Mustia mietteitä

Olin tulossa ruikuttamaan tänne, miten surkeasti asiat taas tänään ovat - on palkkapäivä ja palkka hakee pienuudessaan vertaa, koska työntekijän eläke- ynnä muut maksut ovat taas nousseet ja veroprosenttini on mielestäni huiman korkea. Käteen jäävä osuus on siis surkuteltavan pieni ja sitä myötä myös käyttöön jäävä rahamäärä. Koska noudatan "maksa itsellesi ensin"- periaatetta, laskin käyttörahat tietenkin niin, että säästöön jäävä osuus oli kuorittu siitä päältä pois ja jäljelle jäävä on sitten varattu laskuihin ja elämiseen.

Kymmenen minuutin itsesäälissä ja surkeudessa pyörimisen jälkeen vedin henkeä ja otin itseäni niskasta kiinni sekä pyysin itseäni huomioimaan seuraavat asiat: Kaikesta huolimatta säästöön siirretty summa on sekin minun rahojani ja voin käyttää niitäkin rahoja, jos tarve vaatii. Tajusin, että loppukuusta pitäisi tulla vielä lisätili, harrastetili ja liki satasen verran erinnäisiä kulukorvauksia. Lisäksi korttitilillä on satanen ja lompakossakin käteistä melko paljon - niillä voi maksaa ruokakaupassa ja muuallakin. Muistutin itseäni myös siitä, että juuri vähän aikaa sitten tein inventaaria ruokakomeroissa ja siellä oli syötävää vaikka miten pitkäksi aikaa - nyt on sitten aika jatkaa kaappien kaivelua ja syödä sieltä. Näiden päälle totesin, että olen lukemattomia kertoja tullut siihen lopputulokseen, että en tarvitse mitään uutta, koska kaikkea on jo yllinkyllin - se mitä haluan, onkin sitten eri juttu, mutta niistähän oli muutenkin tarkoitus karsia tänä vuonna. Tein myös pikaiset suuntaa-antavat laskelmat ja totesin, että mitään isompia laskuja ei pitäisi olla tulossa ennen ensikuun alun vastiketta, joten "surkean pienestä" käyttörahasta saattaa jopa loppujen lopuksi jäädä jotain yli.

Jälleen kerran ohjeistan itseäni tajuamaan sen, että valituksen aiheeni ei ole oikein validi. Vaadin itseäni ymmärtämään kaksi asiaa; "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot", on yksi parhaista suomalaisista sanonnoista ja että  sen noudattaminen kannattaa. Jos muutkin selviävät, miksi en minäkin. Lisäksi joillekin tämä penninvenyttäminen ei ole kikkailua sillä, että kuoritaan tilistä yli 60% päältä säästöön ja valitetaan sen jälkeen, että ei tule lopulla toimeen ja kuitenkin rahat riittävät loppujen lopuksi ihan hyvin. Joillekin penninvenyttäminen on sitä jokapäiväistä todellisuutta, jossa todella täytyy miettiä, miten rahat saadaan riittämään kaikkeen tarpeelliseen ja välttämättömään. Kolmantena asiana voisin nostaa vielä esiin sen, että saan itselleni aikaan vain henkisen köyhtymisen, jos jatkan loputonta pyörimistä mustissa ja harmittavissa asioissa ja mietin vain sitä, miten en tule toimeen ja miten pihistäisin jostain sentin tai pari. No way, eikun eteenpäin ja kohti uusia pettymyksiä, kyllä tästä selvitään ihan varmasti - seuraavaan tilipäivään on enää kuukausi.