Elämää pummilla

Jossain vaiheessa tunnen itseni melkoiseksi pummiksi, teen montaa työtä ja silti elän muiden minulle hankkimilla hyödykkeillä. Viimeisimpänä Suuri käsityölehti, jonka äitini tilasi minulle. Tosin hän oli sen verran fiksu, että tilasi sen omalla nimellään ja omalla osoitteellaan eli hän lukee sen ensiksi ja sitten lehti päätyy minulle. Perusteluja lehden tilaamiselle oli kaksi: jotain piristystä sinulle (siis minulle, kun sanoja oli äiti) ja koska tarjous oli niin kovin, kovin edullinen. Sulo Vilénius taitaa olla perinnöllistä.

Kaksi ensimmäistä numeroa on jo saapunut ilokseni ja ihan mielenkiintoiselta tuo vaikuttaa.

Nyt ei tarvita kuin aikaa, jotta ehti toteuttaa kaikki nuo kivat jutut.