Masentava marraskuu

Marraskuusta ei vaan voi sanoa muuta, en mitenkään kykene muuttamaan sitä ajatuksissani mukavaksi, mahtavaksi tai monipuoliseksi. Lähin, mitä voisin ajatella, on mieletön, mutta sekään ei tunnu oikealta. Vastassa on loputon pimeys ja väsymys, lasken tunteja, jotta tämä kuukausi on ohi. 

1. viikko

Marraskuun ensimmäinen viikko oli taas ihan kokoanaisen päivän mittainen. Yhteen päiväänkin voi mahtua paljon, esimerkiksi hävettävä lankeemus karkkien ja sipsien suuntaan. Iloa siitä, että päästiin kavereiden kanssa hetkeksi pelaileimaan. Päivä tarjosi myös onnistumisen hetkiä, sillä pääsin HPWU.ssa tasolle, jossa kaikki sivut ovat kultaisia ja lähes kaikki täynnä: puuttuvat enää se viimeksi "kullitettu" ja ne lohikäärmeen munat, joita ei voi saada kuin eventeistä. Tuohon liittyy kuitenkin se saavutuksen jälkein "entäs sitten" ja "mitä nyt"- tunteet, koska pelistä katoavat haasteet ja tavoitteet. Vähän opiskeluja on vielä ja liemen keittoa, mutta sitten on kaikki saavutettu - no sitten onkin hyvä lopettaa pelaaminen tai ainakin vähentää merkittävästi. 

2.viikko

Alkoi marraskuisen masentavasti tihkusateessa ja viimassa töihin kahlaten. Vastassa on aamuvuoroviikko, labra ja lääkäri eli tunnelma todellakin korkealla. Maanantai-aamuna olisin antanut melkein mitä tahansa, jos olisin voinut jäädä nukkumaan. Kaikesta väsymyksestä huolimatta vastasin myöntävästi kun tarjottiin lisätöitä sekä harraste- että varsinaisesta työpaikasta, yhden kerran sentään osasin sanoa eikin, eli alan edistyä. Muutoin jääkaapin tyhjennystä ja suhteellisen terveellistä ruokaa, paitsi kahtena peräkkäisenä iltana karkkipussilankeemus. Siitä syytän kyllä tätä loputonta väsymystä.

3. viikko
Yövuoro- ja viikonlopputyöviikko eli päivä aikana siivotaan ja tehdään muita kodinhoidollisia rästihommia - ja tietenkin nukutaan, ainakin vähän. Tavataan pelikavereita pikaisesti ja suoriudutaan taas yhdestä eventistä. Suurin nautinto on siisti koti, josta poistuu jälleen kassillinen tavaraa kirppikselle. Verottajakin ystävällisesti muisti perintöverolapuilla eli tietää taas tovin, minkä vuoksi käy töissä. 

4. viikko
Se olis sitten loma. Toki lomalla pitää vähän töitä tehdä, olen siis perjantain keikkahommissa harrastetyöpaikalla. Olen todellakin ottanut kaiken ilon irti lomasta ja olemisesta, enkä ole juuri vaivautunut hoitamaan kuin pakolliset ja nauttinut kutomalla sukkaa ja kuuntelemalla äänikirjaa. Ihan vähän olen siivonnut ja jopa tehnyt pikkuisen jouluakin ripustelemalla Kalevala korun joulukoristeet jälleen esille. Ja siinä se sitten taitaa ollakin suurin osa mun joulukoristelusta, valot muihin ikkunoihin ja köynnös parvekkeelle. Enempää ei tule. Viikonloppu maalla ja joulukoristeita sinnekin. 

5. viikko

Toinen lomaviikko, yksi keikkatyöpäivä ja muutoin kodin huoltoa, lenkkeilyä ja lusmuilua. Miksi pitäisi jatkuvasti painaa sata lasissa, miksi ei vain voi katsoa ulos ikkunasta ja todeta, että siellä on sumuista, synkkää, harmaata ja tylsää - otan iisisti. Kyllä sekin kummasti lataa akkuja, kun elämä on suhteellisen vapaata ja aikatauluttamatonta. Voisin melkein tottua tähän.  Perjantaina roskaruokaa, irtokarkkeja ja sipsejä - hävettää, mutta maistui sen hetken oikein hyvältä. 

6. viikko

Joka on ihan yhtä pitkä kuin ensimmäinenkin eli vain yksi päivä. Paluu töihin ja heti pitkään työpäivään, mutta koska keli on surkean masentavan harmaa, sen voi yhtä hyvin viettää töissä kivojen työkavereiden kanssa. Uutiset koronaräjähdyksestä kotikulmilla vetävät mielen matalaksi, entistä enemmän täytyy miettiä, miten suojata itseä ja toisia. Varsinkin kun ei voi kuin toivoa, että muillakin olisi järkeä, mitä olen kyllä rehellisesti sanottuna alkanut epäillä uutisia lukiessa. 

Marraskuu on siis kaikessa suhteessa otsikon mukaisen masentava, pimeyttä, sadetta, loskaa, rahanmenoa ja mässysyömistä. Olen yrittänyt todella keventää syömistä ja käyttää pussiruokiakin, mutta silti aina sinne sekaan lipsahtaa joku karkkipussi, mättöruoka tai sipsisäkki. Tuhlasin ostamalla uuden puhelmen, koska edellisestä alkaa olla akku totaalisen loppu. Herra Kirjoitus sai minut houkuteltua ostamaan uuden aktiivisuusrannekkeen, joka oli tarjouksessa. No joo se oli halpa, mutta ei mitenkään välttämätön. Ensi vuonna täytyy olla entistä tarkempi näiden kanssa.