Minulla oli taas kerran yksi sellainen "vapaapäivä", joka saattaa sanojen vapaa merkityksen kovin kyseenalaiseksi. Miten sitä ihminen onnistuukaan ohjelmoimaan yhden päivän niin täyteen kaikenlaista touhua ja tekemistä.
Kyseessä oli minun ja herra Kirjoituksen ensimmäinen yhteinen arkivapaa ties miten pitkään aikaan. Aamulla tietysti kuitattiin univelkoja, kun kerrankin oltiin tilanteessa, jossa ei tarvinnut laittaa herätyskelloa soimaan. Seuraavaksi nautittiin kunnon brunssista pekoneineen, munineen ja appelsiinimehuinene ja sitten alkoikin arkinen aherrus. Ensin siivottiin, sitten vietiin pyykkejä koneeseen, käytiin kaupassa, vaihdettiin pyykit koneeseen ja käytiin uudelleen kaupassa.
Jossain vaiheessa alkoi jo pikkuisen puskea tuskan hikeäkin, kun aikaa oli parikymmentä minuuttia ja sinä aikana piti selvitä suihkusta, kasata pelit mukaan peli-iltaan ja värkätä vähän tarjottavaakin. Minuutti aikataululla oltiin siis liikenteessä, mutta toisaalta oli kyllä äärimmäisen ihana ja rentouttava päivä. Turha kai mainitakaan, että olisi mukavaa, jos näitä olisi enemmän kuin yksi puolessa vuodessa.
Todella harvoin me näet herra Kirjoituksen kanssa ollaan yhtä aikaa vapailla (eikä ainakaan arkena). Kun viikonloppuisin ollaan kotona, niin yleensä silloinkin kyse on siitä, että jossain kohtaa työt kutsuvat meikäläistä. Sen vuoksi tuollainen yhteinen "vapaapäivä" tuntuu niin kovasti luksukselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti