Kaivautuessani blogin menneisyyteen löysin merkinnän ostamastani Avonin rajauskynästä, vihreästä kimalteella. Muistikuvani kynästä ovat vuosien jälkeenkin melkoisen selkeät, koska väri oli taivaallinen, mutta koostunut todellinen pettymys - kynästä ei yksinkertaisesti irronnut väriä. Pettymyksen jälkeen hautasin kynän jonnekin, mutta siitä minulla ei ollut mitään mielikuvaa, mihin olin kynän piilottanut.
Suoritin kosmetiikkakaapissani jonkinlaisen kevyen etsinnän ja kaivoin samalla esiin kasan uusia minihuulipunia, koska edellinen setti alkoi olla loppunkäytetty. Kaivattua kynää ei löytynyt mistään, en ole vielä kahlannut koko blogia lävitse, eli saattaa olla, että jossain kohtaa tulee vastaan se tieto, että olenkin pistänyt sen roskiin, vaikka en nyt juuri muista asiaa. Paljon kaikkea muuta sen sijaan tuli vastaan ja aika selväksi kävi, että suurista haaveistani huolimatta uutta kulmaväriä ei tarvita, ei myökään silmänrajausvärejä tai huulten rajauskyniä, huulipunia tai puutereita. Kaikkia noita on varastossa yllinkyllin. Ostolakkoni kannalta tuo on kyllä ihan hyvä asia, ei ole mitään perusteita kosmetiikkashoppailuun, vaikka miten mieli tekisi.
Harmillisesti uutta hiusväriä ei kuitenkaan ollut piiloutunut mihinkään, joten sellainen pitää kantaa kaupasta kotiin melko pian. Hammastahna on toinen, mitä pitää pikapuoliin hankkia lisää, muutoin peruskosmetiikkaa, siis noiden meikkien lisäksi, on edelleen runsaasti varastossa. Tiedän kuitenkin Dermosilin bonuspisteideni vanhenevat toukokuussa eli siinä vaiheessa pitää hankkia jotain, jotta ne eivät mene hukkaan.
Mutta palataan vielä tuonne kynälaatikkoon, jouduin myöntämään, että minulla oli vain hämäriä mielikuvia siitä, milloin olen ostanut limenvärisen tai vaaleansinisen rajauskynän, erilaisia kulmakyniäkin oli puolitusinaa, huulten rajauskyniäkin löytyi kaikenlaisissa sävyissä aivan tummasta todella vaaleaan. Säästin itseäni pahalta omalta tunnolta, enkä laskenut niitä, muuta lohduttauduin sillä, että useimman kulmakynät ja rajauskynät olivat avaamattomissa paketeissa eli eivätköhän ne sieltä aikanaan tule käyttöön. Yhtään uutta ei kuitenkaan tule ennen kuin nuo vanhat on käytetty.
Mieltäni kutkuttaa kuitenkin edelleen tuon kadonneen kynän arvoitus, olisinko todella heittänyt sen roskiin suuressa turhautumassani. Mitään muuta ratkaisua en ainakaan näin äkkiseltään keksi. Täytynee jatkaa blogin menneisyyden kaivelua, josko vastaus löytyisi sieltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti