Entinen lempilaukku

Nyt on kuulkaa v-käyrä korkealla. Maailman ja muiden kannalta helpottavaa on se, että syy käyrän exponentiaaliseen nousuun on yksin minussa itsessäni. Yritän parasta aikaa ulottua polkimaan itseäni persuuksiin, mutta jalka ei ihan taivu kunnon jalkapohjapotkun antamiseen, henkisellä tasolla olen täräytellyt niitä takalistooni jo kymmeniä.

Lähdetään liikkeelle tosiasioista, kyseinen laukku on toki a) vanha b) halpa ja c) keinonahkainen, mikä jo sinänsä lupaa jäljellä olevan elinkaaren mitaksi kovin rajallista määrää. Veska kuitenkin oli ihan siistissä kunnossa, kun olin pakannut sen pois edellisen käyttökerran jälkeen. Tässä yhteydessä pakannut = tunkenut täyteen koriin, jossa on pari tusinaa muitakin enemmän ja vähemmän satunnaisella käytöllä olevia laukkuja. Laukku näytti suhteellisen siistiltä, kun otin sen käyttöön, mutta palveltuaan tunnin verran, se ei ollut enää kovin siistin sorttinen lainkaan...

Koska todennäköisyys uuden vastaavan laukun löytämiseen on häviävän pieni, olen päättänyt tehdä itse itselleni kierrätyslaukun, joka on mahdollisimman lähelle samanlainen kuin tuo nyt kärsinyt ja kelvottomaksi muuttunut rakas veskani. Materiaalina siis ihan oikea nahka ja lupaan myös värkätä laukulleni dustbagin. Materiaalien hankkiminen ei sinänsä ole ongelma, mutta kaksi isoa kysymysmerkkiä tuohon vielä liittyy. Ensimmäinen on se, että missä tuon ompelisin kasaan ja toinen se, että kannattaako ostaa uutta laukkua  varten uudet niitit vai yrittää kierrättää vanhasta ne palaset, joissa niitit ovat, ne kun ovat selkeästi paremmassa kunnossa kuin muu laukku.Vuorin voi käsittääkseni siirtää suoraan vanhasta uuteen, mutta hihnan haluan toisenlaisen tai jätän vallan pois, tuo nykyinen kun ei ole "miun maun mukkaan".

Tässä samalla tuli taas tehtyä mielenkiintoisia havaintoja itsestä ja hamstraamistaipumuksesta. Jälleen kerran voisi kysyä, että kannattaako hamstrata iso korillinen laukkuja, jos niistä valtaosaa käyttää kerran tai pari vuoteen. Tai jos ne hamstraa, niin voisiko kenties ajatella säilyttävänsä niitä vähän paremmin, jotta ne pysyisivät paremmassa kuosissa. Ainakin tällä hetkellä minulla on vahva tunne siitä, että olen tunkemalla ja lisäämällä saanut aikaan tuon efektin eli keinonahan kuoriutumisen. Tosi asiassa tuskin kyse on pelkästään siitä, ihan varmasti ajan hammas on myös tehnyt tehtävänsä, mutta hellemmällä kohtelulla se olisi ollut todennäköisesti vähemmän pureva.

Tehdylle asialle ei kuitenkaan voi mitään, laukku on suurimmalta osaltaan käyttökelvoton ja roskiskamaa ja minua harmittaa vietävästi muuten niin kivan ja juuri lempisaappaisiini sopivan laukun kohtalo.