Kosmetiikkapoistot 1/4 vuonna 19

Koska tuntuu, ettei kosmetiikkakaappini tyhjene millään (no joo, myönnetään, sinne ilmestyy silloin tällöin "vahingossa" täydennyksiäkin), niin jatketaan seurantaa. Parina viime vuonna poistoja on kertynyt 140 törppöä vuodessa, mikä vaikuttaa minusta melko uskomattomalta määrältä, vaikka osa onkin minikokoisia. En mitenkään usko tänä vuonna päästävän samaan, varsinkin kun tarkoitus on alkuvuonna tyhjentää näytteitä.

Ensimmäiset poistot HenkkaMaukan meikkipuuteri, paketillinen järkyttävän mansikantuoksuisia lasten kosteuspyyhkeitä, jotka käytin meikinpoistoon, Yves Rocherin minihuulipuna Beige Austral, Lumenen meikkikynä, jossa turkoosi luomiväri ja musta rajauskynä (käytin molemmat rajaukseen) sekä Yves Rocherin vuodenaikahajuvesien talvi.

Seuraavaksi Natuviven sitruunaruohoinen kosteuttava vartalovoide, jonka alkuperää en muista. Luis Widmerin silmänympärysvoide on toiminut sekä arpivoiteena että silmänympärysvoiteena ja on huipputuote molempiin.  Minihuulipunista kaksi on Yves Rocherin kirkkaan punaiselta näyttävä Orange Fusion ja Rose Canyon, Oriflamen nro 14 ja Avonin nimetön (nimi hinkkatunut pohjasta pois). Näytteistä neljä on Dermosilin Scapl caring shampoota ja yksi saman sarjan hoitoaine, yksi Dermosilin super tehokas ja tosi riittoisa kynsiöljy ja viimeisenä NYXin meikkivoide näyte. Väri oli todellakin tosi tumma (sain tämän kaverilta, enkä todellakaan tajunnut, miten tummasta väristä oli kyse - yleensä suomalaisten sarjojen tummin on mulle ihan hyvä, mutta tämä oli tarkoitettu oikeasti tummaihoiselle), mutta pigmenttiä niin paljon, että se kesti kosteusvoiteella "laimentamisen" sopivaan sävyyn ja peitti silti ihan ok.

Dermosilin lasipullossa oleva meikkivoide on kyllä sisällöltään hyvä, mutta lasipullon hyötyä syö se, että pulloon jää turhan paljon voidetta. Sininen kasvovesipullo piti sisällään itse keittelemääni ruusuvettä, oranssissa pakkauksessa olevat kosteuspyyhkeet käytin meikin putsaukseen, hammastahna on vanhaa tutttua. Minihuulipunat ovat Yves Rocherin kaksi Rose Canyonia ja yksi Brun Savane. Näyttet ovat Dermosilin Argan oil shampoota ja hoitoainetta.

Tammikuu yhteensä 18 tuotetta ja 11 näytettä

Helmikuussa tyhjentyi käsisaippuaa, sävyttävää shampoota, kaksi dödöä, yksi minishampoopullo sekä iskusotilaallinen suihkugeeliaä. Viimeksi mainittu ostettiin herra Kirjoitukselle joulun jälkeisistä alennusmyynneistä purkin ei sisällön takia.

Perustavaraa nämäkin; saippuaa, hoitoainetta kahdessa pullossa, joista toisen pistin melkein täytenä roskiin, jälleen yksi meikkivoide (tämä oli odottanut kaapissa puolikäyttöisenä) ja ihanan värinen kimaltavan punainen kynsilakka, jonka olemassaolo palautui mieleeni vanhoja blogitekstejä lukiessa.


Helmikuussa 11 tyhjentynyttä pulloa.

Maaliskuun ensimmäisessä tyhjentyneiden satsissa on Suhadan puuteri, jonka hinta-laatusuhde on erinomainen, Tivoli-hotellin vartalovoidetta, Yves Rocherin minihuulipuna Orange fusion, iso Apobase, jota käytettiin meikinpoistossa, Dermosilin kasvopesu, joka on sen verran tymäkkä tuote, että sopii paremmin kesä- kuin muutenkin kuivalle talvi-iholle, Ode au Reve-hajuvesi, joka on yksi Yves Rocherin neljän sarjasta, We care Iconin pinkki kynsilakka tuli käytettyä loppuun, samoin resepti hammastahna. Lisäksi mukana on kaksi Dermosilin Hairmask-näytettä.

Body shopin mansikkasuihkugeeli on naamakirjan kautta ilmaiseksi, Ducray on erikoisshampoota, Tivolin vartalovoide on hotellitavaraa, näitä tuli napattua mukaan useampia, hiusväri hemmottelupäiväni kuparinruskeaa, Acon käsirasva ihon suojakerroksia vahvistavaa todella tehokasta, Challenger-dödö tuttua dermosilia, hammastahna perus-Pepsodentia, Yves Rocherin minihuulipuna Rose Levantia ja edessä oleva näyte Yves Rocherin vuosien takaista Yria-hajuvettä.

Maaliskuussa 16 törppöä + 3 näytettä.

Yhteensä  45 tuotetta ja 14 näytettä

Case Ergonomics

Ostin jokin aika sitten (tiedän, kaikki ilmoittamani aikataulut ovat "jokin aika sitten", kun en ihan tarkkaan muista onko asiasta 6 kk vai vuosi) Prym Ergonomics puikot. Ostin niitä itse asiassa ahneesti heti kolmet, koska niiden piti olla nivelystävälliset, kahdet koossa 2,5 ja yhdet 3,5 kokoiset.

Nyt kudoin ihan perussukkaa normilangalla - toinen pari näillä puikoilla, koska olen todennut, että Cubicsit ovat kuitenkin enemmän mun juttu.

Nyt sitten en päässyt sukassa kovinkaan pitkälle, kun kuului ensimmäinen naps ja puikko katkesi. Parin kerroksen jälkeen kuului seuraava naps ja vielä kohta kolmaskin. Olin reissussa eikä muita puikkoja tietenkään matkassa. Kokeilin ja totesin, että kutominen onnistuu myös noilla katkenneilla puikoilla, joten jatkoin noilla pätkillä edelleen - selvisin ehkä 10 kerrosta ja kuului vielä yksi naps. Yksi puikoista oli katkennut kolmeen osaan. Kudo näillä nyt sitten.

Pistin tietenkin valitusta Prymille, mihin sain varsin nuivan vastauksen, joka alkoi sanoilla: "Kaikki palaute on meille tärkeää...". Viesti ei ollut mitenkään positiivishenkinen tai pahoitteleva, vaan siinä ilmoitettiin osoite, mihin rikkoutuneet puikot voi palauttaa ja että uudet saa ehkä tilalle vasta sitten kun ovat saaneet palautukset ja tutkineet asian. Pistin puikot postiin ja minun puolestani he saavat tutkia asiaa niin paljon kuin haluavat...

Postituksesta ehti kulua parisen viikkoa, kun kotimme eteismatolle oli ilmestynyt kirjekuori, jossa lähettäjänä oli Prym. Sisältö oli alla olevan kuvan mukainen eli uuden Ergonomics-puikot, kerroslaskuri ja hauska kortti, sekä kirje, jossa he pahoittelivat tapahtunutta ja toivoivat minun suosivan heidän tuotteitaan jatkossakin.

Loppujen lopuksi case Ergonomics päättyi minun kannaltani positiivisesti, vaikka epäilen, että puikot saattavat jäädä pakettiin, koska mulla on nyt kolmet Cubicsit.

Piristävä pikahuolto

Reilussa tunnissa saa aikaan ihmeitä, varsinkin, jos on jättänyt itsensä pidemmäksi aikaa vähän niin kuin oman onnensa nojaan. Uusi hiusväri, nypityt kulmakarvat, ajellut sääret ja kainalot sekä kevään herättämänä purkista lisätty aavistuksenomainen päivetys vartaloilla piristävät kummasti. Lisätehoa sai vielä päähieronnasta, jonka itselleni tein.

Uusi hiusväri on kuparinruskea, jonkinlaista paluuta ruskean jälkeen taas punaisen suuntaan. Jotenkin koen edelleenkin henkisesti olevani punapää.
 

Kuvat lainattu netistä, mutta ovat lähellä totuutta, tosin omat kasvatuksessa olevat hiukseni ovat jo ainakin 20cm pidemmät kuin kuvan mallilla.

Naamaani hemmottelin kuorinnalla, naamiolla ja sen jälkeisellä tehokosteutuksella ja hieronnalla. Hampaiden välitkin kaivelin tavallista perusteellisemmin, ja hihittelin itsekseni, miten tuollainenkin asia vaikuttaa hyvään oloon ja itsetuntoon. Kädetkin kylvetin ja kuorin sekä viilasin ja lakkasin kynnet.

Toisen tunnin nautin appivanhempieni saunassa, jossa löylyttelin ihohuokoset auki ja liottelin jalat ennen raspausta ja kynsien lakkausta. Melkoinen hemmottelupäivä, mieheni sanoja lainatakseni "mikrospa". Pienissä ovat meikäläisen elämän ilot: nanoloma ja mikrospa, mutta pääasia, että harmaakausi alkaa väistyä.

Minibudjetin nanoloma

Monet ihmiset harrastavat "minilomia", jolloin ollaan yksi yö jossain vieraassa paikassa, kierrellään vähän ja saadaan jonkinlainen katkos arkeen, jotta sitten taas jaksaa jatkaa eteenpäin. Meillä oli herra Kirjoituksen kanssa sellainen tilanne, että kumpikin tunsi pyörineensä vähän liian kauan sitä samaa pientä kehää kodin, työn ja vanhemmista huolehtimisen ympärillä, oli pakko saada jonkinlainen katkos. Koska mitään järkevää minilomaa ei ollut saatavilla, päädyimme minibudjetin nanolomaan eli muutaman tunnin katkokseen kaikesta arkeen liittyvästä. Tällä kertaa se piti sisällään roskaruokaa ja leffaillan kotikaupungissa.

Koko illan budjetiksi tuli n. 20€, koska leffaliput oli ostettu jo etukäteen. Herra Kirjoituksen lippu oli ostettu hänen kulttuuriseteleillään ja minun vastaavasti superpäiviltä ostetuilla alennuslipuilla, ne eivät siis juuri tällä hetkellä kustantaneet meille mitään. Roskaruoka eli hampurilaisateriat kustansivat 12€ ja leffaeväät n. 8€.

Elokuvaksi valikoitui upeita suomalaisia maisemia ja mahtavaa musiikkia sisältänyt Luontosinfonia, jonka mainoksista tekstin kuvituksena olevat kuvat ovat. Elokuva oli todella mahtava ja meditatiivinen kokemus. Uskomaton musiikki ja laulu kantoivat puheetonta elokuvaa eteenpäin tarinan edetessä.

Toki suuri osa elokuvassa käytetyistä pätkistä oli tuttuja Järven tarinasta ja Metsän tarinasta, mutta ei niiden katsomiseen vaan kyllästy. Kyllä Suomi vaan on uskomattoman kaunis ja sen luonto mielenkiintoinen. Mä en vaan kyllästy katselmaan sinisiä järviä, kesäistä taivasta, talven tykkylumisia metsiä (kun sen voi tehdä sisätiloista), kultaisina auringossa hohtavia mäntyjen runkoja, uskomattomia auringonlaskuja ja kuutamoöitä ja sitä mieltöntä värien sinfoniaa, mitä luonto meille tarjoaa.

Vedenalaiset kuvat olivat myös vaikuttavia, en mitenkään tahtonut uskoa, että kotimaastamme löytyy myös tällaisia maisemia.

Muutaman tunnin täydellinen irtautuminen kaikesta arkeen liittyvästä teki todella hyvää. Kyllä tämän avulla taas jaksaa jatkaa eteenpäin.

Loputon harmaus

Yleensä rakastan kevättä, sen lisääntyvää valoisuutta, lämpeneviä päiviä ja kaikkea tähän vuodenaikaan liittyvää suunnattomasti. Nyt vain on jotenkin niin, että talven harmaus on jämähtänyt pääni sisälle. Mikään ei huvita, ei mikään, aina vaan väsyttää. Työ, josta yleensä pidän tavattomasti, yököttää; koti, josta olen rakentanut mieleiseni pesän, inhottaa; käsitöitä ei jaksa, kirjat eivät kiinnosta, puhumattakaan siitä, että oma olemus ärsyttää, inhottaa ja oskettaa. Blogia ei jaksa kirjoittaa, siivota nyt ei ainakaan huvita, vaikka pitäisi. Ainoa, mikä vähän kiinnostaa, on syöminen ja se on juuri se, jonka ei tosiaan tarvitsisi kiinnostaa.

En ole siis jaksanut juuri kirjoitella maaliskuun viikkoraportteja siitä, mitä on tapahtunut, mikä on positiivista ja mitä vaaka näyttää. Varsinkin tuo jälkimmäinen vain nostaisi v-käyrän pilviin ja lisäisi masennusta, väsymystä ja turhautumista sen verran, että voisi syödä vähän lisää. Sitten olisikin jo noidenkehä valmis ja siihen en nyt halua. Jotain positiivista sentään kuitenkin on, kaikki kauppakuitit ovat tallessa ja lisää tavaraa ei ole tullut haalittua, vaikka kaikkia poistuneita ei olekaan kirjattu.

Nyt täytyy vaan vetää syvään henkeä, miettiä joku sopiva katko tähän oravanpyörään, jotta saisi taas positiivisen kevätfiiliksen päälle. Aloitan pyytämällä uuden maskin puhkuun, jos se helpottaisi nukkumista vähän ja toisi sitä kautta virtaa. Ostin myös monivitamiinipillereitä purkillisen ja kaivoin kaapista esiin purkin rautatabletteja, jospa niilläkin olisi positiivista vaikutusta.

Päätin myös varata itselleni vapaan viikonlopun "vain olemiseen", vaikka suorittamista olisikin miten paljon. Saa tehdä, jos siltä tuntuu, mutta jos ei tunnu siltä, että haluaisi tehdä, niin sitten saa vaan olla - sekin tekee joskus todella hyvää.

Mustia mietteitä

Olin tulossa ruikuttamaan tänne, miten surkeasti asiat taas tänään ovat - on palkkapäivä ja palkka hakee pienuudessaan vertaa, koska työntekijän eläke- ynnä muut maksut ovat taas nousseet ja veroprosenttini on mielestäni huiman korkea. Käteen jäävä osuus on siis surkuteltavan pieni ja sitä myötä myös käyttöön jäävä rahamäärä. Koska noudatan "maksa itsellesi ensin"- periaatetta, laskin käyttörahat tietenkin niin, että säästöön jäävä osuus oli kuorittu siitä päältä pois ja jäljelle jäävä on sitten varattu laskuihin ja elämiseen.

Kymmenen minuutin itsesäälissä ja surkeudessa pyörimisen jälkeen vedin henkeä ja otin itseäni niskasta kiinni sekä pyysin itseäni huomioimaan seuraavat asiat: Kaikesta huolimatta säästöön siirretty summa on sekin minun rahojani ja voin käyttää niitäkin rahoja, jos tarve vaatii. Tajusin, että loppukuusta pitäisi tulla vielä lisätili, harrastetili ja liki satasen verran erinnäisiä kulukorvauksia. Lisäksi korttitilillä on satanen ja lompakossakin käteistä melko paljon - niillä voi maksaa ruokakaupassa ja muuallakin. Muistutin itseäni myös siitä, että juuri vähän aikaa sitten tein inventaaria ruokakomeroissa ja siellä oli syötävää vaikka miten pitkäksi aikaa - nyt on sitten aika jatkaa kaappien kaivelua ja syödä sieltä. Näiden päälle totesin, että olen lukemattomia kertoja tullut siihen lopputulokseen, että en tarvitse mitään uutta, koska kaikkea on jo yllinkyllin - se mitä haluan, onkin sitten eri juttu, mutta niistähän oli muutenkin tarkoitus karsia tänä vuonna. Tein myös pikaiset suuntaa-antavat laskelmat ja totesin, että mitään isompia laskuja ei pitäisi olla tulossa ennen ensikuun alun vastiketta, joten "surkean pienestä" käyttörahasta saattaa jopa loppujen lopuksi jäädä jotain yli.

Jälleen kerran ohjeistan itseäni tajuamaan sen, että valituksen aiheeni ei ole oikein validi. Vaadin itseäni ymmärtämään kaksi asiaa; "Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot", on yksi parhaista suomalaisista sanonnoista ja että  sen noudattaminen kannattaa. Jos muutkin selviävät, miksi en minäkin. Lisäksi joillekin tämä penninvenyttäminen ei ole kikkailua sillä, että kuoritaan tilistä yli 60% päältä säästöön ja valitetaan sen jälkeen, että ei tule lopulla toimeen ja kuitenkin rahat riittävät loppujen lopuksi ihan hyvin. Joillekin penninvenyttäminen on sitä jokapäiväistä todellisuutta, jossa todella täytyy miettiä, miten rahat saadaan riittämään kaikkeen tarpeelliseen ja välttämättömään. Kolmantena asiana voisin nostaa vielä esiin sen, että saan itselleni aikaan vain henkisen köyhtymisen, jos jatkan loputonta pyörimistä mustissa ja harmittavissa asioissa ja mietin vain sitä, miten en tule toimeen ja miten pihistäisin jostain sentin tai pari. No way, eikun eteenpäin ja kohti uusia pettymyksiä, kyllä tästä selvitään ihan varmasti - seuraavaan tilipäivään on enää kuukausi.

Miten älytön sitä voi ihminen olla?

Taas kerran on peiliin katsomisen paikka, miten toivottoman älytön sitä ihminen voikaan olla. Miten usein sitä pitää vanhat virheet toistaa, että todellakin oppisi ja ymmärtäisi oppimansa? Olen jälleen kerran löytänyt itseni naamakirjan lankamyyntisivustolta, merkkasin itselleni ylös kaksi kohdetta, jotka haluan, haluan, haluan, haluan... Olen keksinyt aikankin kaksi tusinaa tekosyitä, miksi minun kannattaa ostaa ne, miksi minun todellakin kuuluu ostaa ne, miksi haluan ne langat.

No okei, ne ovat edullisia, niissä paketeissa on fiksunvärisiä lankoja, joille minulla olisi käyttöä eikä hintakaan toistaiseksi (ovat siis myynnissä huutokaupalla) ole mitenkään mahdoton, mutta... Kukahan se olikaan se, joka lupasi olla tänä vuonna ostamatta lankoja? Kenellä on vintissä pienen lankakaupan varastoon verrattava määrä lankaa? Ja mikä ennen kaikkea tärkeämpää, kuka on se, jonka kädessä on "pikkuisen rasitusvammoja" ja kaikki oikean ranteen rasittaminen on kielletty. Kutominen lasketaan myös rasittamiseksi, vaikka miten muuta yrität todistella.

Järki ymmärtää ja hyväksyy tosi asiat, mutta tunne ei. Se tahtoo ne langat, ne ihanat langat, jotka kasvattaisivat lankavarastoni kokoa taas neljän kilon verran. Järki kuitenkin on toistaiseksi voitolla, sillä sillä on käytössään melko lyömätön valttikortti, se kun hokee, ettet sitä tule nuoremmaksi (vaikka niin luuletkin) ja että sinulla on nyt jo vammoja käsissäsi ja ne vain pahenevat ajan myötä. Mitä sitten tapahtuu, jos et pystykään enää tekemään yhtään mitään ja sulla on vielä enemmän lankoja kuin nyt? Entä jos silloin kutominen ei olekaan trendikästä eikä kukaan halua ostaa lankoja, jos yrität kaupata niitä ja itse et pysty kutomaan?

Tällä kirjoituksella yritän vakuuttaa itselleni, että en osta yhtään lankaa tänä vuonna, en vaikka se miten vaikeaa olisikin ja miten himot yrittäisivät vakuutella, ettei koskaan enää tule tämän kaltaista tarjousta. Ihan varmasti tulee jossain vaiheessa ja jos ei tule, niin sitten voi lopettaa kutomisen kokonaan - säästyisi käsikin (jaa miten niin katkera? No ehkä vähän siksi, että särkee niin maan perusteellisesti...)

Purku ja uudelleen kudonta

Heinäkuussa kudoin isälle mittatilaussukat, joissa toinen parista oli reilusti toista isompi johtuen siitä, että jalatkin olivat eri paria sairauden takia. Nyt jalkojen turvotus on saatu laskemaan, joten isompi sukka alkoi olla niin reilu, että pyöri jaloissa. Koska sukkia ei juuri oltu ehditty käyttää, päätin kierrätyshenkisesti kutoa toisen uudelleen.

Sukat olivat kärjestä aloitetut, joten jouduin purkamaan liki koko sukan. ja sitten vain aloittamaan uutta. Harmillisesti en ollut muistanut kirjoittaa blogitekstiini puikkoja, millä olin ko. sukat kutonut, joten jouduin arpomaan. Uudelleenkutomisen tein 3mm cubicseilla.

Tiedän, että purkulanka pitäisi kastella ja suoristaa, mut
ta asioiden nopeuttamiseksi oikaisin eli purin sukan ja aloin kutoa suoraan tuosta uutta sukkaa.

Pistin vielä mukaan nimilaput, joissa on päälipuolella teksti: 100% villaa, ei konepesua. Nyt vaan toivotaan, että pienennös oli sopiva, sillä nyt sukat ovat sama paria - aiemmin toisen suussa oli leveämpi violettinen raita.

Lisää kaappien kaivelua

Kaivautuessani blogin menneisyyteen löysin merkinnän ostamastani Avonin rajauskynästä, vihreästä kimalteella. Muistikuvani kynästä ovat vuosien jälkeenkin melkoisen selkeät, koska väri oli taivaallinen, mutta koostunut todellinen pettymys - kynästä ei yksinkertaisesti irronnut väriä. Pettymyksen jälkeen hautasin kynän jonnekin, mutta siitä minulla ei ollut mitään mielikuvaa, mihin olin kynän piilottanut.

Suoritin kosmetiikkakaapissani jonkinlaisen kevyen etsinnän ja kaivoin samalla esiin kasan uusia minihuulipunia, koska edellinen setti alkoi olla loppunkäytetty. Kaivattua kynää ei löytynyt mistään, en ole vielä kahlannut koko blogia lävitse, eli saattaa olla, että jossain kohtaa tulee vastaan se tieto, että olenkin pistänyt sen roskiin, vaikka en nyt juuri muista asiaa. Paljon kaikkea muuta sen sijaan tuli vastaan ja aika selväksi kävi, että suurista haaveistani huolimatta uutta kulmaväriä ei tarvita, ei myökään silmänrajausvärejä tai huulten rajauskyniä, huulipunia tai puutereita. Kaikkia noita on varastossa yllinkyllin. Ostolakkoni kannalta tuo on kyllä ihan hyvä asia, ei ole mitään perusteita kosmetiikkashoppailuun, vaikka miten mieli tekisi.

Harmillisesti uutta hiusväriä ei kuitenkaan ollut piiloutunut mihinkään, joten sellainen pitää kantaa kaupasta kotiin melko pian. Hammastahna on toinen, mitä pitää pikapuoliin hankkia lisää, muutoin peruskosmetiikkaa, siis noiden meikkien lisäksi, on edelleen runsaasti varastossa. Tiedän kuitenkin Dermosilin bonuspisteideni vanhenevat toukokuussa eli siinä vaiheessa pitää hankkia jotain, jotta ne eivät mene hukkaan.

Mutta palataan vielä tuonne kynälaatikkoon, jouduin myöntämään, että minulla oli vain hämäriä mielikuvia siitä, milloin olen ostanut limenvärisen  tai vaaleansinisen rajauskynän, erilaisia kulmakyniäkin oli puolitusinaa, huulten rajauskyniäkin löytyi kaikenlaisissa sävyissä aivan tummasta todella vaaleaan. Säästin itseäni pahalta omalta tunnolta, enkä laskenut niitä, muuta lohduttauduin sillä, että useimman kulmakynät ja rajauskynät olivat avaamattomissa paketeissa eli eivätköhän ne sieltä aikanaan tule käyttöön. Yhtään uutta ei kuitenkaan tule ennen kuin nuo vanhat on käytetty.

Mieltäni kutkuttaa kuitenkin edelleen tuon kadonneen kynän arvoitus, olisinko todella heittänyt sen roskiin suuressa turhautumassani. Mitään muuta ratkaisua en ainakaan näin äkkiseltään keksi. Täytynee jatkaa blogin menneisyyden kaivelua, josko vastaus löytyisi sieltä.

Uudet kevätvaatteet

Onnistuin tosiaan jälleen kerran olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Paikalliselta Naamakirja-palstalta löytyi juuri minulle sopivia vaatteita; kahdet farkut, tuulitakki ja villakangastakki.

Toiset farkut ovat koristeelliset suoralahkeiset taitteella ja kerrankin pituudeltaan kuin minulle tehdyt.

Toiset taas jeggingsit, näistä täytyy vähän lyhentää lahkeita, mutta muutoin ovat äärimmäisen mukavat käytössä.

Tuulitakki ei ole ihan niin imartelevaa mallia, kuin ehkä voisi, mutta sopii kuitenkin työmatkakäyttöön siinä missä joku muukin. Tähän ajattelin lisätä nauhan helmaan, jotta tuuli ei pääsisi niin helposti takin alle.

Villakangastakki on materiaaliltaan virgin woolia ja kasmiria ja kunnoltaan aivan uudenveroinen. Military-henkisiä nappeja vähän vierastan, mutta sain Ievuskaiselta määräyksen olla vaihtamatta niitä tai jos vaihdankin, niin ne pitää vaihtaa vielä näyttäväpiin ja kimaltavampiin.

Villakangastakki ei ehkä ole ihan tämän hetken vaate, mutta uskoisin sillä olevan käyttöä ensi talvena. Tai no, tämän kirjoitettuani tulossa ovat varmaan kevään superpakkaset ja takille tulee käyttöä enemmän kuin haluaisin.

Hinta yhteensä 0 euroa.

Sukankutojan unelmapäivä

Kyllä minä niin mieleni iloiseksi sain, kun sain eilissä päivänä tuplakiitokset kutomistani sukista.
Toiset - ne navettasukiksi tarkoittamani - olivat päässeet jalkaan juhliin, koska sopivat "pyhäsukkia" paremmin yhteen käyttäjän päällä olleen neuletakin kanssa. Illalla tuli lisäksi kuva, jossa 47 numeron raitasukat oli sovitettu ja hyviksi todettu.

Tuntuu hullulta, mutta kyllä noilla kiitoksilla ja sillä, että näkee sukkien päässeen käyttöön, jaksaa kutoa taas monta uutta paria. Käytetty sukka on kutojan paras kiitos.

Kevään mä tahdon-kausi

Ihana kevät, ihana aurinko, ihana valo ja vähemmän ihanat "mutta kun mää tahdon jotain uutta"-himot. Kyllä vain, käyn itseni kanssa jokakeväistä jaakobinpainia samasta asiasta: kaikki on tylsää, mälsää, tyhmää, mitään ei tapahdu ja jotain uutta tarttis välttämättä saada.

Kevätvaatekaappiini sain sen verran täydennystä, että olo tuntuu hetken verran uudelta, eivätkä vaatteet himota. Sain - kyllä sain ilmaiseksi - kahdet farkut, tuulitakin ja laadukkaan villakangastakin. Ilmeisesti olen liiankin uskollinen vanhalle samalle tyylilleni, sillä puolisoni väitti, että ellei olisi ollut aivan varma, että hain vaatteet muualta, hän olisi väittänyt niiden olleen minun vaatekaapissani alusta asti. Tuntui jotenkin uskomattomalta, kun kaikki nuo olivat heittämällä päälle sopivia, jopa farkut sellaisia, ettei tarvinnut lyhentää.

Sen verran tuhlasin, että ostin loputtoman Carcassonne-kokoelmani täydennykseksi Vahtitorni-lisäosan. Koska se on yksi niistä harvoista, jotka meiltä puuttuu, koska se oli halpa ja koska halusin ostaa jotain ja tuo oli järkevin hankinta, mitä keksin. Halusin palkita itseni siitä, että kaikesta huolimatta helmikuun taloudellinen tulos oli positiivinen ja pääsin tavoitteeseeni, joten tämä lasketaan vielä helmikuun hankintoihin.

Lisäosa menee todella pieneen tilaan, vanhojen pelien kanssa samaan koteloon eli siitäkään ei tarvitse huolehtia. Se kotiutuu meille toivottavasti ensi viikolla, joten silloin sitten tarkempaa selvitystä asiasta.

Langat eivät tällä hetkellä aiheuta suuria himoja. Siihenkin on ihan selkeä syy: sain ystävältäni kassillisen lankoja, jotta omani eivät vaan loppuisi kesken. Suurin osa kasasta on puhdasta villaa, vain kirkkaansininen on vanhaa seiska veikkaa, Florica, Pirkka ja vyötteettömät harmaat ovat villaa. Lankoja on yhteensä n. 300g.