Hiljaisuus puhuu

Viime ajat, siis tarkemmin ottaen lähes koko maaliskuu, ovat kadonneet kuin lentämällä. Aika ei vain ole riittänyt blogiin kirjoittamiseen, vaikka aiheita olisikin varastossa runsaasti. Blogihiljaisuuden ajan rouva Jälkikirjoitus on keskittynyt tekemään töitä, töitä ja hiukan lisää töitä - keskimääräisesti työpäivät ovat venyneet lähelle kahtatoista tuntia ja kun muutama vapaapäiväkin on mennyt varsinaisella työpaikka vallitsevan väen vähyyden takia peruutukseen ja loppuina on koottu lisäansioita kakkostyötä tekemällä, ei aika oikein ole riittänyt edes liikuntaharrastuksiin. Ja liikuntaan sentään pitäisi jostain saada nipistettyä aikaa, koska muussa tapauksessa rouva Jälkikirjoituksen jojo-paisuminen etenee pullataikinan asteelle.

Painon suhteen ei auta muu kuin siirtyä käyttämään pienempiä ruokakuppeja ja hankkia hiirenkilleri, joka iskee näpeille aina, kun käsi suunnistaa kohti karkkipussia.

Harmaa paita eteenee pikkuhiljaa, suurimmat lankalenkit on korjattu ja toinen hiha on edennyt puoleenväliin, enää ei siis puutu paljon. Joulupallotkin odottavat edelleen tekijäänsä, mutta kun tämä tästä helpottaa niin sitten taas isken puikkoihin kiinni. Helpottaa tarkoittaa sitä, että painajaisina niskassani roikkuneet kirjanpidot on tehty ja kakkostyökin on muutaman viikon tauolla, sijaan astuu kolmostyö, mutta se on sitten taas ihan eri juttu. Kolmostyönä teen nimittäin opetusjuttuja omaan ammattiini liittyen tämän kevään aikana, sellainen suht' intensiivinen iltaan painottuva reilun kuukauden pätkä. Lähdin mukaan ihan sillä mielellä, että kaikkea on kokeiltava ja kun mahdollisuus tarjoutui, niin mikä ettei.

Yritän purkaa blogisumaa tässä vielä ennen kuun loppua, vaikka ihanainen kevään auringonpaiste kyllä houkuttelee ulos koneella istumisen sijaan ja saa toisaalta aikaan sen viiltävän tunteen, että ikkunat pitäisi pestä, ne kun ovat talven jäljiltä aivan kamalassa kunnossa, mutta ehkä kannattaa odottaa kevätsuursiivouksen kanssa vielä vähän aikaa ja tehdä se vaikka pääsiäisenä :-)