Se alkoi tyhjästä suojaruukusta, jossa joskus oli ollut kaktus. Kaktus oli kuollut ja tyhjä ruukku jäänyt ikkunalle odottamaan täyttöä. Kun tein siivousta ja putsasin ja puleerasin kyseistä ruukkua, niin samalla mieleeni hiipi ajatus, että haluan ostaa siihen kaktuksen. Eipä aikaakaan, kun huomasin toisenkin kaktuksen olevan huonossa hapessa ja tarvitsevan korvaajan tilalleen. Muutamassa minuutissa olin kehittänyt itselleni ostoslistan, jonka mitta oli 15 senttiä pienellä fontilla kirjoitettuna.
Välttämätöntä listalla ei ollut mitään, tarpeellista pari asiaa mukaan lukien tuo kaktus, joka ajatusprosessin käynnisti ja muut olivat silkaa "mutkun se olis niin kiva" osastoa.
Vedin syvään henkeä, jätin kaikki ostamatta ja pistin listan roskiin.
Mietin hetken, onko mitään keinoa, millä hillitä noita tavaran himoja, sillä niitä vaan tulee, halusi tai ei. Keksin kaksi keinoa, joita yritän jatkossa toteuttaa. Ensimmäinen on lista todella tarvittavista tavaroista ja ehkä sille voi jonkun "ihan kivankin" laittaa, mutta ei koko kauppaa ja kaikkia mielitekoja. Listalla oleville tavaroille voisi vielä määritellä tietyt rajat esimerkiksi mustat saappaat, nahkaa, korkea korko ja kaikkien kriteerien tulee täyttyä ennen kuin kyseisen tavaran voi ostaa. Toinen asia, mitä aion koettaa ostohimojen hillitsemiseen on siivoaminen, kyllä tavallisen tylsästi siivoaminen, täsmällisesti kaappien ja laatikoiden siivoaminen. Aina kun tulee mieliteko ostaa jotain, vaikkapa uudet kengät tai huulipuna, niin siinä vaiheessa voi mennä hetkeksi siivoamaan kenkäkaappia ja kosmetiikkaboxia. Siivoamisen voi lopettaa, kun ostohalua menee ohi. Kokeilin myös tuota kaktuslistan suhteen ja totesin, että se toimi yllättävän hyvin. Siivoaminen kun avasi silmät taas huomaamaan sitä, että sitä tavaraa on ja sitä himoittuakin tavaraa ihan tarpeeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti