Sukankutoja paras palkinto on se, että kutomuksia käytetään. Toiseksi paras palkinto on ainakin minulle se, että sukat palautuvat korjattaviksi. Tiedän, että monet sukittajat heittävät surutta rikkonaiset sukat roskiin, mutta minä pidän ekologisempana, nopeampana ja tehokkaampana korjata sukkia niin pitkään kuin se järkevästi on mahdollista.
Pitkästä aikaa sain pussillisen palautuksia Kälyltä ja Juniorilta. Juniorin sukissa osa oli rikkinäisiä, mutta mukaan mahtui myös niitä, jotka olivat jääneet pieniksi. Yhdet jouduin valitettavasti pistämään korjaamattomien koppaan, sillä sukkiin onnistuu kyllä lisäämään pituutta, mutta ei leveyttä eli Pokemon-sukat ovat nyt sitten entistä elämää kuten kyseisen pelin pelaaminenkin Junnulta. Muiden sukkien kohdalla lupasin yrittää, sillä kun sinua katsotaan silmiin ja sanotaan, että kun ne ovat niin ihanat, niin ei kai siinä muuta voi kuin yrittää pelastaa niin monet sukat kuin mahdollista.
Minecraft- sukat korjasin parsimalla reiät. Koska vihreä oli pesuissa haalistunut hurjasti, päätin käyttää taktiikkaa, mitä et voi peittää, korosta sitä, ja parsin ne samalla harmaalla kuin sukkien koristeet ovat. Parsimukset näyttävät melkein asiaankuuluvilta koristeruuduilta. Late Lammas -sukat olivat jääneet mitastaan pieneksi, joten purin kärkikavenukset, kudoin purkulangan verran lisää mittaa sukkiin ja lisäsin kavennuksiin uuden langan. Tällä konstilla lisätään muuten ehjille sukille käyttöikää ehkä vuosi.
Juniorin tiikerisukat saivat saman käsittelyn eli irroitin kärkiosan siitä samasta kohdasta, josta olin sen sukkiin edellisen korjauksen aikaan liittänyt. Kudoin 9 kerrosta lisää valkoista sukkien kärkeen ja kavennuksetkin tein tällä kertaa kokonaan uudelleen, vanhat kärjet vippasin roskiin. Kuvassa korjattu vasemmalla ja vanhan mallin mukainen sukka oikealla.
Kälyn puna-sävyisten liukuvärjättyjen sukkien parsimisen hoidin punaisella langalla, lisäksi kudoin niihin toisen sisäpohjan (alku 12 silmukkaa, lisäsin silmukoita muutaman kerroksen välein niin, että lopulta niitä oli 22), jonka ompelin sukan pohjaan kiinni.
Pikku ketut olin korjannut jo kerran, kutomalla niihin väliin lisää ohuehkolla punaisella langalla. Nyt osoittautui, että juuri tuo osa oli kapeampi kuin muut ja kiristi sukissa, jotka muuten - paitsi mitaltaan- olisivat vielä menneet. Niinpä korjasin ne purkamalla tuon ohuemman osan pois ja kutomalla paksummalla langalla vastaavan verran ja pari kerrosta lisää tilalle, lisäksi kudoin kuonoon viisi lisäkerrosta valkoisella. Mittaa kertyi siis melko mukavasti lisää, mutta siltikin on selvää, että nämäkin sukat ovat ehdottomasti viimeisellä kierroksellaan, leveyttä kun niihin ei saa lisää. Seuraavalla kerralla pitänee ottaa talteen häntä ja korvat ja kutoa uudet ketut niiden ympärille. Kuvassa korjattu sukka vasemmalla ja vanha oikealla.
Toinen puolikas pussin sisällöstä jäi vielä odottamaan korjauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti