Helmikuun hullutukset

Helmikuu alkoi talvisena, liian talvisena, jos minulta kysytään. Päätin kuitenkin nauttia talvesta nyt ja toivoa, että se on huhtikuuhun mennessä ohi. Tammikuun loppu karkasi jonnekin, en oikein edes tajunnut, että vuoden ensimmäinen kuukausi on loppu ennen kuin helmikuun ensimmäisen viikon puolessa välissä. Silloinkin tämä tajunta tuli väärän kuukauden kalenteria katsoessa.

Tammikuun tavoitteista toteutui vain hammaslankaus, karkkilakko ja roskaruoattomuus menivät myttyyn - ja pahasti. Yritän taas jatkaa noita helmikuussa, mutta saattaa olla että nollakuukautta en saa nytkään aikaiseksi. Noiden edellämainittujen lisäksi otan kolmen viikon tavoitteeksi yli 10 000 askelta päivässä ja tiskirutiinin. Niissä riittää taas pitkäksi aikaa opeteltavaa.

1.viikko

Lomaviikko, jolla on vain yksi työpäivä ja pari muuta nopeaa työkeikkaa. Lisäksi kotitöitä: siivoamista, pyykkäämistä ja tiskaamista. Muuna puuhana sukan kutomista ja sukkien parsimista, koska ulkona paukkuu pakkanen ja haluan harrastaa vain lyhyitä happihyppyjä ja muutoin jotain "tuottavaa" tekemistä. Meillä oli myös Herra Kirjoituksen kanssa harvinainen yhteinen vapaapäivä, jonka käytimme laatuaikaan eli viettämällä aikaa yhdessä. Kävimme syömässä suosikki thaimaalaisessamme, ajelimme, kävelimme ja pelasimme, ihana kun on leppoisa ja aikatauluton päivä. Viikonloppuna sitten taas maalle, jossa tarjolla on lumi- ja puuhommia.

 

Kärvistelen tavarahimossa, haluaisin uuden hiiren (se on ihan perusteltavissa, tietokonetta ei voi käyttää, jos hiiri ei toimi), kameraan tarvitsisin uuden akun, koska otan blogikuvat edelleen mieluiten periteisellä kameralla ja näiden lisäksi himoitsen vielä korviksia (en vain yhtä vaan useampaa paria). Hetken olin jo napsuttamassa naamakirjaan, että mulle, mulle, mulle kun joku tarjosi palasiksi menneitä lautasia. Näin jo itseni tekemässä niistä korvakoruja, mutta toistaiseksi järki voitti ja jätin ne haalimatta. Herra Kirjoitus tuhosi ajatukseni tavaran vähentämisestä hankkimalla laatikollisen kellonremmejä (joista tosin kauppasin jo kolme eteenpäin), joten minä en voi haalia enempää tavaraa. 

2.viikko

Paluu töihin ja arkeen loman jälkeen, mutta onneksi "kevennetysti" eli pari päivää töitä, pari vapaata ja sitten taas töitä. Pakkasen aiheuttamien turhaumien vuoksi lupasin tehdä yhden ylimääräisen työpäivän, kun ei oikien muutakaan tekemistä ole - kahdenkymmenen asteen pakkasessa minä en vaan halua lenkkeillä. Vapaapäivän käytin yllättäen siivoamalla ja pyörittelin myös veropapereita- kirjanpito tuli tehtyä, enää täytyy täyttää lomakkeet. Lauantai-illan ratoksi luvassa on peli-ilta ystävien kanssa. 

 

Tavarahankintaakin tuli tehtyä. Naamakirjan ilmaisosastolta löytyi käyttämätön meikkivoide aivan oikeassa sävyssä ja yksi avainnauha samasta paikasta, lisäksi sain ilmaiseksi avaamattoman pussillisen pesupähkinöitä. Taas tuli vältettyä kaksi ostosta, sillä edellinen ilmainen meikkivoide alkaa olla lopussa ja pesuainetta nyt aina tarvitsee. Tunnustan myös tilanneeni itselleni muistokorvikset, joihin palataan myöhemmin, kun ne saapuvat.

3.viikko
Viikko alkoi yövuoroilla, joiden jälkeinen vapaapäivä asettui juuri sopivasti Potterin adversary eventiin. Tosin ilmojen haltija ei ollut samaa mieltä, sillä pakkasta oli melkein 20 astetta. Herra Kirjoitus oli viikonlopun aikana kaivellut kaappejaan, ja löytänyt sieltä kauan sitten ostetun käyttämättömän hiiren. Jälleen yksi vältetty ostos. 

 

Olen myös vastoin tapojani luvannut kutoa sukkia maksusta, jouduin ostamaan niitä varten lankaa, koska varastojeni musta ja valkoinen peruslanka ovat niin vähissä etteivät riitä noihin. Tunnustan, etten laske näitä hankinnoiksi, koska saan niistä maksun sukkien tilaajilta, eivätkä ne jää meille.  

Lisäksi kävin "shoppailemassa" eli hain itselleni facen ilmaisryhmässä tarjolla olleet mustat farkut. Kun kerroin Herra Kirjoitukselle käyneeni shoppailemassa, hän totesi "joo, ilmaisryhmästä löytyi jotain, ethän sä muualla shoppailekaan". 

4.viikko

Vuoroin töitä ja vuoroin vapaata, yksi vapaapäivä meni asoiden hoitoon, mutta toisena ehdimme nauttia yhteisestä vapaasta Herra Kirjoituksen kanssa - jälleen thaimaalaisen lounaan merkeissä. Illan kruunasi vielä hierojan käynti. Jälleen olen hamsteroinut lisää tavaraa, yhden kasvoveden ja Chanelin luomivärin. Tuo luomiväri on mustaa kimalteella ja sopii täydellisesti rajausväriksi, olen sitä jo muutamana päivänä testannutkin eli menee suoraan käyttöön ja jätän nyt käytössä olevan vihreän käyttöön kesäksi. Muut saapuneet tavarat ovat pusero Herra Kirjoitukselle ja alushousut minulle_ facebookin roskalavalta ilmaiseksi nämäkin. 

 

Viikonloppu meni maalla ihana auringonpaiste sai aikaan hullutuksen, kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Viikon ja koko kuukauden viimeisen illan vietin korjaamalla pyykkejä, samalla käytin myös saapuneen avainnauhan lempikangaskassini kahvojen korjaamiseen. Muutaman hetken käytin tulevaan kuukauteen valmistautumiseen. Yritän maaliskuussa jälleen kerran pihistyskuukautta, helmikuussa on aivan liikaa veloituksia roskaruokaloista ja karkkipusseista. 

Saapuneet: 1 kristallikarahvi lahjoituksena Haltijakummitädiltä, työmaan saa ottaa - pöydältä pitkävartiset hanskat ja puuvillapanta (tarkistan onnistuuko muokkaus ja jos ei sovi siihen, mihin suunnittelen, pistän eteenpäin), yksi avainnauha ja meikkivoide sekä pesupähkinöitä. Lisäksi uudet farkut, luomiväri ja kasvovesi, pusero ja alushousut. Yhteensä 11 tavaraa.

Poistoon: vanha lippalakki, avainkotelo, 6 kpl kellonrannekkeita (myyty), 4 kpl posliinipurkkeja (myyty). Yhdet sukat ja nahkahanskat annettu lahjaksi. Lasienkeli viety kirppikselle. Yksi paita leikattu naamalapuiksi, kolme paria sukkia positettu (yhdet naamanpuhdistukseen, toiset vessan pesuun ja kolmannet leikattu kuteiksi). Kasa kosmetiikkanäytteitä käytetty ja purtiloita tyhjenetty - niiden määrät sitten omassa postauksessaan. Yhteensä 19 tavaraa + kosmetiika. 

 

Tavaroissa ollaan siis 8 miinuksella. Vuoden alusta 11 tavaraa vähemmän. 

Kuunneltu: Stephen Kingin 40 tuntia kestänyt Kuvun alla (Herra Kirjoituksen valinta), Vera Miettisen Eerika, joka kertoi isän ja äitipuolen murhaamasta Vilja-Eerikasta, karmea tositarina,  Bunberry-kirjoja in English. Nämä ovat siis niitä kirjoja, joita en olisi normaalisti itse valinnut.

Saapunut ja poistettu tavara

Että voikin olla vaikeaa laskea saapuneita ja poistettuja tavaroita. Tämä saattaa toki taas olla vain minun ongelmani ja teen helposta asiasta liian monimutkaista. Periaatteessahan tuo on yksinkertaista, sillä yksinkertaisimmillaan kaikki, mitä ei syödä, on tavaraa, ja kaikki sellainen lasketaan saapuvaksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tietyt välttämättömyydet ja kulutustavarat eivät sinällään ole "tavaraa", joka jäisi huusholliin, vaan ne tulevat aikanaan käytetyksi ja tyhjät pullot, purkit ja hylsyt kierrätetyksi eteenpäin. Tällaisia ovat esimerkiksi pesu- ja puhdistusaineet, wc-paperi, nenäliinat ja periaatteessa myös kosmetiikka. Toki, jos ostoksia seurataan, kuuluu nuo laskea mukaan, mutta tavaroiksi minä en niitä tulkitse. Kosmetiikan olen omalta osaltani halunnut ottaa erilleen, koska poistumien seuraaminen auttaa olemaan ostamatta lisää.

Sitten päästäänkin osastoon pilkunviilaus, koska tietyssä mittakaavassa kaikki kuluu aikanaan loppuun ja päätyy kierrätykseen tai roskiin. Sen perusteella siis ei tarvitsisi laskea mitään saapuvaa tavaraksi. Tämäkään ei kuitenkaan mielestäni toimi. Pitänee tehdä ero kulutustavaran ja kestotavaran välillä, kestotavaraa ovat vaatteet, kengät, laukut, tietokone ja vastaavat, kulutustavaraa taas wc-paperi, astianpesuaine ja saippua noin muutaman mainitakseni. Rajatapaukset ovat se ongelma, onko lankakerä kesto- vai kulutustavara. Lasketaanko se saapuneeksi, kun se on ostettu ja poistuneeksi, kun se on kudottu ja kudin annettu eteenpäin. Vai pitäisikö askartelu- ja käsityömateriaalit erottaa omaksi kategoriakseen? Tällaiselle tavarahamsterille se kuitenkin antaa hyvän porsaanreiän, kaikkea mahdollista voi käyttää käsitöihin ja askarteluun, se on jo nähty.

Mistä moinen pohdinta sitten syntyi? Tietenkin siitä, että vilkaisin vuoden kahden ensimmäisen kuukauden osalta omia saapuneita ja poistettuja tavaroitani. Olen ostanut lankaa, josta osa on poistunut ja osa tulee poistumaan sukkien muodossa meiltä, sama kananmunakennoissa: tulevat kennoina, poistuvat sytykeruusuina ja kuluttavat myös kasan kynttilänjämiä. Olen poistanut mielestäni paljon tavaroita, mutta saanut paljon pieniä juttuja tilalle, mikä tarkoittaa olematonta tavaroiden vähentymistä. En halua kehitää mitään "näin huijaat tavaran vähentämisessä metodia", mutta toisaalta saman tavaran listaaminen sisään ja ulos tuntuu hassulta sekin. Näin kuitenkin olen päättänyt tehdä. Tosin olen vakaasti myös sitä mieltä, että en osta enää yhtään lankaa tänä vuonna. Loput kudelmat pitää pysyä tekemään jo olemassa olevista langoista. Muutenkin siirryn lankojen suhteen punnitsemiseen, se helpottaa paljon kulutuksen määrittämistä. Tästä lähtien siis jokainen kudottu sukkapari kiertää vaa'an kautta. Periaatteessa parsittaviinkin menee lankaa, mutta niitä en jaksa punnita.

DIY kirjoneuleapuvälineet

Alkaessani kutoa lonkerosukkia jouduin paitsi opettelemaan kolmen värin tikapuutekniikan myös harjoittelemaan lankojen pitämistä järjestyksessä lankadominanssin vuoksi. Kaavion seuraaminenkaan ei mennyt ihan niin helposti kuin kuvittelin, joten siihenkin tarvittiin apuneuvoa. 

 

Tiedän, että kaupasta saa sekä langanohjaimia että hienoja magneettitauluja, jotka on tarkoitettu neuleohjeille. Koska olen - ainakin näennäisesti - ostolakossa, päätin kehitellä näille DIY -korvaajat. 

 

Langanohjaimeen sain vinkin netistä. Materiaalikin sattui sopivasti kohdalle. Koska käytän vanhat kalenterit muistilappuina ja to do-listojen kirjoitukseen ja revin käytetyt sivut sitten kierrätykseen, oli yksi juuri tyhjentymässä. Niinpä Herra Kirjoitus napasautti pätkän kalenterin metallista kierreselkämystä irti ja muotoili sekä viilaili sitä vähän. Syntyi toimiva langanohjain. Päätin, että kalenterin tyhjentyessä haluan toisenkin, vähän lyhyemmän, johon sopii kaksi lankaa.

Ohjetauluun taas tarvittiin kaksi vuosia kaapissa hillottua lehtiön taustapahvia - kuka vielä sanoo, ettei kaapissa hilloaminen kannata. Toiseen leikkasin neuleohjeen rivin kokoisen kolon. Pahvit kiinnitetään toisiinsa kahdella klemmarilla (nekin kaapin perukoilta) ja hyvin toimii. 

Jälleen kaksi vältettyä ostosta. Lisäksi nämä on helppo kierrättää, jos kuluvat loppuun tai kyllästyn, pelkää metallia ja pahvia.

Lonkerosukat

Lankomies, joka ei ole liiemmin villasukkia pitänyt, on jostain syystä tänä talvena löytönyt tiensä villasukkien ihmemaahan. Tässä taannoin kuulin vihjauksen siitä, että hän oli nähnyt lonkerosukat jollain kaverillaan ja että sellaiset olisivat aika upeat. 

 

No tuumasta toimeen. Ensiksi piti kerjätä työkavereilta lonkerotölkki, jotta sai oikeat värit tietoon. Tämä tietenkin aiheutti kohtuullisesi kyselyjä ja hämmenystä työporukassa, mutta lopulta löytyi henkilö, jolta löytyi tölkki. Sitten tölkin kanssa vinttiin etsimään lankoja. Muuten meni hyvin, mutta valkoista ei ollut tarpeeksi tai siis en ainakaan löytänyt kuin jämiä, enkä uskaltanut ruveta kutomaan niistä, koska en halunnut värin vaihtuvan keskenkaiken  - siis kauppaan kaikista vannomisista huolimatta. Ja heti kauppareissun jälkeen into piukeana kutomaan. 

 

Kudoin yhden varren, en muista silmukkamäärää, mutta se oli paljon enemmän kuin normaalisti käytän ja tein jopa silmukka jäljitelmällä kuvionkin. Ja voihan ärrräpää... varsi oli ehdottomasti liian pieni, meni tuskin mun 36 numeron jalkaani. Eli eikun purkuun. Lievähkö ketutus.

 

Toiseen yritelmään lisäsin silmukoita mielestäni reilusti, niitä on resorissa 60 ja sen jälkeen lisäsin määrän 75:en, mikä riittää juuri ja juuri, kun sukkaa testatiin Herra Kirjoituksen koipeen. Kantapäässä silmukoita on 20+20, joista keskiosaan jätin 10+10. Sivuilta nostin 16 silmukkaa. Samalla 75 silmukalla jatkoin myös teräosan. Kuviointia varten opettelin jopa kolmen värin tikapuutekniikan, vanhakin koira voi siis oppia uusia tappoja.

 

 

 

Nyt kun sukat ovat päätyneet saajalleen ja käyttöön - kuulemma niilllä elvistellään tulevan viikonlopun saunaillassa, uskallan pistää postauksen julkaisuun menneisyyteeen. 

