Tämän viikon voisi lyhyesti tiivistää kommenttiin: "paska viikko, mutta tulipa elettyä". Kuvaavaa tälle viikolle on juuri se, että blogitekstit ovat tupsahdelleet eetteriin keskeneräisinä, kun aika ja kärsivällisyys ovat loppuneet kesken. Paljon vähemmän mukavia ja mielyttäviä uutisia on ollut tarjolla kuin noita negatiivisia, osa noista huonoista tosin voi vielä ensi viikolla kääntyä positiivisiksi, mutta katsotaan.
Viikon plussasaldoon en saa edes yrittämällä tiristettyä muuta kuin ihanan rentouttavan perjantaisen vapaapäivän yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa ja vastaavasti riemukkaan lautapeli-illan työkavereiden kanssa.
Kieltäymyksen tietäkin olen kulkenut vain yhdessä asiassa - jätin ostamatta sovittamani talvikengät. No joo, tuohonkaan ei ollut syynä suuri kieltäymys ja se, että muistin luvanneeni olla ostamatta kenkiä, vaan se, etteivät kyseiset kengät sopineet jalkaani. Eli tuokin asia itse asiassa harmitti enemmän kuin ilahdutti...
Niitä negoja sitten löytyy enemmän ja vähemmän, itse asiassa niin paljon, etten oikein tiedä, mistä oikein aloittaisin. Vaakaa en ole lähestynytkään, mutta olo on sen verran turpea, ettei edes tarvitse lopputuloksen tietää muutenkin.Varsinkin kun kahvakuulatuntikin jäi tältä viikolta välistä - onneksi sen verran sain aikaan, että tautoin kuntosalijäsenyyteni vielä muutamaksi kuukaudeksi(siis vuoden loppuun), koska en vain saa itsestäni irti käydä siellä. Eipä ainakaan tarvitse maksaa turhasta.
Herkkuja on kadonnut tuulensuojaan tasaisen tappavaa tahtia. Tavaraa ei ole juuri vähentynyt, mutta uutta on kyllä tullut - jopa ne ehdottoman kielletyt kengätkin. Eikä siinä paljon selittelyt auta, että ne olivat ilmaiset ja ihanat. Milloinkahan rouva ihan oikeasti aikoo käyttää viidentoista sentin stilettoja - ei varmaan koskaan...
Ja sitten lisää negoja: töissä meni useampikin asia persiilleen, huomasin unohtaneeni lunastaa pari lahjakorttia ja flunssakin on iskemässä päälle. Lisätöitä on taas kertynyt toivottoman vähän, vain pari hassua keikkaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Olen myös jälleen siirtynyt velallisten kaartiin, sillä kävimme tällä viikolla allekirjoittamassa lainapaperit putkiremontin maksuosuudesta. Se muutama kuukausi, kun ei tarvinnut olla kenellekään velkaa oli kieltämättä aika hienon tuntuista aikaa. Täytynee pyrkiä siihen taas mahdollisimman pian. Tässä yhteydessä tilin saldosta ei sitten juuri kannata puhua, koska se nyt tietenkin pienenee merkittävästi, kun aion aloittaa lainanmaksu-urakkani tekemällä yhden isomman lyhennyksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti