Jotkut asiat vain liittyvät äärimmäisen tiukasti toisiinsa, niin tiukasti, että toisen kadotessa tuntuu katoavan toinenkin. Vaikka joudunkin myöntämään, että elin teini-ikäni kauan sitten, on edelleen tiettyjä asioita, joiden myötä roikun kiinni nuoruudessa. Niissä ihanissa hetkissä, jolloin maailma tuntui olevan edessä avonaisena, vain käden ojennuksen päässä. Hetkissä, jolloin nauru raikui, kyyneleet virtasivat ja kaikkeen suhtauduttiin suurella intohimolla.
Yksi tällainen minua nuoruuteen yhdistänyt asia on tuiki tavallinen valkoinen puuvillatoppi. Muistan yhä edelleen sen, miten Seppälä oli tullut naapurikaupunkiin, miten me silloisen parhaan ystävätttäreni kanssa pyörimme siellä Pankintalon yläkerran pimeässä myymälässä, jossa oli pyöreitä rekkejä ja tunkkaisen ruskea kokolattiamatto. Tutkailimme tarjontaa ja "shoppailimme" suuren maailman malliin. Tuon valkoisen topin ostin sieltä Kreikkaan suuntautunutta leirikoulumatkaa varten. Samalla kertaa ostin myös vihreät shortsit ja t-paidan, jotka ovat kuluneet loppuun jo vuosia sitten.
Leirikoulun jälkeen toppi on kulkenut mukanani niin Floridassa, Saksassa, Brasiliassa kuin Thaimaassakin. Olen pitänyt toppia niin paljon, etten osaa edes laskea käyttökertoja. En muista sen hintaa, mutta tiedän sen olleen edullinen ja näin jälkeen päin ajatellen aivan käsittämättömän laadukas. Onhan se kestänyt tähän asti runsasta käyttöä.
Nyt joudun ikäväkseni tunnustamaan, että tämä pala nuoruuttani on tullut tiensä päähän. Sitä ei voi enää paikata, parsia tai korjata, koska se on hiutunut äärimmäisen ohueksi ja yksinkertaisesti haihtuu pois. Syvään surren, joudun silppuamaan topin meikinpoistolapuiksi ja tunnen, että olen lopullisesti tullut keski-ikäiseksi, koska yksi harvoista nuoruudestani jäljellä olleista vaatteista on poissa.
Ai niin, se tärkein ja mielenkiintoisin fakta jäi kirjoittamatta - tai siis tuli tarkoituksellisesti pihistettyä vihon viimeiseksi. Topin hankintavuosi oli 1994 eli se palveli minua 27 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti