi kannattaa ryhtyä. 

3. viikko
Tämäkin viikko on sellainen minuuttiaikataululle buukattu. Edelleenkin vannon ja vakuutan, että ihminen ei tarvitse lapsia elääkseen ruuhkavuosia ja minuuttiaikataulua. Kun kaksi päivää viikon alkuun on kellon ympäryksen töissä, buukkaa vapaapäiväänsä laboratorioajan, hammaslääkärin, lounastreffit, esitelmän suunnittelua ja huushollin järjestelyä sekä mankelointivuoron, alkaa olla jo melkoisen paljon tekemistä yhteen päivään. Seuraavana päivänä taas sitten anivarhain töihin ja illalla äitiä katsomaan. Perjantaina kauppareissu ja mässyperjantai. Lauantaiaamulla pyykinpesua ja esitelmän laatimista, illalla töitä. Sunnuntaina aamulla töitä ja illalla katsottiin kesän hääparin juhlakuvia. 

4.viikko
Vapaapäivän olin luvannut viettää harrastetöissä, samoin seuraavan iltavuoropäivän aamun eli reilut 12 lisätyötuntia kertyy tällekin viikolle. Maanantaina käytiin katsomassa äitiä. Illalla oli pakko laatia viikon työlista, jotta edes puolet viikolle ajatelluista tehtävistä asioita tulisi hoidettua. Tällä viikolla ei ehkä ole minuuttiaikataulua, mutta varttiaikataulu on. Viikko meni töissä ja kotitöitäkin tuli kiitettävästi tehtyä, viikonloppuna raadettiin maalla kuin pienet eläimet, jotta saatiin kaikki, tai ainakin melkein kaikki, syystyöt tehtyä. Ajoimme nurmikon, leikkasimme ruusuaidan, pesimme kasteluvesiastiat, kannoimme pihakalusteet talvivarastoon, siivosimme remonttijäljet riiheltä, tyhjäsimme kellarin sekä kaivoimme perunat. Jälkimmäinen on minun työni ja myönnetään, että koko perunamaan kaivettuani oli olo kuin hakatulla maksalla, herra Kirjoitus sanoi samaa ajettuaan nurmikkoa urakalla. Palkitsimme itsemme karkkipussilla, koska koimme kovasti sen ansainneemme. 

5.viikko
Jälleen töissä, minä ja maanantain aamuvuoro emme ole kavereita. Kun tajusin, että syksyn lomista osa meni peruutukseen uuden projektin myötä ja että se tarkoittaa aina vaan lisää aamua, alkoi olla kohtuullisen tyhjiin puristettu olo. Lomien tieltä siirrettiin jo yöt ja illat, joita olisin halunnut tehdä ja nyt kun ne lomien peruuntumisen myötä vaihtuvat aamuksi, en välttämättä ole superilahtunut, vaikka itse tuota ehdotinkin. Se nyt vain oli ratkaisu, joka oli pakko tehdä, jotta projekti saatiin etenemään. 
 
Lääkäri ilmoitti, etä verenpaineeni on hyvin hallinnassa, mutta sokeritasapaino ei ole. Sen vuoksi hän määräsi minut sokerirasituskokeeseen, joka täytyy hoitaa lokakuun alun aikana. Samalla saan ajan jollekin spesialistille, jonka kanssa sitten neuvottelen jatkosta. 
 
Sain myös ilmoituksen - vihdoin ja viimein - siitä, että äidin anomus vakituisesta asuinpaikasta on hyväksytty. Voin siis todellakin huokaista helpotuksesta, tulevana talvena ei tarvitse joka minuutti miettiä sitä, miten hän pärjää, onko kaatunut, paleltuuko, onko syönyt. Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että voisin ehkä alkaa keskittyä itseeni, kun äidin asiat ovat kunnossa. 

Syyskuu tuntuu taas kadoneen kuin huiskaus vaan, ilmeisesti se, että on hyvin paljon tekemistä, johtaa siihen, että aika kuluu kuin lennossa.

Ei kommentteja: