Marras-joulukuun poistot

Harkitsen vakavasti julkaisenko tätä kirjoitusta lainkaan, koska veikkaan poistojen jäävän yhden käden sormiin, mutta katsotaan.

1) saappaat (myyty, 5€)
2) 10 kpl kosmetiikkapoistoja (roskiin)
3) palapeli (vaihdettu kahviin)
4) 20 kpl rintamerkkejä/pinssejä (annettu)
5) työkengät (roskiin, kuva)
6) 3 kpl käsityökirjoja (myyty)
7) 8 kerää lankoja (myyty)
8) 3 kerää lankoja (myyty)
9) satsi lankoja (myyty)
10) kerä lankaa (lahjoitettu)
11) sukkia; 20 paria (lahjoitettu)
12) nahkatakki (lahjoitettu)
13) collegepaita (lahjoitettu)
14) t-paita (lahjoitettu)
15) 2 kpl lautasia (lahjoitettu)
16) kahviastiasto (lahjoitettu)
17) kylppärin liukueste (lahjoitettu)
18) joulukoristeita (vaihdettu kahviin)
19) nukkekotitarvikkeita (lahjoitettu)
20) 2 kpl mustia hameita (myyty, 6€)
21) vaaleat housut (lahjoitettu)
22) musta pieni laukku (kuva, roskiin)
23) musta iso laukku (kuva, roskiin)
24) musta-turkoosi tunikamekko (myyty 8€)
25) hyrrällinen kynsikoristeita (myyty)
26) wc-istuinen kansi (myyty)
27) kahvipusseja kassillinen (annettu)
28) kalenteri (annettu)
29) lamppu (vaihdettu kahviin)
30) iso kukkaruukku (vaihdettu kahviin)
31) ainakin 10 kpl kosmetiikkapoistoja (roskiin)
32) puna-musta mekko (myyty 12€)

Päällisin puolin hyvännäköiset työkengät oli pakko heittää roskiin, koska ensiksi niiden sisäosa oli puhkikulunut ja toisekseen, ne ohjasivat astumaan niin, että sain itselleni enemmän kuin kiusallisen bursiitin. En ainakaan tiedä, mitä muuta syyttää asiasta, joten työkengät saivat mennä.

Kassien kuvat kertovat enemmän kuin sanat - roskiskamaahan nuo ovat - valitettavasti.

Vuoden alusta siis yhteensä 583 + 83  poistoa eli hupaisasti 666 poistoa.  Toki noissa osa on laskettu yksittäisiksi ja osa, esimerkiksi kasa lankaa, on ollut vain yksi poisto. Silti tuo määrä tuntuu uskomattomalta, varsinkaan kun se ei edelleenkään näy kaapeissa mitenkään. Ilmeisesti määrän pitäisi olla 6666 ennen kuin se todella näkyisi.

Kosmetiikkapoistot 4/4 vuodelta 2017

Vuoden viimeisen neljänneksen kosmetiikan poistoraportti sisältää perinteiseen tapaan tyhjentyneitä pulloja ja purtiloita mutta myös kiertoon/roskikseen päätyneitä tuotteita. Vuoden alusta poistoja on kertynyt 96 tuotetta + 3 näytettä. Kymmenen poiston kuukausitahdilla se tarkoittaisi, että viimeisen neljänneksen aikana poistoja pitäisi kertyä 24 kpl.

Ensimmäisessä satsissa on 7 näytettä, yksi suuvesi, yksi kosmetiikkafirman energiapurukumi ja loput rasvoja, joista osalla on rasvattu käsiä ja lopuilla poistettu meikkejä. Apobase on samoin toiminut meikin poistossa. Huulipuna on vanhaa Oriflamea Soft pink muistaakseni sävyltään. Perushammastahnoja sekä pepsodentilta että Oral B:ltä, Yves Rocherin sireenintuoksuinen suihkugeeli on vanhaa vuosikertaa ja yksi lempituoksuistani - tosin vuoden vaihtuessa siinä on edelleen sisältöä, joten vähennän sen tämän vuoden poistoista ja kuvaan sekä lasken ensi vuonna uudelleen. Lumenen dödö on Herra Kirjoituksen tyhjentämä. Tuoksuton hoitoaine päätyi roskikseen, koska hoitoaineita minulla on muutenkin liikaa
suhteessa käyttöön.

Dermosilin meikkivoide kului loppuun, samoin saman firman lime-dödö, joka on suosikkini. Myös kylpyvaahto ja suihkugeeli ovat saman firman tuotteita. Maybelinen meikkivoide herätti vähän ristiriitaisia tunteita, pullon sieni ei ollut kovin kätevä ja kestävä, mutta sisällön sai pois todella hyvin ruuvimaisen pumpun avulla. Apobasen minituubit toimivat meikinpoistossa. Päätin lopulta hylätä puoli ikuisuutta meikkipussissani pyörineen Stargazer luomivärin ja siirtää sen ruusutehtaan varastoon. Jos vielä haluan mustan luomivärin, ostan ihan uuden - katsoin jo valmiiksi ja We care Iconin ja Make up storen valikoimista löytyy kummaltakin sopivat. Oriflamen refill kulmakynä kului loppuun ja se oli sitten viimeinen, jota noista voi kulmavärinä käyttää, jäljelläolevat rusehtavat ovat liian punaisia tai kimaltavia ja saavat sitten aikanaan toimia huultenrajauskyninä. Kynsilakka on myös Oriflamen ikivanhaa Visions-sarjaa, nimeltään Tea rose. Ja kyllä, tälle sarjalle tyypilliseen tapaan lakkaa jää pulloon vaikka miten paljon. Myönnän, että minusta on tullut laiska, koska en jaksanut alkaa kalastella lakkaa pullosta millään vippaskonsteilla, vaan päätin pistää pullon lopun roskiin.

Meidän kosmetiikankäyttömme eivät tarjoa yllätyksiä, seuraavatkin tyhjentyneet purtilot ovat peruskauraa. Oikealla itse keittämäni ruusuvesi, jota käytimme molemmat ja jota varmasti keitän jatkossakin kunhan muut kasvovedet on käytetty ja edullisia ruusuja tulee vastaan. Anne Semonin shampoo on ihan perustuote samoin kuin Lidlin Cien shampoo. Isossa pumppupullossa taustalla oli koivuntuoksuista suihkugeeliä, viimeinen erä jättitäyttöpullosta, jonka joskus ostin. Äärimmäisenä vasemmalla on Yves Rocherin Ming shu - hajuvesi, jemmat tyhjenevät pikkuhiljaa niidenkin osalta. Näytteistä suurin osa on Dermosilin Skin comfort, Shea, Mocca ja Blossom vartalovoiteet, Revitalift kasvovoide on Lórealin.

Seuraavakin kasa sisältää paljon "perustuotteita" eli käytännössä Dermosiliä enemmän ja vähemmän. Vaikka tuon kasvopesun pumppu ei olekaan maailman paras, se kun klonttaa pesuainetta tuohon nokkaan, on tuote silti loistava, samaa voi sanoa Mild care soap-saippuasta ja Saga-sarjan koivun ja metsän tuoksuisesta suihkugeelistä (näitä oli siis kaksi). Taustalla piilottelee Nitzoral-shampoo pullo ja Dermosilin keittiösaippuan täyttöpussi, josta täytin kaksi tyhjentynyttä pulloa. Oikean laidan pieni shampoo pullo on Anne Semonin, kyseisen pullo lienee jotain hotellisarjaa ja on siis samaa kuin edellisessä kuvassa - näitäkin oli kaksi. Lisäksi kuvassa on kaksi tuubia Dermosilin Classic body lotionia, jotka toimivat loistavasti meikinputsareina (olen siirtynyt siihen, että kaikki ne tuotteet, joita voi käyttää meikinputsaamiseen, käytän siinä, koska niitä tarvitsen paljon, mutta rasvaajana olen laiska). Lisäksi kuvasta löytyy kaksi näytettä nekin Dermosilin After sauna lotion ja Primo-sarjan Firming gel, joilla molemmilla rasvasin jalkoja. Viimeisimpänä mainittakoon ikivanha luomiväripaletti, johon olen siirtänyt oranssin ja kullanväriset luomivärit. Ne päätin siirtää ruusutehtaalle - oranssia tuskin kaipaan ja jos tuohon kullanväriseen tulee himo, niin hulluttelen ja ostan uuden - mitä ei varmaan kovin äkkiä tapahdu.

Päätin siivota vanhat pienet hoitoainepurtilot roskiin. Niitä vaan on kertynyt liikaa, kun en juuri käytä hoitoainetta eli viisi pientä hoitoainetuubia roskiin. Dermosilin Northern Magic hand soap tyhjeni ihan normi käytössä, Sagan kosteusvoide toimi meikinpoistossa (myönnetään, ei ollut parasta mahdollista siihen, mutta tuli käytettyä), lisäksi lumenen puuteri tyhjeni käytössä ja kuparinkiiltävä huulipuna oli Oriflamen vanhaa sävykarttaa. Tuttuun tapaan pistin jämät ruusutehtaalle.

Viimeisessä poistossa on hammastahnaa,  I love... strawberries and milkshake kosteusvoidetta (jossa muuten oli äärimmäisen herkullinen tuoksu), Dermosilin Men deodoranttia, Nature with AloeVera-sarjan kosteusvoidetta (äärimmäisen hyvä meikinpoistossa) ja Berry Therapy (sekin jokin Dermosilin tytäryhtiö) puolukkainen vartalovoide, toimii kohtuulisesti meikinpoistossa, mutta hyvin jalkojen rasvauksessa. Näytteet ovat Yves Rocherin kiinteyttävä yövoide, Dermosilin moisturizing cream medium ja saman firman Primo-sarjan day cream Q10.


Eli kaikkineen 44 + 17 poistoa. Koko vuoden saldo siis 140 + 20. Edelleenkin jaksan hämmästellä sitä, kun tuo määrä ei näy vieläkään kaapissa suurena väljyytenä. Toki osaltaan tuohon ovat vaikuttamassa ensi vuotta varten tekemäni jemmahankinnat, kuten dödöt ja aurinkovoiteet, joita kaapissa on nyt runsaasti.

Joululahjat

Perinteisesti olen joka joulu hämmästellyt, miten kaikista ei osteta toisillemme lahjoja vannomisista huolimatta joka joulu niitä lahjoja vaan ilmestyy. Eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta.

Onneksi iso osa lahjoista on tällä kertaa sellaisia, että niistä jää enemmän muistoja kuin materiaa eli suklaata, glögiä, kahvia, teetä, lahjakortteja, kynttilöitä jne. Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat.

Suomen historiaa Kunnaksen tapaan

Suomi 100-teemaan liittyen eräs "pakollinen" hankinta oli Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia.

Nopsasti luettuna tuli todettua, että teos on taas erittäinen mielenkiintoinen tietopaketti, ei pelkästään nuorelle sukuopolvelle, vaan myös vanhemmille. Kunnas on koonnut yksiin kansiin monenlaisia mielenkiintoisia hahmoja, jotka auttavat hahmottamaan erilaisia historian tapahtumia. Tähän täytyy paneutua oikein ajatuksella, tulee sitten itsekin kerrattua niin Kustaa Vaasat, Kaarina Maununtyttäret, hatut ja myssyt kuin Tapani Löfvingitkin.

Aika pitkään tätä jouduin odottamaan, koska olin varma, että tämä tulee vielä kirjakerhon kuukauden kirjaksi. Ne kun ovat yleensä muutaman euron halvempia kuin vastaavat kirjat kirjakaupoissa tai marketeissa. Lisäksi noissa kuukauden kirjoissa on se hyvä puoli, että ne saa hakea paikallisesta myymälästä jäsenhinnalla ilman toimituskuluja - tämä vaihtoehto on ollut mahdollinen vasta parin vuoden ajan ja sille nostan hattua. Sen jälkeen kun tämä mahdollisuus tuli, olen hakenut kaikki ottamani kuukaudenkirjat itse tuolta myymälästä.

Nyt on sitten joulunpyhiksi mielenkiintoista lukemista.

Vihreää jämäilyä

Kasasin taas kerran jämälankani, tai no jos ollaan rehellisiä, pienen osan niistä, kasalle ja pyörittelin kasaa vähän aikaa. Kun pöydällä sattui olemaan vajaa kerä kirkkaanvihreää seiska veikkaa, päätin sovittaa jämät sopimaan siihen. Ollakseni rehellinen, en ole olenkaan varma, onnistuinko sovittamisessa, mielestäni lopputulos muistuttaa valitettavasti enemmän vihreää värioksennusta kuin kaunista sukkaa, vaikka useampi työkavereistani olikin eri mieltä asiasta.

Nämä ovat siis sitä tyypillistä kahden kerroksen pystyraitaa. Pohjavärinä tuo jo mainitsemani kirkkaanvihreä ja raitoina tummaa sinistä, tummaa violettia, tummaa oliivinvihreää ja vaaleaa taivaansinistä. Värit erottuvat kuvissa valitettavan huonosti, oikeissa sukissa paremmin. Kuten kuvasta näkyy, loppui vaaleansininen kesken, olisin mielelläni raidoittanut sillä koko sukan, mutta tasajakokin meni sen verran pieleen, että viimeinen raita on toisessa sukassa vain yhden kerroksen levyinen.  Sukissa on 14 silmukkaa puikolla, alkuosa 2 oikein, 2 nurin resooria.

Sukat ovat samalla taas yhdenlainen testikappale; kokeilin näihin jälkikäteen tehtävää sädekavennus kantapäätä. Ensimmäisen version tein ihan kuten ohjeessa sanottiin eli jätin puolet silmukoista (siis 28 silmukkaa) odottamaan langalle, loin tilalle 36 silmukkaa. Näillä silmukoilla jatkoin sileää neuletta suljettuna neuleena. Neuloin kaikilla silmukoilla 1 kerroksen, jonka jälkeen kavensin ensimmäisen nostettuja silmukkoja sisältävän puikon alussa kaksi yhteen ja toisen lopussa taas kaksi yhteen. Kavennuksia toistin joka toisella kerroksella  yhteensä 4 kertaa, jolloin jokaisella puikolla oli 14 silmukkaa. Näillä jatkoin sukan loppuun

Kantapäässä sitten otettiin lepäämään jääneet silmukat ja ohjeen mukaan olisi pitänyt nostaa 36 silmukkaa luodusta reunasta. Samoin ohjeessa käskettiin aloittaa kavennukset kuudella välikerroksella eli kavennus puikon keskellä ja lopussa ja sitten 6 kerrosta väliin, taas kavennukset ja 5 kerrosta väliin jne. Tällä mallilla kaksinkertaisesta langasta neulotusta kantapäästä tuli valtava. Joten siirryin malliin, jossa nostin luodusta reunasta vain 28 silmukkaa ja käytin viittä välikerrosta. Uskoakseni kantapää on tuolla suhteella hiukan paremmin istuva ja oikeankokoinen. Samalla kantapä on samanpaksuinen kuin muukin sukka, joka tuosta neulomistavasta johtuen on kaksinkertainen. Kärkikavennukset tein yksinkertaisella langalla.

Joulukuun hankinnat

Joko tänä vuonna on käynyt niin, että joulukalenterit ovat tavallista tyhjempiä tai sitten mä alan vaan kyllästyä tavaratarjontaan. Tähän mennessä olen langennut Dermoshopin tarjontaan vain kerran ja senkin olisin ehkä jättänyt väliin ellen olisi tarvinnut joululahjaa kummipoikani vanhemmille. Tähdet taisivat olla kohdallaan sillä bonustuotteissa oli tarjolla todella edullisina vaihtoehtoina juuri ne tuotteet, joita olen ollut muutenkin hankkimassa.

Normistihan nuo mineraalipuuterit ja meikkivoiteet maksavat kympin verran purkki/pullo ja kuluttavat saman verran bonuspisteitä, nyt niiden hintana bonuspisteissä oli 1,50€ kappale. Otin siis useamman, kun kerran halvalla sai. Paketissa oli neljä puuteria ja neljä meikkivoidetta sekä kuivashampoo bonuspisteillä ja näiden lisäksi joulukalenterista tullut käsisaippua. Eli näiden tuotteiden hankintahinta pyöreät 0€.

Näiden lisäksi ostin ensi vuodeksi lankoja, ihan vaan "pari kerää", joista tosin työkaverini jo yritti ostaa muutaman.

Ensi vuonna sitten ei todellakaan osteta yhtään lankaa, mutta nyt onneksi on, mistä kutoa. Tuolla joukossa on 4 kerää sateenkaarta,  4 kerää sini-keltaista, 4 kerää sini-vihreää ja vyyhdillinen papukaijaa, jota olen koettanut etsiä. Nämä kaikki siis seiska veikkaa,jota toki löytyy kasasta myös yksivärisenä ja muinakin raidoitettuina väreinä. Etuvasemmalla on nallea valkoisena, sinisenä, ruskeana ja parissa vihreässä sävyssä, jossain kasassa piilottelee viininpunaista ja farkunsinistä Lauria. Koko kasa siis kunnon sukkalankaa. Kaikkiaan lankoja on kolmisen kiloa.

Tuplasateenkaari

Pitkään ja hartaasti näitä on väännetty, kun ei ole viimeaikoina oikein kudotuttanut - en osaa sanoa, miksi ei vaan ole huvittanut. Kuten moneen kertaan on todettu, minä en vaan ole niitä kukkoja, jotka laulavat käskien, kun ei kudotuta, niin tulosta ei tule.

Eka pari valmistui jo lokakuun lopussa ja toisen valmistuminen meni joulukuun alkuun. Siinä ne nyt kuitenkin ovat kaksi paria melkein identtisiä sateenkaarisukkia - ne näyttävät kuitenkin erilaisilta, koska raitakuvio alkaa eri kohdasta. Toisessa parissa on 12 silmukkaa puikolla ja toisella 14, toiset kokoa 39 ja toiset 40. Molemmissa tiimalasikantapäät, koska se malli minusta parhaiten sopii tähän pystyraitaan.

Vielä se vaikein osa eli päätteleminen. On se vaan niin jännä, että siihen menee aikaa pari minuuttia ja silti se on niin vaikea tehdä. Täytyy vaan ottaa se asiakseen, niin sitten saa taas uusia pätkiä nuukanihmisen jämä sukkiin.

Sinivalkoista sadalle vuodelle

Nämä sukat ovat olleet valmiina jo tovin, olen yksinkertaisesti unohtanut esitellä ne. No, tähän päivään ne sopivat paremmin kuin hyvin kun kaikki on tänään niin kovin sinivalkoista.

Joulupakettiin ovat menossa, ovat kokoa 31. Hitaasti edistyi tekeminen, kun jouduin purkamaan molemmat sukat tuonne vaaleampaan varren osaan saakka tilanteessa jossa toinen oli valmis ja toinen puolessa välissä. Lankana kun oli tummansinistä nallea ja jotain kopan pohjalta löytynyttä valkoista, jonka alunperin laitoin kutimeen kaksinkertaisena eikä se tietenkään riittänyt, vaikka miten kuvittelin kerät tarkasti puolittaneeni. Jatkoin sitten loppuun yksinkertaisella valkoisella tuon sinisen kanssa.

Ilman mitään suurempia hifistelyjä, koska ovat menossa käyttöön ja mitä todennäköisimmin päiväkotiin, jossa saattavat hukkuakin suhteellisen nopeasti.

Nyt sitten puikoille uudet sukat ja viihdettä Suomi 100 merkeissä.

Minuutissa valmis joulukranssi

Kaikki naapurimme ovat jo aikaa ripustaneet oviinsa joulukranssit. Meillä on ovessa killunut edelleen se viimevuotinen lankakeräkranssi - minä vain satun pitämään siitä kovasti. Se ei ole muuttunut, pidän kyseisestä kranssista edelleen, mutta en halunnut jäädä varustelussa jälkeen, niinpä toteutin taas yhden super-pika-askarteluidean.

Kranssipohja minulla oli valmiina - itse asiassa olin kaupitellut sitä namakirjassa, mutta se ei ollut kelvannut kenellekään, joten otin sen itse käyttöön. Samoin valmiina oli tuo kultainen helmipunos ja samettinen pieni kirjakoriste.

Näiden kolmen elementin yhdistämiseen meni tosiaan tuo minuutti. En liimannut mitään, vaan pujottelin tuon kirjan ja helminauhan kranssin lomaan. Ehkä liiankin tylsää ja tavallista, mutta mennään nyt tällä tämä joulu. Kranssin hinta siis tasan nolla euroa.

Edesmenneiden laukkujen kaavat

Ennen kuin pistin piloille menneet keinonahkalaukkuni roskiin, otin niistä mitat ja kohtuulliset kuvat tulevaisuutta varten.

Pienemmässä on 2 x 43cm kokinen hihna, jonka kyllä ajattelin jättää uudesta versiosta pois. Niittejä on kaaressa viisi ja läpässä 2 x 10.  Kiinnitys läpän sisäpuolella olevalla magneetilla, ei muita sulkumekanismeja, magneetin ja hihnan renkaat nappasin jemmaan. Laukun vuoren otin myös talteen, sillä suunnittelen edelleen vakavasti tekeväni itse vastaavan uuden. Herra Kirjoitus piirteli kaavat, joten ne eivät läpän osalta ole ihan oikeat, mutta kun mitat täsmäävät, niin läpän muoto on helppo korjata.

Isommassa veskassa on kaksi hihnaa kooltaan 4 x 64 cm, neljä muotolaskosta pohjassa ja reunoilla kiristysnarut, joilla laukun suun sai kiristettyä pienemmäksi. Kiristysnaru kulki kummallakin puolella yhteensä kuuden renkaan kautta. Laukun koristeena oli meripihkatyyppisia helmiä ja messinginvärisiä pyöreitä niittejä, nämä irrotin laukusta ennen sen hävittämistä, jotta voin halutessani koristella tekeleeni vastaavaksi. Tässä laukussa oli vetoketjukiinnitys ja kankainen sisus. Pelastin myös tuon sisuksen, koska siinä oli useampi vetoketjullinen tasku, ajattelin käyttää sitä omassakin versiossani - ei tarvitse vastaavaa ruveta erikseen askartelemaan, kun se on jo valmiina.

Karhun uni

Olen strategisesti kirjoittanut minimalisti listani sellaiseen järjestykseen, että sain ihan luvalla täydentää Kalevala korun joulukoristekokoelmani tämän vuoden koristeella.

Se on nimeltään Karhun uni, muodoltaan ehkä eniten geoidi eli epäsäännöllisen pyöreä. Jotenkin tykkään tästä enemmän kuin noista aiempien vuosien täyspyöreistä koristeista. Kalevala Korun sivuilta löytyy oikein pitkä tarina tämän koristeen takaa.

Toinen keinonahka katastrofi

Tarvitsin eräässä tilanteessa vähän isomman olkalaukun käyttööni ja tietenkin kaivoin sen varastoistani. Seurauksena oli jälleen katastrofi. Laukku varisi kuin  rikkinäinen ryynipussi ja näytti lopulta ihan hirveältä.

Nyt mä olen vielä enemmän varma siitä, etten koskaan enää milloinkaan osta yhtään ainoa keinonahkaista laukkua. Kohta ei kyllä ole ongelmaa liian runsaista laukuistakaan, kun kaikki hajoavat käsiin.  Raivostuttavinta tuossa on se, että vetoketjut ja laukun sisukset ja koristelut olisivat tässäkin veskassa loistokunnossa. Mun pitäisi tuosta ottaa kaavat ja tehdä tuollainen vastaava, tämä kun oli hyvin olkapäällä pysyvä. Tai ehkä teen vaan kaavat ja siirrän uuden laukun tekemisen ensi vuoteen.

Montakohan näitä vielä tänä vuonna hajoaa?

Mustan marraskuun hyvä puoli

Ilmeisesti liiallinen positiivisuuden henki on iskenyt minuun, koska onnistuin löytämään kylmästä ja sateisesta marraskuustakin hyvän puolen. Mikäli marraskuu on musta, niin se tarkoittaa ettei ole lunta, loskaa, pakkasta tai liukkautta. Edelleen taas nuo aiemmin mainitut asiat tarkoittavat sitä, että pyörällä kulkeminen onnistuu suhteellisen mukavasti. Parasta tietysti on, jos ei sada, silloin marraskuu on oikeastaan ihan siedettävä.


Uskomatonta, miten tässä näin kävi, minä marraskuun vihaaja olen kuun lopussa pääsemässä tulokseen, että marraskuu on sittenkin ihan jees.

Painavat vaatteet

Käytin vapaapäiväni vihdoin ja viimein viemällä kasan vaatteita paikalliseen ensisuojaan. Samalla päätin, että punnitsen ne ja lasken ne mukaan 1.12.17 alkavan vaatepunnituksen saldoon. Tulin tulokseen, että aikaistan tuota kuukaudella ja jatkan kuitenkin vuoden 2018 loppuun, koska tällä 13 kuukauden jaksolla on kuitenkin se yksi poikkeuskuukausi, jolloin eletään normaalista poikkeavalla tavalla reissussa.

Noissa poisviemässäni kasseissa oli yksi painava takki, yksi toppapuku, collegepaita, sukkia ja t-paitoja. Lopputulema oli että kassit painoivat 4kg 125g. Auts... Tuolla verrokkimäärällä meillä on kaapeissa varmasti toista sataa kiloa vaatetta ja toisaalta se 26 kiloa poistoja kahdelta ihmiseltä ei taida ollakaan kovin suuri määrä. Lisäksi pistin roskiin yhden alunperin alusvaatteena palvelleen rätiksi siirtyneen rievun, joka painoi 25g. Tämä toki käytön jälkeen eli täysin palvelleena poistoon.

Totaalipoistuma siis 4kg 150g, melkoinen alku. Katsotaan, mihin tämä vielä johtaakaan.

Muutenkin oli varsinainen poistojen vapaapäivä, paitsi noita kahta vaatekassia, jotka vein tuonne ensisuojalle, vein kiertopisteelle kassillisen sekalaista askartelutarviketta, myin pussillisen lankoja ja lahjoitinkin kerän. Eli ihanasti keventynyt olo, toivottavasti mun tarpeettomista tulee jollekin muulle iloa ja mä sain taas pykälän verran lisää tilaa - varsinkin, kun en ostanut black friday tarjouksista mitään tavaraa.

Miten estän shoppailun

Se alkoi tyhjästä suojaruukusta, jossa joskus oli ollut kaktus. Kaktus oli kuollut ja tyhjä ruukku jäänyt ikkunalle odottamaan täyttöä. Kun tein siivousta ja putsasin ja puleerasin kyseistä ruukkua, niin samalla mieleeni hiipi ajatus, että haluan ostaa siihen kaktuksen. Eipä aikaakaan, kun huomasin toisenkin kaktuksen olevan huonossa hapessa ja tarvitsevan korvaajan tilalleen. Muutamassa minuutissa olin kehittänyt itselleni ostoslistan, jonka mitta oli 15 senttiä pienellä fontilla kirjoitettuna.
Välttämätöntä listalla ei ollut mitään, tarpeellista pari asiaa mukaan lukien tuo kaktus, joka ajatusprosessin käynnisti ja muut olivat silkaa "mutkun se olis niin kiva" osastoa.


Vedin syvään henkeä, jätin kaikki ostamatta ja pistin listan roskiin.


Mietin hetken, onko mitään keinoa, millä hillitä noita tavaran himoja, sillä niitä vaan tulee, halusi tai ei. Keksin kaksi keinoa, joita yritän jatkossa toteuttaa. Ensimmäinen on lista todella tarvittavista tavaroista ja ehkä sille voi jonkun "ihan kivankin" laittaa, mutta ei koko kauppaa ja kaikkia mielitekoja. Listalla oleville tavaroille voisi vielä määritellä tietyt rajat esimerkiksi mustat saappaat, nahkaa, korkea korko ja kaikkien kriteerien tulee täyttyä ennen kuin kyseisen tavaran voi ostaa. Toinen asia, mitä aion koettaa ostohimojen hillitsemiseen on siivoaminen, kyllä tavallisen tylsästi siivoaminen, täsmällisesti kaappien ja laatikoiden siivoaminen. Aina kun tulee mieliteko ostaa jotain, vaikkapa uudet kengät tai huulipuna, niin siinä vaiheessa voi mennä hetkeksi siivoamaan kenkäkaappia ja kosmetiikkaboxia. Siivoamisen voi lopettaa, kun ostohalua menee ohi. Kokeilin myös tuota kaktuslistan suhteen ja totesin, että se toimi yllättävän hyvin. Siivoaminen kun avasi silmät taas huomaamaan sitä, että sitä tavaraa on ja sitä himoittuakin tavaraa ihan tarpeeksi.

Punaisten ruusujen viikonloppu

Nyt kun "ruusutehdas" on avattu, niin seuraavaksi kokeilin punaisia.

Kuvissa ero punaisten ja oranssien välillä on huomattava, luonnossa pienempi. Antijouluihmisen jouluun varustautuminen on alkanut, aion antaa näitä muiden joulukukkien sijaan lahjoina.

Unelmaminälle shoppailemassa

Sorruin shoppailemaan kaiken ostamattomuuteni keskellä, Herra Kirjoitus ja Ievuskainen yllyttivät ja minä lankesin tekemään ostoksia unelmaminälleni.

Unelmaminäni on täydellinen päiväperhonen: kurvikas parikymmipiseltä näyttävä (todellisesta iästä viis) nainen, joka kulkee korot kopsuen ja helmat heiluen etelän rantabulevardeilla, poimii simpukoita valkoisella hiekkaranalla helmat hulmuten ja kahlaa turkoosissa vedessä sandaletteja toisella olkapäällä roikottaen lämpimän pasaatitullen pöyhiessä punaisia kiharoita. Todellinen minäni taasen muistuttaa enemmän yöperhosta pyöreän pullea, karvainen, harmaa ja lähes näkymätön otus, joka kiiruhtaa paikasta toiseen kovalla tohinalla ja touhulla (ja antaa välillä valon= päivän houkutusten sokaista itsensä).

Siinä missä unelmaminälläni on korkeakorkoiset kengät ja leveät helmat, uhkeat kurvit ja pörheät kiharat, pukeutuu todellinen minäni virttyneeseen tuulipukuun ja viuhahtaa hiukset lytyssä kotoa töihin ja takaisin.

Nyt sitten lankesin unelmoimaan reilusti, ostin näet kolme erilaista unelmamekkoa leveine helmoineen ja anteliaine kaula-aukkoineen. Koska hankinnat ovat peräisin Kiinasta, en odota niiden olevan mitään superlaatua, mikä tietenkin riitelee kovasti normaalien kulutustavoitteideni kanssa. Ne tuskin ovat tuolla hinnalla (kolme mekkoa postikuluineen 25€) mitenkään kovin eettisesti tai vastuullisesti tuotettuja, mikä sekin pistää omantunnon kolkuttamaan. Pahin isku kaikista on kuitenkin se, että tajusin ihan selkeästi, mitä näillä hankinnoilla oikeastaan ostin, ostin mielikuvia; unelmia auringosta, palmuista ja valkoisesta hiekasta, pehmestä merituulesta keventämään marraskuun pimeyttä. Jos ikkunan takaa olisi hyisen sateen sijaan ollut tarjolla vihreä maisema ja nouseva aurinko, olisivat mekot jääneet ostamatta. 

Entinen lempilaukku

Nyt on kuulkaa v-käyrä korkealla. Maailman ja muiden kannalta helpottavaa on se, että syy käyrän exponentiaaliseen nousuun on yksin minussa itsessäni. Yritän parasta aikaa ulottua polkimaan itseäni persuuksiin, mutta jalka ei ihan taivu kunnon jalkapohjapotkun antamiseen, henkisellä tasolla olen täräytellyt niitä takalistooni jo kymmeniä.

Lähdetään liikkeelle tosiasioista, kyseinen laukku on toki a) vanha b) halpa ja c) keinonahkainen, mikä jo sinänsä lupaa jäljellä olevan elinkaaren mitaksi kovin rajallista määrää. Veska kuitenkin oli ihan siistissä kunnossa, kun olin pakannut sen pois edellisen käyttökerran jälkeen. Tässä yhteydessä pakannut = tunkenut täyteen koriin, jossa on pari tusinaa muitakin enemmän ja vähemmän satunnaisella käytöllä olevia laukkuja. Laukku näytti suhteellisen siistiltä, kun otin sen käyttöön, mutta palveltuaan tunnin verran, se ei ollut enää kovin siistin sorttinen lainkaan...

Koska todennäköisyys uuden vastaavan laukun löytämiseen on häviävän pieni, olen päättänyt tehdä itse itselleni kierrätyslaukun, joka on mahdollisimman lähelle samanlainen kuin tuo nyt kärsinyt ja kelvottomaksi muuttunut rakas veskani. Materiaalina siis ihan oikea nahka ja lupaan myös värkätä laukulleni dustbagin. Materiaalien hankkiminen ei sinänsä ole ongelma, mutta kaksi isoa kysymysmerkkiä tuohon vielä liittyy. Ensimmäinen on se, että missä tuon ompelisin kasaan ja toinen se, että kannattaako ostaa uutta laukkua  varten uudet niitit vai yrittää kierrättää vanhasta ne palaset, joissa niitit ovat, ne kun ovat selkeästi paremmassa kunnossa kuin muu laukku.Vuorin voi käsittääkseni siirtää suoraan vanhasta uuteen, mutta hihnan haluan toisenlaisen tai jätän vallan pois, tuo nykyinen kun ei ole "miun maun mukkaan".

Tässä samalla tuli taas tehtyä mielenkiintoisia havaintoja itsestä ja hamstraamistaipumuksesta. Jälleen kerran voisi kysyä, että kannattaako hamstrata iso korillinen laukkuja, jos niistä valtaosaa käyttää kerran tai pari vuoteen. Tai jos ne hamstraa, niin voisiko kenties ajatella säilyttävänsä niitä vähän paremmin, jotta ne pysyisivät paremmassa kuosissa. Ainakin tällä hetkellä minulla on vahva tunne siitä, että olen tunkemalla ja lisäämällä saanut aikaan tuon efektin eli keinonahan kuoriutumisen. Tosi asiassa tuskin kyse on pelkästään siitä, ihan varmasti ajan hammas on myös tehnyt tehtävänsä, mutta hellemmällä kohtelulla se olisi ollut todennäköisesti vähemmän pureva.

Tehdylle asialle ei kuitenkaan voi mitään, laukku on suurimmalta osaltaan käyttökelvoton ja roskiskamaa ja minua harmittaa vietävästi muuten niin kivan ja juuri lempisaappaisiini sopivan laukun kohtalo.                                                                            

Syyskauden ensimmäiset ruusut

Nyt kun olin saanut väännettyä pari kassillista valmiita ruusuja, piti ne toki myös sytykeasteelle valmiiksi saattaa. Niinpä sitten viikonloppuna väänsin syyskauden ensimmäiset sytykeruusut. 

                                      

Samalla kokeilin vähän uudenlaista värjäystekniikkaa. Kaikissa noissa on pohjana valitun värin värise kynttilät, joiden väriä tehostin vielä väriliiduilla, joita lisäsin soppaan 1-2 per väri. Lisäksi liuotin vesivärinappeja pieneen määrään vettä ja lisäsin vesi-väriseoksen tuonne kynttilöiden joukkoon. Värjäsihän se kyllä ihan tehokkaasti, mutta toisiin kynttilämassoihin tuo väri ei tahtonut millään seota, vaan pisaroitui ja kellui esimerkiksi keltainen käyttäytyi jostain syystä näin. Vihreään värivesi puolestaan sekosi oikein hyvin ja värjäystuloskin oli tasaisempi. 

Seuraavaksi alistetaan ruusut kokeiluun ja toivotaan, että ne toimivat niin kuin aiemmatkin. Normaalista poiketen annoin näiden kuivua sisällä pari päivää ennen kuin vein koekaniineille testattavaksi.

Pientä iltapuuhaa

Alkavan talven ruusukausi on avattu. Sain houkuteltua rakkaan puolisoni mukaan iltatalkoisiin, joiden tuloksena syntyi mukava määrä ruusuja kastettavaksi.

 
Samalla tuli revittyä taas valmiiksi myös biojätepussin pohjalle tarkoitettua silppua, jota on siis tuo oikealla oleva kaurahiutalepussillinen.

Taidanpa järjestää vielä toisenakin iltana talkoot, jos vaikka saisi vielä noi vajaat kassit täyteen. Materiaalia kun kyllä on vielä jemmassa. Sitten vain pitäisi jossain kohtaa ehtiä kastelemaan noi ruusut valmiiksi sytykkeiksi. 

Kermakalja; Harry Potter -fanin juomasuosikki

Paikallislehtemme oli kaivellut esiin ja pistänyt julkaisuun Harry Potter fanin suosikkijuoman, kermakaljan, jonka reseptin tietenkin talletin.

Maistuu varmaan isommillekin, vaikka otsikossa kehotetaan pikkuväelle tarjoamaan.

Kaverille kans ja kaappi tyhjäksi

Kudinrintamalla on ollut kohtuullisen hiljaista, vaikka yhdet sateenkaariraidat ovatkin jo valmiiksi puikoilta pudonneet. Ne kuitenkin tarvitsevat kaverikseen toiset ennen kuin paketti on valmis. Toisetkin ovat kuitenkin ihan hyvällä mallilla eli kyllä ne siitä valmistuvat.

Nämä ovat menossa myöhästyneiksi synttärilahjoiksi eli kiirekin olisi saada ne valmiiksi.
Valmiit on kudottu uudesta sateenkaaresta ja ovat aika haaleanväriset verrattuna toisiin, joiden lankana on vanha sateenkaari, Novita on alkanut säästää värejä. Eron näkee erityisesti violetin, sinisen ja vihreän kohdalla.

Harmaa lanka on kirppislöytö ja sateenkaaret omasta kaapista eli jämälankojen poistolla jatketaan edelleen. Olin jo hetken ostamassa sellaista vaatimatonta 12 kilon lankapumpsia, mutta päädyin sitten kuitenkin jättämään välistä, vaikka sisäinen Sulo Viénini itkikin verta. Langat kun olisivat olleet kilohinnaltaan huomattavan edullisia, tuskin neljännestä kaupan hinnoista, mutta kun kaapit ja loodat ovat edelleen täynnä vanhoja löytöjä, niin edes Herra Kirjoituksen kannustus ei saanut minua lankeamaan. Yritän uskotella itselleni, että vastaavia tarjouksia tulee vielä joskus kohdalle ja silloin olen jo kutonut kaappiini sopivankokoisen loven.