Kyllästymiseen asti olen täällä urputtanut pieleen menneestä ikkunaremontista - eikä yhtään lohduta, että emme olleet ainoat, joiden mielestä se meni pieleen. Samaa palautetta on tullut muilta asukkailta, remontin valvojalta ja isännöitsijältä. Enkä usko "remppakympinkään" olleen kovin ilahtunut asiasta, sen verran taajaan on hänen puhelimensa ja sähköpostinsa laulanut valituksia tyytymättömiltä asukkailta.
Itse asiassa ehdin jo hetken luulla, että case ikkunat olisi loppuun käsitelty, mutta niin vain siihen kirjoitettiin tänään uusi luku. Tarina alkaa siitä, että jokunen päivä sitten kuulin kumman rapsahduksen, mutta emme löytäneet sille syytä, vaikka yhdessä etsimme. Tämä tapahtui siis illalla. Seuraavana iltapäivänä asia selvisi puolittain vahingossa, avasin uuden pakastimemme kannen ja totesin sen olevan lämmin. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat sarvipäät tuli kaiveltua esille ja samalla täydellisen tuskainen olotila - ei kai taas.
Menin katsomaan sulaketaulua ja kas, eräs tietty, jo edellisen pakkastofin aikaan tutuksi tullut sulake oli lauennut. Napautin pikasulakkeen takaisin ylös ja tajusin samalla, että illan rapsahdus oli tasan tarkkaan kuulunut siitä. Seuraavana aamuna nautin vapaapäivän myöhäistä aamukahvia ja kas, taas kuului sulaketaulusta rapsahdus. Jälleen sama sulake. Napsautin sen ylös ja päätin jäädä tarkkailulinjalle. Iltapäivällä päädyin kuitenkin soittamaan huoltoyhtiöön josta vastasivat, että sähkömiehellä on kiirettä ja soittaa mahdollisesti seuraavana päivänä. No ei soittanut, mutta sulake sen sijaan oli jälleen lauennut. Kaukoviisaasti olimme jo siirtäneet pakastimen jatkojohdolla kiinni toiseen pistorasiaan, jonka oletimme olevan eri sulakeryhmässä, joten suurempia uusia tuhoja ei tullut. Sen sijaan jälleen uusi soitto huoltofirmaan ja vielä illalla yksi sulakkeen laukeaminen.
Onneksi sähkömies sitten tänään soitteli lähinnä varmistaakseen ongelman kiireellisyyttä. Kuultuaan kertomukseni hän päättikin tulla heti katsomaan, mistä homma oikein kiikasti. Hän aloitti tutkimalla sen pistorasian, jossa kovaonniset pakastearkkumme olivat olleeet kiinni. Ei mitään, kaikki aivan normaalia. Hän tivasi moneen kertaan, mitä meillä on asunnossa ollut päällä ja mitä on muutettu, kun sulake on lauennut. Hän oli varsin yllättynyt siitä, että vannoin ja vakuutin, ettei meillä ollut keittiössä päällä mitään erityistä siinä tilanteessa, ei kahvinkeitintä, ei mikroa, ei lämmitintä, ei edes valoja - vain jääkaappi ja pakastimet. Näytin hänelle sen ainoan vähän väljän pistorasian, joka meillä keittiössä on. Sanoin, että tiesimme sen olevan melkein käyttöikänsä lopussa, mutta emme olleet löytäneet mistään vastaavia sopivia, joten vanha oli siksi edelleen käytössä. Sähkäri totesi, että pistorasioiden olevan edelleen käyttökelpoiset ja turvalliset, vaikkakin toki vanhat ja kuluneet. Kun suunnilleen koko huusholli oli käyty läpi tyylillä: minne tuo johto vie, mitä siellä on kiinni, jäi jäljelle vain yksi tutkimaton paikka. Sanoin, että siihen ei pitäisi tulla virtaa lainkaan, mutta että meillä on parvekkeella pistorasia, joka oli irroitettu ikkunaremontin yhteydessä ja jätetty kytkemättä - tunustin suoraan, että se useampi sata euroa extraa, mitä siitä olisi siinä vaiheessa veloitettu, oli vaan meidän mielestä liikaa ja koska se kuitenkin oli ainoa koko talossa, päätimme jättää sen kytkettämättä.
Kun sähkömies sitten meni parvekkeelle, ja testasi pistorasiaa, hän totesi, että tämä antaa kipinää, tähän tulee virta. Minä tietenkin olin aivan äimän käkenä, että tulee virta, sehän piti jättää kytkemättä. Avattuaan pistorasian sähkäri oli hetken hiljaa, ja mutisi sitten ohooh ja voi kauhistus, vanhan liiton miehiltä olisi tuossa tilanteessa jo kuulunut saatananperkeleitä aivan varmasti. Sähkäri kysäisi hyvin varovasti, että käytämmekö me parveketta usein. Mihin totesin, että me emme polta eli käyn lähinnä puristelemassa petivaatteita siellä. Hän jatkoi varsin vakuuttavasti, että sulla on todellakin nyt ollut tuuria ja selitti, että parvekkeella olleen pistorasian kaapeli on jäänyt puristuksiin
parvekkeen peltien ja seinän väliin, kaapelikuori on vaurioitunut ja
oikosulkeutunut parvekkeen runkoon. Käytännössä tämä siis tarkoitti sitä, että peltisen parvekkeen rungossa kiersi verkkovirran suuruinen sähkövirta, josta olisi saanut ihan kivan tällin. Tai siis "ihan kivan" sijaan oikeasti kuolettavan tällin.
Sähkäri irroitti pistorasian ja johdot kokonaan pois, koska niitä ei enää voinut turvallisesti korjata. Lisäksi hän lähetti minulle pyynnöstäni kuvat ja asiantuntijalausunnon tilanteessa. Kerroin pistäväni ne eteenpäin ja tekeväni asennuksesta reklamaation. Pistin kuvat ja lausunnon sähköpostilla sekä isännöitsijälle, työmaavalvojalle että firman edustajalle. Lisäksi kirjoitin luonnoksiin valmiin mailin ko. firman toimitusjohtajalle, jonka olin valmistautunut lähettämään maanantaina, mikäli vastausta ei tule. Ei tarvinnut kovin kauaa odottaa vastausta, sillä pian alkoi puhelin soida ja sähköposti paukkua, jokainen noista tahoista, joille olin viestiä laittanut, otti yhteyttä. Firman edustaja jopa kahteenkin kertaan. Kaikki olivat kauhuissaan, eikä kukaan enää vihjannutkaan hysteerisiin naisiin mitään - niitäkin kommentteja on joskus vastaavissa tilanteissa kuulunut. Firman edustaja kysyi onko meillä jotain korvausvaatimuksia tässä tilanteessa. Olin mielestäni kohtuullinen, koska pyysin korvauksena meille aiheutuneet kulut eli uuden pakastimen ja pilalle menneiden ruokien hinnan sekä lisäksi korvaamaan taloyhtiölle sähkömiehen käynnistä aiheutuneen laskun - ja näiden lisäksi pistämään samaan nippuun myös ne aikaisemmat makuuhuoneen parketin ja eteisen maton, jotka olivat minultakin jo melkein unohtuneet, mutta aiheutuneet aikaisemmin tässä remontissa.
Minulla meni joku hetki, että oikeasti tajusin sen, miten lähellä viikatemies oli käynyt, kun olen tässä kesän ja syksyn aikana useita kertoja käynyt parvekkeella ravistelemassa petivaatteita ja jopa pessyt sen pariin kertaan märällä rätillä ja vedellä. Ilmeisesti ei vain ole ollut minun aikani lähteä ja suojelusenkelini on ollut kovasti ahkerana minun kiikkuessani parvekkeella. Pari tuntia meni vähän järkyttyneessä tilassa ja sukkaa kutoen, kun ei oikein osannut tarttua mihinkään.
Nyt ongelma on onneksi sikäli ratkaistu, että ko. paikkaan ei mene enää johtoja lainkaan ja pistorasiakin on irrotettu. Jos huomiseen aamuun mennessä ei tapahdu sulaketaulussa mitään ihmeellistä, voidaan todeta, että kyseinen oikosulku oli se, joka sulakkeen laukaisi - sähkärikään kun ei voinut olla aivan 100% varma tuosta, vaikka hän sitä enemmän kuin todennäköisesti veikkasikin vian syyksi.
Toivokaamme siis, että tämä on irvokkaan ikkunaremonttimme viimeinen lähes kohtalokas näytös ja se olisi nyt taputeltu loppuun (tässä kohtaa en edes yritä miettiä, paljonko noista korvauksista mahdollisesti joudutaan vielä vääntämään - vaikka toisaalta uskon senkin, että yksikään firma ei halua lukea iltasanomien etusivulta otsikkoa, jossa kerrotaan sen tekemästä kohtalokkaasta asennuksesta tai maksaa työturvallisuus rikkeestä aiheutuvia sakkoja, jotka eivät yleensä ole pieniä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti