Miten älytön sitä voi ihminen olla?

Taas kerran on peiliin katsomisen paikka, miten toivottoman älytön sitä ihminen voikaan olla. Miten usein sitä pitää vanhat virheet toistaa, että todellakin oppisi ja ymmärtäisi oppimansa? Olen jälleen kerran löytänyt itseni naamakirjan lankamyyntisivustolta, merkkasin itselleni ylös kaksi kohdetta, jotka haluan, haluan, haluan, haluan... Olen keksinyt aikankin kaksi tusinaa tekosyitä, miksi minun kannattaa ostaa ne, miksi minun todellakin kuuluu ostaa ne, miksi haluan ne langat.

No okei, ne ovat edullisia, niissä paketeissa on fiksunvärisiä lankoja, joille minulla olisi käyttöä eikä hintakaan toistaiseksi (ovat siis myynnissä huutokaupalla) ole mitenkään mahdoton, mutta... Kukahan se olikaan se, joka lupasi olla tänä vuonna ostamatta lankoja? Kenellä on vintissä pienen lankakaupan varastoon verrattava määrä lankaa? Ja mikä ennen kaikkea tärkeämpää, kuka on se, jonka kädessä on "pikkuisen rasitusvammoja" ja kaikki oikean ranteen rasittaminen on kielletty. Kutominen lasketaan myös rasittamiseksi, vaikka miten muuta yrität todistella.

Järki ymmärtää ja hyväksyy tosi asiat, mutta tunne ei. Se tahtoo ne langat, ne ihanat langat, jotka kasvattaisivat lankavarastoni kokoa taas neljän kilon verran. Järki kuitenkin on toistaiseksi voitolla, sillä sillä on käytössään melko lyömätön valttikortti, se kun hokee, ettet sitä tule nuoremmaksi (vaikka niin luuletkin) ja että sinulla on nyt jo vammoja käsissäsi ja ne vain pahenevat ajan myötä. Mitä sitten tapahtuu, jos et pystykään enää tekemään yhtään mitään ja sulla on vielä enemmän lankoja kuin nyt? Entä jos silloin kutominen ei olekaan trendikästä eikä kukaan halua ostaa lankoja, jos yrität kaupata niitä ja itse et pysty kutomaan?

Tällä kirjoituksella yritän vakuuttaa itselleni, että en osta yhtään lankaa tänä vuonna, en vaikka se miten vaikeaa olisikin ja miten himot yrittäisivät vakuutella, ettei koskaan enää tule tämän kaltaista tarjousta. Ihan varmasti tulee jossain vaiheessa ja jos ei tule, niin sitten voi lopettaa kutomisen kokonaan - säästyisi käsikin (jaa miten niin katkera? No ehkä vähän siksi, että särkee niin maan perusteellisesti...)