Tapahtuipa taas kerran siinä keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa sijaitsevassa keskikokoisessa asunnossa. Tällä kertaa Herra Kirjoituksen oli tarkoitus tulostaa muutama paperi, joita hän tarvitsi seuraavana päivänä töissä. Napsautus ja paperit siirtyivät tulostukseen, tai siis niiden olisi pitänyt siirtyä, mutta kun ei...
Tässä tilanteessa printteri ilmoitti ensin, että muste on loppu, mutta ei se voinut olla, mustepatruuna oli juuri vaihdettu. Virheilmoitus kuitattiin ja sitten tulikin ilmoitus: "paperitukos". Kone siis tajusi, että mustetta on, mutta papereissa onkin sitten häikkää. Herra Kirjoitus avasi printterin etupaneelin ja tutki tilanteen, ei rutussa olevaa paperia. Hän nosti printterissä olevan paperipakan ja tutki sen, kaikki moitteettomassa kunnossa. Hän ravisteli paperipakkaa ja käänsi sen, edelleen kone ilmoitti paperitukosta.
Kun Herra Kirjoitus oli avaamassa koneen takaluukkua, hänen silmänsä sattuivat paperin syöttökaukalon pohjalle ja löysivät sieltä paperitukoksen syyn. Siellä lepäili allekirjoittaneen kosketusnäyttökynä, jota olin etsinyt jo parin päivän ajan. Älkää kysykö, miten se sinne oli joutunut, mutta siellä se oli. Eipä siis ihme, ettei kone saanut otettua paperia tai liikutettua musteteloja, kun tuollainen pieni tukos oli esteenä.
Kaivoimme esiin pitkät pinsetit ja kalastimme karkulaisen talteen ja kas, printterikin alkoi taas toimia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti