Lankomies, joka ei ole liiemmin villasukkia pitänyt, on jostain syystä tänä talvena löytönyt tiensä villasukkien ihmemaahan. Tässä taannoin kuulin vihjauksen siitä, että hän oli nähnyt lonkerosukat jollain kaverillaan ja että sellaiset olisivat aika upeat.
No tuumasta toimeen. Ensiksi piti kerjätä työkavereilta lonkerotölkki, jotta sai oikeat värit tietoon. Tämä tietenkin aiheutti kohtuullisesi kyselyjä ja hämmenystä työporukassa, mutta lopulta löytyi henkilö, jolta löytyi tölkki. Sitten tölkin kanssa vinttiin etsimään lankoja. Muuten meni hyvin, mutta valkoista ei ollut tarpeeksi tai siis en ainakaan löytänyt kuin jämiä, enkä uskaltanut ruveta kutomaan niistä, koska en halunnut värin vaihtuvan keskenkaiken - siis kauppaan kaikista vannomisista huolimatta. Ja heti kauppareissun jälkeen into piukeana kutomaan.
Kudoin yhden varren, en muista silmukkamäärää, mutta se oli paljon enemmän kuin normaalisti käytän ja tein jopa silmukka jäljitelmällä kuvionkin. Ja voihan ärrräpää... varsi oli ehdottomasti liian pieni, meni tuskin mun 36 numeron jalkaani. Eli eikun purkuun. Lievähkö ketutus.
Toiseen yritelmään lisäsin silmukoita mielestäni reilusti, niitä on resorissa 60 ja sen jälkeen lisäsin määrän 75:en, mikä riittää juuri ja juuri, kun sukkaa testatiin Herra Kirjoituksen koipeen. Kantapäässä silmukoita on 20+20, joista keskiosaan jätin 10+10. Sivuilta nostin 16 silmukkaa. Samalla 75 silmukalla jatkoin myös teräosan. Kuviointia varten opettelin jopa kolmen värin tikapuutekniikan, vanhakin koira voi siis oppia uusia tappoja.
Nyt kun sukat ovat päätyneet saajalleen ja käyttöön - kuulemma niilllä elvistellään tulevan viikonlopun saunaillassa, uskallan pistää postauksen julkaisuun menneisyyteeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti