Laaja perheemme muisti meitä myös tupaantulijaislahjoilla, joihin kuuluivat niin perinteiset suola ja leipä (vähän normaalia isommassa muodossa) kuin ihanat kukat ja herkutkin. Unohtamatta täydennystä Pentikin Tapio-sarjaan. Kaiken kruunasi tietenkin tyyliin sopiva korkokenkäkortti (no joo, onhan se enemmän minun kuin Herra Kirjoituksen tyyliä) sekä kenkähiuskoriste - sekin enemmän minulle kuin Herra Kirjoitukselle.
Kuvassa suolapurkki on litran maitopurkin kokoinen, joten siitä voi päätellä, minkäkokoinen tuo leipä oikein on. Sen reikä on sellainen reilut kymmenen senttiä halkaisijaltaan.
Turha kai sanoakaan, että olin enemmän kuin otettu siitä, että saimme nuo sirottimet. Ne täydentävät Tapio sarjaamme, sillä niitä meillä ei vielä ollut (enää siis puuttuu teekannu ja kaatimet, joihin saa purkit sisälle). Tunnen itseäni jo sen verran, että mikäli ne tulevat jossain vaiheessa vastaan, niin ne muuttavat meille, mutta se on sitten toinen tarina.
Kukkakimput ovat nuoremman lainalapsemme käsialaa, hän kun on kukka-alan ammattilainen.
Ihanat ja persoonalliset "pippelikukkineen" (näin he kuulemma kutsuvat flamingonkukkaa kukkakauppaslangilla) ja tyrneineen.
Orkideanoksa oli saanut seurakseen heiniä. Sääli, että minulla ei ollut maljakkoa, johon tuo olisi istunut täydellisesti, mutta onhan tuo kaunis noinkin.
Viimeiseen kuvaan ovat pääseet sitten sekaisin olevat pöytäliinan hapsutkin oikein kunniapaikalle.
En kuitenkaan jaksa alkaa rajailemaan kuvaa uudelleen - menköön epätäydellisenä eteenpäin, tämä kun ei ole mikään täydellisyyteen pyrkivä sisustusblogi.
Kiitokset vielä teille kaikille rakas perheeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti