Askartelu tarttuu

Äidin syntymäpäiväksi valmistui kakku, jonka koristelu herätti jopa isäni, joka ei yleensä kommentoi mitään hömppää. Nyt hän totesi, että tuo on kyllä niin nätti kakku, että siitä kannattaa ottaa kuva, jos kerran jotain on pakko kuvata.

Kuvat otettiin, vaikka minusta kakussa ei ole mitään ihmeellistä. Koristelukin on suhteellisen vaatimaton, mutta sitä katsoessa on syytä ottaa huomioon, että käteni oli leikattu vain muutama päivä aikaisemmin. Yksi - tai puolitoistakätisen työksi tuo on kuitenki ihan ok. Sen verran toki on tunnustusta annettava muillekin, että Herra Kirjoitus leikkasi ananakset noita ruusuja varten.

Koristeina on siis ananasta, kirsikoita ja papaijapaloja sekä valkosuklaapalloja.

Nuo leikatut ruusut toimivat innoituksena, kun Herra Kirjoituskin aloitti askartelun. Eräs hänen työkavereistaan on jäämässä eläkkeelle, ja tälle on tarkoitus toteuttaa muistopatsas. Työkaverit saivat palasen vahaa, sitä samaa, mitä käytetään Edam-juuston päälystämiseen ja sitä piti tehdä jotain liitettäväksi patsaaseen, joka on tarkoitus valaa pronssiin.

Herra Kirjoituksen totetutus näytti tältä:

Kyllä, hän teki nuo aivan itse. Neuvoja kysyttiin ja minä niitä parhaani mukaan annoin. Minusta lopputulos on upea.

Lisään tähän kuvat valmiista kokonaisuudesta, kunhan saan ne.