Vaatekaapista poistettua vol 1.

Aloitin sitten vuoden tekemällä lupaamaani siivousta vinttikomerossa ja vaatekaapissa. Ensimmäiset poistot löytyivätkin helposti. Ensimmäisen kuvan yhdeksästä vaatteesta osa meni huuto.nettiin, osa lahjoituksena konttiin.Toisen satsin vaatteet olivat kaikki sellaisia, jotka ovat myynnissä huuto.netissä. Farkut, useammat housut, jakku ja paitapusero. Kaikkiaan 7 vaatetta.

Kolmannen satsin 12 vaatetta ovat kaikki menossa lahjoituksena kontiin, joukossa puseroita, hameita, toppeja ja jakkuja.
Kohtuullisen komea alku kaikkiaan 28 vaatetta poistoon.

Samaan kasaan on vielä myöhemmin päätynyt luonnonvalkoiset farkut ja yhdet alushousut eli kolme ensimmäistä kuukautta ja 30 poistettua vaatetta.

Poistoja ja tyhjiä purkkeja

Kuten vuoden viimeisessä tyhjentyneiden kosmetiikkapurkkien postauksessa kirjoitin, kesti parisen viikkoa ja ne viimeisetkin tipat noista melkein tyhjistä purkeista oli käytetty. Hamsteriluonteestani kertoo jotain se, että kivuttomasti löytyi uudet tilalle.

Pieni tuubi on Yves Rocherin yövoidetta, turkoosi saippuakotelo merkkaa kropan pesuun tarkoitettua palasaippuaa siitä kun ei jää mitään jäljelle, valkoinen vihreä etikettinen pullo piti sisällään www.infinité sarjan vitamin-shampoota. Yves Rocherin Nuit D'orchidee hajuvesipullo ei tyhjentynyt, mutta tuoksu osoitti ajan ajaneen tämän hajuveden ohi. Toinen saman sävyinen eli tummanviolettipullo on Sunsilkin muotovaahto siis sellainen nestemäinen, jonka piti vaahtoutua pumpusta ulos tullessaan. Tämä on nyt sitten toinen täydellinen floppi Sunsilkin tuotteista, edellinen oli täällä esitelty muotoiluvaha eli ei tarvitse ajatella, että enää tuhlaisin rahaani tuon merkin tuotteisiin. Seuraavat tuotteet pitää sitten saada lahjaksi, jotta suostun niitä enää kokeilemaan. Tosin osan syystä voisin vierittää paikallisen halpakaupan niskoille, sillä voipi olla, että he eivät kovasti välitä siitä, miten paljon käyttöikää tuotteella on, kun pistävät sen myyntiin - molemmat floppituotteet kun on ostettu tarjouksesta samasta kaupasta.

Siinä vaiheessa kun muotovaahtoa oli jäljellä noin puolen pulloa, pumppu lakkasi toimimasta, se pissi kaiken nesteen ulos pumpun sivusta nesteenä, ei vaahtona eli se siitä sitten. Puolen pulloa jäi käyttämättä ja meni roskiin pullon mukana.

 Ja lisää peruskamaa kaksi shampoo pulloa, toinen maalta ja toinen kaupungista, molemmat jo useampaan kertaan kierrätettyjä. Rexonan maskuliininen suihkugeeli Herra Kirjoituksen käytöstä ja Erisanin kosteusvoide molempien yhteisestä käytöstä. Tuntui, että vaikka pakkaset ei hirveän koviksi nousseetkaan, niin silti iho kuivui ihan hurjasti ja vaati huimasti rasvausta.

 Hiuksetkin olen ehtinyt kertaalleen värjätä. Kiinanruusun ruskea sävy on kyllä aika tumma, mutta mennään sillä nyt hetki. Kesäksi haluan sitten blondiksi. Kun näitä kuvia katselee, voisi ajatella, ettei meidän huushollissamme käytetä kuin suihkugeeliä ja rasvaa, sillä taas on yksi suihkugeeli kulutettu loppuun, tällä kertaa Oriflamen Milk & Honey, talven tykympänä rasvana on palvellut Apobasen oily creme, pari vanhaa näytettäkin päätyi jalkarasvaksi, kun en sillä hetkellä löytänyt oikeaa jalkarasvaa mistään. Dödöäkin tarvitaan joka päivä, joten ei liene ihme, että näitä tyhjenee.

Jos seuraavan kuvan suhteen tulee deja vu-tunne, se on ihan todellinen, nämä samat shampoopullot ovat näkyneet täällä blogissa moneen kertaan. Syynä tähän on se, että hankin shampooni useamman litran kannuissa. Nytkin 3 litran kannun tyhjennyttyä ja siitä tehtyjen tankkausten loputtua käyttöön tuli uusi 5 litrainen 4R KC-shampoo, joka päätyi ensin testaukseen kaikissa kolmessa paikassa vajailla pulloilla ja kun se hyväksi todettiin ja pullot tyhjentyivät- pääsivät ne uuteen täyttöön ja jälleen käyttöön.

Vaikka meikkaan joka päivä, silti tuntuu, että meikeistä kuluvat vain puuteri, meikkivoide, kulmakynä ja ripsiväri muiden meikkien ollessa ikuisia. Nytkin tyhjentyneissä on Oriflamen meikkivoidetuubi. Sen lisäksi poistoon päätyi tuote, jonka perään sydämeni itkee verta: L'Orealin lash architect ripisväri. Olen elämässäni ostanut näitä kaksi ja molemmissa on sama ominaisuus, itse ripsari on paska, joten sitä ei tule ikävä, mutta sen sijaan tuo ceramide base, ripsien pidentämiseen tarkoitettu kuitupohja on kuin unelma ja sen perään itken. Viimeisen kuukauden olen kaivellut purtilon seinistä viimeisiä rippeitä noista kuiduista ja nyt se on sitten pakko uskoa, että loppu mikä loppu.

Tähän mennessä tänä vuonna 22 tyhjennyttä tuubia, purkkia tai vastaavaa.

Kotoilua

Monista maineikkaista sisustus- ja naistenlehdistä olen lukenut, että kotoilu on muotia. Aiheesta on ihan pakko kirjoittaa muutama rivi, kun kerrankin olen ollut edellä aikaani. Kotoiluhan perustuu siihen, että rakennetaan kodista sellainen oma pesä, jossa viihdytään ja vietetään aikaa ilman tarvetta lähteä ulos ravintolaan, baariin tai muuten vaan. Tietenkin sisustuslehdet kauppaavat kotoiluun sellaisia puhtaan valkeita steriilikoteja taikka vaihtoehtoisesti värioksennuksia, joista kumpikaan ei vetoa minuun. Ensimmäinen on toki parempi, mutta työpaikkani tarjoaa valkoista ihan riittämiin työsuhde etuna, mistä johtuen en halua sitä enää kotiin.

Minä uskon siihen, että koti saa olla jokaisella oman näköisensä ja jos viihtyy valkoisessa tai värioksennuksessa, niin mikäs siinä. Oman kotipesäni olen pyrkinyt rakentamaan sellaiseksi, että se mielyttää meidän silmäämme ja että me viihdymme siinä ja eikös se olekin kotoilussa tärkeintä. Joskus kyllä mieleeni on hiipinyt sellainenkin ajatus, että herra Kirjoitus ei tarvitsisi kuin rakkaan tietokoneensa, lopulla sitten niin väliä.

Kotoilu ajatus iski oikeastaan mieleeni siinä, kun kävimme kääntymässä Tampereella ja aloimme matkalla puhella, miten paljon oikeastaan olemme kotona. Käytännössä kumpikin meistä varmaan viettää eniten aikaansa töissä ja matkalla töihin tai töistä kotiin, mutta sen jälkeen seuraavaksi eniten olemme tosiaan kotona. Minun listallani kolmantena paikkana on kuntosali, herra Kirjoituksen suhteen en ole asiasta varma. Me kumpikin kuitenkin viihdymme kotona, eikä meillä (enää) ole mitään tarvetta päästä sieltä pois - paitsi ehkä joskus jonnekin vähän pidemmälle matkalle oikein kauas, mutta jättäisimme senkin tekemättä, jos saisimme auringon paistamaan kotiimme keskellä Suomen talvea.

Turkoosit hepeneet

 
Vaikka olen yrittänyt pitää tiukkaa linjaa siitä, että vaatteiden ostaminen on pannassa, vastaan tuli jotain, jota en kertakaikkiaan voinut vastustaa. Rakas mieheni nauroi hepeneet nähdessään, että juu, kyllä ovat taas kerran käyttäjänsä näköiset. Mistään pikku pikku hepenistä ei ole kyse, vaan järkevät perusalusvaatteet, mutta se väri, se väri...

Väri on ihan ehta välimerenturkoosi, oikein voimakas ja näyttävä väri, jota en sitten millään saa toistumaan oikein näissä valokuvissa vaikka miten olen yrittänyt. Alusvaatteiden koristelussa on käytetty vihreää ja vaaleampaa turkoosia, ovat mukavat päällä ja nätit. Ja mikä parasta - olivat edulliset, uudet ja maksoivat vain 7,90e.

Nyt täytyy vain vakavasti pohtia, voiko noita käyttää töissä vai näkyvätkö liian näyttävästi työvaatteiden alta. Alla vielä yksi väri yritelmä, mutta tuo ylempi on enemmän todenmukainen.

Sen verran vielä täytyy kommentoida, että vaatteet eivät sitten sisällä kenkiä. Pitäähän sitä johonkin saada tuhlata, kun kerran jatkuvasti tekee kaikkea lisätyötäkin. Tällä hetkellä "lisätöinä" ovat ylityöt omalla työpaikalla, mysteerishoppaus ja opetustehtävät eli rouva Jälkikirjoituksella on edelleen monta rautaa tulessa.

Buzzaus: mustikkalakritsi

Eilisen teaserin jälkeen varsinaista asiaa aiheesta: pääsin siis mukaan buzzadorin kampanjaan, jossa buzzataan mustikkalakuista. Buzzadorista ja buzzauksesta enemmän tietoa haluavat saavat sitä täältä.

Pääsin siis mukaan Pandan mustikkalakuja koskevaan kampanjaan, jossa sain testattavaksi ja jaettavaksi noita herkullisia lakuja - kummasti minulla on viime aikoina riittänyt kavereita, jotka ovat tarkistaneet, vieläkö herkkuja on jaettavaksi.

Panda Natural Blueberry liquorice - sallittu herkku makean nälkään sanovat mainokset. Tällä viitataan siihen, että kyseisessä tuotteessa on rasvaa alle 0,9 %. Kyseinen lakritsi on väri- ja säilöntäaineeton ja sen maun salaisuus on aito mustikkasose. Tuote sopii siis niin vegetaristeille kuin vegaaneillekin. Mustikkalakua löytyy sekä reilun kokoisina patukoina (32g) ja palasina pussissa (125g).

Samaan tuoteperheeseen kuuluvina saatavilla ovat myös Panda natural original liquorice (hienostunut, aavistuksen vahvemman makuinen lakritsi), Panda natural strawberry liquorice (mansikan makuinen laku maistuu aidolle mansikkasoseelle) ja Panda natural fresh herb liquorice (raikkaan yrttinen lakritsi saa makunsa 18 yrtin sekoituksesta).

Minä siis pääsin testaamaan tuota mustikkalakritsia ja ihastuin kovasti. Maku oli todella pehmeän täyteläinen, ei mitenkään voimakkaasti mustikkainen, mutta mustikan maku oli kuitenkin selvästi tunnistettavissa.

Useimmat testaajat maku on yllättänyt positiivisesti, jokunen soraäänikin on toki joukkoon eksynyt, mutta niinhän se on, etteivät kaikki tykkää samoista asioista. Moni testaaja on sanonut ja samaa mieltä olen minäkin, että tuo mustikkalaku on todella sellaine herkku, että sillä saa hyvin makeanhimon tyydytettyä - yksi patukka riittää siihen hyvin.  Turha kai sanoa, että olen oman testauskappaleeni jälkeen rikastuttanut kauppaa ostamalla noita lisää - ne vain ovat niin hyviä.

Onko kukaan päässyt noita kokeilemaan? Tässä kuussa noita patukoita on ollut jaossa myös lehtien mukana. Mitä muita makuja toivoisitte valikoimaan kuin mustikka ja mansikka?

Mustikkalakua

Puikkoja muualla kuin räystäällä

Kevät on vienyt jääpuikot roikkumasta talojen räystäiltä. Sen sijaan jonnekin muualle niitä on ilmestynyt runsaasti lisää. Olen näet viime aikoina kohdentanut ostohimoni uusien neulepuikkojen hankkimiseen.



Tässä kohtaa vanha kaverini huuto.net on osoittautunut loistavaksi kaveriksi ja sieltä on tullut tehtyä melkoisia löytöjä, joita nyt sitten tässä esittelen. Ensimmäisessä satsissa on muutamat pitkät puikot, pari virkkuukoukkua ja ennen muuta minulle tärkeimmät (ja siis aiemmin puikkovarastoni suurin puute) kaksi kappaletta palmikkopuikkoja. Tuosta satsista maksoin postikuluineen 4e.

Seuraavat hankinnat olivatkin sitten 50cm mittaisen bambuiset pyöröpuikot, kaikkiaan 14 eri kokoa postikuluineen 11€.

Sekalainen satsi erilaisia virkkuukoukkuja, pyöröpuikkoja, fleksipuikkoja ja sukkapuikkoja kustansi minulle 23€. Viimeisimpänä hankintana oli sitten kasa bambuisia sukkapuikkoja, kaikkiaan 14 eri kokoa hintaan 22€.

Koska noita puikkoja alkoi olla jo niin paljon, eivät ne mahtuneet entiseen puikkokotelooni. Täytyi siis tehdä uusi. Edellisenä viikonloppuna maalla tullasin äidin kangasvarastosta sopivat kankaat ja kokosin tilkuista itselleni uuden puikkokotelon, johon pitäisi mahtua sekä nyt hankitut puikot että jää tilaa vielä uusillekin. Kotelossa on käytetty kahta kangasta, tummansinistä ensteksiä ja kirjavaa puuvillakreppiä, jälkimmäistä ovat kotelon taskut ja sidontanauhat. Kotelo on siis ovelasti kaksi kerroksinen, noin puolessa pinta-alasta taskuja on kahdessa kerroksessa ja lisäksi kotelon läpässä on tasku, johon voi laittaa vaikka nuo lyhyet pyöröpuikot, joissa on omat muoviset säilytyspussit. Kuvissa siis jo pussiin pakattuina tuo hankkimani setti, jossa on sekalaisia puikkoja mm. niitä fleksejä ja pyöröpuikkoja.

Joku voisi ajatella, että olen nyt käyttänyt huimat 60€ pelkkiin neulepuikkoihin ja virkkuukoukkuihin. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että olen tehnyt hyvän sijoituksen, koska normaalisti tuollaiset maksavat kaupassa 4-8e kappale ja nuohan ovat käytännössä lähes ikuisia - jos nyt ei satu bambuisia takassa polttamaan. Hinta-laatu-suhteella voi laskea, että olen saanut 60 eurolla yhtä monta paria tai settiä puikkoja eli olen siis tehnyt hyvän sijoituksen.

Viimeisessä kuvassa vielä luomani puikkokotelo suljettuna.

Elämää pummilla

Jossain vaiheessa tunnen itseni melkoiseksi pummiksi, teen montaa työtä ja silti elän muiden minulle hankkimilla hyödykkeillä. Viimeisimpänä Suuri käsityölehti, jonka äitini tilasi minulle. Tosin hän oli sen verran fiksu, että tilasi sen omalla nimellään ja omalla osoitteellaan eli hän lukee sen ensiksi ja sitten lehti päätyy minulle. Perusteluja lehden tilaamiselle oli kaksi: jotain piristystä sinulle (siis minulle, kun sanoja oli äiti) ja koska tarjous oli niin kovin, kovin edullinen. Sulo Vilénius taitaa olla perinnöllistä.

Kaksi ensimmäistä numeroa on jo saapunut ilokseni ja ihan mielenkiintoiselta tuo vaikuttaa.

Nyt ei tarvita kuin aikaa, jotta ehti toteuttaa kaikki nuo kivat jutut.

Anopin antimet osa 2

Kuten aikaisemmin kerroin avulias anoppini suostui liittymään kirjakerhoon, jotta miniänsä saisi edulliseen hintaan haluamansa käsityökirjat. Edelleenkään en ymmärrä, miksi hinnat ovat uusille jäsenille halvemmat kuin meille vanhoille - juu, kyllä kuulun samaiseen kirjakerhoon itsekin.

Ensimmäisen paketin esittelinkin jo ja nyt sitten saapui toinen, jonka sisältö oli seuraava:

Noista joka tyypin kaavakirja oli se ykköshaaveeni, jonka erityisesti halusin. Eikä se pettänytkään, tosin tässä sarjassa taitaa olla yllättävästi niin, että kakkososa on ykköstä parempi, mikä on aika harvinaista. Seuraavaksi eniten toiveita latasin tuohon Virkkaa ruutuja kirjaan ja tipuin vanhan sananlaskun mukaan korkealta. Sananlaskuhan sanoo, joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Mitä kirja siis pitää sisällään - neuvoja siitä, mitä isoäidin neliöistä voi tehdä, useimmat ideat jo moneen kertaan nähtyjä. Kirjan paras anti selkokielinen kaavakuva isoäidinneliön virkkaamisesta ja ohjeet ruusun virkkaamiseen, suurin osa lopuista sivuista lähes turhaa täytelöpinää. Pettymyksen aiheuttajana voi olla toki sekin, että kuvittelin kirjan sisältävän muitakin ruutumalleja kuin isoäidin neliön - pitää siis hankkia joku toinen kirja, jossa jo kannessa luvataan 200 erilaista ruutumallia, silloin voi ainakin olettaa saavansa erilaisia malleja.

Kolmas kirja eli nykykeittiön niksit olikin sitten paketin yllätysplussa. Se päätyi pakettiin lähinnä siksi, että jokin kirja piti vielä valita ja tämä oli halpa. Kirja kuitenkin sisältää todella paljon hienoja vinkkejä eli nostan peukkua ja suosittelen.

Palkkiona uudesta jäsenestä sain sitten Finlaysonin Rakkausmuumi pussilakanat kahdelle. Ovathan nuo ihan suloiset siitäkin huolimatta, etten ole mikään mahdoton muumifani. Jostain syystä meille vaan on näitä muumilakanoita kertynyt useammassakin kuosissa ja värissä. Eipä tarvitse sitten hetkeen lähteä lakanakaupoille.
 

Hiljaisuus puhuu

Viime ajat, siis tarkemmin ottaen lähes koko maaliskuu, ovat kadonneet kuin lentämällä. Aika ei vain ole riittänyt blogiin kirjoittamiseen, vaikka aiheita olisikin varastossa runsaasti. Blogihiljaisuuden ajan rouva Jälkikirjoitus on keskittynyt tekemään töitä, töitä ja hiukan lisää töitä - keskimääräisesti työpäivät ovat venyneet lähelle kahtatoista tuntia ja kun muutama vapaapäiväkin on mennyt varsinaisella työpaikka vallitsevan väen vähyyden takia peruutukseen ja loppuina on koottu lisäansioita kakkostyötä tekemällä, ei aika oikein ole riittänyt edes liikuntaharrastuksiin. Ja liikuntaan sentään pitäisi jostain saada nipistettyä aikaa, koska muussa tapauksessa rouva Jälkikirjoituksen jojo-paisuminen etenee pullataikinan asteelle.

Painon suhteen ei auta muu kuin siirtyä käyttämään pienempiä ruokakuppeja ja hankkia hiirenkilleri, joka iskee näpeille aina, kun käsi suunnistaa kohti karkkipussia.

Harmaa paita eteenee pikkuhiljaa, suurimmat lankalenkit on korjattu ja toinen hiha on edennyt puoleenväliin, enää ei siis puutu paljon. Joulupallotkin odottavat edelleen tekijäänsä, mutta kun tämä tästä helpottaa niin sitten taas isken puikkoihin kiinni. Helpottaa tarkoittaa sitä, että painajaisina niskassani roikkuneet kirjanpidot on tehty ja kakkostyökin on muutaman viikon tauolla, sijaan astuu kolmostyö, mutta se on sitten taas ihan eri juttu. Kolmostyönä teen nimittäin opetusjuttuja omaan ammattiini liittyen tämän kevään aikana, sellainen suht' intensiivinen iltaan painottuva reilun kuukauden pätkä. Lähdin mukaan ihan sillä mielellä, että kaikkea on kokeiltava ja kun mahdollisuus tarjoutui, niin mikä ettei.

Yritän purkaa blogisumaa tässä vielä ennen kuun loppua, vaikka ihanainen kevään auringonpaiste kyllä houkuttelee ulos koneella istumisen sijaan ja saa toisaalta aikaan sen viiltävän tunteen, että ikkunat pitäisi pestä, ne kun ovat talven jäljiltä aivan kamalassa kunnossa, mutta ehkä kannattaa odottaa kevätsuursiivouksen kanssa vielä vähän aikaa ja tehdä se vaikka pääsiäisenä :-)

Joulu keväällä

Tuossa vähän aikaisemmin kerroin, että lainasin kirjastosta Arne&Carloksen kirjan joulupallot muutaman päivän maltoin sulatella, mutta sitten oli pakko päästä kokeilemaan. Viimeisimmän sysäyksen kokeilulle antoi Citymarketin tarjous, jossa Novitan Nallea sai alta 3€ kerä. Kävin hakemassa harjoitus materiaaliksi punaisen ja valkoisen.

Ensiksi kokeilin tehdä pallon Nallesta kolmosen puikoilla, kovasti tuntui isolta. Vaihdoin puikot kokoon 2,5 ja langan valkoiseen, samoilla puikoilla syntyi myös tuo ensimmäinen raidallinen ja vieläkin tuntuivat aika isoilta.

Kävin hakemassa kaupasta nro 2 puikot ja kokeilin niitä kahteen palloon tuohon täyttämättömään raidalliseen ja kirjavaan.

Yhden pallon tekemiseen menee noin pari tuntia eli jihaa... kun näitä juhannukseen asti takkuan niin on kaikille sukulaisille ja tuttaville joululahjat valmiina.

Avulias anoppi

Koska olen itse jo tietyn käsityöaiheisen kirjakerhon jäsen, en voinut käyttää uusien jäsenten tarjousta. Tässä kohtaa avuliaan kätensä ojensi anoppi, joka suostui liittymään kirjakerhoon puolestani, sillä ehdolla, että saa itse selata kirjat ensin ja tarvittaessa lainata niitä. Kirjat ja laskut minulle, mutta toimitus anopin osoitteella. Tässä oli osa niistä kirjoista, joiden hankkimisen vuoksi olen yrittänyt jättää muut ostamatta. Hankintalistalla ovat vielä Joka tyypin kaavakirja I ja joku sopiva pitsikirja.


Hyllyyni päätyivät siis Joka tyypin kaavakirja II ja Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja.

Kaupan pääliksi tulivat muistikirja ja virkkuukoukkusetti, jolle sillekin riittää varmasti käyttöä.

Päivän teema

Minusta Kerberos oli osunut jälleen kerran naulan kantaan paikallislehden piirroksessaan.

Sopii päivän teemaan. Kuva kasvaa klikkaamalla eli ykstyiskohtiakin pääsee tarkastelemaan.