Sähäkkä syyskuu

 1. viikko
Syyskuu alkoi mielenkiintoisesti viidellä vapaalla, joista toki yksi on yövuorojen jälkeinen nukkumapäivä. Yhden noista olen luvannut ylimääräiseksi työpäiväksi ja yksi menee maalla, mutta muutoin nautin vapaista. Minua on tässä kesän ja syksyn mittaan vaivannut ihan rehellinen laiskuus, lisätöitä olisi ollut tarjolla, mutta en ole tuntenut halua tarttua niihin. Siis toki olen tehnyt vähän lisähommia, mutta paljon enemmänkin olisi ollut mahdollista tehdä, mutta kun ei ole huvittanut. 

Etsin kosmetiikkakaapista käsisaippuaa, sillä kuten aiemmin mainitsin, jätin ostamatta uuden kanisterin  saippuaa sillä ajatuksella, että meillä täytyy vielä olla saippuaa jossain. Tiesin siis, että palasaippuoita on, mutta en ollut varma nestesaippuasta. Löysin kaksi pulloa käsisaippuaa ja huomattavan määrän palasaippuoita, joita itse asiassa oli aika paljon enemmän kun muistin. Toisen pullon otin nyt meille itselle käyttöön ja sen loppuessa vaihdan tilalle palasaippuan. Toisen nestesaippuan säästän vieraita varten. 

Inventoiminen siis kannattaa, en aio ostaa saippuaa hetkeen. Samalla löysin myös mittavan määrän kasvojen puhdistusainetta, meikinpoistoainetta ja kasvojen kuorinta-ainetta. Ei siis osteta mitään hetkeen - ja se on hyvä. Olin näet jo hetken ollut lisäämässä seuraavaan Dermosil-tilaukseeni jotain myös itselleni, ihan vaan piristykseksi. 

2. viikko
Tyhjensimme maalla luumupuut ja saimmekin satoa toista kymmentä litraa. Osan vein työkavereille (siinä sivussa itselle) syötäväksi sellaisenaan, jolloin ne olivatkin parhaimmillaan. Koska serkkuni Hiiva jakoi minulle reseptin luumupiirakasta, päätin kutsua osan sukua iltakahveille testaamaan luumupiirakkaa. Toisen viikkovapaistani käytin siis keittiössä tehden luumupiirakkaa, kauralastuja, kinkkupiirakkaa, paistaen lasagnea ja karjalanpiirakoita sekä värkäten edellä mainittujen seuraksi tuoreella inkiväärillä maustettua rahkakermaa ja munavoita. Oli tosiaan kiva nähdä sukua pitkästä aikaa - siitä on varmaankin yli puolitoista vuotta kun ovat viimeksi olleet meillä - koska korona. Luumupiirakka osoittautui yllättävän kirpeäksi ja sai Herra Kirjoitukselta maksimimäärän miinuspisteitä - en siis taida enää kokeilla toista kertaa.

    
Olen edistänyt tilaussukkia ja terapiasukkia pikkuhiljaa, kolme neljästä tilaussukasta alkaa olla valmiina.    Ylimääräinen vajaa työpäiväkin mahtui viikkoon ja parista harrastetyöpaikastakin kyselivät perään, josko olisin innostunut lisätöistä. Vielä en kuitenkaan luvannut, kun ei huvita, niin ei huvita.

Kyselin kuitenkin tuolta meidän kirjahyllymme tehneeltä firmalta tarjousta lisäosista, joten voi olla, että kohta on taas motivaatiota kaiken mahdollisen ylimääräisen työn tekemiseen.

   
Annoin itselleni luvan palata naamakirjaan takaisin pienen tauottelun jälkeen. Löydän itseni yhä uudelleen ja uudellen roskalavalta kyttäämästä milloin mitäkin muka tarpeellista tavaraa. Kun minulla on seuraava vapaa hiljainen aamuhetki aion istua kahvimukin kanssa alas ja tehdä pari muistilistaa. Ensimmäiseen aion koota tekemistä/ompelemista/kutomista/valmistamista odottavia asioita ja toiseen listaa materiaaleista, joita ensimmäisistä puuttuu. Tiedän esimerkiksi yksien nahkarukkasten odottavan nahkaa päälyskintaisiin, jotta saisin ne valmiiksi (olen saanut liian hyvää materiaalia, en malta silpiuta siihen käyttöön uusia vintagenahkatakkeja, vähän kuluneempaa pitäisi olla). Samoin pitäisi ommella vartalotyynyyn pari tyynyliinaa, kankaitakin varmaan löytyy valmiina, kunhan vaan kaivelen varastojani.   

Sen sijaan aion pysyä naamakirjasta kaukana taas hetken verran, siellä on vain turhia kiusauksia.  

3.viikko

Yövuorot ja 1½ päivää lisätöitä, palkkapäivä - eli toisin sanoen taas on kuukausi mennyt, pitänee siis käydä pankissa maksamassa laskut. Askartelin oveen syyskransseja ja kudoin sukkaa. Sain valmiiksi työkaverin metsäpirttisukat ja jatkoin seuraavia jämäsukkia (noita terapiasukkia) - tekemistä, josssa hermo lepää, sen kuin tikutat vaan. 

4. viikko

Töitä ja lisää töitä, mitäs sitä muutakaan. Sen verran olen ollut tiukasti töissä ja väsynyt, että taitaa tulla ensimmäinen potterin briljant event vuoteen, jossa level 65+ jää ensimmäisen viikon aikana saavuttamatta. Rakas puolisoni osti minulle piristykseksi ja itselleen silmäniloksi Harry Potter aiheisen neulekirjan, samassa paketissa tuli myös kasa muita ko. teemaan liittyviä kirjoja eli silmäniloa riittää hetkeksi. Viikonloppuna suihkitaan edes takaisin, perjantaina on treffit kaivinkoneurakoitsijan kanssa, lauantaina rentoudutaan kaupungissa ystävien kanssa ja sunnuntaina mennään maalle kaatamaan puita kaivinkoneen tieltä.

 

5. viikko

Lomaviikko, johon olen luvannut kolme päivää töitä ja varannut hierojan. Edelleen pohdin vakavasti, kannattaako lisätyönteko, haluanko sitä oikeasti. Ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti mietin näitä - tähän asti olen vain paahtanut hulluna menemään ja ottanut kiinni aina kun on töitä tarjottu. Nyt mitä ilmeisimmin kyse on siitä, että minulla ei ole tullut kunnon katkoa kohta pariin vuoteen siis sellaista katkoa, jolloin olisin voinut karistaa kotimaan pölyt jaloistani ja jättää kaikki meissä roikkuvat ihmiset oman onnensa nojaan ja olla vaan vapaa. Muutama tuhat kilometriä välissä suojelee kaikenlaisilta olemattomilta soitoilta ja pyynnöiltä.  Kyllä, joudun tunnustamaan sen, että muistisairas traumatisoitunut äiti ja "kädetön", asioita hoitamaan kykenemätön, apua tarvitseva anoppi alkavat olla riippakiviä ja kaipaan lomaa kaukana heistä.  

No sen verran sitä "omaa aikaa" löytyi, että ehdin kuin ehdinkin hoitaa Potterin briljant eventin ensimmäisessä osassa tasolle 65+. Aivojani olen lomaviikon aikana nollannut kuuntelemalla kirjaa kuninkaallisista ja silmiäni lepuuttanut surffaamalla netissä kyseisten monarkkien jalokivikokoelmissa. Mielenkiintoisia tarinoita noihin koruihin liittyy ja kyllä niissä harakan silmä lepää - olen siis lukenut monarkia-aiheisia blogeja.

 

Lupasin myös taas pari lisäkeikkapäivää, tosin en tiedä, tarvitaanko minua, mutta todistetusti saan aikani ihan hyvin kulumaan muutenkin, ja jotta tekeminen ei loppuisi, niin työkaveri oli siivonnut omia kaappeja ja kyseli, kelpaako mulle langat. Tuota, onko pallo pyöreä? Joo, en siis taaskaan osannut tai halunnut sanoa ei, vaan kiitin ja niiasin ja jäin odottamaan, mitä sieltä löytyy.