Kotoilua

Monista maineikkaista sisustus- ja naistenlehdistä olen lukenut, että kotoilu on muotia. Aiheesta on ihan pakko kirjoittaa muutama rivi, kun kerrankin olen ollut edellä aikaani. Kotoiluhan perustuu siihen, että rakennetaan kodista sellainen oma pesä, jossa viihdytään ja vietetään aikaa ilman tarvetta lähteä ulos ravintolaan, baariin tai muuten vaan. Tietenkin sisustuslehdet kauppaavat kotoiluun sellaisia puhtaan valkeita steriilikoteja taikka vaihtoehtoisesti värioksennuksia, joista kumpikaan ei vetoa minuun. Ensimmäinen on toki parempi, mutta työpaikkani tarjoaa valkoista ihan riittämiin työsuhde etuna, mistä johtuen en halua sitä enää kotiin.

Minä uskon siihen, että koti saa olla jokaisella oman näköisensä ja jos viihtyy valkoisessa tai värioksennuksessa, niin mikäs siinä. Oman kotipesäni olen pyrkinyt rakentamaan sellaiseksi, että se mielyttää meidän silmäämme ja että me viihdymme siinä ja eikös se olekin kotoilussa tärkeintä. Joskus kyllä mieleeni on hiipinyt sellainenkin ajatus, että herra Kirjoitus ei tarvitsisi kuin rakkaan tietokoneensa, lopulla sitten niin väliä.

Kotoilu ajatus iski oikeastaan mieleeni siinä, kun kävimme kääntymässä Tampereella ja aloimme matkalla puhella, miten paljon oikeastaan olemme kotona. Käytännössä kumpikin meistä varmaan viettää eniten aikaansa töissä ja matkalla töihin tai töistä kotiin, mutta sen jälkeen seuraavaksi eniten olemme tosiaan kotona. Minun listallani kolmantena paikkana on kuntosali, herra Kirjoituksen suhteen en ole asiasta varma. Me kumpikin kuitenkin viihdymme kotona, eikä meillä (enää) ole mitään tarvetta päästä sieltä pois - paitsi ehkä joskus jonnekin vähän pidemmälle matkalle oikein kauas, mutta jättäisimme senkin tekemättä, jos saisimme auringon paistamaan kotiimme keskellä Suomen talvea.