Kosmetiikkapoistot 4/4 vuosi 18

Tähän mennessä vuoden alusta on poistunut/tyhjentynyt  112 törppöä.

Tyhjentyneissä on jälleen kerran sitä tavallista eli kaksi hammastahnaa, meikinpoistoaine, käsisaippua, partavaahto, suihkugeeli, dödö, puuteri ja 5 minihuulipunaa. Näistä huulipunista neljä on Oriflamea numerot 20, 27 ja 2x 29 sekä Yves Rocherin Hibiscus, mikä on yksi suosikeistani kautta aikojen.

Edelleenkin perustarvikkeita tyhjentynyt: Milk and honey käsirasvaa, toinen pullo ruusuista suihkugeeliä (yksi maalta, toinen kaupungista), hiusväri ja kynsilakanpoistoaine. Viisi minihuulipunaa (Yves Rocherin Marron glace, Petale, Brun Savane ja Rose Levant sekä Oriflamen numero 45) ja kulmakynä.

Jälleen yksi dödöpurkki mallia Dermosil, seuraavan merkkasin ruksilla, jotta varmasti tiedän kyseessä olevan eri purkin, Dermosilin tuotteita on myös rasvoittuville hiuksille tarkoitettu väriäsuojaava shampoo, minihuulipunat ovat Yves Rocherin Brun Savane ja Avonin 27, lisäksi vielä Herbinan peitepuikko, joka kului loppuun kolarinjälkeistä mustaa silmää peitellessä.

Yhteensä 28, vuoden alusta 140. Täsmälleen siis sama määrä kuin viime vuonnakin. Ensi vuonna yritän edelleen vähentää hankintoja ja saada pulloja tyhjentymään kaapeista. Ensinnä kuitenkin käytetään pois näytteet.

Elvytys lopetettu

Lupasin viime vuonna pitää 13kk ajan kirjaa meiltä poistuneista tekstiileistä Jennin Arkijärki-blogin innoittamana. Alku olikin lupaavan räväkkä, marraskuussa kiertoon 4150g vaatteita. Sitten hiljeni, enkä ole sen kummemmin enää aiheesta kirjoittanut.

Syy hiljenemiseen oli yksinkertaisesti se, että tekstiiliä poistui ihan uskomattoman vähän. Minä elvytin aika epätoivoisesti vaatteitamme ja muita tekstiilejä, mikä oli taas joku piiloreaktio siihen, ettei meiltä mitään tekstiilijätettä tule. Onhan se toki hyvä, että vaatteet tulee käytettyä loppuun, mutta sekin raja tulee jossain kohtaa vastaan. Meidän  huushollissamme lakipiste saavutettiin kesällä ja sitten alkoi paukkua.

Joulukuun summa oli 955g, josta roskiin 25g. Nämä siis olivat vanhoja rätteinä käytettyjä vaatteita tai ompelujätettä. Loput 930g kaupattiin eteenpin uusille käyttäjille.

Tammikuussa seurantaa ei tehty, kun lomailtiin. Mitään ei siis kuitenkaan mennyt poistoon.

Helmikuussa ompelin ja paikkasin paljon, ompelujätettä meni roskiin 100g.

Maaliskuussa jälleen loppuun käytetyn puuvillaisen yöpuvun jämät eli siis rättejä roskiin 100g.

Huhtikuussa saman kaavan mukaan edelleen vanhojen vaatteiden rätteinä käytettyjä jämiä ja ompelujätettä roskiin yhteensä 150g.

Toukokuussa jälleen rättikäyttöä, vanha sukka 10g ja loppuun käytetty rätti 20g, yhteensä siis 30g roskiin.

Kesäkuussa jälleen yhdet puuvillahousut räteiksi 70g, yhdet työhousut kangaskierrätykseen 630g, purkujätettä toisista housuista 80g roskiin ja loput palat 260g kierrätykseen. Vanhat rintsikat roskiin 60g, vanhat yöhousut räteiksi 90g (tässä kohtaa voisi kysyä, että mistä näitä piisaa, mutta näissä on osa jo aiemmin käytöstä poistettuja rättiloodassa odottaneita) sekä punaiset kankaiset kengät puhkikäveltyinä roskiin 270g. Kaikkiaan 1460g tekstiilejä poistoon.

Heinäkuussa silppusin vanhat collarini puhdistuslapuiksi,  pikku hiljaa  roskiin 350g tekstiiliä.

Elokuussa paikkasin, parsin ja korjasin edelleen. Lopputuloksena 150g tekstiiliä lapuiksi, kasa uusia kestoja ja 150g leikkausjätettä roskiin. Myönnän, että olen yllättynyt siitä, miten paljon noita lappuja menee, sillä alunperin aivan täyteen ängetyssä purkissa oli jo reilu kolo. Kaikkiaan siis poistoon 300g.

Syyskuu meni nollilla, ei yhtään tekstiiliä roskiin. Sen sijaan kannoin n. 1000g vaatteita kirppikselle ja lahjoitin toisen saman verran farkkumateriaalia tuunattavaksi. Yhteensä siis 2000g tekstiilejä pois.

Lokakuussa heitin pari vanhaa rättiä loppuun palvelleina roskiin ja vaihdoin yhden 150g painaneen huovan maitoon. Poistoja yhteensä 170g.

Marraskuussa silppusin puhdistuslappu purkkiin 250g tekstiilejä ja lisäksi leikkasin kylpyhuoneen mattoon 700 grammaa. Tosin tätä viimeistä määrää en laske poistoihin, sillä se jatkaa edelleen elämäänsä meillä käytössä ja lasketaan poistoksi vasta sitten kun päätyy roskikseen. Sen lisäksi annoin kassillisen vanhoja vaatteita ja kankaita askartelumateriaaliksi, sillä oli painoa n. 3kg Kaikkiaan poistoja marraskuussa 3250 g.

Ensimmäisten 12kk aikana  tavalla tai toisella poistoon meni 12865g tekstiilejä. Eli ihan hirveä määrä.

13 kuukausi eli joulukuu oli sitten taas hiljaisempi, sukista ja alushousuista poistoon yhteensä n. 150g tekstiiliä.

Kaikkiaan siis kolmentoista kuukaiden ajalta poistoja n. 13 kiloa. Tylsä tunnustaa, mutta se on täsmälleen keskivertosuomalaisen määrä. No, meillä tuossa määrässä oli kyllä kahden ihmisen vaate- ja kotitalouspoistot. 

Tässä kohtaa, kun puhutaan roskiin menemisestä, se tarkoittaa energiajätettä eli poltoon menevää tavaraa. Se on mielestäni oikea osoite noille, sillä meiltä loppuunkäytettynä lähtevä tekstiili on todellakin loppuun käytettyä. Periaatteessa noista voisi vielä 100% puuvillan viedä jonnekin kierrätykseen, jotta se päätyisi uusiokäyttöön, mutta tässä kohtaa en näe loppuunkäytettyjen rättien pesemistä ja kokoomavarastointia järkevänä, se riittää, että kuivatan ne ennen roskiinlaittoa.

Ensi vuonna uudelleen - seurantaan sekä sisääntuleva tekstiili (tavoitteena 0g) ja poistuva tekstiili. Yritän edelleen panostaa tekstiilien korjaukseen ja huoltoon, jotta pysyisivät mahdollisimman pitkään käyttökuntoisina. 

Miten vuosi 2018 meni?

Vuosi 2018, miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Vuoteen liittyy paljon ihania asioita, mutta myös surullisia, paljon hyviä hetkiä ja joitakin, jotka mielelläni vaihtaisin pois. Viimeksi mainittuihin kuuluu tietysti marraskuun viimeinen päivä, jolloin jouduin auton yliajamaksi - ne vammat muistuttelevat itsestään edelleen ja mitä todennäköisemmin tulevat muistuttamaan vielä kuukausien ajan. Niitä ihania hetkiä taas oli alkuvuodessa enemmän kuin paljon, sainhan kuukauden nauttia lämmöstä, auringosta, lomailusta ja parhaasta seurasta, niiden voimalla jaksaa taivaltaa edelleen - yllättävän paljon sitä ihminen saa voimaa muistoista. Vanhempieni elämässä tapahtuneet isot muutokset ovat jättäneet synkän varjon loppuvuoden ylle ja se huoli vaivaa edelleen - eikä katoa mihinkään tulevanakaan vuonna. Elämä kun kulkee vääjäämätöntä latuaan, vaikka miten koettaisi pysäyttää ajan kulumisen ja kietoa toiset pumpuliin.

Kun kävin läpi vuoden 2018 tavoitteita, niin osan olen saanut tehtyä, mutta en kaikkia.
Ikkunat olen pessyt kahteenkin kertaan - ja jälleen keväällä ne odottavat uutta pesua. Kenkäkaapin kävin läpi ja siivosin, samoin kosmetiikkakaapin. Lankavarastoa olen pemmastanut kerran kokonaan ja toisen kerran vähän pienimuotoisemmin - molemmilla kerroilla tein saman päätelmän: lankoja on paljon. No, ei se ole estänyt minua ostamasta lisää.

Peli-iltoja on ollut ainakin se 1/2kk eli kuusi vuodessa. Vapaapäiviäkin olen pitänyt, joinakin kuukausina enemmän toisina vähhemmän, mutta ainakin sen päivän kuukaudessa.

Tunnelukot ovat vaativampi asia kuin tajusinkaan, olen aloittanut niiden läpikäymistä, mutta joutunut jättämään välillä kesken ja palannut jälleen niiden pariin. Jatkan asiaa vuonna 2019.

Kasviksia olen koettanut syödä, mutta karkkeja en ole onnistunut välttämään, enkä pussidiettiä aloittamaan. Näihinkin palataan tänä vuonna.

Poistuvia ja saapuvia tekstiilejä olen seurannut. Poistoja kertyi tosiaan kaikkineen se 13 kiloa. Saapuneita on oikeastaan vain yksien kevyttoppahousujen (hinta 3€), shortsien (lahja kälyltä) ja kuoritakin (lahja harrastetyöpaikalta) verran. Näin siis minun osaltani. Herra Kirjoituksen saapuneista en ole tarkkaa listaa pitänyt, mutta niitä on enemmän (ainakin 3 t-paitaa, 2 kerrastoa, farkut), toisaalta hänellä on lähtökohtaisesti vähemmän vaatteita kuin minulla ja kerrastoja poistui loppuvuodesta monta. Omalta osaltani olen vaatebudjetistani erittäin ylpeä, jospa pärjäisin samalla tai vaikka saisin aikaiseksi pyöreän nollan vuodelle 2019.

Kenkiä olen hankkinut useammat; oranssit feikkikroksit matkalta hajonneiden tilalle (3€), taivaansiniset Tamarikset (hintaan 4€) ja elokuussa saamistani ilmaisista saappaista kahdet jäivät meille odottamaan tuunausta ja käyttöä. Vastaavasti poistuneissa on kahdet puhkikävellyt kangaskengät (Teneriffalta hankitut punaiset tossut ja kolme vuotta sitten ostetut vaaleanpunaiset tennarit), kahdet mustat korkkarit lahjoitin tuunausmateriaaliksi ja yhdet tuunasin itse sekä lahjoitin ne tuunattuina eteenpäin. Kenkiä on siis periaatteessa kaksi paria vähemmän, vaikka uusia on tullut lisää. Tämän hetken käyttökenkäni alkavat olla siinä kunnossa, että myös tämä vuosi tuo puhkikäveltyjä kenkiä poistoon.

Vuoden vaate- ja kenkäbudjetti kokonaiset 10€.

Kosmetiikkaa olen ostanut, vaikka suurin osa ostoista tapahtui lahjakortteja ja bonuspisteitä hyödyntäen, tuli käytettyä myös jonkin verran rahaa. Ihan tarkkaa määrää en osaa sanoa, mutta maksimissaan n. 25€ lienee lähellä totuutta.

Lankoihin käytettyä rahamäärää en edes laske, siitä ei tule kuin paha mieli, vaikka toisaalta langat ovat tuoneet paljon iloa paitsi minun myös sukkien saajien elämään.

Heinäkuussa sain jonkinlaisen talous-ahdistus-paniikin sen suhteen, että vuoden tuloni pienenevät radikaalisti. Näin jälkikäteen tekisi mieleni naureskella tuolle, sillä ihan hyvinhän tässä on kuitenkin pärjätty. Myönnetään, että vuosittaiset tuloni olivat reilusti pienemmät kuin edellisenä vuonna ja arvioni 200€ kuussa vähemmän käteen oli alakanttiin arvioitu. Silti on jäänyt rahaa säästöön ja tuhlattavaksi kaikkeen tarpeettomaan - eikä sitä tarpeellisen ostamistakaan ole tarvinnut rajoittaa rahan puutteen takia. Nyt vain sitten mielenkiinnolla odotan, miten verottaja suhtautuu tuohon tulojen laskuun, mielestäni kun olen aiemmin ollut korkeamman progression piirissä, joten jospa nyt putoaisin sinne alempaan lokeroon. Tiedostan sen, että monelle tuollainen tulopudotus voisi olla kohtalokas, ainakin niissä tilanteissa, joissa budjetti on jo muutenkin tiukka. Saan siis olla onnellinen, että tuolla ei ollut omaan elämääni mitään suurempaa vaikutusta. Positiivisella puolellahan tuo tarkoitti enemmän vapaa-aikaa ja onnekseni iso osa siitä osui aivan loistavaan kesään - kerrankin näin, että runsaampi vapaa-aika ja mahtavat ilmat kohtasivat.

Bujo-seurantaa menoista, ostoksettomista päivistä ja ruokahävikistä tein useimpina kuukausina, mutta myös monta kuukautta jätin välistä, kun ei vaan huvittanut. Bujon aion kuitenkin pitää entistä tarkemmin mukana vuonna 2019.

Lyhyesti summattuna vuosi 2018 oli varsin hyvä vuosi, paljon aurinkoa ja positiivista ja nämä asiat  haluan päälimmäiseksi jättää mieleeni ja unohtaa mahdolliset ei niin hyvin sujuneet asiat.

Projekti 8/10

Nyt on sitten käytetty Tapaninpäivä tehokkaasti eli nukuttu pitkään, rentouduttu, nauttittu burritoja perinteisen jouluruoan sijaan ja hoidettu perheen pyykkihuoltoa. Samalla, kun otin esiin ompelukoneen pyykkien korjaamista varten, päätin toteuttaa listalta sen kahdeksannen projektin eli ommella Bandun timanteille uuden pussin.

Materiaalina pala vanhaa tyynyliinaa ja edellisestä timanttipussista jäänyt nyöri. Aikaa meni 10 minuuttia suunnitteluineen ja toteuttamisineen. Ei se tekeminen vaan se aloittaminen.

Lahjattoman joulun lahjat

En sitten saanut ihmisiä uskomaan, että jouluna ei osteta lahjoja meille. Tai no osan kanssa onnistuin paremmin, osan kanssa huonommin, mutta se toki on todettava, että kaikesta huolimatta lahjat olivat tänä vuonna ihania ja käytännöllisiä.

Kummipoikamme vanhemmat esimerkiksi kunnioittivat toivetta ja joulukortin lisäksi kuoresta paljastui kummipojan ja isosiskonsa piirroksia ja askarteluita, jotka aina lämmittävät mieltä, sekä laatikollinen rubiinisuklaata, mikä oli kyllä aivan ylimääräistä, mutta ehkä näin jouluna sallittua.

 

Kuvassa oikealla on iso sydän pipari, joka itse asiassa on rasia.

 

Muutoinkin joulupaketeistamme paljastui kaikkea käytännöllistä, mikä on mielestäni mahtavaa. Saimme siis kahvia, suklaata, glögiä ja pipareita. Rakas kummitätini oli kutonut minulle valmiiksi liivin, jota en itse osannut jatkaa (sain sen lankakauppojen mukana puolivalmiina, ja sitä oli kutonut oikeakätinen kutoja, enkä osannut itse jatkaa sitä valmiiksi, vaikka koko olikin minulle sopiva). Herra Kirjoitus sai sukkia ja kerraston, me yhdessä kirjan ja minä posliinipurkin, jossa lukee "Onnenmurusia". Vaikka en yleensä lämpiä sisutusrihkamalle, tässä on jotain ihanaa, siitä tulee hyvä mieli, kun sitä katsoo - ehdottomasti jatkoon ja esille. Lisäksi saimme ravintolalahjakortin, joka mielestäni oli aivan liian suuri lahja meille. Rahalahjojakin kertyi muutama, ne puuttuvat kuvista tarkoituksella.

Kuvista puuttuu yksi lahja, joka otettiin käyttöön jo jouluaamuna. Nimittäin teleskooppivartinen jääkrapa/lumiharja. Nyt yltää lyhyempikin krapaamaan auton ikkunat - normiharjalla meikäläiseltä on jäänyt lasin keskikolmannes lumiseksi, kun ei vaan yllä korkean auton vielä korkeampaan ikkunaan.


Onnetarkin toivottavasti on meille suosiollinen, sillä saimme myös muutaman Ässä-arvan, pidän sormet ja varpaat pystyssä voiton maksimoimiseksi.

Suurin rikkuri oli rakas puolisoni, joka hankki minulle jouluksi uuden puhelimen. Nimellisesti ko. paketti oli naamioitu tulevan syntymäpäivän syntymäpäivälahjaksi. No pidetään sitten kiinni siitä, että kyseessä oli syntymäpäivälahja - silloin ei sitten saa mitään pakettia tulla. Puhelimen väri on lumoava turkoosi, viralliselta nimeltään Phantom Green ja olen vähän pahoillani siitä, etten voi ottaa puhelinta käyttöön ihan vielä. Näin siksi, että olen melkoinen rähmäkäpälä ja pelkään rikkovani puhelimen ilman suojakoteloa, joka on vasta tilattu ja matkalla tänne Kiinasta.  Kun se saapuu, voi puhelimen ottaa käyttöön ja minun ei tarvitse jatkuvasti pelätä sen rikkumista.

Miniketut

Sain vinkin, että eräs rakas pieni ihminen pitää tällä hetkellä kovasti punaisesta väristä ja äitinsä ainakin ihastui kovasti aikaisemmin tekemiini kettusukkiin, niinpä yritin pikaisesti saada aikaan toiset, vähän pienemmät - miniketut. Pikaisesti tietysti siksi, että ehtivät joulupakettiin.

Lanka on jotain sukkalankaa loputtomista vyötteettömistä jemmoistani. Värit kirkkaanpunainen ja valkoinen. Kirkkaanpunainen riitti tasan sukkaosaan, joten häntä ja korvat oli pakko tehdä vähän erivärisestä langasta. Toivottavasti eivät erotu häiritsevästi.

Puikolla 10 silmukkaa ja malli sama kuin aiemmissa kettusukissa eli varsi 2 o 2 n joustinta ja päälinen sileää neuletta. Hännässä 9 silmukkaa, korvissa 16, naamassa 8, valkoista 8 kerrosta ennen  kavennuksia ja kavennuksina leveät nauhakavennukset.

Nämä valmistuivat jouluaaton aattona ja ehdin ne jo pistää pakettiinkin ennen kuin tajusin, että ne ottanut niistä kuvaa lainkaan eli paketti purkuun ja vielä viime tipassa kuvat sukista.  Vielä yhdet isommat samalla mallilla pitäisi tehdä, jotta äitikettukin saa omansa.

Valmiina projekti 7/10

10 kohdan projektilistaltani sain kuin sainkin valmiiksi seitsemännen asian eli listan kohdan 3: petroolit sukat. Nämä ovat menossa lahjaksi palelevavarpaiselle ystävälle.

Lopputulos on kaukana petroolista, sillä teräosat ovat tuiki kirjavat. Tehty päättelylanganpätkistä yhdessä tuon petroolinvärisen langan kanssa. Lankojen alusta ja lopusta jätin pätkät tuonne sisälle, joten nurinpäin käännettynä sukka näyttää enemmän pörrölelulta.

Kaikki pätkät eivät ole omiani, vaan sain apuja naamakirjan kautta. Itse asiassa niin paljon apua, että pätkistä riittää vähintäänkin toisiin tai kolmansiin tämän tyylisiin sukkiin. Ne kudon sitten kun aikaa on ja lahjoitan tarvitseville.

Uudet pokat

Marraskuun viimeisen päivän kolarissa minulta rikkuivat myös silmälasit, jotka vakuutusyhtiö lupasi korvata. Kiersin useamman optikkoliikkeen ja etsin sopivia, koska nykyinen kehysmuoti ei kuulu suosikkeihini. Löysin pari mahdollista vaihtoehtoa, parista liikkeestä myytiin jopa ei oota, kun kaikki kehykset olivat leualle valuvia malleja.

Pitkään kipuilin sitä, että ykkössuosikkini olivat varsin näyttävät ja aivan erilaista tyyliä kuin minulla on totuttu näkemään. Lopulta päätin, että olkoon, tähän pimeyteen, synkkyyteen ja tylsyyteen kaivataan jotain piristystä. Niinpä minulla on nyt sitten kunnon bling-bling lasit aidoilla Swarowski kristalleilla.

 

Ero vanhoihin on melkoinen, kuten kuvasta näkyy. Ensimmäisen päivän jälkeen jouduin vaihdatuttamaan nenätyynyt laseihin, sillä niiden omat olivat varsin kovat ja teräväreunaiset ja painoivat vietävästi. Nykyiset silikoniset nenätyynyt ovat paremmat ja laseja voi käyttä ilman kipua. Sen verran sietämätön oli se ensimmäisten nenätyynyjen aiheuttama kipu, että edes lause "mitä nainen ei kärsisi kauneudekseen", ei motivoinut laseja käyttämään. Nyt tilanne on kuitekin toinen ja uudet lasit viihtyvät nenälläni jatkuvasti.

10 projektia - 2 lisää valmiina

Otsikko kertoo oikeastaan kaiken oleellisen. Tarkoituksenani oli saattaa vuoden loppuun mennessä 10 projektia valmiiksi ja jo jokin aika sitten jouduin tunnustamaan, että kaikki 10 eivät millään valmistu. Listahan näytti tältä:

1) sukat nalle-krassista
2) kettu-sukat
3) petroolit sukat
4) harmaat sukat purku
5) harmaiden sukkien uudelleen kutominen
6) valkoisten sukkien purku
7) valkoisten sukkien uudellen kutominen
8) Bandun pussin ompeleminen
9) matonkuteiden leikkaaminen
10) kylppärin maton kutominen

Kun katsellaan, mitä on tehty ja tekemättä, niin lista näyttää tältä:
1) sukat nalle-krassista
2) kettu-sukat
3) petroolit sukat
4) harmaat sukat purku
5) harmaiden sukkien uudelleen kutominen
6) valkoisten sukkien purku
7) valkoisten sukkien uudellen kutominen
8) Bandun pussin ompeleminen
9) matonkuteiden leikkaaminen
10) kylppärin maton kutominen

Yliviivatut on siis tehty, viimeisimpänä kohdat  4 ja 6.

Harmaissa oli ehjät varret, joten säästin ne. Valkoiset olivat niin huonossa kunnossa, että ne piti purkaa kokonaan uudelleen kudontaa varten. Jälleen kerran saa kysyä, onko tässä mitään järkeä, kun niitä uusia lankojakin on odottamassa, mutta periaatteeni mukaan yritän hyödyntää kaiken käyttökelpoisen materiaalin.



Nyt toivon, että saisin valmiiksi noista projekteista 8 ennen vuoden vaihdetta. Nopein on edelleen listalla, mutta ompeluhommat eivät ole oikein innostaneet viime aikoina.

Suutarin lapsen sukat

Yleensähän sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, no eipä ole sukankutojallakaan sukkia. Tai siis on niitä jokunen pari, mutta viimeaikoina ei ole tullut juuri itselle kudottua. Nyt sitten ei tarvitsekaan, sillä sen on hoitanut joku muu puolestani.

Naamakirjassa joku tarjosi ilmaiseksi kassillista villasukkia uusiokäyttöön, kun ei enää itsellä ollut tarvetta. Jos ei kellekään kelpaisi, niin menisivät roskiin. Eihän sitä nyt sentään ehjiä villasukkia roskiin, eihän? Kävin hakemassa sukat sillä ajatuksella, että hyötykäyttäisin sen, mitä olisi mahdollista esimerkiksi varret uusiin teriin ja teristä purkuun ne, mitä voi purkaa.

Sukat osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen hyävkuntoisiksi, ne olivat ehjiä ja pestyjä, mutta hiukan nukkaisia. Sovittaessa ne istuivat jalkaani kuin hansikas...


Enpä sitten taida purkaa näitä, vaan otan ihan itselle käyttöön. Siistiminenkin onnistuu helposti nukanpoistajalla. Nyt ei tarvitse sitten itselle kutoa, kun on sukkia monen monta paria odottamassa käyttöä.

Ihan vapaasti saa kysyä, onko tässä mitään järkeä, kun on kasa kaupalla lankoja odottamassa kutomista. Ei siinä ehkä mitään järkeä olekaan, mutta silti tuntui ihan hyvältä saada kasa uusia sukkia ja tietää samalla estäneensä niiden joutumisen roskikseen.

Projektit uusiksi

Niinhän siinä tietenkin kävi, että suunnittelemani 10 projektia ennen vuoden vaihdetta menivät kuitenkin uusiksi.  Noin puolet suunnitelluista projekteista jää tekemättä, sillä lupasin kutoa jouluksi muutaman parin miesten sukkia kokoa 42.

Allaolevat ovat lähinnä itselleni muistutuksena siitä, millaisella määrällä silmukoita sukat tein. Malli on kaikissa sama, niin perus-perus sukka kuin vain voi olla, varsi joustinta 2o-2n, vahvistettu kantapää ja teräosa sileää neulosta.

 

Harmaat miesten sukat
Lankana Nalle, kootut harmaat kerät varastoistani. Varressa 60 silmukkaa, kantalappu 16+16 silmukalla, 34 kerrosta, kantalapun sivusta nostettu 19 silmukkaa. Terässä myös 15 silmukkaa puikolla. Lanka loppui tylsästi kesken ja toinen kerä eri värierää on todellakin eri väristä.

Siniset miesten sukat koko 42
Lankana 7 veljestä vastaava inasen paksumpi lanka, varressa 52 silmukkaa ja terässä samoin 13 silmukkaa puikolla. Kantalapussa 14+14 silmukkaa.

Tummanharmaissa lankana 7 veljestä Duo mustanharmaa. Puikolla 14 silmukkaa, sama määrä x2 kantalapussa. Kantalapun reunasta nostettu 17 silmukkaa.

Nyt sitten takaisn joululahjojen ja projektien pariin. 

Lisää mittaa sukkiin

Vaikka olis projekteja kesken pilvin pimein, päätin hoitaa tämän pois alta, jotta melkein sopivat sukat saadaan käyttöön. Nämä oli joku kutonut isälleni lahjaksi, mutta sukat olivat paitsi inasen liian lyhyet, myös jotenkin hassusti todella pitkällä matkalla kavennetut, ja puristivat. Huomasin senkin, että sukissa on vähän hassusti toisessa sukassa 52 silmukkaa terässä ja toisessa 50 silmukkaa.

Lisähaasteensa näiden sukkien jatkamiseen toi se, että ne on kutonut oikeakätinen neuloja ja minä kun olen vasenkätinen.

Purin siis sukan terän kavennusten loppuun asti, jotka nekin olivat tietysti eri kohdilla kummassakin sukassa. Käänsin sukat ympäri ja kudoin nurjalta puolelta nurin, jotta sain kutimen kiertämään oikeaan suuntaan. Pelkäsin, että kavennukset olisivat oikealta puolelta ihan mahdottoman rumat, mutta onnistuivat yllättävän hyvin.

Lisäsin sukan terään viisi kerrosta sinistä, jotta sain sukkaan lisää mittaa. Lankana käytin kirkkaan sinistä seiska veikkaa, joka oli aavistuksen kirkkaampaa kuin varressa käytetty sininen. Ehkä tuota tummempaakin olisi ollut jossain, mutta tuo kirkas oli käden ulottuvilla. Leveyttä lisäsin muuttamalla pitkällä matkalla tehdyt epämääräiset kavennukset kapeaksi nauhakavennukseksi, jolloin sukat pysyivät leveämpinä pidempään.

Käyttäjän jalat eivät olleet saatavilla korjausta tehtäessä, joten nyt sitten vaan toivon, että nuo lisätyt viisi kerrosta riittävät.

Millaisen kuvan annan itsestäni ja elämästäni

Olen tässä muutaman päivän miettinyt sitä, millaisen kuvan annan itsestäni ja elämästäni somessa ja muutenkin. Tätä varmaan kuuluisi jatkaa sillä perinteiseillä lauseella: "Ei sillä, että välittäisin, mutta kuitenkin...". Minä mietin tätä kyllä lähinnä uteliaisuus aspektista, sillä enpä minä todellakaan paljon välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Omituisena, nuukana ja vastavirrankulkijana kuitenkin pitävät, niin onko sillä mitään väliä, mitä ajattelevat tuon lisäksi.

Tottahan se on, että olen nuuka ja omituinenkin olen, niin kuin meistä jokainen omalla tavallaan. Vastavirtaan kuljen monessa asiassa - välillä ihan muita ärsyttääkseni tai omien outojen periaatteideni vuoksi. Toisaalta voi olla, että ihmiset pitävät elämääni tavattoman tylsänä ja arkisena ja ovat he siinäkin oikeassa, kyllä tämä ihan tavallista ja tylsää tavan työssäkäyvän elämää on. Mitä nyt ehkä eroaa sillä, että välttelen shoppailua ja ruokahävikkiä  ja pyörittelen pelinappuloita sekä sukkapuikkoja keskimääräistä useammin.

Elämässäni on paljon asioita, joita en näe hyväksi kertoa, miksi minun pitäisi ja ketä oikeastaan kiinnostaa se, montako kertaa päivässä käyn vessassa, montako lusikallista aamupuuroa pistän tuulensuojaan tai miten peikolta näytän heti sängystä noustessani. Väittäisin ettei ketään, niinpä en myöskään näe hyväksi kertoa niistä. Ei noissa asioissa mitään salattavaa ole, ei kaapissani piileskele salaista puuroluurankoa, joka paljastuessaan kertoisi, että syön kaksi lautasellista kaurapuuroa valtavan voisilmän ja sokerivuoren kanssa joka aamu tai mitään muutakaan vastaavaa. Näen elämäni niin tavallisena, etten välitä jakaa sitä joka kohdaltaan muille - se vastaava tarina kun löytyy useimmilla katsomalla peiliin ja miettimällä omaa elämää.

Näiden ajatusten lähteenä toimi työkaverini yhteisestä tuttavastamme näyttämä instastory, joka sai lähinnä kylmät väreet menemään koko kroppani läpi. Äiti, joka väittää olevansa mahdollisimman paljon lastensa kanssa ja kanssa mahdollisimman vähän somessa, aloitti tarinan aamulla herätessä ja sai kulutettua puoli tuntisen siihen, että miten noustaan, miten pestään hampaat (eikö sitä pirun kännykkää voi jättää kädestä edes hampaiden harjaamisen ajaksi? Aamupissaa ei sentään näytetty - ihme kumminkin), miten hän keitti tänä aamuna tätä puuroa kun toinen olisi vaatinut niin pitkän haudutusajan ja miten sitä aamupalaa sitten syötiin. Koko tuo aika joka muka oltiin lapsen kanssa oltiin itse asiassa somessa. Eikä tämä todellakaan ollut hänen päivän ainoa nauhoituksensa. En voi muuta kuin todeta, että myötähäpeän määrä oli loputon ja ymmärrys loppui jo 30 sekunnin kohdalla. Ilmeisesti jotain tuon täytyy kiinnostaa, jos ihmiset jaksavat moista katsoa, mutta minä en voi ymmärtää. Onhan se tietysti hienoa, että uskaltaa tässä kiiltokuvamaailmassa esitellä kotinsa sellaisena kuin se on sotkuineen kaikkineen ja kertoa arjestaan, mutta silti, ketä ihan oikeasti kiinnostaa. Kuinka moni katsoo noita vain tunteakseen itsensä ja oman elämänsä paremmaksi, kotinsa tyylikkäämmäksi ja asiansa paremmin hoidetuiksi. Ymmärrän sen, että kokemuksia jaetaan arjestakin eikä vain matkoilta ja elämyksistä, mutta olisiko tuon puoli tuntisen vuodatuksen voinut tiivistää minuuttiin? Minun kannaltani toisaalta ihan sama, vaikka venyttäisi aamutoimistorynsä tunnin mittaiseksi, minä en ainakaan katso.

Harkitsen vakavasti tammikuulle isompaa somepaastoa. Nyt on vain pohdinnassa se, olisiko se täydellinen vaiko esimerkiksi tällainen kevytversio, jossa jättäisin itselleni vartin nettiaikaa per päivä.

Kalevala korun Hirvi

Kalevala korun joulukoristeen aihe vuonna 2018 on hirvi. Myös tämä on marraskuun hankintoja täydentämään sitä yhtä kokoelmaani - ei siis mikään ihme, että tavaraa hiipii talouteemme, kun ostan sitä, tätä ja tota.

Tämä on kuitenkin minun jouluperinteeni ja joululahja itselleni.

Ostettu Otrio

Myönnän, että halusin marraskuun viimeisen päivän kolhujen jälkeen itselleni vähän (tai vähän enemmän) lohdutusta ja kun tarjoutui tilaisuus ostaa Otrio, ostin. Tuota peliä olen jo pidemmän aikaa jahdannut kirppiksiltä, sillä se jäi silloin palkintovuonnaan ostamatta. Olin silloin myöhässä hankinnassa ja uutta painosta pelistä ei tullut kauppoihin. Myöhästyin myös muutaman kerran naamakirjan kirppiksellä ja joku muu vei pelin nenäni edestä.

Jotenkin en vain osannut olla täydentämättä pelikokoelmaamme ja seli seli, mutta tuo siis on tosiaan ainoa vuoden perhepelinä palkittu peli, joka meiltä puuttui. Tässä sitten vielä se huomio, että vuoden 2018 strategiapeli (aiemmin aikuisten peli) puuttuu myös, mutta sitä ei tässä kohtaa lasketa.

Otrio on nopea pelata, mielenkiintoinen muunnos risti-nollasta, joka tuntuu olevan tuona vuonna aika hallitseva teema, sillä toinenkin palkittu peli Kivi käyttää osin sama mekaniikkaa.

Nyt meillä on sitten Otrio ja sillä on jopa pari peliä pelattu.

Taputan itseäni selkään siitä, että tämä hankinta meni vielä marraskuun puolelle, jolloin en menoja seurannut.

Masentava marraskuu

Marraskuu on vuoden kuukausista se, jonka ensinnä vetäisin kalenterista yli, jos voisin. Pimeää, kylmää ja märkää, sanalla sanoen toivotonta. Tästä johtuen marraskuun tavoitteet eivät myöskään ole mitenkään pilviä hipovat: kauppakuitit talteen, kaupassa ei juosta joka päivä, ruokaa tehdään siitä, mitä kotona on ja ruokahävikki nollaksi.

Työnantaja repäisi ja tarjosi ilmaisen kuntosalikuukauden, mikä tietysti on ihan hienoa, että se osuu juuri "pikkujouluiksi kuntoon"- ja "vuoden pimein aika"-kausiin. Jospa saisin itsestäni irti, että kerran viikossa kävisin tekemässä jotain tuolla salilla ja sitten tietty se jokaviikkoinen venyttelytunti.

Marraskuulle osuu toki myös isän päivä, yhdet varhaiset pikkujoulut ja ainakin yksi peli-ilta eli viihdettäkin on tiedossa. Ja myös jokunen ylimääräinen työpäivä, alkukuusta tiedän jo kolmesta ylimääräisestä työpäivästä ja niitä saattaa tulla lisääkin. Tosin myös parista omasta mielestäni kannattamattomasta keikasta kieltäydyin, jos työ tuntuu vastenmieliseltä jo ennen aloittamista ja korvaus on luokkaa 0, niin miksi vaivautua. Onkohan minusta tullut kermaperse? Ennen kun juoksin jokaisen keikan ja kolikon perässä.

Vasta jälkikäteen tajusin myös sellaisen epäloogisuuden viime kuun menoissa, että olen maksanut esimerkiksi sen 70€ laskun visalla (tarkoituksella) ja laskenut sen menoihin, olen myös maksanut Visa-laskun ennen eräpäivää lokakuun aikana ja laskenut sen menoihin eli samat menot näkyvät listalla tuplana. Jospa tässä kuussa olisin hiukan huolellisempi.

Ehkä olisi sittenkin kannattanut ottaa myös ne ei niin kivat työt, sillä heti ensimmäinen päivä yllätti - eikä niin positiivisesti. Otin autoni pitkästä aikaa käyttöön ja bensamittari oli punaisella, vaikka mielikuvani ja ajokilometrien mukaan siellä olisi pitänyt olla vielä puolen takkia jäljellä. Tankkiin hurahti menovettä  60€:n edestä eli melkein puolen kuun budjetti (ei siis eletä FemmaDonna budjetilla tässäkään kuussa). Lisäksi biilistä koituvat maksuun vielä niin verot, vakuutukset kuin renkaidenvaihtokin eli käytännössä auto nielaisee varmaan koko Femmis budjetin tässä kuussa.

Renkaiden vaihdon sain sitten lopulta lahjaksi tai oikeastaan kyytipalkoista, joten se ei rasittanut muuten kuralle menevää budjettia. Vastaavan summan käytin sitten lankoihin - juu, lankesin taas. Muutenkin tuntuu ihan järjettömälle, että viidenteen päivään mennessä meille on kertynyt 0 ostoksetonta päivää ja 13 kuittia (1 bensasta, 1 teatterin narikasta, 1 apteekista ja 1 laturipiuhasta, joka oli pakko ostaa, kun "sugru" korjaus ei onnistunut ja loput ruoasta, herkuista ja ulkonasyömisestä). Pitänee yrittää tsempata loppukuusta.

Näin jälkikäteen voin todeta, ettei sitten tsempattu loppukuusta. Syötiin entistä enemmän ulkona, ostettiin kaikkea mahdollista sekä tarpeellista että tarpeetonta. Loppujen lopuksi turhauduin niin paljon, että heitin kauppakuitit roskiin edes laskematta summia. Mitä väliä - kulut olivat kuitenkin reippaasti pienemmät kuin palkka, joten nyt vaan en jaksa välittää.

Tein myös reippaasti enemmän töitä kuin alunperin olin suunnitellut, kolmesta ylimääräisestä  työpäivästä tuli kuusi ja samantien myös joulukuun kalenteriin kertyi ylimääräisiä tunteja.

Tavaroista saapuneita ovat nuo langat, ripsentaivuttimet ja suihkugeeli, jouluvalot, päiväpeitto, liukuesteet, puuvillakankaat, käsityölehdet, lentolaukku, shampoot ja hiusväri. Suurin osa edellämainituista oli ilmaistarjonnasta, osa (langat, valot, päiväpeitto ja liukuesteet) edullisesti ostettuja.

Projekteja oli kuun alussa kesken toista kymmentä, eikä määrä valitettavasti kuun loppuun vähentynyt, kun yhden valmistuessa keksin jotain uutta.

Poistuneissa vastaavasti sentään myös jotain: (myydyt 1 peli, pari kerää lankaa,  lahjoitettu kasa lehtiä ja kasa parittomia korviksia sekä  kassillinen vanhoja vaatteita askartelumateriaaliksi).

No pahinkin loppuu aikanaan ja marraskuustakin on nyt sitten onneksi taas tällä kertaa selvitty.
 

Kierrätetty kylpyhuoneen matto

Mietimme lähinnä turvallisuus näkökohtia ja väriä valitessamme putkiremontin yhteydessä kylpyhuoneen lattialaattoja. Halusimme karkeat laatat, jotta nillä ei liukastuisi, emme ajatelleet, että karkeat laatat myös kokoavat kaiken mahdollisen pölyn ja muun roskan ja ovat varsin hankalat puhdistaa. Tästä syystä kylpyhuoneemme kaipaa mattoa lavuaarin eteen. Valmis ei valitettavasti tule kyseeseen, koska kohta johon matto tulee, ei ole vakiokokoinen.Tarvittiin siis omatekoinen, sopivankokoinen matto.

Koska kerran kyse on minusta, niin matto piti tietenkin tehdä kierrätysmateriaalista. Lisäksi halusin maton, jonka voi pestä koneessa 60 asteessa. Olimme vähän aikaa sitten siivonneet Herra Kirjoituksen alusvaatekaapista pois kasan vaatteita, jotka todellakin olivat tulleet tiensä päähän siinä roolissa, joten päätin hyödyntää ne tuohon mattoon.

Vaatteiden leikkaaminen kuteiksi vaan on todella raskasta, joten lupasin itselleni, että leikkaan yhden paidan tai housut päivässä ja aloitan maton tekemisen vasta sitten, kun kaikki on leikattu. Turha sanoakaan, että vaikka tiedän asian, että vaatteista leikattuja kuteita pitää olla todella paljon, niin silti niiden menekki yllättää aina.

Kolmesta vaatteesta sain aikaiseksi sopivan maton, joka oli kudottu 50 silmukalla. Kerroksia sen verran kuin  noista vaatteista tuli.

Vuoden loppuun listatuista 10:stä projektista 4 valmiina, kun tämä tuli kuntoon.