Kiinasta kauan aikaa sitten tilaamani avainkotelo alkoi tulla tiensä päähän, keinonahka oli kulunut ja lohkeili pois isoina palasina.
Totesin tarvitsevani uuden ja ensiksi ajattelin tilata sen Kiinasta samasta paikasta kuin aikaisemminkin. Sitten kuitenkin tee-se-itse - henki nosti päätään ja ajattelin, että voisin ainakin kokeilla sen tekemistä itse.
Loppujen lopuksi tästä tuli todellinen laiskan ihmisen tekele, koska käytin avainkotelon tekemiseen pöydällä hanskatalkoista jäänyttä nahan kappaletta, Herra Kirjoituksen roskiin menneestä talvilippalakista säästämääni reunusnauhaa ja vanhan avainkotelon sisuksia.
Totesin tarvitsevani uuden ja ensiksi ajattelin tilata sen Kiinasta samasta paikasta kuin aikaisemminkin. Sitten kuitenkin tee-se-itse - henki nosti päätään ja ajattelin, että voisin ainakin kokeilla sen tekemistä itse.
Loppujen lopuksi tästä tuli todellinen laiskan ihmisen tekele, koska käytin avainkotelon tekemiseen pöydällä hanskatalkoista jäänyttä nahan kappaletta, Herra Kirjoituksen roskiin menneestä talvilippalakista säästämääni reunusnauhaa ja vanhan avainkotelon sisuksia.
Käytännössä en siis edes irroittanut avaimia noista pidikkeistään, leikkasin vain vanhasta kotelosta tuon pidikeosan irti ja ompelin uuteen pohjaan kiinni ja sama neppareille.
Jos olisin tajunnut, että tämä onnistuu näinkin helposti, olisin ehkä valinnut ompeleeksi jonkin koristetikin, jolloin tuo jälki olisi kauniimpaa. No toisaalta, eipä tätä juuri kukaan katso, kun melkein koko ajan se on piilossa laukussa tai taskussa ja hoitaa varmasti tärkeimmän tehtävänsä, pitää työavaimet kasassa yhdessä nipussa.
Tämän verran jäi vanhasta avainkotelosta roskiin laitettavaa. Onnistumisen kokemus on jälleen huumaava, olen taas onnistunut tekemään jotain, jolla vältän ostamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti