Syyskranssit

Myrsky repii puita, mutta kirkkaalta taivaalta paistaa mitä upein syyspäivän aurinko, joten mikäs sen parempi hetki lähteä iltapäivälenkille. Lenkin aikana katselin myrskyn maahan saattamia oksia ja lehtiä ja harmittelin sitä, että kauneimmat tuntuivat yhä edelleen olevan puissa. Tulipalon hohtavat kelta-oranssi-punaiset vaahterat ovat jostain syystä aina olleet syksyn suosikkejani, enkä kyllästy niiden katselemiseen millään. 

Iltapäivälenkillä poimin siis puistosta mukaani kauneimmat löytämäni vihreät, keltaiset, punaiset ja oranssit vaahteran lehdet sekä nipun tammenoksia syyskranssia varten. Minullahan on tapana vaihtaa laitonta (tiedän, mitä mieltä laki ja paloviranomaiset ovat palavan materiaalin pitämisestä rappukäytävässä)  ovikranssiani tämän tuosta. Olin jo hetkisen suunnitellut uutta syyskranssia oveen. 

Käytän samoja kranssipohjia erilaisilla mausteilla vuodesta toiseen ja aina ne näyttävät uusilta, kun niihin vaihtaa koristeita ja tosiaan kierrättää eri kransseja/ovikoristeita ympäri vuoden. Nopeasti laskien meillä taitaa olla kahdeksan erilaista ovikoristetta ja pariin olisi vielä ideat, kunhan ehtisin koota materiaalit ja toteuttaa. Näissä kun on aina ideana se, että tehdään mahdollisimman halvalla, mieluiten ilmaiseksi ja kierrättämällä. 

Vaahteranlehtikranssin pohjana käytin vanhaa rautalankakranssia, jossa oli erilaisia punaisia keinomarjoja koristeena. 

Vaahteranlehdiä niputin 2-4 lehden nipuiksi koon ja värin mukaan sommitellen ja sidoin ne kiinni muovitetulla rautalangalla siis niillä, mitä olin koonnut keittön purkkiin. Noitahan tulee milloin minkin pakkauksen mukana eri mittaisia ja uskollisesti olimme ne purkkiin pudotelleet. Nyt ne tulivat hyvään käyttöön. Pidemmillä sidoin useamman nipun, lyhyemmillä vain yhden. Aikaa kranssin tekoon meni 20 minuuttia. Lopuksi vielä yritin väännellä marjaoksia parempaan asentoon.

Kokoamistani tammenoksista oli tarkoitus tehdä sydän tai siis päällystää niillä risusydän, joka roikkui ovessamme viimeksi. Ikävä kyllä tuulen tuomat oksat olivat kovasti kuivia ja murtuivat helposti ja niiden lehdet tuntuivat irtoavan pelkästä katsomisesta. Tähän lopputulokseen en ole lainkaan niin tyytyväinen kuin tuohon toiseen. 

Viime kädessä taidan jättää valinnan herra Kirjoitukselle, mutta näin ensi alkuu ripustin oveen tuon vaahteranlehtikranssin, koska siinä on niin upeat värit.