Loputon harmaus

Yleensä rakastan kevättä, sen lisääntyvää valoisuutta, lämpeneviä päiviä ja kaikkea tähän vuodenaikaan liittyvää suunnattomasti. Nyt vain on jotenkin niin, että talven harmaus on jämähtänyt pääni sisälle. Mikään ei huvita, ei mikään, aina vaan väsyttää. Työ, josta yleensä pidän tavattomasti, yököttää; koti, josta olen rakentanut mieleiseni pesän, inhottaa; käsitöitä ei jaksa, kirjat eivät kiinnosta, puhumattakaan siitä, että oma olemus ärsyttää, inhottaa ja oskettaa. Blogia ei jaksa kirjoittaa, siivota nyt ei ainakaan huvita, vaikka pitäisi. Ainoa, mikä vähän kiinnostaa, on syöminen ja se on juuri se, jonka ei tosiaan tarvitsisi kiinnostaa.

En ole siis jaksanut juuri kirjoitella maaliskuun viikkoraportteja siitä, mitä on tapahtunut, mikä on positiivista ja mitä vaaka näyttää. Varsinkin tuo jälkimmäinen vain nostaisi v-käyrän pilviin ja lisäisi masennusta, väsymystä ja turhautumista sen verran, että voisi syödä vähän lisää. Sitten olisikin jo noidenkehä valmis ja siihen en nyt halua. Jotain positiivista sentään kuitenkin on, kaikki kauppakuitit ovat tallessa ja lisää tavaraa ei ole tullut haalittua, vaikka kaikkia poistuneita ei olekaan kirjattu.

Nyt täytyy vaan vetää syvään henkeä, miettiä joku sopiva katko tähän oravanpyörään, jotta saisi taas positiivisen kevätfiiliksen päälle. Aloitan pyytämällä uuden maskin puhkuun, jos se helpottaisi nukkumista vähän ja toisi sitä kautta virtaa. Ostin myös monivitamiinipillereitä purkillisen ja kaivoin kaapista esiin purkin rautatabletteja, jospa niilläkin olisi positiivista vaikutusta.

Päätin myös varata itselleni vapaan viikonlopun "vain olemiseen", vaikka suorittamista olisikin miten paljon. Saa tehdä, jos siltä tuntuu, mutta jos ei tunnu siltä, että haluaisi tehdä, niin sitten saa vaan olla - sekin tekee joskus todella hyvää.