Edessä parin päivän mittainen koulutusrupeama keskikokoisella kirkolla (isompi kuin oma, mutta pienempi kuin se kuuluisa "iso kirkko"), mutta olo on kuin tuosta ysärihitistä konsanaan: kurkku on kipeä ja ääni poissa, olo kuumeinen. Ei vissiin sitten auta kuitenkaan muu kuin tropata sen verran hyvin, että selviää reissusta - ainakin junalle ja ilmoittautumiseen asti. Sen jälkeenhän ei juuri kukaan taida tarkistaa, missä sitä oikein on.
Onneksi tuonne voi lähteä sentään järkevään aikaan lähtevällä junalla, yleensä kun joutuu aina lähtemään silmäkourassa viiden junalla, nyt riittää kun on paikalla asemalla seitsemän aikaan.
Toivottavasti vointi päivän mittaan vähän kohenee, muuten on edessä inhottavat kaksi päivää sekä minulle että kanssakurssilaisille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti