Näin pyhäinpäivänä ajatus kulkeutuu väistämättä menneeseen, sukupolvien ketjussa taaksepäin samalla kun askeleet kierrättävät ympäri hautausmaata, jota kymmenet ja taas kymmenet kynttilät valaisevat merkkinä siitä, että edelleen muistamme näitä ihmisiä, jotka ovat ennen meitä eläneet. Kulkiessani mietin aina sitä, miten erilaista elämää ja aikaa me elämme kuin ihmiset pari-kolme sukupolvea sitten. Yritän ymmärtää, mitä mietti Serafiina myllärin emäntä valitessaan ristiä miehensä haudalle ja tultuaan sitten myös itse haudatuksi saman ristin alle - tuskin hän ajatteli yhteistä hautakiveä rakkaudenosoituksena niin kuin me nykyajan ihmiset, pikemminkin hän laskeskeli pennejä, miten saada rahat riittämään hautakiveen ja miten elää kunniallista leskenelämää, jotta ei joudu siveettömyydestä jalkapuuhun.
Olen siitä harvinainen nykyajan ihminen, etten ole koskaan tavannut toista isoisääni. Hän kuoli jo pari vuosikymmentä ennen syntymääni. Jotenkin tuntuu oudolta, että neljäsosa minusta on aivan "vieraita" geenejä, joiden lähdettä en ole koskaan tavannut. Toisaalta olen kyllä menettänyt myös toisen mummuni jo ihan pikkutyttönä, joten tuolla ajattelulla liki puolet geeneistäni on "vieraita". Ja kuitenkin toisaalta niin kovin tuttuja, kantavathan vanhempani omien vanhempiensa perimää ja heidät onnekseni olen saanut pitää tähän asti. Joskus nuorempana olin varma siitä, että minä menetän vanhempani ensimmäisenä ikäluokastani, mutta elämä on ihmeellistä ja niinpä minä olen saanut olla onnekas ja sen sijaan moni entinen luokkakaverini kantaa kynttilänsä tänäkin vuonna jomman kumman vanhempansa haudalle.
Turha kai sanoakaan, että kyynel silmässä kävin laskemassa kynttiläni muualle haudatun omaisen muistokivelle ja mietin kaikkia heitä rakkaita ja menneiden sukupolvien edustajia, joiden haudalla en sinä päivänä päässyt käymään. Mietin yli sata vuotiaaksi elänyttä Amerikan enoa, hänen moottoripyöräkolarissa kuollutta poikaansa, enojani, toisia isovanhempiani - kaikkia kaivaten, mutta kiitollisena siitä, että olen saanut tuntea heidät.
Ehkä se vain on niin, että kuoleman miettiminen ja vainajien muisteleminen saa omankin kuolevaisuuden konkretisoitumaan, samoin kuin sen tajunnan, että kuolema on yhä suuri salaisuus. Me emme tiedä milloin, missä ja miksi se meidät kohtaa. Yleensä emme onneksemme osaa odottaa sen saapumista. Monille se on suuri kauhistus ja toisille vain kaunis uni, toiset eroavat jälleen näkemisen toivossa, toiset uskovat eron olevan lopullinen.
Toivon, että ensi vuonnakin voin käydä sytyttämässä kynttilät samoille haudoille kuin nytkin, ja ettei minun tarvitsisi olla sisällä kirkossa sytyttämässä kynttilää. Se kun on aina merkki siitä, että olen saanut pitää rakkaani vielä vuoden luonani.
Taidanpa jättää blogin hetkeksi ja käydä rutistamassa heitä kaikkia - sehän kuitenkin tässä elämässä on tärkeintä.
lauantai 31. lokakuuta 2015
perjantai 30. lokakuuta 2015
Marraskuu on musta hauta
Lienee tullut kohtuullisen selväksi, että inhoan syksyä, pimeyttä, kylmyyttä ja märkyyttä. Kun nuo kaikki yhdistyvät yhdeksi kamalaksi klimpiksi saadaa inhokkikuukauteni marraskuu. Marraskuu on jotenkin niin toivoton, kuoleman kuukausi, pimeää aamulla, pimeää illalla ja siinä välissä ei päivä valjennut yhtään.
On siis aika kaivaa kirkasvalolamppu esiin ja alkaa laskea päiviä marraskuun loppumiseen, kun siitä on selvitty, niin sen jälkeen voi taas ajatella, että on elämääkin. Ensin joulu, vaikka antijouluihminen olenkin ja sitten tammikuu hohtavine hankineen (jaksan jotenkin edelleen uskoa, että tammikuussa on lunta ja pakkasta sopivassa suhteessa 10cm lunta ja 5 astetta pakkasta) ja sen jälkeen onkin jo melkein kevät, joka tapauksessa mennään aina vain valoisampaa aikaa kohti. Mutta sitä ennen on tosiaan selvittävä marraskuusta, mikä tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta - johtuneeko sitten siitä, että jotenkin sitä vaan huomaa kuoleman hiipivän lähemmäksi myös itseä siinä samalla kun luontokin ympäriltä kuolee.
Onneksi kaikki asiat eivät sentään ole kuolleina rumia, minusta tässä henkensä heittäneessä tuliaiskimpussa on oma viehätyksensä - marraskuu alkaa ilmeisesti purra jo täysillä.
On siis aika kaivaa kirkasvalolamppu esiin ja alkaa laskea päiviä marraskuun loppumiseen, kun siitä on selvitty, niin sen jälkeen voi taas ajatella, että on elämääkin. Ensin joulu, vaikka antijouluihminen olenkin ja sitten tammikuu hohtavine hankineen (jaksan jotenkin edelleen uskoa, että tammikuussa on lunta ja pakkasta sopivassa suhteessa 10cm lunta ja 5 astetta pakkasta) ja sen jälkeen onkin jo melkein kevät, joka tapauksessa mennään aina vain valoisampaa aikaa kohti. Mutta sitä ennen on tosiaan selvittävä marraskuusta, mikä tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta - johtuneeko sitten siitä, että jotenkin sitä vaan huomaa kuoleman hiipivän lähemmäksi myös itseä siinä samalla kun luontokin ympäriltä kuolee.
Onneksi kaikki asiat eivät sentään ole kuolleina rumia, minusta tässä henkensä heittäneessä tuliaiskimpussa on oma viehätyksensä - marraskuu alkaa ilmeisesti purra jo täysillä.
torstai 29. lokakuuta 2015
Kurkku kipeänä aamuun ankeaan...
Edessä parin päivän mittainen koulutusrupeama keskikokoisella kirkolla (isompi kuin oma, mutta pienempi kuin se kuuluisa "iso kirkko"), mutta olo on kuin tuosta ysärihitistä konsanaan: kurkku on kipeä ja ääni poissa, olo kuumeinen. Ei vissiin sitten auta kuitenkaan muu kuin tropata sen verran hyvin, että selviää reissusta - ainakin junalle ja ilmoittautumiseen asti. Sen jälkeenhän ei juuri kukaan taida tarkistaa, missä sitä oikein on.
Onneksi tuonne voi lähteä sentään järkevään aikaan lähtevällä junalla, yleensä kun joutuu aina lähtemään silmäkourassa viiden junalla, nyt riittää kun on paikalla asemalla seitsemän aikaan.
Toivottavasti vointi päivän mittaan vähän kohenee, muuten on edessä inhottavat kaksi päivää sekä minulle että kanssakurssilaisille.
Onneksi tuonne voi lähteä sentään järkevään aikaan lähtevällä junalla, yleensä kun joutuu aina lähtemään silmäkourassa viiden junalla, nyt riittää kun on paikalla asemalla seitsemän aikaan.
Toivottavasti vointi päivän mittaan vähän kohenee, muuten on edessä inhottavat kaksi päivää sekä minulle että kanssakurssilaisille.
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Lokakuun nuukailuvinkki: malta ja kytistä
Tämänkertainen nuukailuvinkki on opiksi ja ojennukseksi itselleni, miksei toki muillekin.
Nuo kolme sanaa "malta ja kytistä" toimivat oikeastaan varsin monella tasolla. Ensimmäiseksi tietenkin sen suhteen, että jos jotain haluaa, kannattaa malttaa sen aikaa, että on saanut säästettyä rahat sitä varten eikä ostaa luotolla tai osamaksulla. Välttämättömyydet on tietenkin asia erikseen, mutta sellaiset tavarat, jotka eivät ole välttämättömiä kannattaa käsitellä maltilla läpi. Maltilla myöskin niin, että nukkuu vähintäänkin yhden yön yli hankinta päätöstä tehdessään - jos kyse on isosta asiasta, niin sitten viikonkaan miettimisaika ei ole paljon. Siinä voi sitten harkita, onko juuri tuo tuote kaikilta ominaisuuksiltaan sellainen, mitä tarvitset ja haluat, ja miten paljon kompromisseja kannattaa tehdä.
Malttamisen voi myös yhdistää nykyiseen nopeaan tavara- ja mallikiertoon, jos ei ole äärimmäisen tärkeää saada sitä viimeisintä mallia, niin ei tarvitse kovinkaan pitkään odotella, kun edellisen saa jo melkoisen hyvillä alennuksilla. Sama pätee tietenkin vaatteisiin, koska nykyään on joka sesongin jälkeen alennusmyynnit, kun tavara vaihtuu toiseen parin kuukauden välein. Toki odottamisessa on se riski, että juuri sitä haluttua tavaraa ei ole omassa koossa säilynyt alennusmyynteihin asti, mutta samalla voi harjoittaa itsensä psyykkaamista sen suhteen, että jos kyseinen tavara ei enää ole siellä, se ei ollut sinulle tarkoitettu. Lisäksi voi myös olettaa, että kyseinen tavara päätyy kohtuullisen pian kirpparille, josta sen voi sitten käydä poimimassa mukaansa huomattavasti edullisemmin kuin kaupasta.
Sama kytistystaktiikka toimii kirppistelyjen suhteen, jos vähänkään mietityttää, kannattaa jättää tavara odottamaan seuraavaa päivää ja hakea se vasta sitten. Jos se juttu odottaa sinua edelleen kirpparilla, se oli sinulle tarkoitettu. Jos tavara ei enää ole myynnissä, se ei ollut sinulle tarkoitettu. Kun vuoden päästä kysytään, niin aika harvaa noista ostamatta jätetyistä tavaroista edes muistaa enää.
Kun hautaa "kaikki mulle nyt heti"- ajatukset jonnekin oikein syvälle ja malttaa katsella ja odottaa, voi tehdä todellisia superlöytöjä. Onhan se totta, että koti olisi mukavampi, jos kaikki olisi valmiina nyt just heti, mutta siitäkin huolimatta kytistäminen kannattaa. Hyvänä esimerkinä voin kertoa viimeisimmästä Naamakirja-kirpputori löydöstäni. Eräs henkilö antoi ilmaiseksi Sini-tuotteen Ruuuviton- sarjan hyllyjä pari kappaletta (Sitä samaa sarjaa, jota meillä on jo vessapaperiteline. Hän antoi ne, koska ne eivät pysyneet kiinni heidän uusissa laatoissaan, jotka olivat matat ja röpelöpintaiset - nuo kun toimivat vain sileällä ja kiiltävällä pinnalla). Olin jonossa kolmantena ja lupauduin jo ostamaan samaan ketjuun tulleelta toiselta myyjältä hänellä myynnissä olevan samanlaisen hyllykön. Kyselin kuitenkin vielä tuolta ensimmäisten tuotteiden lahjoittajalta, kun hän muutti tarjouksen niin, että nopein hakija saa, että oliko hyllyköt jo haettu. Kukaan aiemmista varaajista ei ollut noutanut niitä, joten pomppasin autoon ja hain ne meille.
Olisin toki voinut ostaa nuo kulmakorit Prismasta jo kuukausi sitten, mutta kun jäin miettimään niiden kallista hintaa ja kestävyyttä, niin ne jäivät kauppaan. Nyt sitten sain kiitoksella viidenkymmenen euron arvoiset kulmakorit ilmaiseksi - toki hyvällä tuurilla oli osuutta asiaan, mutta myös sillä, että jaksoin kytistää niitä, enkä heti rynnännyt ostamaan. Olisin voinut vaikka ostaa sen myynnissä olleenkin, jos en olisi näitä ilmaisia saanut, sillä vitosen hinta 25€ tavarasta ei ollut mielestäni paljon. Kytistäminen olisi siis kannattanut siinäkin tapauksessa.
Nuo kolme sanaa "malta ja kytistä" toimivat oikeastaan varsin monella tasolla. Ensimmäiseksi tietenkin sen suhteen, että jos jotain haluaa, kannattaa malttaa sen aikaa, että on saanut säästettyä rahat sitä varten eikä ostaa luotolla tai osamaksulla. Välttämättömyydet on tietenkin asia erikseen, mutta sellaiset tavarat, jotka eivät ole välttämättömiä kannattaa käsitellä maltilla läpi. Maltilla myöskin niin, että nukkuu vähintäänkin yhden yön yli hankinta päätöstä tehdessään - jos kyse on isosta asiasta, niin sitten viikonkaan miettimisaika ei ole paljon. Siinä voi sitten harkita, onko juuri tuo tuote kaikilta ominaisuuksiltaan sellainen, mitä tarvitset ja haluat, ja miten paljon kompromisseja kannattaa tehdä.
Malttamisen voi myös yhdistää nykyiseen nopeaan tavara- ja mallikiertoon, jos ei ole äärimmäisen tärkeää saada sitä viimeisintä mallia, niin ei tarvitse kovinkaan pitkään odotella, kun edellisen saa jo melkoisen hyvillä alennuksilla. Sama pätee tietenkin vaatteisiin, koska nykyään on joka sesongin jälkeen alennusmyynnit, kun tavara vaihtuu toiseen parin kuukauden välein. Toki odottamisessa on se riski, että juuri sitä haluttua tavaraa ei ole omassa koossa säilynyt alennusmyynteihin asti, mutta samalla voi harjoittaa itsensä psyykkaamista sen suhteen, että jos kyseinen tavara ei enää ole siellä, se ei ollut sinulle tarkoitettu. Lisäksi voi myös olettaa, että kyseinen tavara päätyy kohtuullisen pian kirpparille, josta sen voi sitten käydä poimimassa mukaansa huomattavasti edullisemmin kuin kaupasta.
Sama kytistystaktiikka toimii kirppistelyjen suhteen, jos vähänkään mietityttää, kannattaa jättää tavara odottamaan seuraavaa päivää ja hakea se vasta sitten. Jos se juttu odottaa sinua edelleen kirpparilla, se oli sinulle tarkoitettu. Jos tavara ei enää ole myynnissä, se ei ollut sinulle tarkoitettu. Kun vuoden päästä kysytään, niin aika harvaa noista ostamatta jätetyistä tavaroista edes muistaa enää.
Kun hautaa "kaikki mulle nyt heti"- ajatukset jonnekin oikein syvälle ja malttaa katsella ja odottaa, voi tehdä todellisia superlöytöjä. Onhan se totta, että koti olisi mukavampi, jos kaikki olisi valmiina nyt just heti, mutta siitäkin huolimatta kytistäminen kannattaa. Hyvänä esimerkinä voin kertoa viimeisimmästä Naamakirja-kirpputori löydöstäni. Eräs henkilö antoi ilmaiseksi Sini-tuotteen Ruuuviton- sarjan hyllyjä pari kappaletta (Sitä samaa sarjaa, jota meillä on jo vessapaperiteline. Hän antoi ne, koska ne eivät pysyneet kiinni heidän uusissa laatoissaan, jotka olivat matat ja röpelöpintaiset - nuo kun toimivat vain sileällä ja kiiltävällä pinnalla). Olin jonossa kolmantena ja lupauduin jo ostamaan samaan ketjuun tulleelta toiselta myyjältä hänellä myynnissä olevan samanlaisen hyllykön. Kyselin kuitenkin vielä tuolta ensimmäisten tuotteiden lahjoittajalta, kun hän muutti tarjouksen niin, että nopein hakija saa, että oliko hyllyköt jo haettu. Kukaan aiemmista varaajista ei ollut noutanut niitä, joten pomppasin autoon ja hain ne meille.
Olisin toki voinut ostaa nuo kulmakorit Prismasta jo kuukausi sitten, mutta kun jäin miettimään niiden kallista hintaa ja kestävyyttä, niin ne jäivät kauppaan. Nyt sitten sain kiitoksella viidenkymmenen euron arvoiset kulmakorit ilmaiseksi - toki hyvällä tuurilla oli osuutta asiaan, mutta myös sillä, että jaksoin kytistää niitä, enkä heti rynnännyt ostamaan. Olisin voinut vaikka ostaa sen myynnissä olleenkin, jos en olisi näitä ilmaisia saanut, sillä vitosen hinta 25€ tavarasta ei ollut mielestäni paljon. Kytistäminen olisi siis kannattanut siinäkin tapauksessa.
tiistai 27. lokakuuta 2015
Pitkät ja lyhyet hiukset
Nyt kun olen taas vaiheessa, jossa kriiseilen hiusteni kanssa sitä, pitäisikö tukka kasvattaa kunnolla pitkäksi vai leikata reilusti lyhyeksi, on ehkä hyvä listata kummankin puolen plussia ja miinuksia.
Aamulla tai liikkeelle lähtiessä pitkät hiukset ovat ehdottomasti kätevämmät, vaikka ei uskoisi. Pitkien hiusten laittamiseen tarvitaan harjaus ja maksimissaan minuutti ja ne ovat fiinisti nutturalla tai muuten malliin laitettuina. Itse asiassa uskoisin osaavani toista kymmentä erilaista kampausta, jotka saisin toteutettua pitkiin hiuksiin alta minuutin. Lyhyiden hiusten kanssa aikaa menee huomattavasti enemmän, ne kun pitää harjata, muotoilla, tupeerata jne., jotta pysyvät mallissaan.
Pesu ja tökötit. Pitkille hiuksille riittää pesu kahdesti viikossa, miinusta toki siitä, että niiden kuivuminen vaatii useamman pyyhkeen ja todella paljon aikaa. Niiden pesemiseen kuitenkin riittää shampoo ja hoitoaine, eivät vaadi erikseen mitään tököttejä. Lyhyet hiukset pitää pestä useammin, joko käytetyistä hiustuotteista tai jostain muusta syystä johtuen. Toki ne sitten kuivuvat nopeammin, mutta vaativat föönauksen malliin päätyäkseen. Niin ja ne kaikki tökötit, ei puhettakaan, että pelkkä shampoo ja hoitoaine riittäisi. Viimeksi hiuksia pestessäni ja laittaessani aloin oikein miettiä, että onko tässä mitään järjeä; shampoon ja hoitoaineen jälkeen latasin hiuksiin muotovaahtoa, lämpösuojasuihkeen, muutaman pumppauksen root lifting sprayta ja kuivatuksen jälkeen vielä vahaa ja lakkaa... Eikä ajaksi todellakaan riittänyt minuutti, eikä edes kaksi. Ja siltikin minusta tuntuu, etteivät hiukset oikein pysyneet kuosissaan - voi tosin johtua siitäkin, että hiukset ovat venähtäneet liian pitkiksi suhteessa malliinsa.
Lyhyiden hiusten ongelmana on tietysti myös se, että niiden takia joutuu käymään parturissa enemmän kuin kerran vuodessa, jotta ne pysyvät mallissaan. Toisaalta pitkät ovat sellaiset, että niitä tulee pidettyä aina kiinni. Lyhyiden hiusten värjäämiseen riittää purkillinen hiusväriä, kun taas pitkät vaativat kaksi tai kolme purkkia.
Plussien ja miinusten lista taitaa olla aikalailla tasan. Tällä kertaa taidan kuitenkin kallistua vielä tuonne lyhyiden hiusten suuntaan, voin aloittaa kasvatuksen sitten kun tukkamönjävarastoni on käytetty loppuun.
Aamulla tai liikkeelle lähtiessä pitkät hiukset ovat ehdottomasti kätevämmät, vaikka ei uskoisi. Pitkien hiusten laittamiseen tarvitaan harjaus ja maksimissaan minuutti ja ne ovat fiinisti nutturalla tai muuten malliin laitettuina. Itse asiassa uskoisin osaavani toista kymmentä erilaista kampausta, jotka saisin toteutettua pitkiin hiuksiin alta minuutin. Lyhyiden hiusten kanssa aikaa menee huomattavasti enemmän, ne kun pitää harjata, muotoilla, tupeerata jne., jotta pysyvät mallissaan.
Pesu ja tökötit. Pitkille hiuksille riittää pesu kahdesti viikossa, miinusta toki siitä, että niiden kuivuminen vaatii useamman pyyhkeen ja todella paljon aikaa. Niiden pesemiseen kuitenkin riittää shampoo ja hoitoaine, eivät vaadi erikseen mitään tököttejä. Lyhyet hiukset pitää pestä useammin, joko käytetyistä hiustuotteista tai jostain muusta syystä johtuen. Toki ne sitten kuivuvat nopeammin, mutta vaativat föönauksen malliin päätyäkseen. Niin ja ne kaikki tökötit, ei puhettakaan, että pelkkä shampoo ja hoitoaine riittäisi. Viimeksi hiuksia pestessäni ja laittaessani aloin oikein miettiä, että onko tässä mitään järjeä; shampoon ja hoitoaineen jälkeen latasin hiuksiin muotovaahtoa, lämpösuojasuihkeen, muutaman pumppauksen root lifting sprayta ja kuivatuksen jälkeen vielä vahaa ja lakkaa... Eikä ajaksi todellakaan riittänyt minuutti, eikä edes kaksi. Ja siltikin minusta tuntuu, etteivät hiukset oikein pysyneet kuosissaan - voi tosin johtua siitäkin, että hiukset ovat venähtäneet liian pitkiksi suhteessa malliinsa.
Lyhyiden hiusten ongelmana on tietysti myös se, että niiden takia joutuu käymään parturissa enemmän kuin kerran vuodessa, jotta ne pysyvät mallissaan. Toisaalta pitkät ovat sellaiset, että niitä tulee pidettyä aina kiinni. Lyhyiden hiusten värjäämiseen riittää purkillinen hiusväriä, kun taas pitkät vaativat kaksi tai kolme purkkia.
Plussien ja miinusten lista taitaa olla aikalailla tasan. Tällä kertaa taidan kuitenkin kallistua vielä tuonne lyhyiden hiusten suuntaan, voin aloittaa kasvatuksen sitten kun tukkamönjävarastoni on käytetty loppuun.
maanantai 26. lokakuuta 2015
Kankaiden laatu ja nukanpoistaja
Kankaiden laatu - tai oikeastaan sen huononeminen menneistä ajoista - on yksi lempiaiheistani. Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa kehiin tämä kansainvälisyyden huipentuma. Paita, jonka ostin keväisellä teneriffan matkalta. Siis suomalainen osti virolaiselta myyjältä englantia puhuen Espanjassa paidan, joka oli tehty Italiassa. Olen toki käyttänyt paitaa paljon, mutta siitä huolimatta pakko myöntää, että olen enemmän kuin hiukan ärsyyntynyt siitä, että paita on puolessa vuodessa nukkaantunut todella rumaksi. Eihän se toki paljon maksanut, vain vitosen, mutta siitä huolimatta odottaisin vaatteen kestäävän käytössä hiukan enemmän kuin muutaman kuukauden.
Minulla on ollut jo useamman vuoden (en edes yritä arvailla kauanko, koska aika on niin äärimmäisen kuluvaista) ajan kaapissani nukanpoistaja, jota minun on pitänyt kokeilla. Koskaan ei vielä vain ole tullut sellaista tilannetta, että ihan tosissaan olisin joutunut sen kaivamaan esiin. Nyt päätin kokeilla, josko siitä olisi apua pelastamaan paitaa käyttökelpoiseksi. Jos pelastaminen ei onnistu tai paita menee nukanpoistossa pilalle, voi sen sitten siirtää seuraavalle asteelle. Paidan malli on jokatapauksessa sellainen, että otan siitä kaavat ja yritän tehdä itse jotain vastaavaa.
Ensimmäisessä kuvassa paita kuluneimmalta kohtaa eli mahan päältä ennen nukan poistoa.
Jälkimmäisessä kuvassa sama kohta nukanpoiston jälkeen. Eron varmaan huomaa, vaikka kangas onkin kuvissa eri suunnasta kuvattu. Tuli tuossa huomattua sellainen asia, että jos päästää vaatteensa tällaiseen kuntoon kuin tämä paita oli, niin nukan poisto ei olekaan enää mikään pikkujuttu. Käytin puoli iltaa kyseisen paidan siistimiseen ja jouduin toteamaan senkin, että nukanpoistaja on melkoinen patterisyöppö. Sain käytettyä yhteen paitaan vähän käytetyt ladatut akut ja aivan uudet patterit, vasta kolmannet akut (joissa oli enemmän virtaa kuin noissa ensin mainituissa) riittivät viimeistelemään työn. Nuo kahdet ekat siis simahtivat kesken työn ja sekin tuli huomattua, että puoli tyhjillä akuilla ei kannata hinkata, siitä ei tule kuin paha mieli.
Paita on nyt kuitenkin huomattavasti siistimpi kuin ennen nukanpoistoa, joten sen kanssa ehkä kehtaa mennä vielä ylihuomenna lainalapsen synttäreille. Seuraavalla kerralla pitää vaan ymmärtää tarttua toimeen hiukan aikaisemmin. Koska yleensä pyykin silityksen, viikkaamisen ja poislaittamisen yhteydessä poimin sivuun ne, joista on sauma ratki, nappi irronnut tai jotka muuten kaipaavat huoltoa, pitänee varmaan seuraavalla kerralla nostaa samaan kasaan myös muutama pahimmin nukkaantunut vaate ja suristella niistä nypyt pois siinä samalla kertaa, kun hoitelee nuo muut korjaukset. Tällä tavoin vaatevarasto pysyisi ehkä hiukan siistimpänä vähän pidempään.
Minulla on ollut jo useamman vuoden (en edes yritä arvailla kauanko, koska aika on niin äärimmäisen kuluvaista) ajan kaapissani nukanpoistaja, jota minun on pitänyt kokeilla. Koskaan ei vielä vain ole tullut sellaista tilannetta, että ihan tosissaan olisin joutunut sen kaivamaan esiin. Nyt päätin kokeilla, josko siitä olisi apua pelastamaan paitaa käyttökelpoiseksi. Jos pelastaminen ei onnistu tai paita menee nukanpoistossa pilalle, voi sen sitten siirtää seuraavalle asteelle. Paidan malli on jokatapauksessa sellainen, että otan siitä kaavat ja yritän tehdä itse jotain vastaavaa.
Ensimmäisessä kuvassa paita kuluneimmalta kohtaa eli mahan päältä ennen nukan poistoa.
Jälkimmäisessä kuvassa sama kohta nukanpoiston jälkeen. Eron varmaan huomaa, vaikka kangas onkin kuvissa eri suunnasta kuvattu. Tuli tuossa huomattua sellainen asia, että jos päästää vaatteensa tällaiseen kuntoon kuin tämä paita oli, niin nukan poisto ei olekaan enää mikään pikkujuttu. Käytin puoli iltaa kyseisen paidan siistimiseen ja jouduin toteamaan senkin, että nukanpoistaja on melkoinen patterisyöppö. Sain käytettyä yhteen paitaan vähän käytetyt ladatut akut ja aivan uudet patterit, vasta kolmannet akut (joissa oli enemmän virtaa kuin noissa ensin mainituissa) riittivät viimeistelemään työn. Nuo kahdet ekat siis simahtivat kesken työn ja sekin tuli huomattua, että puoli tyhjillä akuilla ei kannata hinkata, siitä ei tule kuin paha mieli.
Paita on nyt kuitenkin huomattavasti siistimpi kuin ennen nukanpoistoa, joten sen kanssa ehkä kehtaa mennä vielä ylihuomenna lainalapsen synttäreille. Seuraavalla kerralla pitää vaan ymmärtää tarttua toimeen hiukan aikaisemmin. Koska yleensä pyykin silityksen, viikkaamisen ja poislaittamisen yhteydessä poimin sivuun ne, joista on sauma ratki, nappi irronnut tai jotka muuten kaipaavat huoltoa, pitänee varmaan seuraavalla kerralla nostaa samaan kasaan myös muutama pahimmin nukkaantunut vaate ja suristella niistä nypyt pois siinä samalla kertaa, kun hoitelee nuo muut korjaukset. Tällä tavoin vaatevarasto pysyisi ehkä hiukan siistimpänä vähän pidempään.
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Hopotus: Rasilaisen hapankaali ja uusi resepti
Pääsin keväällä mukaan Rasilaisen hapankaalin ja hopottajien kamppanjaan, jossa oli tarkoitus kehitellä uusi hapankaaliresepti. Keväisen kehittelyni tulos löytyy täältä.
Kun nyt syksyllä tuli uusi mahdollisuus lähteä mukaan kokeilemaan, päätin lähteä mukaan, koska alkuinnostuksen jälkeen hapankaali jäi taas vähän unholaan kesäksi. Tai no, kaikenlainen kokkaaminen jäi kovin vähälle koko kesän ja alkusyksyn ajaksi, joten tämä kamppanja oli mitä parhain mahdollisuus palata taas kapustan varteen.
Mietin pitkään sitä, ottaisinko käyttöön keväällä miettimäni piirakkareseptin, mutta jotenkaan se ei tuntunut riittävän tukevalta ruoalta näin talven kynnyksellä. Niinpä olen nyt vaiheessa, jossa pyörittelen mielessäni keittoa tai pataa, molempiin uskon hapankaalin sopivan erittäin hyvin. Tosin pata on jo vähän niin kuin itseni toistamista, kun keväälläkin tarjoilin pataa, joka oli sopiva sekä lisäkkeeksi että pääruoaksi. Vahvimpana tällä hetkellä mielessäni on se keittovaihtoehto, jotain venäläistyylistä ehkä...
Näin valottomaan aikaan hapankaali on muutenkin hyvä tuote, sillä Rasilaisen hapankaali on kevyttä, vain 30 kcal/100g, runsaskuituista ja sisältää monipuolisesti eri hivenaineita ja vitamiineja. Esim. C-vitamiinia 33 mg/100g. Rasilaisen Hapankaali on tuoretuote, eli tuotetta ei ole pastöroitu. Näin ollen kaikki kaalin ja maitohappokasvisten terveelliset ominaisuudet, mm. vitamiinit ja maitohappobakteerit ovat tallella.
Rasilaisen Hapankaalia myydään ympäri Suomen lähes kaikissa kaupoissa. Rasilaisen Hapankaalia löytyy perinteisenä, valkosipulilla tai purjolla maustettuna sekä luomuna. Hinnat vahtelevat pakkauskoon mukaan 400 g / hinta alle 2,5 euroa, 900 g / hinta alle 4 euroa ja 300 g / hinta alle 3 euroa / Luomutuote. Tuotteen hyllypaikka vaihtelee kaupoittain ja löydät Rasilaisen Hapankaalin joko eines- tai vihannesosastolta.
Palaan valmiin reseptin kanssa kohtapuoliin. Lisätietoa tuotteesta löytyy Rasilaisen nettisivuilta:
http://www.rasilaisenhapankaali.fi/
Kun nyt syksyllä tuli uusi mahdollisuus lähteä mukaan kokeilemaan, päätin lähteä mukaan, koska alkuinnostuksen jälkeen hapankaali jäi taas vähän unholaan kesäksi. Tai no, kaikenlainen kokkaaminen jäi kovin vähälle koko kesän ja alkusyksyn ajaksi, joten tämä kamppanja oli mitä parhain mahdollisuus palata taas kapustan varteen.
Mietin pitkään sitä, ottaisinko käyttöön keväällä miettimäni piirakkareseptin, mutta jotenkaan se ei tuntunut riittävän tukevalta ruoalta näin talven kynnyksellä. Niinpä olen nyt vaiheessa, jossa pyörittelen mielessäni keittoa tai pataa, molempiin uskon hapankaalin sopivan erittäin hyvin. Tosin pata on jo vähän niin kuin itseni toistamista, kun keväälläkin tarjoilin pataa, joka oli sopiva sekä lisäkkeeksi että pääruoaksi. Vahvimpana tällä hetkellä mielessäni on se keittovaihtoehto, jotain venäläistyylistä ehkä...
Näin valottomaan aikaan hapankaali on muutenkin hyvä tuote, sillä Rasilaisen hapankaali on kevyttä, vain 30 kcal/100g, runsaskuituista ja sisältää monipuolisesti eri hivenaineita ja vitamiineja. Esim. C-vitamiinia 33 mg/100g. Rasilaisen Hapankaali on tuoretuote, eli tuotetta ei ole pastöroitu. Näin ollen kaikki kaalin ja maitohappokasvisten terveelliset ominaisuudet, mm. vitamiinit ja maitohappobakteerit ovat tallella.
Rasilaisen Hapankaalia myydään ympäri Suomen lähes kaikissa kaupoissa. Rasilaisen Hapankaalia löytyy perinteisenä, valkosipulilla tai purjolla maustettuna sekä luomuna. Hinnat vahtelevat pakkauskoon mukaan 400 g / hinta alle 2,5 euroa, 900 g / hinta alle 4 euroa ja 300 g / hinta alle 3 euroa / Luomutuote. Tuotteen hyllypaikka vaihtelee kaupoittain ja löydät Rasilaisen Hapankaalin joko eines- tai vihannesosastolta.
Palaan valmiin reseptin kanssa kohtapuoliin. Lisätietoa tuotteesta löytyy Rasilaisen nettisivuilta:
http://www.rasilaisenhapankaali.fi/
lauantai 24. lokakuuta 2015
Kolmas muokkaus
Luin jostain netin kierrätysideapalstalta siitä, miten joku mainosti, että hänellä on käytössä sukanvarret, jotka ovat peräisin vuodelta 1925. Ihan siihen ei sentään päästä, vaikka kolmannen kerran kudoinkin uudet terät Herra Kirjoituksen siskonpojan sukkiin.
Alkuperäiset sukat tein nimiäislahjaksi, sitten muutaman kuukauden kuluttua sukat suurennettiin, jotta ne olisivat mahtuneet kasvavaan jalkaan. Noilla mentiin kevät kausi ja vielä seuraavan talven alkukin. Nyt ne sitten olivat auttamattomasti liian pienet.
Joten ensin purettiin vanhat terät ja sitten kehiin kerän loppu punaista seiska veikkaa. Nyt niiden pitäisi taas mahtua.
Viitisen senttiä lisää mittaa ja jokunen silmukka leveyttä. Kuvassa päällä vanha sukka ja alla uusi.
Kuvassa vertailun vuoksi vielä sukkien kakkosversio ja kolmosversio.
Alkuperäiset sukat tein nimiäislahjaksi, sitten muutaman kuukauden kuluttua sukat suurennettiin, jotta ne olisivat mahtuneet kasvavaan jalkaan. Noilla mentiin kevät kausi ja vielä seuraavan talven alkukin. Nyt ne sitten olivat auttamattomasti liian pienet.
Joten ensin purettiin vanhat terät ja sitten kehiin kerän loppu punaista seiska veikkaa. Nyt niiden pitäisi taas mahtua.
Viitisen senttiä lisää mittaa ja jokunen silmukka leveyttä. Kuvassa päällä vanha sukka ja alla uusi.
Kuvassa vertailun vuoksi vielä sukkien kakkosversio ja kolmosversio.
perjantai 23. lokakuuta 2015
Tumppujen muokkaus
Siitä on jo kauan aikaa, kun tein Herra Kirjoituksen siskon pojalle nimiäislahjaksi Ässä-tumput. Nyt sitten oli käynyt niin, että tein kyllä kasvun varaa tumppuihin, mutta iso poika tarvitsee peukalot tumppuihinsa, jotta pääsee käyttämään käsiään.
Tästä siis lähdettiin liikkeelle.
Ja tähän päädyttiin. Peukaloiden valmistamiseen meni vartti, mutta työn aloittamiseen kaksi viikkoa. Miten se voikin olla joskus niin vaikeaa.
En vielä päätellyt lankoja, jos peukkuja täytyy muuttaa johonkin suuntaan.
Tästä siis lähdettiin liikkeelle.
En vielä päätellyt lankoja, jos peukkuja täytyy muuttaa johonkin suuntaan.
torstai 22. lokakuuta 2015
Vihreät kynnet
Kun pääsin alkuun kynsien leimailuissa, oli sitten pakko tehdä heti perään toinen kokeilu. Pohjalla Oriflamen frost pearl kahtena kerroksena ja koristeina Yves Rocherin Vert Tige.
Minusta nämä neliöt ovat hauskat. Seuraavana haaveena ovat palapelin palan näköiset leimailulaatat.
Yllättävän helppoa tämä leimailu ainakin näillä abstrakteilla kuvioilla. Lisää harjoitusta tarvitsisin kyllä jos pitäisi laittaa jotain yksittäistä kuviota suoraan kynnelle.
Minusta nämä neliöt ovat hauskat. Seuraavana haaveena ovat palapelin palan näköiset leimailulaatat.
Yllättävän helppoa tämä leimailu ainakin näillä abstrakteilla kuvioilla. Lisää harjoitusta tarvitsisin kyllä jos pitäisi laittaa jotain yksittäistä kuviota suoraan kynnelle.
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Taaperon sukat
Siitä on todella, todella pitkä aika, kun olen pitänyt kudinta kädessäni. Sain pyynnön korjata nämä sukat, sillä pojan pallero on kasvanut edelleen ja sukat ovat jääneet teristä pieniksi. Varret, jotka silloin tein tarkoituksella reilulla mitoituksella, mahtuvat edelleen.
Koska en ole kutonut maailman aikoihin, piti ensin vähän harjoitella ja sen vuoksi tein tällaiset kirjavat sukat harjoitusversioiksi. Jos eivät muuhun kelpaa, niin päiväkotiin varasukiksi, sillä uskoakseni sellaisiakin tarvitaan.
Lankoina seiska veikan farkun sinistä ja jotain papukaijan kirjavaa. Langat vielä päättelemättä, koska ajattelin varmuuden vuoksi vielä sovittaa saajalleen ensin - jos vaikka pitäisi vielä tehdä muutoksia.
Koska en ole kutonut maailman aikoihin, piti ensin vähän harjoitella ja sen vuoksi tein tällaiset kirjavat sukat harjoitusversioiksi. Jos eivät muuhun kelpaa, niin päiväkotiin varasukiksi, sillä uskoakseni sellaisiakin tarvitaan.
Lankoina seiska veikan farkun sinistä ja jotain papukaijan kirjavaa. Langat vielä päättelemättä, koska ajattelin varmuuden vuoksi vielä sovittaa saajalleen ensin - jos vaikka pitäisi vielä tehdä muutoksia.
tiistai 20. lokakuuta 2015
Vanhakin koira oppii...
Toisin kuin sanonta väittää vanhakin koira oppii uusia tapoja, ainakin, jos sitä autetaan sopivassa määrin. Olen jo useamman vuoden haaveillut kynsien leimaamisesta. Tilasin kesällä itselleni kasan kynsileimalaattoja, leimasimia ja niitä scrapereita (mikähän niiden oikea suomenkielinen nimi onkaan), joilla pyyhitään ylimääräiset lakat leimalaatan pinnasta ennen leiman siirtoa leimasimeen. Kokeilin pari kertaa kynsienleimausta heti saatuani nuo tavarat postista ja epäonnistuin surkeasti.
Onneksi perhepiiristä löytyi apu ja "lainalapsistamme" nuorempi, joka on harrastanut kynsien tekemistä ennenkin. Kun annoin laattani hänen käsiinsä, hän testasi ensin yhtä, joka avattiin testaustilaisuudessa ja totesi sen toimivaksi. Tätä laattaa hän kokeili omalla leimaisimellaan ja raaputtimellaan. Sitten hän toisti saman minun leimasimellani ja raaputtimellani - ja homma toimi. Vaihdettiin kynsilakkaa siihen, millä testasin itse, ja edelleen toimi. Viimeksi otettiin käyttöön ne samat kaksi laattaa, jolla olin yrittänyt itse tehdä leimoja.
Lakka kehiin ja testaus - ei toiminut, toisto, eikä edelleenkään toiminut. Kunnes yht'äkkiä lainalapsemme huomasi, että laatassa on edelleen suojakalvo päällä. Olin kyllä poistanut laatasta sinisen suojakalvon, mutta en ollut huomannut, että laatassa oli myös läpinäkyvä suojakalvo. Kalvon poistamisen jälkeen uusi kokeilu ja johan toimi.
Sen jälkeen olikin sitten vähän pakko kokeilla. Kynsissä seepraraitaa, kukonaskelkuviota ja paria muuta abstraktia kuviota.
Ei mikään supertulos, mutta kohtuullinen ensimmäiseksi yritykseksi. Käytössä ihan tavalliset lakat, ei mitkään leimausta varten kehitellyt erikoislakat. Oriflamen Frosty pearl pohjalla ja Visions-sarjan joku violetti sävy koristeissa.
Ja kyllä... minä rakastuin kynsileimailuun ihan todella. En malta odottaa pääseväni tekemään lisäkokeiluja.
Onneksi perhepiiristä löytyi apu ja "lainalapsistamme" nuorempi, joka on harrastanut kynsien tekemistä ennenkin. Kun annoin laattani hänen käsiinsä, hän testasi ensin yhtä, joka avattiin testaustilaisuudessa ja totesi sen toimivaksi. Tätä laattaa hän kokeili omalla leimaisimellaan ja raaputtimellaan. Sitten hän toisti saman minun leimasimellani ja raaputtimellani - ja homma toimi. Vaihdettiin kynsilakkaa siihen, millä testasin itse, ja edelleen toimi. Viimeksi otettiin käyttöön ne samat kaksi laattaa, jolla olin yrittänyt itse tehdä leimoja.
Lakka kehiin ja testaus - ei toiminut, toisto, eikä edelleenkään toiminut. Kunnes yht'äkkiä lainalapsemme huomasi, että laatassa on edelleen suojakalvo päällä. Olin kyllä poistanut laatasta sinisen suojakalvon, mutta en ollut huomannut, että laatassa oli myös läpinäkyvä suojakalvo. Kalvon poistamisen jälkeen uusi kokeilu ja johan toimi.
Sen jälkeen olikin sitten vähän pakko kokeilla. Kynsissä seepraraitaa, kukonaskelkuviota ja paria muuta abstraktia kuviota.
Ei mikään supertulos, mutta kohtuullinen ensimmäiseksi yritykseksi. Käytössä ihan tavalliset lakat, ei mitkään leimausta varten kehitellyt erikoislakat. Oriflamen Frosty pearl pohjalla ja Visions-sarjan joku violetti sävy koristeissa.
Ja kyllä... minä rakastuin kynsileimailuun ihan todella. En malta odottaa pääseväni tekemään lisäkokeiluja.
maanantai 19. lokakuuta 2015
Blogi päivitetty
No niin, nyt olen sitten vihdoin ja viimein saanut blogin päivitettyä suunnilleen ajantasalle. Vihdoin ja viimein ovat pari viikkoa puolitekoisina roikkuneet tekstit kirjoitettu valmiiksi ja siirretty luonnoksista julkaisuun. Tekstejä on taas kerran kasattu sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen.
Taidan olla maailman ainoa bloggaaja, joka toimii näin.
Taidan olla maailman ainoa bloggaaja, joka toimii näin.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Itsekuripäiväkirja viikko 42
Aloitetaan viikon positiivisimmasta asiasta, nimittäin ostoslistan noudattamatta jättämisestä. Kävimme lauantaina useammassa kaupassa tarjousten perässä. Tein ostoslistan, johon kirjoitin myös tarjousirtokarkit ja suklaalevyt. Jätin kuitenkin molemmat ostamatta - uskomatonta. Olisikohan ensimmäinen kerta vuoteen, kun onnistuin moisessa. Taputtelin itseäni moneen kertaan selkään hyväksyvästi. Korvasin nuo ostamalla melkoisen kasan tarjoushedelmiä, ovat ne sentään huomattavasti terveellisempiä ja samalla rahalla (perinteisesti karkkipussimme ovat maksaneet kympin verran) sain liki kymmenen kiloa hedelmiä. Niistä riittää siis iloa pitkään.
Ylimääräisiä töitä tein vain pari pientä keikkaa, joten niistä ei riitä mainittavaksi, vaikka viidenkympin bensalahjakortilla ajeleekin melko pitkälle.
Liikuntaa tuli harjoitettua useamman tunnin verran resiinaa pumpatessa, vaikka kahvakuulatunti jäikin iltavuoron takia väliin. Lisäksi tein useamman kolmen vartin mittaisen kävelylenkin. Kerrankin voin siis pistää plussan liikunnan kohdalle.
Seuraelämääkin on ollut enemmän kuin aikoihin, joten siihenkin voidaan pistää plussa.
Ainoa, mistä tulee miinusta on se, että tavaroita ei ole meiltä poistunut, vaan niitä on tullut lisää.
Skannattu viikkoraportti ilmestyy tähän jahka pääsen sopivan kopiokoneen läheisyyteen.
Ylimääräisiä töitä tein vain pari pientä keikkaa, joten niistä ei riitä mainittavaksi, vaikka viidenkympin bensalahjakortilla ajeleekin melko pitkälle.
Liikuntaa tuli harjoitettua useamman tunnin verran resiinaa pumpatessa, vaikka kahvakuulatunti jäikin iltavuoron takia väliin. Lisäksi tein useamman kolmen vartin mittaisen kävelylenkin. Kerrankin voin siis pistää plussan liikunnan kohdalle.
Seuraelämääkin on ollut enemmän kuin aikoihin, joten siihenkin voidaan pistää plussa.
Ainoa, mistä tulee miinusta on se, että tavaroita ei ole meiltä poistunut, vaan niitä on tullut lisää.
Skannattu viikkoraportti ilmestyy tähän jahka pääsen sopivan kopiokoneen läheisyyteen.
lauantai 17. lokakuuta 2015
Tuparit aka kylpyhuoneen näyttö
Nyt voisi sitten sanoa, että remontti on valmis (mitä se ei periaatteessa ole, koska autotallissa on edelleen pari projektia kesken), sillä valmis lopputulos on esitelty "perheille". Perhe kun on meidän käsityksemme mukaan vähän laajempi kuin ihan se perinteinen ydinperhe. No, joka tapauksessa perheemme ovat nyt nähneet uudistetun kotimme ja sitä ei enää tarvitse pitää salaisuutena - emme halunneet kertoa, mitä kaikkea olemme Star wars - vessaamme piilottaneet.
Laaja perheemme muisti meitä myös tupaantulijaislahjoilla, joihin kuuluivat niin perinteiset suola ja leipä (vähän normaalia isommassa muodossa) kuin ihanat kukat ja herkutkin. Unohtamatta täydennystä Pentikin Tapio-sarjaan. Kaiken kruunasi tietenkin tyyliin sopiva korkokenkäkortti (no joo, onhan se enemmän minun kuin Herra Kirjoituksen tyyliä) sekä kenkähiuskoriste - sekin enemmän minulle kuin Herra Kirjoitukselle.
Kuvassa suolapurkki on litran maitopurkin kokoinen, joten siitä voi päätellä, minkäkokoinen tuo leipä oikein on. Sen reikä on sellainen reilut kymmenen senttiä halkaisijaltaan.
Turha kai sanoakaan, että olin enemmän kuin otettu siitä, että saimme nuo sirottimet. Ne täydentävät Tapio sarjaamme, sillä niitä meillä ei vielä ollut (enää siis puuttuu teekannu ja kaatimet, joihin saa purkit sisälle). Tunnen itseäni jo sen verran, että mikäli ne tulevat jossain vaiheessa vastaan, niin ne muuttavat meille, mutta se on sitten toinen tarina.
Kukkakimput ovat nuoremman lainalapsemme käsialaa, hän kun on kukka-alan ammattilainen.
Ihanat ja persoonalliset "pippelikukkineen" (näin he kuulemma kutsuvat flamingonkukkaa kukkakauppaslangilla) ja tyrneineen.
Orkideanoksa oli saanut seurakseen heiniä. Sääli, että minulla ei ollut maljakkoa, johon tuo olisi istunut täydellisesti, mutta onhan tuo kaunis noinkin.
Viimeiseen kuvaan ovat pääseet sitten sekaisin olevat pöytäliinan hapsutkin oikein kunniapaikalle.
En kuitenkaan jaksa alkaa rajailemaan kuvaa uudelleen - menköön epätäydellisenä eteenpäin, tämä kun ei ole mikään täydellisyyteen pyrkivä sisustusblogi.
Kiitokset vielä teille kaikille rakas perheeni!
Laaja perheemme muisti meitä myös tupaantulijaislahjoilla, joihin kuuluivat niin perinteiset suola ja leipä (vähän normaalia isommassa muodossa) kuin ihanat kukat ja herkutkin. Unohtamatta täydennystä Pentikin Tapio-sarjaan. Kaiken kruunasi tietenkin tyyliin sopiva korkokenkäkortti (no joo, onhan se enemmän minun kuin Herra Kirjoituksen tyyliä) sekä kenkähiuskoriste - sekin enemmän minulle kuin Herra Kirjoitukselle.
Kuvassa suolapurkki on litran maitopurkin kokoinen, joten siitä voi päätellä, minkäkokoinen tuo leipä oikein on. Sen reikä on sellainen reilut kymmenen senttiä halkaisijaltaan.
Turha kai sanoakaan, että olin enemmän kuin otettu siitä, että saimme nuo sirottimet. Ne täydentävät Tapio sarjaamme, sillä niitä meillä ei vielä ollut (enää siis puuttuu teekannu ja kaatimet, joihin saa purkit sisälle). Tunnen itseäni jo sen verran, että mikäli ne tulevat jossain vaiheessa vastaan, niin ne muuttavat meille, mutta se on sitten toinen tarina.
Kukkakimput ovat nuoremman lainalapsemme käsialaa, hän kun on kukka-alan ammattilainen.
Ihanat ja persoonalliset "pippelikukkineen" (näin he kuulemma kutsuvat flamingonkukkaa kukkakauppaslangilla) ja tyrneineen.
Orkideanoksa oli saanut seurakseen heiniä. Sääli, että minulla ei ollut maljakkoa, johon tuo olisi istunut täydellisesti, mutta onhan tuo kaunis noinkin.
Viimeiseen kuvaan ovat pääseet sitten sekaisin olevat pöytäliinan hapsutkin oikein kunniapaikalle.
En kuitenkaan jaksa alkaa rajailemaan kuvaa uudelleen - menköön epätäydellisenä eteenpäin, tämä kun ei ole mikään täydellisyyteen pyrkivä sisustusblogi.
Kiitokset vielä teille kaikille rakas perheeni!
perjantai 16. lokakuuta 2015
Resiinaralli
Olimme tänään viettämässä työpaikan virkistyspäivää. Tänä vuonna kohteeksi oli valittu sellainen mielenkiintoinen elämys kuin resiinaralli. No joo, ihan rallia noilla ei pystynyt ajamaan, mutta kyllä resiinan pumppaaminen kävi kuntoilusta, varsinkin, jos sattui olemaan liikkeellä sellaisella perheversiolla, jossa oli pumppauspaikat kahdelle ja loput istuivat kyydissä. Toki pumppaajaa välillä vaihdettiin, mutta siitä huolimatta tuolla noin 30 kilometrin matkalla pumppausvuoro tuli useamman kerran kohdalle.
Osa porukasta oli liikkeellä tällaisilla yksikköresiinoilla, joilla vauhti oli melkoisen reipasta.
Tässä kuvassa onkin sitten esillä kaikki resiinavaihtoehdot, noista tuo keskimmäinen on samaa sorttia kuin se, jolla itse olin liikkeellä. Samassa kuvassa näkyy myös pääteasemamme, jossa saunoimme ja nautimme päivällistä.
Tässä vielä perheresiina takaapäin. Siinä oli siis istumapaikkoja kolmelle hengelle ja kaksi pumppauspaikkaa.
Kuvat on lainattu netistä, koska unohdin oman kamerani työpaikalle lähtö hälinässä. Onneksi kameran puuttuminen ei vaikuttanut siihen, että reissussa oli kivaa, saatiin jopa rikottua yksi resiina, mikä hiukan hidasti matkantekoa. Loppumatka taitettiin sitten viisi yhdellä resiinalla, mutta perille päästiin joka tapauksessa. Onneksemme ilmat olivat upeat (auringonpaistetta ja 13 astetta lämmintä) ja hiljainen (resiinan kirskuntaa lukuunottamatta) metsä tarjosi rentoutusta niin silmille, keuhkoille kuin mielellekin.
Osa porukasta oli liikkeellä tällaisilla yksikköresiinoilla, joilla vauhti oli melkoisen reipasta.
Tässä kuvassa onkin sitten esillä kaikki resiinavaihtoehdot, noista tuo keskimmäinen on samaa sorttia kuin se, jolla itse olin liikkeellä. Samassa kuvassa näkyy myös pääteasemamme, jossa saunoimme ja nautimme päivällistä.
Kuvat on lainattu netistä, koska unohdin oman kamerani työpaikalle lähtö hälinässä. Onneksi kameran puuttuminen ei vaikuttanut siihen, että reissussa oli kivaa, saatiin jopa rikottua yksi resiina, mikä hiukan hidasti matkantekoa. Loppumatka taitettiin sitten viisi yhdellä resiinalla, mutta perille päästiin joka tapauksessa. Onneksemme ilmat olivat upeat (auringonpaistetta ja 13 astetta lämmintä) ja hiljainen (resiinan kirskuntaa lukuunottamatta) metsä tarjosi rentoutusta niin silmille, keuhkoille kuin mielellekin.
torstai 15. lokakuuta 2015
Kahden ensimmäisen viikon tavarat
Vaikka koetankin rajoittaa muita hankintoja, olen antanut itselleni luvan ottaa vastaan kierrätysaskartelumateriaaleja nykyisiä ja tulevia projekteja varten. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että huusholliin virtaa tasaiseen tahtiin esimerkiksi tölkinklipsuja, kahvipusseja, kynttilänjämiä, munakennoja ja vanhoja meikkejä. Niitä en laske saapuneiksi tavaroiksi.
Sen sijaan jotain muutakin on taas tullut hankittua tahi saatua. Koska käytän työlaukkunani aina reppua, piti nykyiselle hankkia varakappale. Tämä liittoreppu kustansi 3 euroa.
Työkeikalla HenkkaMaukassa oli myös pakko tehdä ostoksia, joten korvikset ja pipo ovat peräisin niiltä käynneiltä.Kovikset maksoivat yhteeensä 5€ ja pipo tarjouksessa 1 euron, mutta käytännössä ne eivät verottaneet lompakkoani yhtään, sillä maksoin ne lahjakortilla, joka on odottanut käyttöä laatikon pohjalla. Kortille jäikin vielä saldoa seuraavia ostoksia varten. Kosmetiikka on ilmaisnäytteitä...
Herra Kirjoitus kävi hakemassa minulle Lidlistä kuvioleikkurin, josta myös olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Se kustansi 7€ ja siinä on Lidlin tavaroille tyypilliseen tapaan kolmen vuoden takuu.
Lisäksi sain lahjoituksena kolme paria kenkiä (eläköön naamakirjan annetaan- palsta), vaikka en oikeasti olisi tarvinnut muita kuin talvikengät (enkä todellisuudessa niitäkään). Kaksi paria työkenkiä ja talvikengät. Tässä kohtaa voi sitten kysyä, miten monta paria työkenkiä sitä yksi ihminen oikein tarvitseekaan.
Samasta paikasta sain myös kolme laukkua (yksi ruskea tuossa ylemmässä kuvassa, kaksi pientä alemmassa) ja kasan puuvillaisia käsinpainettuja pöytäliinoja. Ruskea laukku on iso, valkoinen ja musta pieniä, kummassakin on pitkä remmi, kuvaushetkellä ne oli tungettu laukkuihin). Varsinaisesti minulla ei ole tarvetta pöytäliinoille, mutta niiden puuvilla oli loistavaa laatua, joten ajattelin tehdä niistä tyynyliinoja. Tulevaisuudessa meillä siis katsellaan vihreitä unia kultaisilla liskoilla tai sinisiä unia valkoisilla lumitähdillä.
Talvikengistä ei ole kuvaa, mutta ne ovat ihan tavalliset mustat nilkkurit.
Sen sijaan jotain muutakin on taas tullut hankittua tahi saatua. Koska käytän työlaukkunani aina reppua, piti nykyiselle hankkia varakappale. Tämä liittoreppu kustansi 3 euroa.
Työkeikalla HenkkaMaukassa oli myös pakko tehdä ostoksia, joten korvikset ja pipo ovat peräisin niiltä käynneiltä.Kovikset maksoivat yhteeensä 5€ ja pipo tarjouksessa 1 euron, mutta käytännössä ne eivät verottaneet lompakkoani yhtään, sillä maksoin ne lahjakortilla, joka on odottanut käyttöä laatikon pohjalla. Kortille jäikin vielä saldoa seuraavia ostoksia varten. Kosmetiikka on ilmaisnäytteitä...
Herra Kirjoitus kävi hakemassa minulle Lidlistä kuvioleikkurin, josta myös olen haaveillut jo pidemmän aikaa. Se kustansi 7€ ja siinä on Lidlin tavaroille tyypilliseen tapaan kolmen vuoden takuu.
Lisäksi sain lahjoituksena kolme paria kenkiä (eläköön naamakirjan annetaan- palsta), vaikka en oikeasti olisi tarvinnut muita kuin talvikengät (enkä todellisuudessa niitäkään). Kaksi paria työkenkiä ja talvikengät. Tässä kohtaa voi sitten kysyä, miten monta paria työkenkiä sitä yksi ihminen oikein tarvitseekaan.
Samasta paikasta sain myös kolme laukkua (yksi ruskea tuossa ylemmässä kuvassa, kaksi pientä alemmassa) ja kasan puuvillaisia käsinpainettuja pöytäliinoja. Ruskea laukku on iso, valkoinen ja musta pieniä, kummassakin on pitkä remmi, kuvaushetkellä ne oli tungettu laukkuihin). Varsinaisesti minulla ei ole tarvetta pöytäliinoille, mutta niiden puuvilla oli loistavaa laatua, joten ajattelin tehdä niistä tyynyliinoja. Tulevaisuudessa meillä siis katsellaan vihreitä unia kultaisilla liskoilla tai sinisiä unia valkoisilla lumitähdillä.
Talvikengistä ei ole kuvaa, mutta ne ovat ihan tavalliset mustat nilkkurit.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Ai oliks mulla joku blogikin
Kyllä vain, viime päivät ovat kadonneet jonnekin suorastaan lentämällä. En oikein ymmärrä, kuka varastaa aikaani ja vielä niin tehokkaasti, etten oikein itsekään tajua, missä mennään ja mihin se katoaa. En saa aikaan mitään valmista ja kaikki pyörii yhdessä kaaoksessa.
Kävimme juuri työpaikallamme keskustelua tästä ja tulimme porukalla siihen tulokseen, etten ole ainoa, jonka tilanne on tämä sama. Suurimmaksi syylliseksi nimesimme muuttuneen työvuorosuunnittelun, jossa on entistä enemmän yksittäisiä vapaapäiviä, jotka puolestaan ovat meidän kaikkien mielestä hanurista. Suurimmalla osalla tuo yksittäinen vapaapäivä on buukattu täyteen ohjelmaa - kodinhoitoa, asioidenhoitoa, parturia, jumppaa jne - eli mitään palautumista ei siinä ehdi tapahtua, vaan kaikki aika kuluu noiden asioiden hoitoon. Se toinen perättäinen vapaa olisi sitten vasta pyhitetty palautumiselle, mutta kun sellaista ei vaan ikinä tule. Vapaapäivää kun seuraa vähintään pari työpäivää ja sitten vasta vapaapäivä, joka taas on jo täytetty kaikella mahdollisella. Onhan tuo toki suunnittelukysymys itseltäkin, mutta siitä huolimatta toivoisi asian olevan toisin, saavathan kaikki normityöaikaa tekevätkin sen kaksi peräkkäistä vapaata joka viikonloppu.
Illat ovat kuluneet pitkälti kaikkea epämääräistä puuhastellessa, jos ei muuta niin koneen muistista on poistunut iso määrä Num3roita ja Lentoturmatutkintaa. Blogille en valitettavasti ole jaksanut uhrata ajatustakaan, vaikka aihieta olisi mielessä tusinan verran.
Yritän taas parantaa tapani bloginkin suhteen, jotta kaikki muistot eivät jää vain oman mieleni varaan. Niihin menneisiin tapahtumiin kun on mukava palata joskus myöhemmin katsomaan ja hämmästelemään, onko siitä tosiaan jo viisi vuotta, kun sitä tai tätä tapahtui. Otan nyt tavoitteekseni, että seuraavan parin viikon aikana käyn läpi kaikki tuolla blogissa kummittelevat puolitekoiset tekstit ja päivitän ne valmiiksi. Taas kerran käy siis niin, että tekstejä tulee sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen.
Kävimme juuri työpaikallamme keskustelua tästä ja tulimme porukalla siihen tulokseen, etten ole ainoa, jonka tilanne on tämä sama. Suurimmaksi syylliseksi nimesimme muuttuneen työvuorosuunnittelun, jossa on entistä enemmän yksittäisiä vapaapäiviä, jotka puolestaan ovat meidän kaikkien mielestä hanurista. Suurimmalla osalla tuo yksittäinen vapaapäivä on buukattu täyteen ohjelmaa - kodinhoitoa, asioidenhoitoa, parturia, jumppaa jne - eli mitään palautumista ei siinä ehdi tapahtua, vaan kaikki aika kuluu noiden asioiden hoitoon. Se toinen perättäinen vapaa olisi sitten vasta pyhitetty palautumiselle, mutta kun sellaista ei vaan ikinä tule. Vapaapäivää kun seuraa vähintään pari työpäivää ja sitten vasta vapaapäivä, joka taas on jo täytetty kaikella mahdollisella. Onhan tuo toki suunnittelukysymys itseltäkin, mutta siitä huolimatta toivoisi asian olevan toisin, saavathan kaikki normityöaikaa tekevätkin sen kaksi peräkkäistä vapaata joka viikonloppu.
Illat ovat kuluneet pitkälti kaikkea epämääräistä puuhastellessa, jos ei muuta niin koneen muistista on poistunut iso määrä Num3roita ja Lentoturmatutkintaa. Blogille en valitettavasti ole jaksanut uhrata ajatustakaan, vaikka aihieta olisi mielessä tusinan verran.
Yritän taas parantaa tapani bloginkin suhteen, jotta kaikki muistot eivät jää vain oman mieleni varaan. Niihin menneisiin tapahtumiin kun on mukava palata joskus myöhemmin katsomaan ja hämmästelemään, onko siitä tosiaan jo viisi vuotta, kun sitä tai tätä tapahtui. Otan nyt tavoitteekseni, että seuraavan parin viikon aikana käyn läpi kaikki tuolla blogissa kummittelevat puolitekoiset tekstit ja päivitän ne valmiiksi. Taas kerran käy siis niin, että tekstejä tulee sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen.
tiistai 13. lokakuuta 2015
Hopotus: SINI kylpyhuoneen uutuuspesusetti
Kuten täällä mainitsin, pääsin Hopottajien kautta testaamaan Sini-tuotteen tämänvuotista Roosa nauha - tuotetta, kylpyhuoneen uutuuspesusettiä, johon kuuluu Jynssäri ja Tuplajynssäri.
Meidän aavistuksen verran karkea lattialaatta on mitä otollisin materiaali testaukseen. Päätin aloittaa sieltä mahdollisimman vaikeasta päästä eli putsata lattiaa hiusvärjäyksen jälkeen. Turha sitä on mainitakaan, että vaikka miten siististi koittaisi värjätä, niin aina jostain löytyy joku tahra hiusväriä.
Tästä siis lähdettiin liikeelle:
Lopputulos näkyy puolestaan tästä kuvasta, ei tahran tahraa misään.
Ainakin meidän suihkunurkkauksen ja lattian puhdistamiseen jynssäri ja tuplajynssäri soveltuivat erinomaisesti. Niillä pääsi käsiksi helposti sellaisiinkin paikkoihin, mihin tavallisesti ei ylllä tai mitä on muutoin todella hankala puhdistaa. Valitettavasti edes tämä ihmevehje ei onnistunut poistamaan kaikkia saumausainejäämiä, joita kylpyhuoneessamme on toheloiden remonttimiesten jäljiltä, mutta se sentään poisti niistä osan, mihin ei tähän asti ole mikään aine tai harja pystynyt.
Lisätietoa tuotteesta löytyy Sini-tuotteen sivuilta www.sinituote.fi/roosanauha
#sinijynssäri #sinituotehopo #roosanauha2015
Meidän aavistuksen verran karkea lattialaatta on mitä otollisin materiaali testaukseen. Päätin aloittaa sieltä mahdollisimman vaikeasta päästä eli putsata lattiaa hiusvärjäyksen jälkeen. Turha sitä on mainitakaan, että vaikka miten siististi koittaisi värjätä, niin aina jostain löytyy joku tahra hiusväriä.
Tästä siis lähdettiin liikeelle:
Lopputulos näkyy puolestaan tästä kuvasta, ei tahran tahraa misään.
Ainakin meidän suihkunurkkauksen ja lattian puhdistamiseen jynssäri ja tuplajynssäri soveltuivat erinomaisesti. Niillä pääsi käsiksi helposti sellaisiinkin paikkoihin, mihin tavallisesti ei ylllä tai mitä on muutoin todella hankala puhdistaa. Valitettavasti edes tämä ihmevehje ei onnistunut poistamaan kaikkia saumausainejäämiä, joita kylpyhuoneessamme on toheloiden remonttimiesten jäljiltä, mutta se sentään poisti niistä osan, mihin ei tähän asti ole mikään aine tai harja pystynyt.
Lisätietoa tuotteesta löytyy Sini-tuotteen sivuilta www.sinituote.fi/roosanauha
#sinijynssäri #sinituotehopo #roosanauha2015
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Itsekuripäiväkirja viikko 41
Kovin on taas tylsä viikko taas takana, yritän oikein epätoivoisesti miettiä, mitä mainittavaa tässä viikossa oikein olisi, enkä keksi mitään. En ainakaan mitään järin positiivista, sillä liki kaikki herkkuvarastot on tyhjätty epätoivoiseen mussutukseen. Liikuntakin jäi pariin kävelylenkkiin.
Tavaroita on haalittu lisää, vanhoja ei ole poistunut. Ruusuja olen saanut aikaiseksi jokusen ja sukkia olen kutonut muutaman kerroksen. Siinä ne mainittavat asiat sitten olivatkin.
Seuraelämän suhteen voisi kysyä, mikä ihmeen seuraelämä. Emme ole ehtineet tavata kavereita, illalla on vain tullut raahauduttua kotiin ja lysähdettyä koneen viereen katsomaan tallennettuja sarjoja tai selamaan naamakirjaa. Pitäisi varmaan pistää itselle ihan oikeasti kuukauden vierailukielto kyseiselle sivulle - ebaysta olen sentään onnistunut pysymään poissa samoin kuin huuto.netistäkin.
Skannattu viikkoraportti ilmestyy tähän jahka pääsen sopivan kopiokoneen läheisyyteen.
Tavaroita on haalittu lisää, vanhoja ei ole poistunut. Ruusuja olen saanut aikaiseksi jokusen ja sukkia olen kutonut muutaman kerroksen. Siinä ne mainittavat asiat sitten olivatkin.
Seuraelämän suhteen voisi kysyä, mikä ihmeen seuraelämä. Emme ole ehtineet tavata kavereita, illalla on vain tullut raahauduttua kotiin ja lysähdettyä koneen viereen katsomaan tallennettuja sarjoja tai selamaan naamakirjaa. Pitäisi varmaan pistää itselle ihan oikeasti kuukauden vierailukielto kyseiselle sivulle - ebaysta olen sentään onnistunut pysymään poissa samoin kuin huuto.netistäkin.
Skannattu viikkoraportti ilmestyy tähän jahka pääsen sopivan kopiokoneen läheisyyteen.
perjantai 9. lokakuuta 2015
Postiin voi luottaa
Kyllä vaan, se yks pöhkö pomppii täällä ilosta ympyrää. Sain tänään käteeni kasan lahjakortteja. Ne lahjakortit, joista aiemmin kiukuttelin, ja joiden suhteen asia kääntyi positiiviseksi, saapuivat tänään. Ne oli pistetty postiin oikein kirjattuna kirjeenä. Niiden matka kesti kyllä pari päivää normaalia pidempään, sillä ensin niiden toimitusosoitteeksi oli valittu väärä postin toimipiste.
Parin päivän viivytys ei kuitenkaan tuntunut missään, kun todella tiesin saavani ne. Onhan 300€ melkoisen iso raha - ainakin minunlaiselleni nuukalle ihmiselle.
Siinä ne nyt sitten ovat.
Suunnitelma niiden käyttämiseksikin on jo olemassa; Kultajousi tarjoaa tulevan Kalevala Korun joulukoristeen, Apteekkituote vitamiineja, Dinsko uudet kengät ja sitten vähän herkutteluhetkiä yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa.
Parin päivän viivytys ei kuitenkaan tuntunut missään, kun todella tiesin saavani ne. Onhan 300€ melkoisen iso raha - ainakin minunlaiselleni nuukalle ihmiselle.
Siinä ne nyt sitten ovat.
Suunnitelma niiden käyttämiseksikin on jo olemassa; Kultajousi tarjoaa tulevan Kalevala Korun joulukoristeen, Apteekkituote vitamiineja, Dinsko uudet kengät ja sitten vähän herkutteluhetkiä yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa.
tiistai 6. lokakuuta 2015
Kuviolävistin
Kuvioleikkuri eli kuviolävistin on kuulunut niihin asioihin, joita olen himoinnut jo pitkään. Useimmiten nuukuus on estänyt ostamasta sitä, koska yksittäinen pieni kuviolävistin on maksanut monta euroa - jopa ebayssa niistä on pitänyt maksaa liki pari euroa kappaleelta. Puhumattakaan siitä, mitä sellainen vaihtoteräinen vipuversio olisi maksanut.
Nyt sitten luottokauppani Lidl pisti sellaisen tarjoukseen, leikkuri 11 terällä, vipuvarrella ja säilytyskotelolla kustansi noin 7 euroa. Koska en itse ehtinyt käymään Lidlissä rakas Herra Kirjoitukseni kävi hakemassa leikkurin minulle.
Tyypilliseen Lidl-tapaan tuotteella on kolmen vuoden takuu. Laatikko on todella näppäränkokoinen lisäksi siinä on kätevä kahva kuljettamista varten.
Laatikkoon sopivat sekä leikkurinvarret että kaikki 11 kuviolaattaa.
Leikkuuterien vaihto käy muutamassa sekunnissa. Ne kun vain liu'utetaan paikalleen.
Leikkurin kuvioina oli muiden muassa nuotti, hymynaama, tähti, tassunkuva ja lumihiutale.
Testasin tuota sekä paperiin että muoviin (pestyihin kahvikapseleihin) ja hyvin toimi. Toki kuviot olisivat voineet olla isompia ja jos olisin voinut vapaasti valita, olisin jättänyt esimerkiksi hymynaaman valitsematta, mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen tähän pakettiin.
Nyt sitten luottokauppani Lidl pisti sellaisen tarjoukseen, leikkuri 11 terällä, vipuvarrella ja säilytyskotelolla kustansi noin 7 euroa. Koska en itse ehtinyt käymään Lidlissä rakas Herra Kirjoitukseni kävi hakemassa leikkurin minulle.
Tyypilliseen Lidl-tapaan tuotteella on kolmen vuoden takuu. Laatikko on todella näppäränkokoinen lisäksi siinä on kätevä kahva kuljettamista varten.
Laatikkoon sopivat sekä leikkurinvarret että kaikki 11 kuviolaattaa.
Leikkuuterien vaihto käy muutamassa sekunnissa. Ne kun vain liu'utetaan paikalleen.
Leikkurin kuvioina oli muiden muassa nuotti, hymynaama, tähti, tassunkuva ja lumihiutale.
Testasin tuota sekä paperiin että muoviin (pestyihin kahvikapseleihin) ja hyvin toimi. Toki kuviot olisivat voineet olla isompia ja jos olisin voinut vapaasti valita, olisin jättänyt esimerkiksi hymynaaman valitsematta, mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen tähän pakettiin.
maanantai 5. lokakuuta 2015
Masentavasta mahtavaksi
Jos viime viikko mentiin matalalentoa ja varsin masentuneissa tunnelmissa, nyt ollaankin sitten siellä toisella äärilaidalla, sillä auringonsäteet eksyivät sittenkin sinne risukasaan asti. Ja oikein kunnolla eksyivätkin eli voisi suorastaan puhua runsaasta auringonpaisteesta.
Ihan oikean auringonpaisteen, joka sekin on omiaan nostamaan mielialaa monen monta pykälää, lisäksi on tullut nautittua myös siitä vähemmän konkreettisesta paisteesta. Viime viikolla valittamani lisätöiden puute ei tainnutkaan olla niin todellista kuin alunperin ajattelin - teinhän minä pientä extrakeikkaa parina päivänä. Tälle viikolle on luvassa yksi kokopäiväinen ja vielä lisäksi muutaman tunnin lisätyökeikka.
Paras asia kuitenkin on se, että ne sivulauseessa mainitsemani unohdetut lahjakortit eivät sittenkään menneet förbiin, vaikka olin siihenkin jo varautunut. Turha kai mainitakaan, että en olisi vinkunut, jos kyseessä olisi ollut joku pikkusumma, mutta noita lahjakortteja oli 300€:n edestä. Onnekseni Presentcard, josta lahjakortit piti lunastaa, myönsi, että heillä on ollut ongelmia tiettyjen lahjakorttien kanssa ja suostui lunastamaan ne. Tähän kohtaan on pakko kehua kyseisen firman asiakaspalvelua, pistin viestiä lauantaina, kun yritin kortteja lunastaa, ja sain vastauksen jo heti aamusta tänään. Siinä he pahoittelivat asiaa ja lupasivat toimittaa haluamani lahjakortit, kun toimitan heille omien korttieni koodit. Pistin koodit ja listan siitä, mitä lahjakortteja haluaisin, sähköpostiin yhdentoista aikaan ja sain vastauksen yhden maissa, että kortit lähtevät minulle vielä tänään. Turha kai sanoakaan, että olin hyrry ymmyrkäisenä palvelun nopeudesta ja ystävällisyydestä (tosin pessimisti minussa kuhisee, että kehu vasta sitten, kun ne kortit ovat ihan oikeasti sinulla kädessä). Jos posti ei tyri, minulla pitäisi viikon kuluttua olla lahjakortteja ruokaan, kenkiin, vitamiineihin ja kultasepän liikkeeseen.
Melkein yhtä paljon kehuja ansaitsee Fazer-leipomoiden asiakaspalvelu, johon valitin aamiaisleipäni homehduttua ennen parasta ennen päiväystä. He pahoittelivat asiaa ja lupasivat lähettää hyvityksen postissa. Vielä toistaiseksi elän toivossa kohtuullisesta leipäkassista, mutta Herra Kirjoitus totesi kyynisesti, että saat korkeintaan vitosen arvoisen ostokortin, jos sitäkään.
Toivotaan, että viikko jatkuisi yhtä positiivissa tunnelmissa loppuun asti, pieni (tai vaikka vähän isompikin) lottovoitto tekisi terää - noin jonkun esimerkin mainitakseni.
Ihan oikean auringonpaisteen, joka sekin on omiaan nostamaan mielialaa monen monta pykälää, lisäksi on tullut nautittua myös siitä vähemmän konkreettisesta paisteesta. Viime viikolla valittamani lisätöiden puute ei tainnutkaan olla niin todellista kuin alunperin ajattelin - teinhän minä pientä extrakeikkaa parina päivänä. Tälle viikolle on luvassa yksi kokopäiväinen ja vielä lisäksi muutaman tunnin lisätyökeikka.
Paras asia kuitenkin on se, että ne sivulauseessa mainitsemani unohdetut lahjakortit eivät sittenkään menneet förbiin, vaikka olin siihenkin jo varautunut. Turha kai mainitakaan, että en olisi vinkunut, jos kyseessä olisi ollut joku pikkusumma, mutta noita lahjakortteja oli 300€:n edestä. Onnekseni Presentcard, josta lahjakortit piti lunastaa, myönsi, että heillä on ollut ongelmia tiettyjen lahjakorttien kanssa ja suostui lunastamaan ne. Tähän kohtaan on pakko kehua kyseisen firman asiakaspalvelua, pistin viestiä lauantaina, kun yritin kortteja lunastaa, ja sain vastauksen jo heti aamusta tänään. Siinä he pahoittelivat asiaa ja lupasivat toimittaa haluamani lahjakortit, kun toimitan heille omien korttieni koodit. Pistin koodit ja listan siitä, mitä lahjakortteja haluaisin, sähköpostiin yhdentoista aikaan ja sain vastauksen yhden maissa, että kortit lähtevät minulle vielä tänään. Turha kai sanoakaan, että olin hyrry ymmyrkäisenä palvelun nopeudesta ja ystävällisyydestä (tosin pessimisti minussa kuhisee, että kehu vasta sitten, kun ne kortit ovat ihan oikeasti sinulla kädessä). Jos posti ei tyri, minulla pitäisi viikon kuluttua olla lahjakortteja ruokaan, kenkiin, vitamiineihin ja kultasepän liikkeeseen.
Melkein yhtä paljon kehuja ansaitsee Fazer-leipomoiden asiakaspalvelu, johon valitin aamiaisleipäni homehduttua ennen parasta ennen päiväystä. He pahoittelivat asiaa ja lupasivat lähettää hyvityksen postissa. Vielä toistaiseksi elän toivossa kohtuullisesta leipäkassista, mutta Herra Kirjoitus totesi kyynisesti, että saat korkeintaan vitosen arvoisen ostokortin, jos sitäkään.
Toivotaan, että viikko jatkuisi yhtä positiivissa tunnelmissa loppuun asti, pieni (tai vaikka vähän isompikin) lottovoitto tekisi terää - noin jonkun esimerkin mainitakseni.
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Itsekuripäiväkirja viikko 40
Tämän viikon voisi lyhyesti tiivistää kommenttiin: "paska viikko, mutta tulipa elettyä". Kuvaavaa tälle viikolle on juuri se, että blogitekstit ovat tupsahdelleet eetteriin keskeneräisinä, kun aika ja kärsivällisyys ovat loppuneet kesken. Paljon vähemmän mukavia ja mielyttäviä uutisia on ollut tarjolla kuin noita negatiivisia, osa noista huonoista tosin voi vielä ensi viikolla kääntyä positiivisiksi, mutta katsotaan.
Viikon plussasaldoon en saa edes yrittämällä tiristettyä muuta kuin ihanan rentouttavan perjantaisen vapaapäivän yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa ja vastaavasti riemukkaan lautapeli-illan työkavereiden kanssa.
Kieltäymyksen tietäkin olen kulkenut vain yhdessä asiassa - jätin ostamatta sovittamani talvikengät. No joo, tuohonkaan ei ollut syynä suuri kieltäymys ja se, että muistin luvanneeni olla ostamatta kenkiä, vaan se, etteivät kyseiset kengät sopineet jalkaani. Eli tuokin asia itse asiassa harmitti enemmän kuin ilahdutti...
Niitä negoja sitten löytyy enemmän ja vähemmän, itse asiassa niin paljon, etten oikein tiedä, mistä oikein aloittaisin. Vaakaa en ole lähestynytkään, mutta olo on sen verran turpea, ettei edes tarvitse lopputuloksen tietää muutenkin.Varsinkin kun kahvakuulatuntikin jäi tältä viikolta välistä - onneksi sen verran sain aikaan, että tautoin kuntosalijäsenyyteni vielä muutamaksi kuukaudeksi(siis vuoden loppuun), koska en vain saa itsestäni irti käydä siellä. Eipä ainakaan tarvitse maksaa turhasta.
Herkkuja on kadonnut tuulensuojaan tasaisen tappavaa tahtia. Tavaraa ei ole juuri vähentynyt, mutta uutta on kyllä tullut - jopa ne ehdottoman kielletyt kengätkin. Eikä siinä paljon selittelyt auta, että ne olivat ilmaiset ja ihanat. Milloinkahan rouva ihan oikeasti aikoo käyttää viidentoista sentin stilettoja - ei varmaan koskaan...
Ja sitten lisää negoja: töissä meni useampikin asia persiilleen, huomasin unohtaneeni lunastaa pari lahjakorttia ja flunssakin on iskemässä päälle. Lisätöitä on taas kertynyt toivottoman vähän, vain pari hassua keikkaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Olen myös jälleen siirtynyt velallisten kaartiin, sillä kävimme tällä viikolla allekirjoittamassa lainapaperit putkiremontin maksuosuudesta. Se muutama kuukausi, kun ei tarvinnut olla kenellekään velkaa oli kieltämättä aika hienon tuntuista aikaa. Täytynee pyrkiä siihen taas mahdollisimman pian. Tässä yhteydessä tilin saldosta ei sitten juuri kannata puhua, koska se nyt tietenkin pienenee merkittävästi, kun aion aloittaa lainanmaksu-urakkani tekemällä yhden isomman lyhennyksen.
Viikon plussasaldoon en saa edes yrittämällä tiristettyä muuta kuin ihanan rentouttavan perjantaisen vapaapäivän yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa ja vastaavasti riemukkaan lautapeli-illan työkavereiden kanssa.
Kieltäymyksen tietäkin olen kulkenut vain yhdessä asiassa - jätin ostamatta sovittamani talvikengät. No joo, tuohonkaan ei ollut syynä suuri kieltäymys ja se, että muistin luvanneeni olla ostamatta kenkiä, vaan se, etteivät kyseiset kengät sopineet jalkaani. Eli tuokin asia itse asiassa harmitti enemmän kuin ilahdutti...
Niitä negoja sitten löytyy enemmän ja vähemmän, itse asiassa niin paljon, etten oikein tiedä, mistä oikein aloittaisin. Vaakaa en ole lähestynytkään, mutta olo on sen verran turpea, ettei edes tarvitse lopputuloksen tietää muutenkin.Varsinkin kun kahvakuulatuntikin jäi tältä viikolta välistä - onneksi sen verran sain aikaan, että tautoin kuntosalijäsenyyteni vielä muutamaksi kuukaudeksi(siis vuoden loppuun), koska en vain saa itsestäni irti käydä siellä. Eipä ainakaan tarvitse maksaa turhasta.
Herkkuja on kadonnut tuulensuojaan tasaisen tappavaa tahtia. Tavaraa ei ole juuri vähentynyt, mutta uutta on kyllä tullut - jopa ne ehdottoman kielletyt kengätkin. Eikä siinä paljon selittelyt auta, että ne olivat ilmaiset ja ihanat. Milloinkahan rouva ihan oikeasti aikoo käyttää viidentoista sentin stilettoja - ei varmaan koskaan...
Ja sitten lisää negoja: töissä meni useampikin asia persiilleen, huomasin unohtaneeni lunastaa pari lahjakorttia ja flunssakin on iskemässä päälle. Lisätöitä on taas kertynyt toivottoman vähän, vain pari hassua keikkaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Olen myös jälleen siirtynyt velallisten kaartiin, sillä kävimme tällä viikolla allekirjoittamassa lainapaperit putkiremontin maksuosuudesta. Se muutama kuukausi, kun ei tarvinnut olla kenellekään velkaa oli kieltämättä aika hienon tuntuista aikaa. Täytynee pyrkiä siihen taas mahdollisimman pian. Tässä yhteydessä tilin saldosta ei sitten juuri kannata puhua, koska se nyt tietenkin pienenee merkittävästi, kun aion aloittaa lainanmaksu-urakkani tekemällä yhden isomman lyhennyksen.
perjantai 2. lokakuuta 2015
Vauhdikas vapaapäivä
Minulla oli taas kerran yksi sellainen "vapaapäivä", joka saattaa sanojen vapaa merkityksen kovin kyseenalaiseksi. Miten sitä ihminen onnistuukaan ohjelmoimaan yhden päivän niin täyteen kaikenlaista touhua ja tekemistä.
Kyseessä oli minun ja herra Kirjoituksen ensimmäinen yhteinen arkivapaa ties miten pitkään aikaan. Aamulla tietysti kuitattiin univelkoja, kun kerrankin oltiin tilanteessa, jossa ei tarvinnut laittaa herätyskelloa soimaan. Seuraavaksi nautittiin kunnon brunssista pekoneineen, munineen ja appelsiinimehuinene ja sitten alkoikin arkinen aherrus. Ensin siivottiin, sitten vietiin pyykkejä koneeseen, käytiin kaupassa, vaihdettiin pyykit koneeseen ja käytiin uudelleen kaupassa.
Jossain vaiheessa alkoi jo pikkuisen puskea tuskan hikeäkin, kun aikaa oli parikymmentä minuuttia ja sinä aikana piti selvitä suihkusta, kasata pelit mukaan peli-iltaan ja värkätä vähän tarjottavaakin. Minuutti aikataululla oltiin siis liikenteessä, mutta toisaalta oli kyllä äärimmäisen ihana ja rentouttava päivä. Turha kai mainitakaan, että olisi mukavaa, jos näitä olisi enemmän kuin yksi puolessa vuodessa.
Todella harvoin me näet herra Kirjoituksen kanssa ollaan yhtä aikaa vapailla (eikä ainakaan arkena). Kun viikonloppuisin ollaan kotona, niin yleensä silloinkin kyse on siitä, että jossain kohtaa työt kutsuvat meikäläistä. Sen vuoksi tuollainen yhteinen "vapaapäivä" tuntuu niin kovasti luksukselta.
Kyseessä oli minun ja herra Kirjoituksen ensimmäinen yhteinen arkivapaa ties miten pitkään aikaan. Aamulla tietysti kuitattiin univelkoja, kun kerrankin oltiin tilanteessa, jossa ei tarvinnut laittaa herätyskelloa soimaan. Seuraavaksi nautittiin kunnon brunssista pekoneineen, munineen ja appelsiinimehuinene ja sitten alkoikin arkinen aherrus. Ensin siivottiin, sitten vietiin pyykkejä koneeseen, käytiin kaupassa, vaihdettiin pyykit koneeseen ja käytiin uudelleen kaupassa.
Jossain vaiheessa alkoi jo pikkuisen puskea tuskan hikeäkin, kun aikaa oli parikymmentä minuuttia ja sinä aikana piti selvitä suihkusta, kasata pelit mukaan peli-iltaan ja värkätä vähän tarjottavaakin. Minuutti aikataululla oltiin siis liikenteessä, mutta toisaalta oli kyllä äärimmäisen ihana ja rentouttava päivä. Turha kai mainitakaan, että olisi mukavaa, jos näitä olisi enemmän kuin yksi puolessa vuodessa.
Todella harvoin me näet herra Kirjoituksen kanssa ollaan yhtä aikaa vapailla (eikä ainakaan arkena). Kun viikonloppuisin ollaan kotona, niin yleensä silloinkin kyse on siitä, että jossain kohtaa työt kutsuvat meikäläistä. Sen vuoksi tuollainen yhteinen "vapaapäivä" tuntuu niin kovasti luksukselta.
torstai 1. lokakuuta 2015
En voinut vastustaa kenkiä
Jälleen kerran se pahamaineinen naamakirja yllätti, sillä tarjolla oli ilmaiseksi (niinhän se on, että ilmainen on aina houkuttelevaa) paitsi muutamat ihanat verhot myös aivan mielettömät turkoosit kengät. Kaikista "meille ei tule enää yhtään paria lisää kenkiä"- vannomisistani huolimatta, en vain voinut jättää kotiuttamatta noita kenkiä, ne suorastaan huusivat nimeäni.
On siis tosiaan syytä ottaa käyttöön se lista, jolla seurataan myös saapuvan tavaran määrää, ei pelkästään poistuvia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