Kaverille kans

Niinhän siinä sitten taas kävi, että ryhdyttäni tekemään hanskoja huomasin olevani tilanteessa, jossa yksi pari ei riitä. Tähän mennessä olen tehnyt kolmet ja yhdet vielä pitäisi tehdä. Noista kolmesta yhdet on ne Herra Kirjoituksen, toiset jää mulle ja kolmannet lähtee Herra Kirjoituksen sukulaiselle Ruotsiin. Neljännet olisivat menossa mammalle, joka myös kaipaa tuulenpitäviä ja lämpimiä hanskoja potkukelkka ja rolli ajeluihin.

 

Sisähuopaa olisi vielä noihin yksiin, mutta päälisnahka loppui. Vanhat nahkahousut riittivät niukin naukin kolmeen pariin. Omani jouduin jo kokoamaan palasista, jotta sain niistä riittävän isot. Tiedän, että äiti (siis mamma) haluaisi myös mustat, vaikka kohteliaasti sanoikin, että kaikki värit kelpaavat ja mustaa nahkaa mulla ei tietenkään ollut jemmassa yhtään enempää. Ruskeaa olisi, mutta se ei paljon auta. Omistanikaan en saa suurennettua äidille, koska materiaalia ei vaan yksinkertaisesti ole.

 

Tämä on se tyypillinen kierrätysmateriaalista tekemisen ongelma: saatavilla oleva materiaali rajoittaa tekemistä. Pistin nyt paikalliseen Roskalava-ryhmään pyyntöä asiasta, jos vaikka sieltä kautta löytyisi.

Avainkotelo uusiksi

Kiinasta kauan aikaa sitten tilaamani avainkotelo alkoi tulla tiensä päähän, keinonahka oli kulunut ja lohkeili pois isoina palasina.

Totesin tarvitsevani uuden ja ensiksi ajattelin tilata sen Kiinasta samasta paikasta kuin aikaisemminkin. Sitten kuitenkin tee-se-itse - henki nosti päätään ja ajattelin, että voisin ainakin kokeilla sen tekemistä itse.

Loppujen lopuksi tästä tuli todellinen laiskan ihmisen tekele, koska käytin avainkotelon tekemiseen pöydällä hanskatalkoista jäänyttä nahan kappaletta, Herra Kirjoituksen roskiin menneestä talvilippalakista säästämääni reunusnauhaa ja vanhan avainkotelon sisuksia.

 

Käytännössä en siis edes irroittanut avaimia noista pidikkeistään, leikkasin vain vanhasta kotelosta tuon pidikeosan irti ja ompelin uuteen pohjaan kiinni ja sama neppareille.

Jos olisin tajunnut, että tämä onnistuu näinkin helposti, olisin ehkä valinnut ompeleeksi jonkin koristetikin, jolloin tuo jälki olisi kauniimpaa. No toisaalta, eipä tätä juuri kukaan katso, kun melkein koko ajan se on piilossa laukussa tai taskussa ja hoitaa varmasti tärkeimmän tehtävänsä, pitää työavaimet kasassa yhdessä nipussa.

Tämän verran jäi vanhasta avainkotelosta roskiin laitettavaa. Onnistumisen kokemus on jälleen huumaava, olen taas onnistunut tekemään jotain, jolla vältän ostamista. 

Parsintapäivä

Lomalle jäädessäni kyselin kälyltä, josko heillä olisi parsittavia sukkia. Olin jo aiemmin saanut kuvaa Juniorin jouluksi tehdyistä Pokemon-sukista, että kantapäät on rikki, ja ajattelin, että samalla menee sitten useampikin pari. Koska ulkona on hyytävä parinkymmenen asteen pakkanen, vietän lomani paljon mieluummin sisällä sukan parsimuksen kanssa. 

Osa sukista on sellaisia, että ne ovat käyneet meillä jo useamman kerran. Jossain kohtaa lienee aika antaa periksi, mutta vielä kerran koetin pelastaa esimerkiksi nuo Ässät-sukat, jotka ovat kälyn lempparit ja joiden pohja alkaa olla pelkkää parsimusta. Niihin ompelin sisälle huopakappaleet, jos ne vähän paremmin kestäisivät niiden avulla. Kudoin niitä aikanaan niin monta paria, etten edelleenkään mielelläni lähtisi kutomaan uusia, mutta kai sitten jossain kohtaa on pakko.

Juniorin Pokemon-sukkiin kudoin kantalapun kohdalle myös lisäpalaset kestoa tuomaan.  

Parsimalangat nappasin jämäpätkälaatikostani, nyt alkaa näyttää siltä, että punaiset on sieltä kohta käytetty loppuun. Latet parsin eräästä epäonnisesta projektista purkamillani silmukointilankoilla. Kierrätys siis rulaa ja parsimista kehtaa mainostaakin, koska se on valittu jopa vuoden käsityötekniikaksi. Kerrankin minäkin teen jotain, mikä on trendikästä. 

DIY nahkahanskat

Talven kiristäessä taas otettaan on rakas puolisoni valittanut sormien palelua, jonka määrä on lisääntynyt pakkasten myötä. Mä olen ojennellut kaapista hanskoja testattavaksi sitä mukaa kun edelliset ovat osoittautuneet kylmiksi. Ymmärränhän minä toki sen, että palelevat kätöset ovat varsin epämielyttävät. Katselin jo kauppareissulla uusia hanskoja, mutta hintalappu sai miettimään niiden ostoskoriin siirtämistä - samoin kävi merinovillapipon, jolla oli hintaa 50€. Peruspipo, johon langat saa kympillä ja jonka tekemiseen ei montaa hetkeä mene, en ostanut, vaan lupasin tehdä.

Hanskojen suhteen tuli sellainen ahaa-elämys, että tästä on puhuttu aikaisemminkin ja mahdollisesti tehty jotain suunnitelmiakin ehkä vuosi tai pari sitten. Leudot talvet ja inspiraation puute kuitenkin pistivät projektin unholaan.

Koska olen inspiraatiotekijä, päätin heti tarttua toimeen sen iskiessä. Naamakirjasta joskus ilmaiseksi saamani huopunut villaviltti on lojunut olohuoneen nurkassa (ykkösvarastopaikkani "sitten joskus"- projekteille) odottamassa käyttöön pääsyä ja kaavat olivat neulekassissa jo valmiiksi tulostettuina.

Jäljensin siis kaavat voipaperille ja suurensin ne samalla miesten kokoon, samaan hyömyyn leikkasin tarvittavat vuorikappaleet tuosta huovasta. Kaavoista ja ohjeista kiitos Häärämö-blogiin, josta olen ne aikanani löytänyt. Kaavojen mukana tulostui myös perusohjesivu, jossa kerrottiin ompelujärjestys ja minulle ainakin riitti se ohjeiksi. Blogista toki löytyisi myös yksityiskohtaisemmat ohjeet.

 

Olin suurentanut kaavoja pikkuisen liikaa, mutta vuorin kanssa ylimääräinen oli helppo työstää pois, jotta päälinen tuli sitten kerralla oikeankokoinen.

Hanskojen päälisen tein mustasta nahasta, tarkemmin sanottuna mustien nahkahousujen lahkeista. Ranteeseen ompelin kuminauhan muotoilemaan ranteenkohtaa istuvammaksi.

Hanskojen suut ompelin käsin piilopistoin, koska en uskaltanut altistaa ompelukonetta neulan katkeamiselle, sen verran paksua tuo huopa + kaksinkertainen nahka oli.

Hanskojen materiaali on siis kokonaisuudessaan kierrätettyä, koska kuminauha on töissä roskikselta pelastettua ja langat isoäidin perintöä.


Nämä työstyivät yhtenä iltapuhteena ja täytyy sanoa, että olen kovasti onnellinen ja ylpeä tekeleistäni. Vielä onnellisempi olen, jos rakas puolisoni huomenna tulee kotiin ja sanoo, että sormet eivät palelleet.